Koirapulina 2

[Umac]

^On ilmestynyt jo.

[Koiruuksia]

Ahaa, pitääkin etsiä BookBeatista. MIkäs sen kirjan nimi olikaan?
edit: Löytyikin jo.
Koiran käyttäytyminen ja oppiminen.
Lähtee kuunteluun kun tämä nyt kuuntelemani kirja loppuu.

[Merkkari]

Vaikka vähän jotkut asiat (en osaa nimetä yhtään, se on van joku epämääräinen tunne) tuollaisessa noin äärimmäisen koiralähtöisessä toimintatavassa ehkä vähän särähtääkin itsellä (johtuu varmaan siitä että ole jo kalkkis) niin olen kyllä aivan samoilla linjoilla heidän kanssaan.

Oon tämän saman asian kanssa itsekseni paininut. Siis, että toki pitää koiralle järjestää mahdollisimman hyvä ja lajinomainen (ja rodunomainen) elämä. Eikä pidä haalia sellaisia otuksia, joiden kanssa tämä ei onnistu. Mutta sitten taivahan tosi on, että mikään eläin tai ihminen ei voi elää 24/7/365 täydellistä elämää ilman mitään ongelmia ja vastoinkäymisiä. Koiralle on joskus tehtävä esim. paskoja toimenpiteitä, mistä se ei yhtään tykkää / jopa sattuu, mutta normaalisti näistä pääsee yli. Varsinainen pohdinnan aihe itsellä siis on, että missä menee se kultainen keskitie? Mikä on koiran kannalta liikaa epämiellyttäviä asioita ja miten monelle mutkalle ihmisen on väännyttävä, että koiralla on aina kaikki 100 % hyvin? Käy mielessä, että kun kerran merkittävän osan hereilläoloajasta ja käteen jäävästä palkasta kuluttaa koiriin, niin kohtuus kaikessa.

On ihan itsestään selvää, että eläinlääkärissä käydään aina tarvittaessa, ruoka on hyvälaatuista, ulkoillaan, treenaillaan, nukutaan samassa kasassa ja pyritään, että kaikilla on mahdollisimman kivaa. Mutta oon sen verran vanha ja valitettavasti tottunut vanhoihin tapoihin, että en vaan jaksa kaikkia maailman asioita kouluttaa ja totuttaa 100 % mukavaksi. Esim. nyt on se aika, kun mustasta koirasta pitää nyppiä irti hirvikärpäsiä. Ja koira ei tykkää, koska se tukistaa väkisin vähäsen. Mutta silti vaan käsken koiran maahan pötkölleen ja nypin niitä kärpäsiä. Koira vähän venkoilee vastaan, kun löydän kärpäsen, mutta on sitten fine, kun lopetan (ja saa herkun). Niin onhan tämä tyhmää koiralle, mutta en vaan jaksa tämän enempää vaivautua. Tukistaa itteäkin, kun niitä tukasta joutuu repimään... Tai toisen koiran mielestä kaverin auto oli outo, mutta koska kello kävi ja piti päästä reissuun, niin otin koiran ja nostin sen auton kyytiin. Ekat kilometrit vähän luimisteli, mutta sitten matkusti ihan normaalisti, kun ei tapahtunutkaan kamalia.

Että ehkä se, että koiralta olis kohtuullista edellyttää jonkinlaista "tervepäisyyttä"? Elämässä pitää kestää vähän kolhuja, ravistella itsensä ojennukseen ja jatkaa matkaa. Hyvistä aikomuksista huolimatta (saati, jos niitä ei ole!) syntyy myös ns. "syntymäänsä säikähtäneitä", joiden kanssa eläminen voi olla ihan todella vaikeaa. Mutta se ei missään nimessä saa muodostua miksikään uudeksi normaaliksi (edes seurakoirilla). Ja tällaisten kanssa mun mielestä pitää olla vaihtoehtona tehdä myös ns. lopullisia päätöksiä. Ei koiran omistamisen pidä jatkuvasti olla yhtä tuskaa, hampaiden kiristelyä, munankuorilla kävelyä ja pahimman pelkäämistä. Toki ihmisen on tehtävä osansa myös! Pitää perehtyä rotuominaisuuksiin, olla valmis opiskelemaan ja muokkaamaan omaa käytöstä, käyttämään aikaa ja rahaa jne. Mutta kohtuuden rajoissa.

