Rice. Siellä pohjoisessa asuttiin kuitenkin jonkun aikaa, ei vain hetkeä. Ja sielläkin asuttiin ennestään hyvin tutussa paikassa, jossa joka vaara tunnettiin. Ja tosiaan ollaan täällä nykyisessä paikassa yhtä lailla viihdytty lomilla, kuviteltiin viihtyvämme myös vakituisesti asuessa. Ei täällä koskaan ollut tylsää kun täällä oli lomilla, mutta toki, ei jollain 1-2 viikon lomalla sen kummempia tekemisiä toivokaan. Mutta kun elää sitä arkea ja vapaa-aikaa, niin eri asia.
Ei sitä ennen olla huomattu miten tosi tärkeää luonto on. Pohjoisessa metsä alkoi ikkunan takaa, järvelle käveli 5 minuuttia. Tunturiin pääsi kävellen kotiovelta.
Nyt kotipihasta on kaunis maisema, mutta metsään on vartin kävelymatka ja se on melko huonokuntoista metsää. Oikein mitään kunnon lenkkireittiä sinne ei saa. Siis että esimerkiksi tuosta kun lähtee niin pääsisi jostain muualta "ulos". On sen verran asutusta ympärillä. Järvelle kävelee vartissa, mutta vain syksyllä ja keväällä. Kaikkiin hienompiin maisemiin, reiteille ja luontokohteisiin pitää lähteä autolla.
Pohjoisessa emme riidelleet

Arki siellä oli niin hyvää, yhdessä niin kivaa. Nyt tosiaan kun riitojen syytä avattu, niin se on tyytymättömyys, tylsyys tätä nykyistä arkea kohtaan. Ei sitä etukäteen edes hoksattu, ennen kuin asioita selviteltiin. Kun on saanut olla ja elää niin "täysii" niin tämä tuntuu tylsältä, molemmista.
Smörgen, puhetta on ollut sekä mökistä että takaisin muutosta. Voi hyvin olla että lähivuosina jompikumpi toteutuu. Siksi sinne alunperin muutettiinkin, että kerran täällä vaan eletään, ja elämä on lyhyt. No, kuviteltiin että se aika jäisi onnellisena muistoihin, mutta näköjään muu ei enää riitä

No, yritämme nyt kuitenkin vielä sopeutua. Jos se riittäisi, että pohjoisessa käy useita kertoja vuodessa.