Koirarotupohdintaa

Yleistä pulinaa lemmikeistä.

Valvojat: Biarritz, ViaNocturna, Suska

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Umac » 28.08.2025 11:01

Entisten pk-koirien jälkeen staffin kyvyttömyys puolustaa oli täysin tiedossa. Paitsi, että sillä on terävyys ja oman alueen vartiointi! Asia mitä ei ole tilattu tai vahvistettu, se vain on sillä. Näkyi myös lt:ssä kun jäi seinään kiinni. Se ei puolusta meitä eli koirakkoa mutta itse vahtaa aluetta, autoa ja kotia eli on terävä. Joka siis voi näyttäytyä ulkopuoliselle ja mistään mitään tietämättömälle puolustuksena.
Tämä vain huomiona kun miettii rotuja :-)
Jos elämä ei sinua ravistele...
(Harri Gustafsberg)
Umac
 
Viestit: 9298
Liittynyt: 30.07.2022 14:36
Paikkakunta: Vantaa

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Tiibetinhelmi » 28.08.2025 12:42

Yksi iso koira kyllä pitää olla. En osaa olla ilman. Tänne kyllä mahtuu. Rauhallinen kylä on, mutta kuitenkin.
Tiibetinhelmi
 
Viestit: 7890
Liittynyt: 17.05.2023 09:19
Paikkakunta: Pyttis

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 28.08.2025 13:05

Valkosipulisilakka kirjoitti:Itse olen myös miettinyt tuota koiran kykyä puolustaa ja miten paljon hyötyä siitä on muuttuvassa ja ehkä turvattomassa maailmassa. Eläkeläpäivät alkavat lähestyä. Pieni koira olisi helpompi ja tulisi halvemmaksi. Minulla on ollut palveluskoiria yli 30 vuotta. Niiden kanssa on ollut turvallinen olo. Nykyinen viisivuotias on täpäkkä, sillä on sekä halu että kyky turvata minua. Asun kaupungin lähiössä, mutta voin halutessani lenkkeillä vaikka aamuyöllä. Voin huoletta ohittaa levottoman nuorten maahanmuuttajamiesten ryhmän, jota en ilman koiraa uskaltaisi ohittaa. Jos minulla eläkepäivillä on vain joku chihuahua, niin miten se vaikuttaa elämääni ja turvallisuudentunteeseen?


No tämä nimenomaan.
Jännä miten asia mitä ei ole ennen rottweileria osannut mitenkään kaivata eikä edes tajunnut että koira voi olla myös turva, tuntuu nyt 30 rottweilerillisen vuoden jälkeen sellaiselta mitä ei halua menettää.
En varmaankaan osaa muotoilla tätä niin että ei tulisi väärinkäsityksiä. Valkosipulisilakka ainakin tuntuu tajuavan. Toivottavasti joku muukin.
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Biarritz » 28.08.2025 13:32

Toisaalta rodun ei ole pakko olla oikeasti puolustava/ suojeleva, riittää että mahdollista uhkaa aiheuttavat ihmiset mieltävät sen ulkonäön sellaiseksi. Esim. iso musta paimenkoira. Tai kuten lukioaikainen kaverini totesi niiden perheen nöffistä "ei se oikeasti tekisi kellekään mitään, mutta sitähän ne vastaantulijat eivät tiedä :D "
Dream as if you'll live forever, live as if you'll die today.
Avatar
Biarritz
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
 
Viestit: 725
Liittynyt: 30.07.2022 13:23

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 28.08.2025 14:28

Totta. Mutta meillä pitää imoittaa pihalla ollessa myös mahdollisista tiellä kulkijoista/portille yrittäjistä.
Jos siinä tököttää joku iso koira luomet puolitangossa ihan hiljaa niin eipä se kovin kummoinen "pelote" ole ja tulija huomaa hyvin pian että koirasta ei ole mitään haittaa.
Pienempikin (keskikokoinen, 20kg?) riittäisi jos olisi täpäkkä ja ilmoittaisi olevansa tosissaan.