Sekavaa tajunnanvirtaa, mutta näitä olen viime aikoina pyöritellyt, kun olen kirjoja lukenut. Juurikin tuo Koiran perustarpeet ja hyvinvointi sekä Tiiran Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus. Seuraavaksi Koira käyttäytyminen ja oppiminen.

[Koiruuksia]

Hyviä pohdintoja.
Ei ole helppoa olla nykyään uusi ja aloitteleva koiranomistaja.
Toki kaikkien "vanhojenkin" koiranomistajien on hyvä säännöllisesti tuulettaa niitä hämähäkinseittejä pois sieltä pääkopasta koskien koirien kouluttamista, niiden kanssa olemista ja sitä miten omalla kohdallaan voisi ehkä tarjota koiralleen paremman, juuri sen tarpeet huomioon ottavan elämän.
Mutta itse olen miettinyt samaa, että missä vaiheessa mennään yli? Eihän koiranomistajan elämäntehtävä voi olla (vaikka sitten oman hyvinvointinsa kustannuksella) jatkuvasti miettiä että onhan koiralla nyt varmasti kaikki hyvin ja että onhan elämä varmasti tarpeeksi koiralähtöistä. Paljon rahaakin saa kulumaan siihen hommaan.
Itse olen kokenut että sen ekan kirjan kuuntelu oli kuitenkin oikein hyvä muistutus siitä, että koirallakin on tunteet ja että on ihan hyvä välillä miettiä että minkälaisen elämän koiralleen (meidän tapauksessamme koirilleen) tarjoaa.
Miehen kanssa totesimme huojentuneina että meillä on koirilla asiat kuitenkin todella hyvin täällä maaseudun rauhassa kun omassa laumassaan leppoisasti elelevät ja saavat joka päivä tutkia ja nuuskia aamusta iltaan ja jopa metsästää. Niitä myyriä.

Eri asia voi olla jollain hyvin aralla koiralla joka elää
suuren kaupungin keskustassa ja joutuu jokaisella ulkoilulla pelkäämään suunnilleen henkensä edestä.
Ja jolle ärsykkeitä on koko ajan ihan liikaa.

[Koiruuksia]

Aloitin kuuntelemisen. Ehdottoman hyvää tässäkin kirjassa on, että siinä käsitellään koiran käytöstä tieteelliseltä pohjalta ja nyt ihan alussa on kerrottu mm. koiran huomattavasti suurempi levon tarve kuin ihmisellä on, että ei voi olettaa jos on itse ektiivinen koko päivän että koira voisi olla koko ajan siinä touhuamassa. Ihminen nukkuu yöllä pitkän unen. koiran unentarve on suurempi kuin ihmisellä ja uni jakautuu ympäri vuorokauden.
Ja siitä myös muistutetaan että koira ei pysty "vittuilemaan" (ei tuolla sanalla) eikä draamailemaan.
Koiralla ei ole moraalikäsitystä eli että jonkun asian tekeminen on joko oikein tai väärin.

Koiran kannalta on erityisen haitallista jos sen käyttäytymistä tulkitaan yliarvioiden esimerkiksi ajattelukykyä niin että oletetaan koiran ymmärtävän tilanteiden taustalla olevia ihmiselle tärkeitä sääntöjä tai oletuksia.
Jos koiran käytöstä selittää tavalla joka vaatii kehittyneempää ajattelua kuin mihin koira pystyy, voi vahingossa ajatella että koira on tahallaan hankala.

