Eläinkeskustelua

[MikkoP]

Eläintä itseään tuskin kiinnostaa filofiset ajattelut onko ihmínen oikeutettu ottamaan eläintä vai ei. Kyllä niillä on ensimmäisenä mielessä oma hyvinvointi.

[Valkosipulisilakka]

Itsekin mietin tuota, että mahtaako onnellista ja tyytyväistä koiraa kiinnostaa miettiä, onko oikeutettua, että ihminen on ottanut sen lemmikiksi. Vai onko kyseessä pikemmin ihmisen tarve määritellä ja päteä toisen ihmisen kustannuksella? Halutaanko tässä kontrolloida enemmän lemmikkien vai kanssaihmisten toimintaa?

[Mea]

Voi ei. Mä olen surkea koiranomistaja perustuen kaikkiin aiempiin viesteihin.

Mun koirat haukkuu pihalla. Ei 24/7, mutta esim meiltä olkkarista on sellaiset 100 metriä aidalle, jonka takana on pieni metsä, jonka takana on kävelytie. Ja kun koirat havaitsevat olkkarissa ollessaan että nyt siellä kävelytiellä menee koira (miten, sitä en käsitä) niin ne lähtevät luukun läpi kuin Naton ohjukset ja ovat alle sekunnissa siellä aidalla metelöimässä. Saisin ne huudettua takaisin, mutta en voi enkä edes halua koko ajan olla niitä huutamassa. Ne käyvät myös huomauttamassa naapurille kun se tulee tupakalle.

Onni riehuu ja metelöi kun ihminen/koira tulee vastaan kun ollaan kahdestaan lenkillä. Pidän sen voimalla hallussa enkä tee asialle mitään muuta. Yleensä vastaan ei tule ketään, joskus harvoin tulee. Itseäni se möykkäys ei edes haittaa.

Ensimmäinen koirani tuli puhtaasti ulkonäön perusteella. Tuuria oli matkassa että se oli partacollie, joita tulikin sitten myöhemmin kaksi lisää, koska ovat vallan mainioita koiria. Onneksi en sattunut ihailemaan pitbullien ulkonäköä!

Mitähän muuta. Kun syön, Melli siirtää keittiön tuolin ja hyppää sen kautta ruokapöydälle tuijottamaan lautastani. Yleensä se ei erehdy vaan tyhjentää lautaseni vasta kun en itse halua syödä enempää. Mutta kerran lähti puolikas kebab sen matkaan. Ruokapöydältä näkee etupihalle jonne tulen autolla jos olen jossain. Siksi Ilo majailee kuratassuilla siinä pöydällä jos en ole kotona. Ei varmaan koko aikaa, mutta ainakin auton kúullessaan hyppää siihen kurastamaan sen.

Pihalla saa kaivaa, paitsi aidan vieressä, mitä kukaan ei ole yrittänytkään. Yksi saskatoon on kaatunut vaakatasoon koska sen vierellä on kaivettu niin paljon.

En keksi muuta. Varmaan olisi kaikenlaista.

[Mea]

Itsekin mietin tuota, että mahtaako onnellista ja tyytyväistä koiraa kiinnostaa miettiä, onko oikeutettua, että ihminen on ottanut sen lemmikiksi. Vai onko kyseessä pikemmin ihmisen tarve määritellä ja päteä toisen ihmisen kustannuksella? Halutaanko tässä kontrolloida enemmän lemmikkien vai kanssaihmisten toimintaa?

Olipas hyvä ja harvoin kuultu pointti tähän asiaan.

[Umac]

Itsekin mietin tuota, että mahtaako onnellista ja tyytyväistä koiraa kiinnostaa miettiä, onko oikeutettua, että ihminen on ottanut sen lemmikiksi. Vai onko kyseessä pikemmin ihmisen tarve määritellä ja päteä toisen ihmisen kustannuksella? Halutaanko tässä kontrolloida enemmän lemmikkien vai kanssaihmisten toimintaa?

Ajattelen, että ihminen voi kapsahtaa siinä "tiedossaan" tyytyväisestä koirasta? Siitä esim. Telkänranta puhuu kertomalla koiran tunnepuolesta, nisäkkäisen tunteista.
Hyvin helposti sanottuna: jokainen heiluva häntä ei ole merkki iloisuudesta! Helppo kuvata tuota virheellistä tietoa mikä hyvin yleinen ihan arjessa.

