Rescue-eläinpulina

[Kissimyyr yhä vaan]

Siis ketju rescue-eläimille ja niiden ihmisille, hyvinä ja vähemmän hyvinä päivinä.

Meillä asia tuli taas ajankohtaiseksi, kun vietiin tuo meille ihan villinä tullut ellille rokotuksille pari viikkoa sitten, ja siellä huomattiin että kissalla on poistoa edellyttävä hammas.

Ongelma on siis se että kissa on jouduttu ottamaan väkisin kiinni kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä jotta saatiin syöpynyt hammas pois, nyt kissa ei taas suostu tulemaan edes näkyviin kun kotona on mieheni, joka siis joutuu olemaan se pahis joka laittaa kissan koppaan. Kipulääke hammaspoistoon saatiin eilen annettua vasta parin tunnin maanittelun jälkeen (sille siis pitää antaa lääke herkkuruuassa, ja samalla varmistaa että muut kissat ei syö herkkua, eli aika vaikea yhtälö) Mä luin tyypille ääneen eilen varmaan 2 h, kunnes tonnikalan tuoksu voitti pelon ja lääke syötiin. Nyt kun mies on ollut poissa pari tuntia, uskaltaa kissi tähän sohvalle mun viereen rapsutettavaksi, pummii pehmeää kinkkua, ja vaatii lisää rapsutusta. Mutta kun mies on kotona, ei kissasta näy karvaakaan.

Mutta väkisin mietin, että mitä ihmettä me tehdään jos sille tulee sairaus joka edellyttää päivittäistä lääkitsemistä, toi ei ole niin yksinkertainen että mitkään easypillit toimisi? Feromonit on tietenkin käytössä, mutta millä saada eläin tajuamaan että tässä yritetään auttaa. Ja millä saisi yleistä stressiä helpotettua

[Hetuli]

Saankohan minä nyt hirveän maineen mutta mä olen käyttänyt näissä tapauksissa pelottavaa pölynimuria apuna. Onni ei ollut rescue-kissa mutta hyvin pelkoaggressiivinen ja sillä tavalla älykäs kissa, että vaistosi etukäteen jos hänelle oltiin tekemässä jotain. Vuosi sitten hän sai kahdesti päivässä gabapentiiniä nivelrikkoon ja se pitää antaa aika tarkasti 12 tunnin välein. Suljin makuuhuoneeseen, hän meni sängyn alle piiloon ja imuri pelotteena sai hänet sieltä pois ja kiinni lääkkeen antoa varten. Hänelle se kiinniottohetki oli pahin ja kun lääke oli annettu niin ei sen jälkeen ollut moksiskaan.
Tämä taitaa kuulostaa aika karulta mutta hänelle ei olisi mikään maanittelu auttanut ja hän jätti myös kaikki piilotetut lääkkeet syömättä.


Nyt on kaksi rescue-kissaa ja näistä Unnan kanssa on kerran käyty leikkauttamassa kynsiä. Se meni aika helposti eikä Unna tuntunut jälkikäteen pelkäävän minua.

Olen miettinyt tuota, että esyt välillä mainostavat kuinka hyvin aratkin kissat ansaitsevat kodin ja näin tietysti onkin mutta toinen puoli on, että hoitotoimenpiteet ovat haastavia.

En kyllä tiedä mikä auttaisi teillä.

[Kissimyyr yhä vaan]

Tunnistan niin tuon kissan kyvyn nähdä ennalta, että nyt on tapahtumassa jotakin [kamalaa].

Ja joo, haastava on sanana silkkaa vähättelyä. Juuri söin antibioottikuurin kissanpuremaan (toinen tyyppi) ja eilen tuli uusi purema, toivon parasta kun ei niitä antibiootteja voi koko ajan syödä. Ja se pilleriruisku toimii oikein hyvin rauhallisella kissalla millä sellaista ei tarvita, näiden muunlaisten kissojen kanssa apuvälineillä ei näemmä tee niin yhtään mitään

Päätettiin että jälkikäteiskontrolli ellillä ainakin jätetään väliin, koska henkisen puolen vauriot olisi liian suuret. Yritän itse katsoa sinne suuhun, ja jos kaikki näyttää normaalilta mennään tuurilla, sillä kuulemma ne suuretkin laivat seilaa

Voisi noilla esyillä olla sellaiset "iskujoukot", niin että vaikka lahjoitusta vastaan saisi kotikäynnille sellaisen tehoporukan kissan kiinniottoon, niin ei menisi luottamus niihin omiin ihmisiin. Meillä jännästi kissa syyttää vain miestä, minä pidin koppaa mutta ilmeisesti olen silti syytön, hän ei.