Mudia olen joskus miettinyt, se kun olisi ulkonäöltään samanlainen kuin ihan eka sekarotuinen koirani. Mutta en sitten luonteista tiedä. Ja tosiaan, pitäisi mennä tämän voimakasluonteisen basenjin kanssa. Veikkaan että voisi tulla sanomista. Rwu on sen verran itsevarma ettei tuollaisen pienen kirpun (basenji) mahdollisista isotteluista välitä ja laittaa sen tarvittaessa ruotuun. Mutta kaksi samankokoista kipakkaa luonnetta? Voi olla että tulisi ongelmia.

En tiedä miten mudi ja kroatianpaimenkoira erovat toisistaan, näyttävät mielestäni aivan samalta. Mutta eipä noita jälkimmäisiä taida suomessa edes kukaan kasvattaakaan.
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Iidis79 » 28.08.2025 14:55

Umac kirjoitti:Entisten pk-koirien jälkeen staffin kyvyttömyys puolustaa oli täysin tiedossa. Paitsi, että sillä on terävyys ja oman alueen vartiointi! Asia mitä ei ole tilattu tai vahvistettu, se vain on sillä. Näkyi myös lt:ssä kun jäi seinään kiinni. Se ei puolusta meitä eli koirakkoa mutta itse vahtaa aluetta, autoa ja kotia eli on terävä. Joka siis voi näyttäytyä ulkopuoliselle ja mistään mitään tietämättömälle puolustuksena.
Tämä vain huomiona kun miettii rotuja :-)

Mites muuten kun noilla laitakadunkulkijoilla on nykyään näitä pittbulleja ja niiden sekoituksia ja mä olen ollut myös siinä käsityksessä ettei ne juurikaan puolusta omistajaansa tai omaisuutta vaikka niitä kai siihen tarkoitukseen otetaan.

Mä kans mietin että koira saisi olla sellainen mistä olis turvaa. Elmon (porokoira uros) ei pelottanut ikinä missään ja Aarne (mitteli) oli pieni ja pippurinen, haukkui varmasti. Whippettien kanssa, niissä ei oikein ollut katu-uskottavuutta vaikka olis nekin tosipaikan tullen mua puolustaneet.

Koiruuksia mitens noi perinteiset saksalaiset pihavahdit? Ei ne ole tyhän räksyttäjiä, kun ne kouluttaa.
Iidis79
 
Viestit: 3003
Liittynyt: 01.08.2022 09:16
Paikkakunta: Lahti

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Biarritz » 28.08.2025 15:04

Grosspitzit ovat ainakin mun mielestä kivanoloisia koiria, vaikka mikään niiden väreistä ei varsinaisesti olekaan makuuni. Nätti kombo olisi sellainen grosspitz mittelspitzien oranssilla värityksellä. :D Mutta eihän se väri pääasia ole...
Dream as if you'll live forever, live as if you'll die today.
Avatar
Biarritz
Ylläpitäjä
Ylläpitäjä
 
Viestit: 725
Liittynyt: 30.07.2022 13:23

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja aunet » 28.08.2025 15:19

Serkkuni kasvatti pumeja, vuosikymmenet ja haki Unkarista rotuun. Pärjäsi näyttelyissä ja tokossa erinomaisesti. Hän on itse ylituomari mm. tokossa kokeissa. Kovaäänisiä ovat, jos mahdollisuuden saavat mölinään, muuten ihania otuksia. Vaihtoi sittemmin shipperkeen. Pihaansa puolustivat hullun lailla, siis pumit!
aunet
 
Viestit: 3021
Liittynyt: 16.08.2022 11:40

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 28.08.2025 15:34

Iidis: Jos ajattelee että vaihtoehto voisi olla keskikokoinen napakka koira joka vahtii ja ilmoittaa tulijoista niin vähän ovat turhan suuria.

aunet: pumissa on se turkinhoito joka ei innosta.
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Umac » 28.08.2025 17:24