Meistä suurin osa pysähtyy miettimään mm. koiranpitoa iän lisääntyessä, siitähän meillä on monessa ketjussa. Se on juuri sitä kehitystä hyvään suuntaan. Tai lukee tieteen uusimpia, liittyen koiraan eläimenä, pyrkii muuttamaan omaa toimintaansa koiraa tukevaksi. Oli se vaikka tarvetta kaivaa tai purra. Annetaan paikka missä kaivaa ja tarjotaan purtavaa, puuhaa. Vaikka se olisi railakasta repimistä ja "sehän tappaa ton lelun" jne. Joo niin tekee, se on koira ja sitä ohjaa hyvin monet vietit ja tunteet, yksilöt huomioiden.

Siksi jauhetaan rodunomaisuudesta ja siitä toiminnasta, jokaiselle sopivasta koirasta ja silti jää vielä toki yksilöiden erot, omistajan taidot ja mahdollisuudet. Muutenhan koira eläimenä on niin sopeutuvainen, että se antaa anteeksi ihan älyttömästä koko elästään ihmiselle. Ihan perusasioissa, lepo, liikunta ja ravinto.

[Mella M]

Itsekin mietin tuota, että mahtaako onnellista ja tyytyväistä koiraa kiinnostaa miettiä, onko oikeutettua, että ihminen on ottanut sen lemmikiksi. Vai onko kyseessä pikemmin ihmisen tarve määritellä ja päteä toisen ihmisen kustannuksella? Halutaanko tässä kontrolloida enemmän lemmikkien vai kanssaihmisten toimintaa?

Mä en ole tässä tarkoittanut koiria ja olen sen aiemmin perustellut että miksi.

Eläintä itseään tuskin kiinnostaa filofiset ajattelut onko ihmínen oikeutettu ottamaan eläintä vai ei. Kyllä niillä on ensimmäisenä mielessä oma hyvinvointi.

Aika lattea toteamus, koska ei tietenkään se eläin mieti asian filosofisia, eettisiä tai moraalisia kysymyksiä. Siksi meidän ihmisten pitäisi ja onneksi niin myös käytännössäkin tapahtuu. Meidän ihmistenhän täytyy vetää ne rajat, että mitkä meidän mielestä on oikein ja mikä ei. Mä luulen, että aika monella se raja menee jossakin? Miksi juuri siinä? Miksi on ok pitää olohuoneessa kilpikonnaa muovimatolla kävelemässä mutta ei pitää apinavauvaa vaipoissa? Miksi on ok, että asunnossa on kakadu mutta ei haukkaa? Kuka määritti, että on ok pitää isoja papukaijoja lemmikkeinä, mutta ei muita suuria lintuja? Ihmiset venyttää moraalia juuri sen mukaan mihin ovat tottuneet eivät joko omasta mukavuudenhalustaan tai laiskuuttaan viitsi kyseenalaistaa sitä, mihin on totuttu. Tämä on vähän sama asia kuin se, että länsimaissa helposti tuomitaan idässä oleva tapa syödä koiria. Miksi on ok syödä possua, lammasta, sorsaa ja jänistä, mutta ei koiraa? Tätä joskus perustellaan sillä, että koiria pidetään siellä niin huonosti. Niin pidetään kanojakin, mutta niiden syömistä ei paheksuta.

Ja sitten vielä sekin, että tässä olisi kyse jostain ihmisten kontrolloimisesta ihan vaan koska se olisi jokin tarve itsessään? Hmm... vai onko niin, että koska se asia tuntuu tosi epämiellyttävältä miettiä yhtään enempää, niin käännetään syytös sinne mistä ääni tulee? Jossain vaiheessa tällainen samanlainen keskustelu on käyty orjista.

Ja tämä vastarinta on tosi tuttua. Samaan aikaan tosi ymmärrettävää juuri lemmikkipalstoilla mutta samaan aikaan myös aika kummallista niiden ihmisten keskuudessa, jotka omasta mielestään toimivat eläinten parhaaksi.

[MikkoP]

Eläintä itseään tuskin kiinnostaa filofiset ajattelut onko ihmínen oikeutettu ottamaan eläintä vai ei. Kyllä niillä on ensimmäisenä mielessä oma hyvinvointi.

Aika lattea toteamus,

Eikä siitä tarvitse tehdä sen monimutkaisempaa, jos ei nyt välttämättä halua.

Miksi on ok pitää olohuoneessa kilpikonnaa muovimatolla kävelemässä mutta ei pitää apinavauvaa vaipoissa?

