Elämäntaito-oppaita jotka ovat oikeasti hyviä

[haussa jotain]

Oletko saanut jostakin elämäntaito-oppaasta oikeasti oivalluksia jotka ovat muuttaneet ajatteluasi, toimintaasi tai tapaasi kokea elämää? Haluaisin lukea jonkun hyvän elämäntaitokirjan, mutta kaikkien esittelyteksteissä luvataan yhtä suuria, suunnilleen ihmeitä , eikä mikään erotu toisten yläpuolelle.

Kehu, suosittele tai epäsuosittele siis lukemaasi elämäntaitokirjaa!

[Koiruuksia]

Ei taida olla mikään elämäntaito-opas mutta aikoinaan joskus vuosia sitten lukemani Eckhart Tollen kirja Läsnäolon voima oli paljon ajatuksia herättävä kirja.
Muutti ajattelutapaani.

[Umac]

En tiedä meneekö oikeaan kategoriaan mutta Bruce Fisher - Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Kirja liittyy eroseminaarien sisältöön.

[haussa jotain]

Juuri tälläisiä ja tämäntyyppisiä kirjoja haen, suurkiitos teille molemmille!

Elämäntaito on aika hölmö sana mutten keksinyt muutakaan

[etsin jotain]

Laitoin Tollen varaukseen. Jotkuthan sanovat Tollea Tolloksi ja pitävät koko hänen tuotantoaan huuhaana. Niin moni on kuitenkin Läsnäolon voimaa kehunut että sain nyt Koiruuksia:n viestistä pontimen ottaa kirja vihdoin luettavaksi.
Haluatko Koiruuksia kertoa miten kirja muutti ajatteluasi? Ja muuttuiko jotakin pelkästään kirjaa lukemalla vai sisälsikö kirja jotain harjoituksia tai ajattelutehtäviä?

[haussa jotain]

^ hupsis meni nimimerkki äsken väärin, olen aloittaja ja kirjavinkkien pyytäjä

Muitakin kirjoja saa ehdottaa. Ja unohtakaa tuo sana "elämäntaito", se on huono ja ärsyttävä

[Vieras]

Mulle Tolle toimi ekan kerran, mutta ei enää toista kertaa. Se antaa omanlaisensa näkökulman maailmankatsomukseen, ja kertoo asioita jotka kaikki tietääkin jo, mutta ei jostain syystä ole sisäistäneet.

[ankkis]

^ Mut jos se auttaa siinä sisäistämisessä niin silloinhan kirja on toimii ja on tehnyt tehtävänsä. On paljon asioita jotka kaikki tietää mutta joita on vaikea todellisesti sisäistää .

[Vieras]

Omalta kohdaltani tiedän itse mikä toimii ja mikä ei. Sanoin että ekalla kerralla toimi, toisella ei, ja asia on kohdallani juuri näin.

[Hellsten]

Tommy Hellstenin Saat sen, mistä luovut oli elämänhallinnan yrityksestä ja paineesta vapauttava kirja. Miten se vaikutti? Helpotuksen huokauksena. Elämää ei todellakaan tarvitse suorittaa. Muita en ole lukenut, joten ei ole vertailukohtaa.

[kkysyjä]

Onko Tollen kirjassa buddhalaisuutta tai hindulaisuutta tai onko se jotenkin muuten hengellinen teos?

[Mello]

Anthony de Mello : Havahtuminen . Herättää ihmisen syvällisesti ymmärtämään että ihan kaikki ihmiset ovat lopulta aivan saman arvoisia yhteiskunnallisesta statuksesta, titteleistä tms huolimatta.

[Koiruuksia]

Tuo Mellon kirja on tullut myös luettua.

Tollen teosta luulin ensin joksikin uskonnolliseksi kirjaksi enkä meinannut edes aloittaa. En meinannut oikein saada kiinni siitä.
Kuitenkin olen kiitollinen että luin, kuten sanottu se muutti ajatusmaailmaani.