Kait se bull-rotujen otto piripäillä on yhdistelmä eläimestä tulevaa mielikuvaa, pureehan ne kun huonosti pitävät ja onhan niillä luontaista kykyä käyttää kropan ja leukojen voimaa.
Ulkomailla niitä puretetaan hihaan ja onhan niillä kykyä ihan viranomaistoimintaakin, yksilöt huomioiden.
Jos elämä ei sinua ravistele...
(Harri Gustafsberg)
Umac
 
Viestit: 9298
Liittynyt: 30.07.2022 14:36
Paikkakunta: Vantaa

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Tiibetinhelmi » 29.08.2025 07:06

Mä varoisin enemmän isoa koiraa joka silmäluomet puolitangossa nököttää kuin räyhäävää sakemannia! :lol: Nökötys voi olla silmänlumetta.
Tiibetinhelmi
 
Viestit: 7890
Liittynyt: 17.05.2023 09:19
Paikkakunta: Pyttis

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Merkkari » 29.08.2025 08:39

Koiria tuntemattomia ihmisiä voi kyllä hämätä monella lailla. Mustaa noutajaa osa väisti toiselle puolelle katua, koska "mustat on pelottavia". Terrieriä taas ei haluttu tulla lähelle, koska "ne on arvaamattomia ja leuat lukkiutuu". :lol: Molemmat olisi saanut vaikka solmuun vääntää, eivät koskaan osoittaneet _mitään_ epäluuloisuutta / puolustamista vieraita ihmisiä kohtaan. Pihassa ne haukkui aidan takana molemmat (innoissaan, kun tulee ihmisiä) ja moni vieras ei uskaltanut tulla. Että sellaista, kannattaa ajatella boksin ulkopuolelta. :mrgreen: Nyt mulla on pieni söpö paimen, jota kyllä haluttaisiin silitellä. Mutta se kyllä puree (tai näykkää ehkä), koska on epäluuloinen, epäsosiaalinen, reviiritietoinen, vahtiviettinen ja vähän hermoheikko...

Mudit vahtii kyllä ja varsinkin pitää kovaa ääntä, kukaan ei varmasti hipsi huomaamatta heidän reviirille. Luonteesta, ympäristöstä ja koulutuksesta riippuen kynnys ilmoittaa voi sitten olla melko alhaalla myös... Eli jos ympäristö on vilkas ja oma hermo ei kestä "turhia" hälyytyksiä, niin kannattaa harkita. Ainakin käydä jossain tutustumassa useampaan yksilöön. Luonteissa on tosi paljon hajontaa edelleen (vaikka ovat parantuneet tosi paljon vuosien takaisesta), joten on paljon eroa siinä, mitä sitten haukkumisen jälkeen tapahtuu, jos joku tulee pihaan. Joku menee hakemaan rapsutuksia ja joku nappaa housunpuntista kiinni. Suurin osa ehkä pyörii ympärillä räkyttämässä ja odottelee omistajaa paikalle? Mudit on kuitenkin pienehköjä paimenia / vahteja / rottakoiria, joten ei niistä mitään uskottavaa aluevahtia / henkivartijaa saa. Mudi / pumi / puli ilmoitti vaarasta ja isot valkoiset tuli sitten hoitelemaan tilanteen loppuun. Mudi on myös paljon toimintaa vaativa nollasta sataan sekunnissa -tyyppinen työ- tai harrastuskoira, joten sillä pitää varsinkin nuorena olla riittävästi hommaa tai se on varsinainen riesa. Hyvänä puolena mun mielestä täydellinen koko, rotuna suuri monimuotoisuus (Unkarissa rotuunottoa, myös tutkitusti roduista parhaimmassa päässä geneettisen monimuotoisuuden suhteen), säältä kohtalaisesti suojaava turkki, jota ei tarvi juuri hoitaa ja terve peruskoiran rakenne. Mudeista aika usein sanotaan, että niistä joko tykkää tai sitten ei siedä ollenkaan. Kovaäänisyys (yksilöissä on toki eroja, mutta yksikään ei ole oikeasti hiljainen) ja suuret tunteet, jotka myös ilmaistaan suuresti yhdistettynä vilkkauteen ja puolustukseen / terävyyteen tekee sen, että mudit ei ole juuri koskaan sellaisia "kouluttamatta kiva" -koiria. Myös sosiaalistaminen kannattaa tehdä huolellisesti ajatukse kanssa (juurikin ne pihavahdin geenit, ei automaattisesti pidä kaikkia vieraita parhaina kavereina). Mutta ei ne tietysti mitään ihmeellisiä taruolentoja ole, jos on aikaa ja viitseliäisyyttä ja jonkun verran koiraosaamista, niin pärjää taatusti. Mudit on myös hyvin ilmeikkäitä ja ilmaisuvoimaisia, joten niiden aivoituksia on helppo lukea. Kroaateista en oikeasti tiedä, mutta oletan niiden olevan ihan samaa tavaraa. Yksilölliset erot on taatusti suuremmat mitä rotujen väliset. Historiassa vaan tuli valtioiden raja koirapopulaation keskelle ja molemmat valtiot halusi väen vängällä oman rodun. :roll:
Merkkari
 