On myös tärkeää erottaa koiran käytöksestä mikä on havaintoa ja mikä tulkintaa.
"Koira haukahti kerran" on havainto.
Tulkinta puolestaan sisältää arvion siitä miksi koira haukahti. "Koira haukahti pelästyessään" on tulkinta. Koska emme voi varmasti tietää mitä koira tuntee.
Nopeita tulkintoja tulee tehtyä arjessa väistämättä mutta mitä enemmän pysähtyy miettimään mistä omat tulkinnat syntyvät, sitä paremmin oppii tekemään havaintoja jotka huomioivat myös koiran näkökulman eri tilanteissa.
Havainto on omien aistien tuottamaa tietoa siitä miten koira käyttäytyy.
Tulkinta tarkoituksen ja selityksen antaminen havaitulle käyttäytymiselle. Omiin tulkintoihin vaikuttavat monet tekijät. Kuten aiemmin opittu tieto koirista, oma hyvinvoinnin tila sekä ihmisille tyypilliset ajatusvinoumat.
Koiran käyttäytymisen havannoimisesta, tulkitsemisesta ja niiden sanoittamisesta tekee haastavaa se että asioita tarkastellaan ihmislajin maailmankuvasta ja arvomaailmasta katsoen.

Mielenkiintoista. Jatkan kuuntelemista.

[Tiibetinhelmi]

Hyvää Maailman eläintenpäivää ja - viikkoa kaikille!

[Avokaado]

Kiitos ja samaa toivottelen.

[*kiranas*]

mä ilmotin koirani smartdog-testiin. katsotaan miten käy. muihin se ei elämänsä aikana tule menemään, mutta toivon, että palikat pysyy kasassa

[Koiruuksia]

Se on tosi kiva ja leppoisa testi
Reino on käynyt pentuna.
Jos mulla olisi varaa, niin käyttäisin kaikki koirat siinä.

[*kiranas*]

Se on tosi kiva ja leppoisa testi
Reino on käynyt pentuna.
Jos mulla olisi varaa, niin käyttäisin kaikki koirat siinä.

joo, kävin edellisen koiran kanssa. tän kanssa ehkä enemmän huolena on syöminen, kun on himppasen nirso. toki moottoria löytyy, jos homma kiinnostaa, mutta löytyy myös sellasta tarkkaavaisuushäiriötä ja turhaumaakin. joten käydään ihmettelemässä mitä siellä päässä liikkuu v-aita varmasti on tälle vaikea! aina ei syty langat ihan heti ja varmasti hakee multa tukea, kun on oppinut luottamaan, mutta musta se vaan on plussaa kun miettii meidän lähtökohtaa!

[Koiruuksia]

Mielenkiintoistahan se on katsoa että mitä se koira siellä tekee. Vai tekeekö?
Ideahan on nimenomaan selvittää että minkälainen koirasi on, ja löytää ehkä uusia tapoja pystyä opettamaan sitä paremmin.
Siinä ei ole mitään jännitettävää

[Merkkari]

Toki kaikkien "vanhojenkin" koiranomistajien on hyvä säännöllisesti tuulettaa niitä hämähäkinseittejä pois sieltä pääkopasta koskien koirien kouluttamista, niiden kanssa olemista ja sitä miten omalla kohdallaan voisi ehkä tarjota koiralleen paremman, juuri sen tarpeet huomioon ottavan elämän.
***
Itse olen kokenut että sen ekan kirjan kuuntelu oli kuitenkin oikein hyvä muistutus siitä, että koirallakin on tunteet ja että on ihan hyvä välillä miettiä että minkälaisen elämän koiralleen (meidän tapauksessamme koirilleen) tarjoaa.

Tämä on totta, että on hyvä aina välillä pysähtyä miettimään omia käytäntöjä koiran kannalta katsottuna. Mun koirat on vanhuksia, joten niiden kanssa pääsee jo vähän vähemmällä. Etenkin 15-vuotias tarvitsee jo paljon lepoa (mikä onnistuu "yksinhuoltajan" koirana hyvin) eikä mitään megalenkkejä voi tehdä (koska nivelrikko). Toinen jaksaa ja kaipaa enemmän liikuntaa, mutta se saa olla käytännössä päivittäin metsässä irti ja saa siten vähän enemmän liikuntaa & voi spurttailla omaan tahtiin. Vanhempi vanhus on metsässäkin aika usein jo pitkässä liinassa / flexissä, kun ei juuri kuule (irti vain, jos tiedän varmasti, että ei ole vastaantulijoita eikä ole pimeää).