Kilpikonnista en niin paljon tiedä, kuinka helppoa sille on järjestää lajin mukaista elämää, mutta apina on helppo: Se on laumaeläin joka vaatii lajikumppaninsa. Jo kokonsa puolesta vaatii eläinpuiton verran tilaa. Ja plussana omaa jo sen tason voimat että saattaa vahingoittaa ihmistäkin.

Miksi on ok, että asunnossa on kakadu mutta ei haukkaa? Kuka määritti, että on ok pitää isoja papukaijoja lemmikkeinä, mutta ei muita suuria lintuja?

Linnuille onkin sitten vähän vaikeampi järjestää elinolosuhteita mutta haukan kohdalla jo se että tilan tarve on melkoinen jo metsästytavan puitteissa.

[Dacrest]

Voi ei. Mä olen surkea koiranomistaja perustuen kaikkiin aiempiin viesteihin.

Mun koirat haukkuu pihalla. Ei 24/7, mutta esim meiltä olkkarista on sellaiset 100 metriä aidalle, jonka takana on pieni metsä, jonka takana on kävelytie. Ja kun koirat havaitsevat olkkarissa ollessaan että nyt siellä kävelytiellä menee koira (miten, sitä en käsitä) niin ne lähtevät luukun läpi kuin Naton ohjukset ja ovat alle sekunnissa siellä aidalla metelöimässä. Saisin ne huudettua takaisin, mutta en voi enkä edes halua koko ajan olla niitä huutamassa. Ne käyvät myös huomauttamassa naapurille kun se tulee tupakalle.

Onni riehuu ja metelöi kun ihminen/koira tulee vastaan kun ollaan kahdestaan lenkillä. Pidän sen voimalla hallussa enkä tee asialle mitään muuta. Yleensä vastaan ei tule ketään, joskus harvoin tulee. Itseäni se möykkäys ei edes haittaa.

Ensimmäinen koirani tuli puhtaasti ulkonäön perusteella. Tuuria oli matkassa että se oli partacollie, joita tulikin sitten myöhemmin kaksi lisää, koska ovat vallan mainioita koiria. Onneksi en sattunut ihailemaan pitbullien ulkonäköä!

Mitähän muuta. Kun syön, Melli siirtää keittiön tuolin ja hyppää sen kautta ruokapöydälle tuijottamaan lautastani. Yleensä se ei erehdy vaan tyhjentää lautaseni vasta kun en itse halua syödä enempää. Mutta kerran lähti puolikas kebab sen matkaan. Ruokapöydältä näkee etupihalle jonne tulen autolla jos olen jossain. Siksi Ilo majailee kuratassuilla siinä pöydällä jos en ole kotona. Ei varmaan koko aikaa, mutta ainakin auton kúullessaan hyppää siihen kurastamaan sen.

Pihalla saa kaivaa, paitsi aidan vieressä, mitä kukaan ei ole yrittänytkään. Yksi saskatoon on kaatunut vaakatasoon koska sen vierellä on kaivettu niin paljon.

En keksi muuta. Varmaan olisi kaikenlaista.

Jokaisella on oma tapansa pitää koiria ja ne eri tavat eivät tee kenestäkään hyvää tai huonoa koiranomistajaa.

Tuo remmirähjä sakemanni oli esimerkkinä koirasta, joka ei saa tarpeeksi rodun vaatimaa liikuntaa ja muuta aktiviteettiä - josta syystä se on ulkona jatkuvassa stressitilassa (kuten todennäköisesti omistajansakin). Väärä koira väärällä omistajalla, eikä kellään ole kivaa.

Kaikki remmirähjäys ei kerro suuresta stressistä, osa on vain koulutuksen puutetta. Eikä häiritse mua millään tavalla, kunhan omistaja saa pidettyä koiransa.

[Valkosipulisilakka]

Toki esimerkiksi koiran onnellisuus on vaikea määritellä, mutta ei myöskään voida lähteä siitä olettamuksesta, että kaikki koirat ovat jotenkin kärsiviä ja tyytymättömiä. Eivätkö lopulta nimenomaan koiran esi-isät ole hakeutuneet ihmisten nuotioiden äärille ja kehitysmaissakin koirat hakeutuvat ihmisen seuraan. Koiranpito on toki itsekästä, mutta nähdäkseni koira on myös saajana eikä pelkästään antajana.