Viestit: 84
Liittynyt: 12.06.2025 09:06

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Merkkari » 29.08.2025 08:51

Pienistä koirista sen verran, että varsinkaan ihan minit ei välttämättä ole niin halpoja pidettäviä. Niillä on lähes kaikilla hammasongelmia, joita joutuu hoitaa säännöllisesti ihan nuoresta alkaen ja hammashoito on tunnetusti kallista. Myös polvissa tuntuu olevan paljon ongelmia, joita leikkautetaan ja kuntoutetaan isolla rahalla. Eli jos itse etsisin (tai siis etsin) mahdollisimman "halpaa" koiraa, katselisin ehkä jotain noin 10-20 kg peruspiskiä, jolla olisi rotuna näyttöä "perusterveydestä". Ja kuten täällä varmasti jo kaikki tietää, tällaista seurakoiraa ei tunnu olevan olemassakaan. :?

Tähän liittyen artikkeli "Miten koiran koko vaikuttaa sen terveyteen?" https://www.katariinamaki.fi/koiran-koon-yhteys-terveyteen/

Katariina Mäki oli julkaissut myös uuden artikkelin "Kallon muodon yhteys terveyteen". Mun teki niin pahaa, että piti osa tekstistä hyppiä yli. Miksi lyttykuonoisia koiria edelleen saa kasvattaa?!?? :cry: https://www.katariinamaki.fi/koiran-kallon-muodon-yhteys-terveyteen/
Merkkari
 
Viestit: 84
Liittynyt: 12.06.2025 09:06

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja aunet » 29.08.2025 08:58

Mudeja en juuri tunne, mutta kovin osuivat Merkkarin kuvaukset myös pumiin. Paimenkoiriahan ne ovat ja kotimaassaan tekevät oikeaa työtä suuri osa. Vaativat kyllä johdonmukaisen koulutuksen ollakseen "helppoja". Serkkuni testautti myös koiriensa paimennustaitoja lampailla, ja suurin osa oli luontaisia lahjakkuuksia siinä. Hänen koiransa olivat melko itseriittoisia ja eivät erikoisesti välittäneet vieraista ihmisistä, tekivät omia ratkaisujaan, jos ei ollut mitään "järkevää" tekemistä, melko väsymättömiä myös fyysisesti. Pari äksyä yksilöä hänelläkin oli, kaukana helposta koirasta.