Tähän hiljaiseloon tottuneena vähän mietityttää, että miten mahtaa jaksaa, jos vielä ottaa pennun. Tai kannattaako sitä yleensäkään ottaa. Vaikka se olisi miten helppo, niin kyllähän siinä ensimmäiset vuodet saa melkein kaiken liikenevän ajan käyttää koiran koulutukseen. Enkä halua mitään liikuntakyvytöntä lylleröä, joten liikkuakin pitää reilusti päivittäin (paljon riippuu siitäkin voiko pitää metsässä irti). Lisäksi (tai ehkä eniten) mietityttää se, että hyvin suurella todennäköisyydellä sillä ei ole kotona koirakaveria. Mulla on ainoastaan eka koira ollut ekan vuotensa ainoa koira, muuten on ollut aina 2-3 kerralla. Ja kun olen tällainen introvertti kotihiiri, niin oon toooosi huono järjestämällä järjestämään mitään koirien leikkitreffejä ja muuta (koska en tahdo jaksaa mitään outoja ihmisiä enää töiden lisäksi). Treeneissä näkee tuttujen koiria, mutta sehän ei okein riitä. Pitäisi varmaankin päästä myös opettelemaan koirien kieltä ja leikkimään. En myöskään halua enää kovin pienellä ikäerolla koiria, tää on kamalaa (ja kallista) stressata kahden vanhuksen vointia ja jäljellä olevia päiviä. Luopuminen väkisin tulee tapahtumaan pienellä aikavälillä.

[Koiruuksia]

Hyvä pohdiskella näitä asioita aina välillä ihan joka kantilta katsottuna.

Olen itse nyt selvittänyt basenjin terveystytkimusjuttuja kun osa tutkimuksista pitää tehdä alle 2-vuotiaalle koiralle.
Tai niin kasvattaja ohjeisti.
Basenjeilla on joitain resessiivisesti periytyviä sairauksia, eli geeni sairauteen tarvitaan molemmilta vanhemmilta.
Yksi sellainen on Fanconin syndrooma ja toinen on PRA1-silmäsairaus.
Molempiin on geenitestit olemassa.
Laku on geneettisesti terve Fanconin syndrooman osalta ja PRA1-silmäsairauden osalta se ei voi myöskään olla sairas, mutta se voi olla kantaja. Se on siis joko terve tai kantaja.

Sitten on kilpirauhasen vajaatoiminta joka todetaan verinäytteestä. Tai siis ne kilpirauhasarvot todetaan verinäytteestä ja niiden pitää olla tiettyjen viitearvojen sisällä jotta koira on terve. Ja jotta sitä saa käyttää jalostukseen.

Juttelin rodun jalostustoimikunnan puheenjohtajan kanssa ja hän oli sitä mieltä että Lakua (tai sen pentuesisaruksia) ei tarvitse testata kilpirauhasen tai PRA1:n osalta ellei koiraa käytetä jalostukseen. Sellaista ei ole tällä hetkellä suunnitteilla.
Aion nyt silti testauttaa sen tuon kilpirauhasen osalta ja olen jo varannut ajan verinäytteen ottoon samalla kun Lakulle tehdään virallinen silmätarkki josta siis tulee tieto KoiraNettiin. Jätän tälle erää PRA1 geenitestin ottamatta koska on rahasta tiukkaa. Katsotaan sitten jossain vaiheessa uudelleen, aion sen kyllä myös testauttaa.
Vuoden vaihteen jälkeen (saattaa mennä kesään ihan taloudellisista syistä) on sitten vuorossa luustokuvaukset ja polvitarkki.