[Hetuli]

Se pilleriruisku pitää työntää aika syvälle suuhun ja minua mietitytti siinä myös se, että voi vahingoittaa rimpuilevaa kissaa, kun ruisku vaikutti aika terävältä. Olen joskus liuottanut tabletit ja antanut muoviruiskulla.

Varmaan tuo jälkikäteiskontrollin väliinjättäminen on järkevää, että kissa saa toipua edellisestä käynnistä rauhassa.

[Kissimyyr yhä vaan]

Se pilleriruisku pitää työntää aika syvälle suuhun ja minua mietitytti siinä myös se, että voi vahingoittaa rimpuilevaa kissaa, kun ruisku vaikutti aika terävältä. Olen joskus liuottanut tabletit ja antanut muoviruiskulla.

Varmaan tuo jälkikäteiskontrollin väliinjättäminen on järkevää, että kissa saa toipua edellisestä käynnistä rauhassa.

Joo. Ja se purtu sormi on se millä suuta pidetään auki eikä pillerikäsi, en väännä toisen juuri hoidettua suuta millään kovalla härvelillä. Enkä oikein tervettäkään suuta. Ergo, tulee puremaa

[Kissimyyr yhä vaan]

Eipä saatu kissille eilen tulehduskipulääkettä herkkujen seassa, kun ympärillä ei ole muita kissoja se pelkää ruuan olevan jotenkin myrkytettyä (kissat on turhankin älykkäitä) Ja kun ympärillä on muita, ne muut syö lääkkeen.

Tietääkö kukaan, miten paljon sen lääkkeen on tarkoitus ehkäistä tulehdusta? Jos joku keksii jonkin tavan antaa lääke, saa täältä papukaijamerkin

[aunet]

Syökö se jotain tahnamaista, esim. maksamakkaraa? Murskaa tabu muovin välissä kaulimella tai pullolla jauhoksi, ja tahnan sekaan. Jos nuolemalla menisi.

[tuhti]

Kissoista en mitään tiedä, mutta miten mä muistelen jostain lukeneeni, että kissalle saa lääkkeen annettua, kun sivelee sen turkkiin, josta kissa sitten nuolee sen pois. Jos tosiaan sotkisi lääkkeen johonkin maksamakkaraan tms ja levittäisi sen sitten turkkiin sellaiseen kohtaan, mistä kissa saisi sen nuoltua pois.

[Kissimyyr yhä vaan]

Kissoista en mitään tiedä, mutta miten mä muistelen jostain lukeneeni, että kissalle saa lääkkeen annettua, kun sivelee sen turkkiin, josta kissa sitten nuolee sen pois. Jos tosiaan sotkisi lääkkeen johonkin maksamakkaraan tms ja levittäisi sen sitten turkkiin sellaiseen kohtaan, mistä kissa saisi sen nuoltua pois.

Varmaan, joskin silloinkin lääkettä on myös mm muiden kissojen vatsassa, sohvilla, lattioilla jne

Kissat siis osaa myös ravistella. Yksi juttu jäi kokeilematta, mutta teen sen ensi kerralla (nyt olisi kuuri jo loppu muutenkin). Eli jotakin herkkua moneen identtiseen kippoon ja lääke yhteen, ja sitten yrittää antaa sen lääkekipon oikean kuonon eteen. Kissoja kun ovat, luultavasti vaihtaisivat kipot päittäin

[aunet]

Vastaan osin itselleni, osa lääkkeistä on sellaisia, joita ei saisi murskata. Johtuu siitä missä kohtaa elimistöä niiden kuuluisi imeytyä, jauhettuhan alkaa imeytyä jo suun limakalvoilta.

[Kissimyyr yhä vaan]

Vastaan osin itselleni, osa lääkkeistä on sellaisia, joita ei saisi murskata. Johtuu siitä missä kohtaa elimistöä niiden kuuluisi imeytyä, jauhettuhan alkaa imeytyä jo suun limakalvoilta.