Koiruuksia mainitsi turkin hoidon, nyt muistankin että korvat kasvoivat koko ajan karvaa sisäpuolelle. Ja onhan siinä turkissa työtä, etenkin jos näyttelyissä käy ei sitä voi saksia miten sattuu. Kerran eräässä näyttelyssä tuomari totesi yleisölle, että "pumit ovat sellaisia navetantaustakoiria, ja niiden kuuluu näyttää rähjäiselle". Ei me saatu selvää oliko ollenkaan hyvä asia, että serkkuni koiran turkki oli viimeisen päälle hoidettu.
aunet
 
Viestit: 3021
Liittynyt: 16.08.2022 11:40

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 29.08.2025 09:16

kiitos Merkkari kattavasta avauksesta mudeja koskien.
En tosiaan tunne yhtään mudia joten ei ole minkäänlaista kokemusta. Yhden pennun olen joskus vuosia sitten nähnyt pikaisesti ja se nyt oli tietenkin ihana :D
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Darre » 29.08.2025 09:21

Tiibetinhelmi kirjoitti:^ei muuta kun että Darre, et voi olla 60v! Olen pitänyt sua todella paljon nuorempana! :D


Ei ole vähään aikaan tullut katsottua tätä ketjua, mutta voi kiitos :D Täytyy sanoa, että päänuppi on edelleen kyllä huomattavasti nuorempi, mutta kroppa alkaa kertoa muuta :mrgreen:
"Dogs are not our whole life, but they make our lives whole."
- Roger Caras
Darre
 
Viestit: 1284
Liittynyt: 30.07.2022 13:56
Paikkakunta: Lahti

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 29.08.2025 09:28

Tiibetinhelmi kirjoitti:Mä varoisin enemmän isoa koiraa joka silmäluomet puolitangossa nököttää kuin räyhäävää sakemannia! :lol: Nökötys voi olla silmänlumetta.


Laumanvartijoiden kanssa varsinkin saattaa olla juuri niin. :D
Joku kultainen tiibetinmastiffihan on normi-ihmisen mielestä kultainen noutaja.
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Merkkari » 29.08.2025 10:19

aunet kirjoitti:Mudeja en juuri tunne, mutta kovin osuivat Merkkarin kuvaukset myös pumiin. Paimenkoiriahan ne ovat ja kotimaassaan tekevät oikeaa työtä suuri osa. Vaativat kyllä johdonmukaisen koulutuksen ollakseen "helppoja". Serkkuni testautti myös koiriensa paimennustaitoja lampailla, ja suurin osa oli luontaisia lahjakkuuksia siinä. Hänen koiransa olivat melko itseriittoisia ja eivät erikoisesti välittäneet vieraista ihmisistä, tekivät omia ratkaisujaan, jos ei ollut mitään "järkevää" tekemistä, melko väsymättömiä myös fyysisesti. Pari äksyä yksilöä hänelläkin oli, kaukana helposta koirasta.

Koiruuksia mainitsi turkin hoidon, nyt muistankin että korvat kasvoivat koko ajan karvaa sisäpuolelle. Ja onhan siinä turkissa työtä, etenkin jos näyttelyissä käy ei sitä voi saksia miten sattuu. Kerran eräässä näyttelyssä tuomari totesi yleisölle, että "pumit ovat sellaisia navetantaustakoiria, ja niiden kuuluu näyttää rähjäiselle". Ei me saatu selvää oliko ollenkaan hyvä asia, että serkkuni koiran turkki oli viimeisen päälle hoidettu.


Todellakin nämä pumi-kokemukset passaa hyvin mudeihin, paitsi näiden turkki ei vaadi oikeastaan mitään hoitoa. Oikean laatuinen turkki tekee takkuja korkeintaan korvien taakse, jos ei ikinä harjaa. En tunne henk.koht. ollenkaan pumeja, joten en osaa sanoa minkä verran roduilla on eroa. Tässäkin ehkä yksilöistä enemmän kyse. Ehkä turkin helppoudesta johtuen mudeja on enemmän ajautunut kisamielessä harrastaville (agi, pk, peko, toko, paimennus jne.)? Joskus ennen kun rotukirjat suljettiin (hatusta vedettynä vielä sotien jälkeen), samaan pentueeseen syntyi sekä mudeja että pumeja. Jos niitä ylipäätänsä rekisteröitiin, niin rekisteröitiin ulkonäön mukaan oikeaan rotuun. Ja olen nähnyt ainakin yhden parrallisen mudin, se näytti ihan Chewbackalta. :lol: Nämähän tosiaan oli Unkarissa pitkään sellaisia sekalaisia "navetantauskoiria", joita pidettiin, jos niistä maatilalla oli jotain hyötyä. Koiria alettiin rekisteröidä vasta aika myöhään 1900-luvulla. Ja ilmeisesti edelleenkin maaseudulla pyörii rekisteröimättömiä enemmän tai vähemmän puhtaita mudeja / pumeja.
Merkkari
 