Puhelussa jalostustoimikunnan puheenjohtajan kanssa kävi ilmi myös (mielestäni tosi huono juttu) ettei rotujärjestöä kiinnosta koirien tulokset näistä geenitesteistä eikä kilpparitestistä. Niitä kun kuulemma tarvitaan vasta sitten tosiaan jos koiraa käytetään jalostukseen.
Mutta että rotujärjestöä ei kiinnosta basenjien terveystulokset, on mielestäni vähintään omituista.
Silmätarkkitulos ja polvitulos tulee KoiraNettiin ja tietysti luustokuvaustulokset (joita ei yleensä kukaan teetä). Basenjeilla vain silmät on tutkittava jalostukseen käytetyistä koirista. Siis näistä asioista mitä koiranetissä näkyy. Tosi paljon on tuota PPM:ää.

Lakun molemmilla vanhemmilla on PPM Iris-iris. Saa nähdä mitä Lakun silmät sanovat,
PPM eli persistentpupillarymembrane on kohtalaisen yleinen, mutta yleensä kliinisesti oireeton silmäsairaus, jossa sikiöaikaisen kalvon häviäminen on hidastunut tai puutteellinen. PPM on yleinen basenjilla. PPM:ssä silmään jää osa sikiöaikaisesta pupillia peittävästä kalvosta. Jäänteet kulkevat pupillin yli iriksestä irikseen (iris-iris PPM)

Kysyin että onko ollut puhetta että basenjit liitettäisiin PeViSaan, niin ei kuulemma ole mitään tarvetta.
Sillä lailla. Basenjipiireissä selvästi uskotaan että koira on terve ellei sitä ole sairaaksi tutkittu.

Katselin Koiranettiä ja on tosiaan yleistä ettei siellä näy jalostukseen käytetyistä koirista kuin vaan silmätarkit.
Onhan niiltä tietenkin tutkittu nuo tietyt jalostukseen vaaditut asiat, vaikka niitä ei missään näykään.

Suorastaan surkuhupaisaa on, ettei juurikaan ole edes lonkkakuvattuja koiria mutta sitten kuitenkin JTO:ssa sanotaan että "Mikäli toisella osapuolella on lonkkaniveldysplasia (C tai D) saa sitä käyttää jalostukseen vain, jos toisella osapuolella on terveet lonkat (A tai B)." MITVIT?
Eihän niitä kuvata. Mistä helvetistä kukaan voi tietää mitä lonkkia basenjeilla on? Ja silti on tuollainen vaatimus

Kun on rottweilereitaan tutkituttanut hyvin laajasti terveyden ja luonteenkin osalta, tuntuu ihan hullulta että basenjin kohdalla rotujärjestöä ei vaan kiinnosta.

[Merkkari]

Juttelin rodun jalostustoimikunnan puheenjohtajan kanssa ja hän oli sitä mieltä että Lakua (tai sen pentuesisaruksia) ei tarvitse testata kilpirauhasen tai PRA1:n osalta ellei koiraa käytetä jalostukseen. Sellaista ei ole tällä hetkellä suunnitteilla.
**
Puhelussa jalostustoimikunnan puheenjohtajan kanssa kävi ilmi myös (mielestäni tosi huono juttu) ettei rotujärjestöä kiinnosta koirien tulokset näistä geenitesteistä eikä kilpparitestistä. Niitä kun kuulemma tarvitaan vasta sitten tosiaan jos koiraa käytetään jalostukseen.
**
Kysyin että onko ollut puhetta että basenjit liitettäisiin PeViSaan, niin ei kuulemma ole mitään tarvetta. Sillä lailla. Basenjipiireissä selvästi uskotaan että koira on terve ellei sitä ole sairaaksi tutkittu.
**
Suorastaan surkuhupaisaa on, ettei juurikaan ole edes lonkkakuvattuja koiria mutta sitten kuitenkin JTO:ssa sanotaan että "Mikäli toisella osapuolella on lonkkaniveldysplasia (C tai D) saa sitä käyttää jalostukseen vain, jos toisella osapuolella on terveet lonkat (A tai B)." MITVIT?
Eihän niitä kuvata. Mistä helvetistä kukaan voi tietää mitä lonkkia basenjeilla on? Ja silti on tuollainen vaatimus

Kun on rottweilereitaan tutkituttanut hyvin laajasti terveyden ja luonteenkin osalta, tuntuu ihan hullulta että basenjin kohdalla rotujärjestöä ei vaan kiinnosta.