Joo. On tämä rescuekissan pito silkkaa juhlaa. Ja silti, mä en meidän kissajengiä vaihtaisi mihinkään, tyypit on kyllä kokeneet kauheita, mutta ehkä juuri siksi heistä on kasvanut melkoisia persoonallisuuksia.

[Kissimyyr yhä vaan]

Do diin, isäntä tuli eilen yöllä kotiin ja tämä hammashoidettu tapaus on ihan kauhuissaan, tuli esiin vasta kun mies lähti hakemaan kiinalaista.
Millä tuon saisi nyt rauhoittumaan, kun voi hyvin olla että ensi kerran rokotus ja hammashoito olisi tarpeen vasta 3 v päästä, eli voisi rauhoittua.

[Hemu82]

Tuli mieleen tosta kissan lääkitsemisestä et meillähän ei edesmenneelle kissalle kovin usein lääkkeitä joutunut antamaankaan kun ei sitä sisäkissana mitenkään säännöllisesti tullut madotettuakaan ja just sen takia kun kissan lääkitseminen on niin hankalaa. Paitsi kun joskus jostain kuultiin siitä et otetaan kissaa niskasta sormilla niinku emo ottaisi niin kappas kun saikin pillerin ihan tosta vaan laitettua suuhun kun toinen piteli niskasta. Voi myös kuulemma laittaa pyykkipojan niskaan niin helpompaa ehkä yksin silleen. Tuolla otteella saatiin putoamassa ollut kulmahammaskin nyppästyä pois kun mies piteli ja minä sit avasin suun ja nappasin hampaan pois.

[Koiruuksia]

Lääkkeen antaminen aralle (varsinkin rescuelle) kissalle on kyllä lähinnä mahdotonta

[Kissimyyr yhä vaan]

Lääkkeen antaminen aralle (varsinkin rescuelle) kissalle on kyllä lähinnä mahdotonta

Juu, on vaikeaa. Eikä mitään pyykkipoikia kun toinen pelkää kuollakseen muutenkin.

Meillä tuo rescue oli kuukauden ihan piilossa kun mies on kotona, vasta viime viikolla tuli taas sänkyyn nukkumaankaan. Että pari kk meni toipuessa traumasta, että viedään pois kotoa.

[Umac]

Kaveri otti taannoin puheeksi rescueyhdistysten perustajat, tai millä nimellä heitä voi kutsua, päättävät. Hän sanoi nyt vuosia mukana olleena, että osa näistä ihmisistä ei tee asiaa eläinten eteen, he tekevät sitä täysin oman narsismin ja mielenterveyspönkityksen edestä. Se oli tosi raju heitto ko. ihmiseltä, hänet tuntien, ja hänelle itselleenkin kovin avaava kokemus ollut.
Noh, minä heitin vastapalloon oman kokemuksen viime vuosikymmenen lopulta erään järjestön pj:n osalta ja kerroin tiedostavani tämän ongelman sillä tasolla, että muutkin siitä puhuvat joskus ja jouluna.

Että jos se on rotukissan tai - koiran löytäminen vaikeaa tolkun ihmiseltä niin se voi olla myös todella vaikea miellyttää järjestöä jonka johdossa on epävakaata porukkaa ja joiden motiivit on muualla kuin itse eläimissä.
Tämä vain pohdintana, tuli mieleeni ja hiukan hämmentyneenä kuullessani tästä juuri häneltä. Aiheena myöskin toki äärivaikea sillä kukapa sitä uskaltaa sanoa ääneen, että hoidan tässä omaa mielenterveyttäni muita haukkumalla, arvostelemalla ja koen parempaa ihmisyyttä näin, eläimistä mistään mitään oikeasti välittäen.

[Kissimyyr yhä vaan]

^se on selvä että yhdistykset yleensäkin kerää kaikenlaista porukkaa. Myös niitä joilla on kova tarve päteä, mutta ei kykyjä vastaavasti. He hankkivat valtaa sitten yhdistyksistä, kun työelämässä on tie poikki.

Vielä enemmän noita on uskonnollisissa yhdistyksissä, mutta ehdottomasti myös eläinsuojelussa.