Oma koiranpitoni on aina ollutkin sellaista, että koirat saavat olla aika "huonotapaisia": ne saavat riekkua ja jahdata (jahdata tosin vain hallitusti), repiä lelunsa rikki ja rypeä savikuopissa. Olen ollut sitä mieltä, että taipumus kaivaa on eräs parhaita ominaisuuksia koirassa, kaivurit ovat parhaita! Niinpä pihamailta on löytynyt kuoppa poikineen. Toki voi olla niinkin, että joku katsoo reuhaavia koiriani paheksuen, että voi koiraparat! Toisaalta koiria on jalostettu erilaisiksi: en usko, että kaikki rodut ollenkaan ovat samanlaisia riehupellejä, toisen onni on siellä emännän tissinvälikoirana.

[Titaanijäärä]

Jos ottaa esimerkiksi taistelukalakoiraan, niin kun luonnossa sen reviiri on jotain 30x30cm tjsp, niin millä tavalla on huonompi asia se että se reviiri on samankokoisessa (tai isommassa) lasilaatikossa eikä riisipellossa? Vain siksi kun vankeus ja ihminen ei saisi puuttua muuhun elämään? Nojoo, ehkä lopetan tämän filosofisen spekuloinnin tähän, mielipidekysymyksiähän nämä pitkälti ovat ainakin niin kauan kuin ei jotain radikaaleja lakimuutoksia tule.

[Hetuli]

Usein taistelukalalla on isompi tila tosiaan muualla kuin luonnossa. Itse olen ainakin sen huomannut kalojen suhteen, että tietoa oikeista elinolosuhteista on hankittava itse, eläinkaupassa kyllä myydään helposti ihan mitä sattuu kalastoksi.

Varmasti iso osa koiria on onnellisia. Remmirähjäyksestä mietin, että eikö se ole välillä myös pelkoreaktio ja silloin koira varmasti on tyytyvöisempi, jos sen ei tarvitse pelätä ja jännittää kohtaamisia.

[Koiruuksia]

Koirista sen verran että on erilaisia koirarotuja ja niillä on erilaisia tarpeita. Kun koiran ottaa, pitäisi miettiä että pystynkö tarjoamaan koiralle sen ns. rodunomaista toimintaa?
Ja sitten vielä koirien koulutustarve vaihtelee. On aivan eri asia onko se täysin kouluttamaton koira kilon painoinen chihu vai 60 kiloinen rottweiler.
En usko että esimerkiksi meillä koirat olisivat onnellisia jos niillä ei olisi elämässään perusrunkoa. Jos ne eivät tietäisi että mikä on sallittua ja mikä ei?
Nyt ne tietävät ja voivat sillä sallitulla alueella toteuttaa itseään niin paljon kuin jaksavat. Eilen esimerkiksi kaivoivat tuolla pellolla (paitsi Laku, se oli hengessä mukana) niin että niistä näkyi vain takapuoli. Olivat pois tullessaan, väsyneitä ja onnellisia ja aivan mudassa.
Meillä koirat saavat myös vahtia ja ihan mielellään. Niitä ei kielletä vahtimasta omaa reviriiään.

Sisällä eivät saa tehdä töllöntöitä eivätkä esim. hyppiä pöydille (ei edes basenji), eivät varastaa ruokaa (ei edes basenji) eivätkä rikkoa huonekaluja tai tavaroita aikuisina. Ulos ei saa ryysiä etten jää alle. Menevät ikäjärjestyksessä ja vasta nimensä kuultuaan vaikka ulko-ovi on auki.
Yönsä nukkuvat missä haluavat, joko vieressämme tai valitsemassaan paikassa. Saavat olla sohvilla ja nojatuoleilla ihan oman halunsa mukaan. Kissoja EI jahdata eikä kiusata.
Helppoa elämää kun kaikilla on säännöt selvillä. Tällä hetkellä Lakulle ei ole vielä ihan selkeätä se ettei kissoja jahdata. Muuten kaikki on senkin kanssa ok.

MInä tykkään kouluttaa koiria, opettaa niille uusia asioita. On kiva nähdä se ilo koirankin kasvoilla kun se oivaltaa ja on innoissaan kun sitä kehutaan ja saa palkkaa.

[Mea]

MInä tykkään kouluttaa koiria, opettaa niille uusia asioita. On kiva nähdä se ilo koirankin kasvoilla kun se oivaltaa ja on innoissaan kun sitä kehutaan ja saa palkkaa.