Tämä on kyllä ollut tosi hämmentävää uusiin rotuihin tutustuessa. Kun on ollut jonkun sorttinen "käyttökoirarotu", niin koiria tutkitaan edes jotenkin. Ja paheksutaan (enemmän tai vähemmän suoraan...), jos joku ei kuvauta koiraa edes tärkeimmiltä osin. Kasvattajissa on luonnollisesti isoja eroja, miten laajasti tutkitaan, mutta jotain edes, koska pevisa. Ja sitten on näitä seurakoiria, missä edes jalostuskoirista ei ole mitään julkista tietoa terveydestä tai luonteesta. Eikö kasvattajia yhtään vaivaa, että onko jalostuskoiralla esim. terve luusto? Tai eikö ne halua mitään virallista näkemystä koirien luonteesta (lt tai MH)?

Muoks. Sitten tulee näitä tilanteista, missä yhtäkkiä kaikilla yksilöillä on "jotain" ja ollaan hätää kärsimässä. Jos tutkittaisiin, niin tiedettäisiin tilanne ja voitaisiin tehdä asioita ennen kun on niin sanotusti **ska housussa.

[Koiruuksia]

Eivät näytä haluavan. Lakun kasvattaja(ja jokunen muu) on poikkeus.
Suurimmat kasvattajat (rodun "grand old lady" mukaan luettuna) ei teetä muita tutkimuksia kuin silmät. Toki sitten pakolliset geenitestit.

Harmi. Toivottavasti tyyli muuttuu jossain vaiheessa.

[Umac]

Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus (mahdollisuu-u-u-uus)
Ja tieto siitä, että mitä tahdon voin saavuttaa (woo-oo-oo)
Koval duunilla asiat vaan onnistuu (onnistuu-uu-uu)
Kokeillaan ja sit taas noustaan, jos kaadutaan
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
Ne saa luun kurkkuunsa ku tulosta taas teen
Jatkan, jaksan vaikka väkisin
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa
Pusken täysii aina vaa
Mun ei täydy vaan mä saan

Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Teen vastoinkäymisistä voimaa
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan

Murehtiminen ei takas eilistä tuo (ei tuo, ei e-e-ei tuo)
Ja huominenki tulee vaan, jos selvitään tänään (tänänää-nänä-nää-nää)
Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua (peilistä mua-mua-mua-mua)
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään
Hakenu näkemystä mun meininkiini taas
Monacon vipeistä slummeihin Keniaan
Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi
Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki
Aitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa
Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa
Alotan ittestäni, korjaan mun mielen
Nostan mun katseen ja suupielet

Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Teen vastoinkäymisistä voimaa
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Teen vastoinkäymisistä voimaa
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan

(Lähde: Musixmatch
Lauluntekijät: Jukka Eskola / Osmo Olavi Ikonen / Kimmo Ilpo Juhani Laiho)

https://youtu.be/DkJkOl4qv0I?si=3ykWlnM8gQZA3pEp

Hyvää 10-vuotis syntymäpäivää !!!

[Rigge]

Hyvää kymppivuotissynttäriä komealle Ukolle!

[Tiibetinhelmi]

Isosti onnitteluja Ukkelille!

[Mea]

Onnea Ukko! Onpa kaunis kuva, kirkkaat silmät katsovat eteenpäin.

[Hetuli]

Onnea Ukolle

[Avokaado]

Onnittelut Ukolle!
Samaa ajattelin, että Ukolla on kirkkaat silmät ja katse tulevaisuuteen. Hyvä kuva!

[Umac]

Kiitos, juu tykkäsin tuosta syksyisen aurinkoisesta kuvasta.