[Koiruuksia]

Laitoin Tollen varaukseen. Jotkuthan sanovat Tollea Tolloksi ja pitävät koko hänen tuotantoaan huuhaana. Niin moni on kuitenkin Läsnäolon voimaa kehunut että sain nyt Koiruuksia:n viestistä pontimen ottaa kirja vihdoin luettavaksi.
Haluatko Koiruuksia kertoa miten kirja muutti ajatteluasi? Ja muuttuiko jotakin pelkästään kirjaa lukemalla vai sisälsikö kirja jotain harjoituksia tai ajattelutehtäviä?

En halua alkaa tässä sen enempää erittelemään miten kirja muutti ajattelutapaani. Eläminen sen jälkeen on kuitenkin ollut huomattavasti helpompaa, stressittömämpää ja kaikin puolin antoisampaa.
Siinä olevat asiat eivät välttämättä ole helppoja. Muistan itse ajatelleeni välillä että vettu mitä pas*aa. Mutta kun sitten rauhoittui ja ajatteli asioita niin eipä sen nyt sellaista kakkaa ollutkaan. Minun mielestäni siis.
Kirjan lukeminen oli siis monien oivallusten sarja. Muistaakseni tuossa kirjassa ei ollut mitään tehtäviä. Jossain toisessa Tollen kirjassa saattoi olla. Tai sitten se oli joku muu kirja.
Luin tuolloin vuosia vuosia sitten tämäntyyppisiä kirjoja paljon. Tämä Tollen Läsnäolon voima oli ensimmäinen.

[Mea]

Mulla on tällainen kokoelma, koska harrastin näitä yhdessä välissä. Näiden takana taitaa olla lisää, ja Tolle löytyy myös, tosin mies näkyy vieneen sen pidempiaikaiseen lainaan.



Mutta enpä tiedä. Pitäisi varmaan lukea tuo Tietoinen läsnäolo uudestaan, koska sen suhteen on itselläni ongelmia. Mietin ihan liikaa jotain muuta kuin sitä mitä olen tekemässä. Ylivoimaisesti eniten näistä on elämässä auttanut oikeassa reunassa oleva Puutarhanhoito!

[Kissimyyr yhä vaan]

Tollesta en saanut mitään irti, minusta se oli täynnä sellaista "on ihan ok, jos alat itkeä" -toistoa. Itkeä siis mitä, sitä kirjaako, joka oli minusta pelkkää tyhjää sanahelinää? En vaan tajunnut.

Virtahepokaan ei ollut hyvä, tosin meillä ei enää aikuisuudessa sitä virtahepoa ole koskaan ollut, joten ei ehkä siksi niin toimi mulle. Sille "saat sen mistä luovut"- väitteelle tahtoisin edes vähän perusteluja, mulle ei ole koskaan käynyt niin että hanskojen heitto naulaan ja luovuttaminen olisi yhtään mitään hyvää tuonut. Enemmänkin sellainen paksupäinen "analysoi paremmin missä meni vikaan ja yritä TAAS kovemmin uudelleen".

Mutta niitä hyviä piti kertoa: "Kotitalouden opas vuodelta 1956, vuoden 1945 näköispainos" oli varsin toimiva. Ajatella, että ne jo silloin osasi neuvoa säästämisestä, sijoittamisesta ja vääränlaisen velkaantumisen vaaroista, kuten myös miksi kannattaa hankkia oma velaton koti. Kuten myös riittävästä levosta ja palautumisesta, ja kauniin ympäristön merkityksestä ihmisen mielialalle, tämä kaikki tuntuu nykyään tiiviissä betonibunkkerirakentamisessa unohtuneen. Joo osa oppii noi asiat jo kotona ja vanhemmat neuvoo ASP-tileissä ja säästämisessä, vaan osa ei.