Viestit: 84
Liittynyt: 12.06.2025 09:06

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 29.08.2025 16:16

Kuten sanottu, _mahdollinen_ tuleva koiramme voisi olla myös sekarotuinen.
Katselin huvikseni Torin tarjontaa. Hirveitä hintoja. Miksi maksaisin 1400 (tai edes tonnin) sekarotuisesta koirasta jonka vanhemmista ei ole mitään terveystutkimuksia? Mistään muusta puhumattakaan.
Melkein samalla rahalla saa pennun tutkitusti terveistä vanhemmista.

Mulla ei ole mitään sekarotuisia koiria vastaan, niitä on ollut mulla ihan alusta saakka rotukoirien kanssa samaan aikaan. Tälläkin hetkellä on kaksi.
Mutta en nyt kuitenkaan ala sekarotuisesta koirasta (ainakaan jos ei ole vanhempien terveydestä faktatietoa. Luonnetta mittaavia testejä ei ole muuta kuin petotestit mihin pääsee sekarotuisen kanssa) maksamaan tutkituista suvuista olevan rotukoiran hintaa.
Peppi ja Milli maksoivat 500 euroa per nenä. Mielestäni se alkaa olemaan kipukynnys.
Sekarotuisen kanssa on kuitenkin aina yleensä vielä enemmän tuuripeliä että minkäluonteisen koiran saa. Ja miten sairaan. Kaksi tutkimatonta rotukoiraa voivat saada hyvin sairaita pentuja jos sattuvat itse olemaan esim. luustoltaan sairaita.
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Iidis79 » 29.08.2025 17:24

Biarritz kirjoitti:Grosspitzit ovat ainakin mun mielestä kivanoloisia koiria, vaikka mikään niiden väreistä ei varsinaisesti olekaan makuuni. Nätti kombo olisi sellainen grosspitz mittelspitzien oranssilla värityksellä. :D Mutta eihän se väri pääasia ole...

Olin mieltänyt ne isommiksi mutta ainakin ne yksilöt mitä WDS:ssä näin oli oikein kivan kokoisia. Ei ihan hirveästi mitteliä isompia. Ajattelin ne samojedin kokoisiksi, hoikemmiksi vain.
Iidis79
 
Viestit: 3003
Liittynyt: 01.08.2022 09:16
Paikkakunta: Lahti

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Iidis79 » 29.08.2025 17:35

Merkkari kirjoitti:Pienistä koirista sen verran, että varsinkaan ihan minit ei välttämättä ole niin halpoja pidettäviä. Niillä on lähes kaikilla hammasongelmia, joita joutuu hoitaa säännöllisesti ihan nuoresta alkaen ja hammashoito on tunnetusti kallista. Myös polvissa tuntuu olevan paljon ongelmia, joita leikkautetaan ja kuntoutetaan isolla rahalla. Eli jos itse etsisin (tai siis etsin) mahdollisimman "halpaa" koiraa, katselisin ehkä jotain noin 10-20 kg peruspiskiä, jolla olisi rotuna näyttöä "perusterveydestä". Ja kuten täällä varmasti jo kaikki tietää, tällaista seurakoiraa ei tunnu olevan olemassakaan. :?