Tämä! Tai no tässäkin on eroja meidän perheessä. Onnin kanssa käyn puuhailemassa tokoa koska se on aivan täpinöissään siitä. Ja puolen tunnin päästä se on ajatellut niin paljon että on suorastaan hengästynyt. Haukku osaa tokoa tosi hyvin mutta se ei koskaan innostunut asiasta, vaan oli enemmän onks-pakko -tyylinen. Siksi lopetin sen kanssa ja aloitin Onnin kanssa. Loput ovat vähän siltä väliltä.

On meilläkin kai jotain sääntöjä, niitä ei vain helposti huomaa. En taida huomata itsekään. Ehkä enemmän on rutiineja, aamulla tehdään näin ja illalla näin.

[Dacrest]

Koirista sen verran että pn erilaisia koirarotuja ja niillä on erilaisia tarpeita. Kun koiran ottaa, pitäisi miettiä että pystynkö tarjoamaan koiralle sen ns. rosunomaista toimintaa?
Ja sitten vielä koirien koulutustarve vaihtelee. On aivan eri asia onko se täysin kouluttamaton koira kilon painoinen chihu vai 60 kiloinen rottweiler.
En usko että esimerkiksi meillä koiratolisivat onnellisia jos niillä ei olisi elämässään perusrunkoa. Jos ne eivät tietäisi että mikä on sallittua ja mikä ei?
Nyt ne tietävät ja voivat sillä sallitulla alueella toteuttaa iyseään niin paljon kuin jaksavat.

Tietyt perustarpeet täytyy kaikilla koirilla täyttyä: ruoka, liikunta, lepo, lauma (vähintään se yksi ihminen). Siitä eteenpäin rotujen väliset erot ovat oikeasti suuret.

Esim näille collieille riittää seurakoiran perustaso: ruuan ja rapsutusten lisäksi käydään vähän kävelemässä ja aktiviteetiksi riittää pihalla oleskelu. Nää on ihan tyytyväisiä.

Sakemannit vaativat lisäksi paljon liikuntaa, paljon aktiivista ohjattua tekemistä sekä selkeät rajat = aktiivisen ja vahvan laumanjohtajan. Jos joku noista jää liian vähälle, ne kehittävät itse kaikenlaista ei-toivottua toimintaa ja saattavat oireilla mm stressikutinana.
Sen takia sen remmissä rähjäävän ja muutenkin huonosti käyttäytyvän sakemannin "korjaaminen" pitäisi alkaa reilulla liikunnan lisäämisellä sekä perustottelevaisuuden koulutuksella. Kouluttamisella saadaan sitä ohjattua tekemistä, kehitetään yhteistyötä sekä asetetaan rajoja. Nuolumatto ja anna tassu -temput ei vaan riitä.

Jos olisin elänyt ensin 30 vuotta collieiden kanssa ja sitten ottanut sakemannin, olisin ihan k*sessa. Nyt kun tilanne on toisinpäin, ihmettelen et miten voi olla olemassakaan näin helppoja ja vähään tyytyviä koiria.

[Koiruuksia]

Koirista sen verran että on erilaisia koirarotuja ja niillä on erilaisia tarpeita. Kun koiran ottaa, pitäisi miettiä että pystynkö tarjoamaan koiralle sen ns. rodunomaista toimintaa?
Ja sitten vielä koirien koulutustarve vaihtelee. On aivan eri asia onko se täysin kouluttamaton koira kilon painoinen chihu vai 60 kiloinen rottweiler.
En usko että esimerkiksi meillä koiratolisivat onnellisia jos niillä ei olisi elämässään perusrunkoa. Jos ne eivät tietäisi että mikä on sallittua ja mikä ei?
Nyt ne tietävät ja voivat sillä sallitulla alueella toteuttaa itseään niin paljon kuin jaksavat.

Tietyt perustarpeet täytyy kaikilla koirilla täyttyä: ruoka, liikunta, lepo, lauma (vähintään se yksi ihminen). Siitä eteenpäin rotujen väliset erot ovat oikeasti suuret.

.

Tottakai perustarpeiden tulee toteutua jokaisella koiralla. Minä tarkoitin nimenomaan noita rotijen välisiä suuria eroja.
Ne voivat tosiaan olla yllättävän suuria ja siitähän se ongelma yleensä tuleekin että se todellisuus ja arki sen vähän vaativamman rodun yksilön kanssa onkin jotain ihan muuta kuin haavekuvissa. Kun olisi oikeaati tehtävä töitä sen koiran kanssa ja liikutettava sitä tarpeeksi jne jne. Se söpö pentu kasvaa eikä se tule välttämättä kaikissa roduissa kivaksi koiraksi ihan vaan toivomalla.