Ja Marthojen vanha keittokirja, siis elämänasenteen eikä vain ruokareseptien osalta. Että miten raskaaseen ja inhaan työhän kannattaa suhtautua positiivisesti ja olla hyvällä mielellä, niin se jaskahomma hoituu nopeammin pois. No ON tietysti tilanteita joissa ei hyvää mieltä tai asennetta löydy edes kivenkolosta, mutta ne on kuitenkin poikkeustapauksia ne päivät, ellei sitten omalla asenteella tee kroonisesta tyytymättömyydestä uutta normaalia.

[Umac]

^En ole lukenut Marttojen kirjaa tai kirjoja mutta itse käytän juurikin tuota: kun teen tai pilkon, aivot on ns, narikassa. Tekemisestä tulee rutiini, ei pakko. Veitsi toimii, pysyy kädessä, harjoitus ja toistot auttaa.
En voi itselleni perustella, ettei minulla olisi aikaa kun sitä on keskiarvoa enemmän tässä elämäntilanteessa. Sen lisäksi olemme alkaneet tehdä yhdessä! Eli mulla on lähes aina assari keittiössä ja koko tekemisen aika kapenee, molemmat tekee jotain ja pääsee halvemmalla sekä saa pakkaseen jne. Mausta ei tingitä! Ja hyväksytään, että aina ei ole kaikkea, paljon joutuu soveltamaan ja sekin opettaa. Tai joskus syödään tilatut pizzat ja sillekin on paikkansa.

[usk el]

Marttojen Penninvenyttäjän keittokirja on ollut ihan timanttia.

Vuosia sitten eräällä lemmikkiaiiheisella palstalla jota ei ole enää olemassa oli samantapainen aihe ja mulle jäi mieleen että monet kehuivat kirjaa "Hyväksy itsesi, uskalla elää". En ole lukenut kyseistä kirjaa mutta ajattelinpa ketjun innoittamana ottaa sen lainaan kun menen seuraavan kerran kirjastoon.

[Kissimyyr yhä vaan]

^En ole lukenut Marttojen kirjaa tai kirjoja mutta itse käytän juurikin tuota: kun teen tai pilkon, aivot on ns, narikassa. Tekemisestä tulee rutiini, ei pakko. Veitsi toimii, pysyy kädessä, harjoitus ja toistot auttaa.
En voi itselleni perustella, ettei minulla olisi aikaa kun sitä on keskiarvoa enemmän tässä elämäntilanteessa. Sen lisäksi olemme alkaneet tehdä yhdessä! Eli mulla on lähes aina assari keittiössä ja koko tekemisen aika kapenee, molemmat tekee jotain ja pääsee halvemmalla sekä saa pakkaseen jne. Mausta ei tingitä! Ja hyväksytään, että aina ei ole kaikkea, paljon joutuu soveltamaan ja sekin opettaa. Tai joskus syödään tilatut pizzat ja sillekin on paikkansa.

^^Ehdoton komps tuo toisen "työllistäminen", vaikka varsinainen apu ei ole niin iso (mun mies polttaisi vedenkin pohjaan), niin se on ihan kivaa yhdessä tekemistä, huumori lentää jne. Jos ruotsinkieli taipuu ja kiinnostaa, lue se johdanto, minusta se on aika hyvä (suomenkielinen Marttojen kirja on ihan eri opus, siitä ei löydy tätä filosofiaa).

[Umac]

Ruotsi ei kyllä taivu kuin kääntäjällä

[Hellsten]

Virtahepokaan ei ollut hyvä, tosin meillä ei enää aikuisuudessa sitä virtahepoa ole koskaan ollut, joten ei ehkä siksi niin toimi mulle. Sille "saat sen mistä luovut"- väitteelle tahtoisin edes vähän perusteluja, mulle ei ole koskaan käynyt niin että hanskojen heitto naulaan ja luovuttaminen olisi yhtään mitään hyvää tuonut. Enemmänkin sellainen paksupäinen "analysoi paremmin missä meni vikaan ja yritä TAAS kovemmin uudelleen".