En tiedä onko mun omaa luuloa, mutta kun noita pieniä koiria harkitsen niin toivoisin että niillä pitäisi olla täysi hampaisto eikä niinkuin jollain chihulla, ei taida olla, mutta heti vissiin jo kleinillä on. Auttaako se sitten hampaiden kuntoa? Se on uskomukseni. Aarne mittelillä piti poistattaa kulmahampaat, siis ne maitohampaat, kun eivät meinanneet irrota, ehkä ne olis irronneet parin viikon sisällä, mutta kasvattaja ja muut suositteli kirurgista poistoa. Muuten Aarnella ei ollut suurempia ongelmia hampaiden kanssa. Oisko kerran sen jälkeen ollut hammaslääkärissä.
Elom porolla taas oli huonot hampaat, keräs plakkia ja jo 3-vuotiaana oli iso hammashuolto, silloin ei muistaakseni poistettu hampaita kuitenkaan. Whippet Ruskalla oli hyvät hampaat, se ei tainut koskaan 12-vuoden aikana käydä erityisesti hampaiden takia huollossa.

Tollanen peruspiski vois olla tavallinen pinseri, mutta ne on harvinaisia kun se kääpiö versio on paljon suositumpi.

Mäkin katselen torista tarjontaa välillä. Mielestäni alle tonni on ok sekarotuisesta, ehkä vähän päälle ja silloin sais olla jo ainakin silmät ja polvet/lonkat tsekattuna. Kaikki ne rotukoiran hinnoissa (1500€ ja yli) olevat sekarotuiset, ei kiitos.
Mitä pohjoisemmaksi mennään niin sieltä sitten löytyy enemmän niitä alle tonnin pentuja, mutta ne on sitten jotain metsästyskoira tai husky tyyppejä tai "ei seurakoira" tyyppejä. Kyllähän moni niitä ostaa ja sitten huomaa olevansa pulassa jos eivät asu maalla.
Iidis79
 
Viestit: 3003
Liittynyt: 01.08.2022 09:16
Paikkakunta: Lahti

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Nappis » 29.08.2025 20:33

Iidis79 kirjoitti:
Merkkari kirjoitti:Pienistä koirista sen verran, että varsinkaan ihan minit ei välttämättä ole niin halpoja pidettäviä. Niillä on lähes kaikilla hammasongelmia, joita joutuu hoitaa säännöllisesti ihan nuoresta alkaen ja hammashoito on tunnetusti kallista. Myös polvissa tuntuu olevan paljon ongelmia, joita leikkautetaan ja kuntoutetaan isolla rahalla. Eli jos itse etsisin (tai siis etsin) mahdollisimman "halpaa" koiraa, katselisin ehkä jotain noin 10-20 kg peruspiskiä, jolla olisi rotuna näyttöä "perusterveydestä". Ja kuten täällä varmasti jo kaikki tietää, tällaista seurakoiraa ei tunnu olevan olemassakaan. :?


"En tiedä onko mun omaa luuloa, mutta kun noita pieniä koiria harkitsen niin toivoisin että niillä pitäisi olla täysi hampaisto eikä niinkuin jollain chihulla, ei taida olla, mutta heti vissiin jo kleinillä on. Auttaako se sitten hampaiden kuntoa?"


Olen ymmärtänyt, että pikkukoirilla on paljon hammasongelmia siksi, että niiden hampailla on niin vähän tilaa, eli johtuu suoraan niiden pienestä koosta.
Nappis
 
Viestit: 226
Liittynyt: 14.05.2025 18:32

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 08.09.2025 09:43

Biarritz kirjoitti:Grosspitzit ovat ainakin mun mielestä kivanoloisia koiria, vaikka mikään niiden väreistä ei varsinaisesti olekaan makuuni. Nätti kombo olisi sellainen grosspitz mittelspitzien oranssilla värityksellä. :D Mutta eihän se väri pääasia ole...


Onko täällä ihmisiä joilla on kokemuksia grosspitzeistä?

Yksi johon haluan tutustua myös tarkemmin on musta tanskanpystykorva. Luulen että se voisi olla turkkinsa ja ehkä luonteensakin puolesta paremmin meille sopiva.