[Mea]

Tämä voi kuulua tähän tai koirapulinaan tai kivoihin asioihin. Mutta ehkä tänne koska olen niin itsekkään onnellinen Ministä, tai erityisesti sen yhdestä tavasta. Jos olen sohvalla kyljellään ja Minilläkin on lepohetki ja se on vieläpä jollain konstilla päässyt sohvalle (Onnin kautta hyppäämällä tai jos rappuset ovat siinä eivätkä nojatuolin vieressä), niin sillä on tapana kiivetä jalkojeni yli ja asettua pitkäksi selkäni ja selkänojan väliin, tai sitten ylävatsani ja selkänojan väliin, riippuen kummin päin olen. Siinä se sitten lämmittää ja viihtyy vaikka kuinka kauan. Sen ei olisi mikään pakko tulla siihen vaan se itse haluaa. Inhimillistän varmasti mutta tuntuu tosi kivalta olla tuollaisen pienen kultakimpaleen luottamuksen ja ehkä rakkaudenkin kohteena. Ainakaan en itse ole usein paljon onnellisempi kuin noina hetkinä.

[Iidis79]

Torin "parhaimmistoa" löydä jyrsijät ja kanit osiosta joku joka myy rotanmyrkkyä ja toinen joka myy hiirenloukkuja.
Ilmiannoin.

[Tiibetinhelmi]

^Hiirenloukut jotenkin ymmärrän, mutta rotanmyrkky? Ja onkohan tuo osio ihan sopivin?

[Iidis79]

Mun mielestä noita ei pitäis jälleenmyydä ollenkaan. On siellä Piha ja remontointi osio (mökkitarvikkeet, piha ja puutarha), ehkä sopis sinne paremmin.

[Valkosipulisilakka]

Eikös rotanmyrkyn myynti kuluttajille ole nykyään muutenkin kiellettyä? Eli kaupatkaan eivät saa myydä ainetta muuta kuin asiakkaille, jotka esittävät todistuksen suoritetusta torjunta-ainetutkinnosta. Ei sitä siis ainakaan Torissa pitäisi myydä.

[Umac]

Osa tuo mm. Virosta ja osa käyttää kielloista huolimatta.

[Koiruuksia]

Mä haluaisin sellaisen ihanan pienein apinan. Herra Tossavaisen. En tule sellaista koskaan ottamaan, syitä löytyy lukuisia eikä vähiten sen apinan elämä.
Mutta haluaisin.

[Tiibetinhelmi]

^Herra Tossavainen voisi toimittaa kaikkia kodin pikkuaskareita! Olen salaa iloinen, ettei Suomessa ole apinoita eikä marakatteja lemmikkeinä.

[Koiruuksia]

^Herra Tossavainen voisi toimittaa kaikkia kodin pikkuaskareita! Olen salaa iloinen, ettei Suomessa ole apinoita eikä marakatteja lemmikkeinä.

Kyllä! Tuoda sohvalle kaikkea mitä on itse unohti ottaa mukaan eikä enää jaksa nousta

[Tiibetinhelmi]

^Just näin! Ja sitten sille voisi neuloa kivoja pikkunuttuja. Eikö sillä Pitkätossunkin Tossavaisella ollut?

[Koiruuksia]

Oi, se olisikin mahtavaa! Siskoni virkkaisi sille ihania neuleita ja hattuja

[Tiibetinhelmi]

^Apua, tää keskustelu lähtee ihan lapasesta! *tyrsk* Lauantai!

[aunet]

Mea kirjoittaa niin osuvasti!

[Iidis79]

Semmonen Herra Tossavainen olis söpö.
Aikoinaan postilla töissä ollessani siellä oli sellanen toistuva ongelma kun n 3m korkeudessa ollut liukuhihna jumittui siitä postista. Sinne piti itse kiivetä sitä selvittämään ja tiputtelemaan niitä paketteja. Tai siis ne oli vain pakattuja A4 papereita missä oli laskuja. Sanoinkin että pitäis olla joku koulutettu apina mikä menis sinne aina.

Se gorilla Koko joka oppi viittomia halusi oman kissan. Se sai lelu kissan, mutta se halusi oikean kissan. Sitten se oli tyytyväinen kun se sai oman kissan.

[Koiruuksia]

Pikkuapina olisi kyllä klaikinpuolin kätevä