Hellsteniä on hiljattain haastateltu MTV:llä tuosta aiheesta. Ei siinä kovin paljon asiaa ollut, mutta ehkä jotain osviittaa, mitä hän lauseella tarkoittaa: https://www.mtv.fi/lyhyet/d6ae6ec6659e3 ... sta-luovut

Riippuu tosi paljon ihmisestä ja elämäntilanteesta, mikä milloinkin resonoi parhaiten.

[Mea]

^^^ No joo. Jotkut asiat ovat ihan kivoja yhdessä tekemisiä. Mutta tarvitsen ehkä jonkun elämäntaito-oppaan kehittääkseni itseäni siihen suuntaan, että hyväksyn toistenkin tekemät hommat. Haravoida ei saa, ruohoa ei saa leikata, koska kukaan muu kuin minä ei tee sitä kunnolla. Sentään en kuitenkaan uhriudu tästä (kuten eräs tuntemani henkilö), eli "aina minä joudun tekemään kaiken" ja sitten ei kuitenkaan päästä muita tekemään. Ymmärrän hyvin etten päästä ketään tekemään ja itse siitä sitten kärsin. Tai nautin.

Sille "saat sen mistä luovut"- väitteelle tahtoisin edes vähän perusteluja, mulle ei ole koskaan käynyt niin että hanskojen heitto naulaan ja luovuttaminen olisi yhtään mitään hyvää tuonut. Enemmänkin sellainen paksupäinen "analysoi paremmin missä meni vikaan ja yritä TAAS kovemmin uudelleen".

Täsmälleen samaa mieltä! En ole ikinä käsittänyt tuota lausetta mitenkään päin.

[Kissimyyr yhä vaan]

Jaa... pelko, luopuminen ja muutosvastarinta vielä tuohon samaan soppaan...pakko myöntää ettei nyt yhtään selvinnyt, miten jostakin luopuminen toisi sen halutun (olipa se haluttu materiaa, tai vaikka perhe).

Minusta tuossa on puurot ja vellit sekaisin nyt ihan huolella, anteeksi vaan. Nöyrtymiset ja luovuttamiset ei mun kokemuksen mukaan kyllä koskaan ole tuonut sitä haluttua, siinä kohtaa kun luovuttaa ei taivaasta tipahda mitään palkintoa. No hetki voi olla helpompi olo, kun ei enää näe vaivaa sen halutun asian saamiseksi, mutta aika pian alkaa silkka veetutus ja harmitus. Jos ei siis puhuta turhakkeesta, vaan oikeasti asiasta jota arvostaa korkealle ja kokee tärkeänä.

Mikä ihmeen hyvä, joka tahtoo tulla, mutta ei voi tulla, niin kauan kun sitä tavoittelee? Joku jumalajuttu ilmeisesti. Pakko sanoa että mun jumala ei ole tuollainen, se paskiainen aina edellyttää myös ihmisen omaa panosta. Ei siinä mitään, jos joku kokee toisin, mutta minusta toi on vanhenevan ihmisen horinaa joka on lähinnä vahingollista esim. nuorelle, itsehoito-oppaasta neuvoja hakevalle ihmiselle. Toki siinä kohtaa elämänkaarta kun se luopuminen ei enää ole vapaaehtoista (eli vanhuksena), ehkä tuollainen ajatus jotenkin sitten lohduttaa (=että leikitään että ei sen mun haaveilema asia edes olisi ollut haaveilun ja yrittämisen arvoinenkaan).

Mutta älköön kukaan pahoittako mieltään, tämä on vain mun näkemys ja kokemus, kaikilla meillä on omamme.

[Hellsten]

Kaikkiin em. kysymyksiin saattaa tulla vastaus jos lukee sen kirjan. Ei ole tarkoitus tyrkyttää

[Kissimyyr yhä vaan]

Kaikkiin em. kysymyksiin saattaa tulla vastaus jos lukee sen kirjan. Ei ole tarkoitus tyrkyttää

Mä luin sen kirjan joskus. Se väite heitettiin siinä ihan lopussa, ilman sanaakaan perusteluksi. Toi tyyppi muutenkin heittelee one-linereita, vai mitä sinusta tarkoitti haastattelussa se "ihmiset istuu Moskovan junassa vaikka pitäisi istua Rooman junassa"?