Ukkoa tosiaan odotettiin vuosi ja kolmas odotettu pentue josta syntyi koiria. Täpärälle meni siinäkin, velipoika kuoli poikittain jumiin jääden ja Ukko perässä odotteli kohdunsarvesta...kun menehtynyt saatiin konservatiivisesti näpeillä edestä pois, tämä oma syntyi vauhdilla, hyvä kun kopin saivat.

Kahden pennun pentueessa eli siskonsa kanssa eläen, edesmenneen Pulmu-emon hyvässä hoivassa jätkä oli yhtä paksu kuin pitkä joidenkin viikkojen iässä Maitoa riitti ja aina ymmärtänyt ruuan päälle.

Kotiin tuli seitsemän viikon iässä, sisäsiistinä käytännössä. Välkky tyyppi jota 15v tyttäreni kouli klikkerin kanssa monia asioita opettaen.
Kaikkea sattui ekan ikävuoden aikana aina puuhun törmätessä, pattia varpaassa, välikuvat, ontumista jne jne.
Sittemmin tuli ristarileikkaus, vuotta myöh vakava kuume-infektio-yöhoito eläinsairaalassa. Yksin ristarikuntoutus vei sen 5-6kk, ei mitään helppoja rasteja.

Noh, kaiken hässäkän ja sairastelun lisäksi Ukko on rento matkustelija, tuhansia käveltyjä ja autolla mentyjä kilsoja, periksiantamaton "työmies" nenähommissa, huumorintajuinen ja helppo arjessa. Kaavoihinsa kangistunut kuten mekin.
Hampaita menetetty jo 13kpl, mastsolukasvaimet leikattu, havereita kotihoidettu ja joku pissavaivakin oli vuosien varrella.
Onko ollut huolta? On. Onko kulunut rahaa? On, ei otettu koskaan vakuutusta.

Mutta onneksi kymmeneen vuoteen mahtuu eniten tavan koira-arkea ilon ja naurun kautta, pari kirosanaakin.

Hauska tyyppi kaikkinensa, varmaan piloille hössätty jonkun mielestä!
Lehmän värinen koira!

Tänään pääsee oman alueen lemmikkitarvikeliikkeeseen valitsemaan jotain mieluista!

[Koiruuksia]

Lämpimät onnittelut Ukolle!

[Tiibetinhelmi]

Paras lahja, kun pääsee ihan itse valitsemaan jotain mieluista!

[Umac]

Juu, vihreä pallo. Käy leluna ja sisälle saa jemmattua papsuja esim. Ja pitkät sonnin sudit jotka katkaistu oksasaksilla lyhyemmiksi paloiksi.

[JMTNT]

Voi, onko Ukko jo noin vanha. Kuten laulussa sanotaan "vaikka oot jo vanhus,iki nuorena sinut aina nään" ja toivon, et omistajat näkevät Ukon vielä monta vuotta. Näillä sanoilla Onnittelut Ukolle.
Olen aina ihaillut Ukon mahtavaa, voimakasta yleisilmettä ja toivon että tekin voitte jatkaa sen ilmeen katsomista kuvin.

[Umac]

^Kiitos, kyllä aika rientää! 10 vuotias on jo elämää nähnyt ja hiukan haikeinakin tässä ollaan mutta muuten kaikki ok!

[Thirteen_2]

Ylpeänä ilmoitan, että tänään suoritimme koirani kanssa pelastuskoirakokeen B/A! Eli metsäjälki 1200m ja haku 2 hehtaarin alueelta. Plus tietty hallintaosio. Olen niin tyytyväinen tuohon koiraani, ette uskokaan

[Nappis]

Ylpeänä ilmoitan, että tänään suoritimme koirani kanssa pelastuskoirakokeen B/A! Eli metsäjälki 1200m ja haku 2 hehtaarin alueelta. Plus tietty hallintaosio. Olen niin tyytyväinen tuohon koiraani, ette uskokaan

Onnea, on kyllä mahtava saavutus ja on vaatinut paljon työtä!

[Koiruuksia]

Onnittelut, mahtava juttu!