Yhtenä vahvana vaihtoehtona roduksi, sitten siis kun Laku on ainoa koira, on tietenkin toinen basenji. Se olisi miehen valinta ehdottomasti.
Minä kun meillä kuitenkin koirat tavoille opetan niin en yiedä jaksaisinko ikinä toista Lakua :lol:
Tosin, meillä ei enää silloin ole kissojakaan ja kuten olen todennut, ilman kissojahan Laku olisi ollut ihan superhelppo.
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Tiibetinhelmi » 08.09.2025 10:24

^Toinen Laku saattaakin olla aivan erilainen kuin ensimmäinen Laku! Kun ei näistä aina tiedä mitä tulee! :D
Tiibetinhelmi
 
Viestit: 7890
Liittynyt: 17.05.2023 09:19
Paikkakunta: Pyttis

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 08.09.2025 11:32

No kyllä, en usko että kovinkaan moni basenji on ihan Lakun luonteella varustettu!
Ei ollut samassa pentueessakaan muita vastaavia. Enemmänkin pehmeitä ja sopuisia ovat.Ja eläneet kissojen kanssa sovussa alusta saakka. (kahdella muullakin pennunomistajalla on kissoja)
Silti olen ilmeisesti hieman traumatisoitunut näistä kuluneista kuukausista joina olen Lakun ja kissojen kanssa työskennellyt :mrgreen:

Ehkä unohtuu kun kuluu aikaa muutamia vuosia. Eikös niin aina tuppaa käymään.
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Tiibetinhelmi » 08.09.2025 12:25

^Kyllä, useimmiten!
Tiibetinhelmi
 
Viestit: 7890
Liittynyt: 17.05.2023 09:19
Paikkakunta: Pyttis

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 08.09.2025 16:02

Jos hankitaan Lakulle kaveriksi basenji niin maine menee kun eihän täältä kuulu sen jälkeen pihaustakaan vaikka kuka tulisi portille :mrgreen: :lol:
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja aunet » 08.09.2025 16:22

Hiljaisia tappajia! Noo nauhoittelet nyt valmiiksi rotikoitten ääntä, soitat sitä sitten yöt läppeensä nauhalta.
aunet
 
Viestit: 3021
Liittynyt: 16.08.2022 11:40

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 08.09.2025 16:49

:lol:
Koiruuksia
 
Viestit: 6569
Liittynyt: 16.02.2024 15:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Darre » 10.09.2025 14:23

Koiruuksia kirjoitti:
Biarritz kirjoitti:Grosspitzit ovat ainakin mun mielestä kivanoloisia koiria, vaikka mikään niiden väreistä ei varsinaisesti olekaan makuuni. Nätti kombo olisi sellainen grosspitz mittelspitzien oranssilla värityksellä. :D Mutta eihän se väri pääasia ole...


Onko täällä ihmisiä joilla on kokemuksia grosspitzeistä?

Yksi johon haluan tutustua myös tarkemmin on musta tanskanpystykorva. Luulen että se voisi olla turkkinsa ja ehkä luonteensakin puolesta paremmin meille sopiva.

Yhtenä vahvana vaihtoehtona roduksi, sitten siis kun Laku on ainoa koira, on tietenkin toinen basenji. Se olisi miehen valinta ehdottomasti.
Minä kun meillä kuitenkin koirat tavoille opetan niin en yiedä jaksaisinko ikinä toista Lakua :lol:
Tosin, meillä ei enää silloin ole kissojakaan ja kuten olen todennut, ilman kissojahan Laku olisi ollut ihan superhelppo.


Mulla on jonkin verran kokemusta grosspitzeistä ja minusta ne ovat tiukempia, epäluuloisempia ja alkukantaisempia kuin mittelit. Mitteleissähän ei juurikaan enää ole rotumääritelmässä mainittua epäluuloisuutta vieraita kohtaan, vaan suurin osa on "jee, ihminen, rapsuta minua"-tyyppejä.
"Dogs are not our whole life, but they make our lives whole."
- Roger Caras
Darre
 
Viestit: 1284
Liittynyt: 30.07.2022 13:56
Paikkakunta: Lahti

EdellinenSeuraava

Paluu Lemmikit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Thirteen_2 ja 10 vierailijaa