Yksi syy miksi mä teen tätä perheen voimin, välillä ell-laskut on tyrmääviä mutta eipä ole vastuussa muuta kun näille eläimille. Kissoja on tullut pääosin kahdesta löytölästä jotka on sieltä paremmasta päästä. Mutta ihmiset on ihmisiä, eläinsuojelussakin

[Iidis79]

Joo voi olla. Mä en tuollaiseen ole törmännyt, mutta olisin joskus halunnut olla enemmän tekemisissä paikallisen esyn kanssa. Se mitä silloin pari kertaa kävin, niin siellä oli selvästi tulehtunut ilmapiiri ihmisten kesken ja paikan yks vakituinen oli niin "doom&gloom" henkinen, että en halunnut jäädä sinne. Siis sellainen joka ajatteli vaan todella negatiivisesti ja kaikki oli kauheeta ja seinät kaatuu päälle.
Asiat lie muuttuneet, mutta silti ei tee mieli takaisin.

[Hetuli]

Meillä on kynsienleikkuu hyvinkin ajankohtaista. Ollaan treenattu tassuihin koskemalla, kynsisaksia esittelemällä jne. mutta heti kun ottaa tassuista paremman otteen leikkaamista varten mieli muuttuu: joko lähdetään karkuun tai ”pääsee” raavittavaksi. Onkohan urbaanilegendaa, että löytyy kissoja jotka kiltisti antavat ottaa tassunsa kynsien lyhennystä varten

Unnan kanssa olin eläintenhoitajalla syksyllä lyhennyttämässä kynsiä ja voi olla että pitää sinne mennä toistamiseen.

[Titaanijäärä]

Onkohan urbaanilegendaa, että löytyy kissoja jotka kiltisti antavat ottaa tassunsa kynsien lyhennystä varten

Ei oo, meillä saa molemmilta kynnet leikattua ongelmitta. Tai no aina ei kiinnosta ja kohde nykäisee käpälän pois ja poistuu paikalta, tai kyllästyy vaikka kahden tassun jälkeen. Mut jos valitsee sopivan uneliaan hetken kun uhri on jo muutenkin palluteltavana, niin voi vaikka kieräyttää katin selälleen polville ja sen kun nipsuttelee menemään rapsutusten lomassa.
Vastapainoksi välillä sylissä torkkuessa vähän vaan hieron käpäliä ja varpaita niin ei niiden käsittely ole aina pelkkää saksimista.

[Kissimyyr yhä vaan]

Voi kun on suloiset käpälät ^ kertakaikkiaan

[Hetuli]

Olen kateellinen Titaanijäärän tilanteelle. Tosin saan kyllä itsekin Elliltä helposti kynnet leikattua.

Tämä iltapäivä on ollut oikein Rescue-kissojen omistajan juhlaa. Tarkoitus oli mennä leikkauttamaan Unnan noin 3,5 v ja hänen pentunsa Niilan noin 9 kk kynnet. Ensimmäiset kiinniottoyritykset päättyivät verenvuotoon (minun), joten uudet yritykset nahkahanskat kädessä. Unnan sain kiinni ja koppaan mutta pentu sai täyden paniikkimoodin päälle eikä mitään toivoa saada häntä kiinni. Tai sain kyllä kiinni mutten pitävää otetta. No, ajattelin, että puolet on parempi kuin ei mitään ja menin sitten Unnan kanssa. Hän vaikutti rauhalliselta kopassa mutta pupilleista huomasi ettei ihan normiolotila ole ja oli pannut täyden stopin ettei hänelle hoitohuppua laiteta. Eli hänenkin kynnet jäivät leikkaamatta.
Hoitaja ehdotti, että voidaan jossain välissä leikata niin, että rauhoitetaan ensin. Tänään ei lääkäri ehtinyt ja ajattelin, että pidetään pieni hengähdystauko ensin.

Unnan kynnet leikattiin syksyllä hoitajalla ilman ongelmia joten uskon, että ahdistui pentunsa ahdingosta.

Kumpikaan kissoista ei ole sylikissa- Unnaa haluaa silityksiä ja rapsutuksia paljonkin ja Niilaan saa nykyään vähän koskea. Toki ovat paljon kesyyntyneet - ovat olleet tänään mulla neljä kuukautta.

[Kissimyyr yhä vaan]

^ miksi leikata nuoren kissan kynsiä? Näyttelyistä tullutta hapatusta, terve nuori kissa saa itse hoidettua kyntensä kyllä, kun tarjotaan mihin kynsiä. Meillä leikataan tasan 20 v kissan kynnet, hän ei enää jaksa itse hoitaa.

[Hetuli]

Hyvä kysymys, tästäkin on kahta koulukuntaa. Mä olen yleensä lyhentänyt vähän kynsiä silloin jos kissa tuntuu jäävän kynsistään kiinni. Jossain ohjeistetaan jopa viikottaista leikkausta mutta mulla on kyllä tahti ollut enemmänkin tyyliin kerran kolmessa kuukaudessa.

Hyvä tietää Kissimyyrin mielipide kissatuntijana. Ajattelinkin etten nyt mitään isompaa stressiä tästä kynsiasiasta aio ottaa.
Katsellaan tilannetta- jotenkin tuo kuljetustilanne ja rauhoitus tuntuu turhan rajulta eilisen perusteella.

Kissoistakin löytyy niin paljon ohjetta. Toisaalla suositellaan pakkosylityksiä kesyttämiseksi mutta itse uskoisin, että paremmin luottamus rakentuu jos kissa saa itse määrätä tahdin. Toki tulee tilanteita, että kissa on pakko ottaa kiinni.

[Titaanijäärä]

Mä leikkelen ne terävät kärjet ihan oman käyttömukavuuden takia, kyl heti alkaa vaikka kissan leipoessa tuntua jos on trimmauksen aika. Plus etteivät vahingossakaan sitten rääpi painiessaan toisiinsa naarmuja ainakaan niin helposti.
Lis: Jos väkisin tappelun kanssa pitäis tehdä niin sitten varmaan olis täälläkin luomuna kynnet...

[Koiruuksia]

Meillä ei leikata kissojen kynsiä muuten kuin koiranpennun tullessa taloon. Silloinkin vaan etutassujen kynnet.

[Hetuli]

Kissat tietysti on myös yksilöitä eli kynnrt kasvavat eri tahtia ja käyttävät niitä myös eri lailla.


Jenkeissähän kai edelleen tehdään sitä, että kissan kynnet poistetaan kokonaan. Tuntuu kyllä hyvin julmalta, koska kissa kuitenkin tykkää kynsiään käyttää paljon.

[Mella M]

Mäkään en leikkaa kissan kynsiä. Just tämän keskustelun takia katsoin niitä ja ihan normaaleilta näyttää vaikka niille ei 6 vuoteen ole mitään tehtykään. Kissa leikkii ja painii myös koiran kanssa, mutta ei ole kertaakaan ollut koirassa naarmuakaan ja tuo prinsessa kyllä ilmoittaisi kiljumalla jos tulis kynnestä. Mun kissa tosin ulkoilee myös puissa kiipeämällä ja kotonakin on kiipeilypuu, jota pitkin juoksee katon rajaa, ei siis pelkkää tasohyppelyä.

Tuo jenkkien touhu on ihan kamalaa. Ottaisivat pehmolelun jos eivät kestä eläimellä kynsiä.

[Titaanijäärä]

Juu, tosiaan kissan kannalta ei yleensä kynnenleikkuuta tarvitse vaan kynnet kyllä kuluu huoltoraavinnassa (kuin korkeintaan minimoimaan sitä marginaalista vaurioriskiä kissojen keskinäisissä touhuissa). Toisaalta ei se leikkely mitenkään päin kissaa haittaakaan jos sen saa helposti tehtyä, niin helpottaa ihmisiä ihan normaalielämässäkin ja etenkin tilanteissa joissa on pakko vaikka jotain lääkinnällisiä toimia tehdä vaikka kissa vastustelisikin.
Kissat meilläkin kiipeää pystysuoraa tolppaa, raapii raapimapuuta ja pyydystää tarhasta hiiriä vaikka se terävin kärki kynsistä puuttuukin. Mut toki jokainen omistaja tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo.

Se jenkkien kynsien poisto sitten on asia erikseen ja lähinnä eläinrääkkäystä, siinä kait poistetaan pala luutakin varpaista ja taatusti vaikuttaa kissan normaaliin käpälienkäyttöön.

[Kissimyyr yhä vaan]

Kissajengillä on kevättä rinnoissa, on jo aloitettu se puoli sekuntia tarhassa ja sitten taas sisälle-ralli.