Ettäkö ihmiset on niin tyhmiä ettei ne tiedä mitä haluaa, vai sitä että hän tietää muiden puolesta paremmin minne ihmisen kuuluisi mennä (eli taas viittaus siihen jumalaan)?

Vähän sama kokemus kun Stubbista, se oli meillä jonkin virallisen tilaisuuden avauspuheenvuoron pitäjä ennen kuin ryhtyi presidentiksi, asui silloin Italiassa. Mun epäkiitolliseksi hommaksi valikoitui tiivistää muille (poissaolleille) lyhyesti että mitä se sanoi. Lopputulema oli just samanlaista, 15 min oppineen ja syvällisen kuuloista jargonia jossa ei silti lainkaan ollut sisältöä, jos sitä oikeasti yhtään analysoi. Että tyhjää täynnä.

[Hellsten]

Ymmärsin tuon Moskovan-junan niin, että ihmiset voivat jossakin vaiheessa tajuta, että he ovat väärillä raiteilla. He astuivat junaan tarkoituksena päästä Roomaan, mutta he ovatkin matkalla Moskovaan. Koska heillä ei ole rohkeutta hypätä junasta tai pysäyttää sitä, he sulkevat silmänsä ja uneksivat, että päämäärä on kaikesta huolimatta Rooma. Ohjelma oli aika ylimalkainen. Ehkä heillä ole varaa myöntää erehtyneensä? Ehkä he nousivat väärään junaan muiden ohjeiden perusteella? Ehkä ne ihmiset ovat väärässä junassa toteuttaessaan muiden odotuksia ja tajuavat, että elävät jonkun muun kuin oman sisimmän ihmisensä elämää? Jos tuntee elävänsä juuri sitä elämänsä parasta elämää, ei varmaan tarvitse mitään elämäntaitokirjoja

Siitä on varmaan jo 10 vuotta kun luin kirjan, joten en niin tarkalleen muista mitä kaikkea siinä oli. Kyllä siinä muistaakseni oli enemmän lempeää potkua persuuksiin kuin hälläväliä-ohjeita. Muistan vain tunteen, jonka se sai aikaan

[Hellsten]

Tai tarkoittiko se, että ihmiset voivat olla väärässä junassa, mutta eivät itsekään oikein tiedosta sitä, vaan elävät hiukan epätodellista unielämää ja ohikiitävinä tietoisuuden hetkinä he työntävät ajatuksen pois mielestään? Yhtäkaikki, päämäärä ei tule olemaan se, mitä he odottavat ja toivovat.

[Ninni]

Ei kai saat mistä luovut ole Hellstenin oma lause? Ihan kuin olisin kuullut sen jossain muuallakin aiemmin.
Se tarkoittaa mielestäni sitä, että jos yrittää kovasti vaikkapa tulla onnelliseksi pyrkimällä tiettyyn tavoitteeseen, niin tulee ehkä puristaneeksi liian kovaa ja eksyy tavoitteesta, tai väsähtää kesken matkan kohti tavoitetta. Sitten toisaalta kun huomaa, ettei se ole nin tärkeää se saavutus tai edes onni, niin huomaakin alkavansa nauttia tästä hetkestä ja saa juuri sen mistä luopui: eli onnen.
Ehkä viittaa tavoitteiden takana olevaan asiaan? Esim haluan uuden autotallin. Miksi? Että auto mahtuu? Miksi? Että on mukavampi elämä. Miksi haluat että on mukavampi elämä? ja sitä rataa, kunnes päätyy siihen varsinaiseen tavoitteeseen, joka ei ole autotalli. Näin voi luopua autotallista ja alkaa vain suoraan onnelliseksi

[Roomaan]

[Toi tyyppi muutenkin heittelee one-linereita, vai mitä sinusta tarkoitti haastattelussa se "ihmiset istuu Moskovan junassa vaikka pitäisi istua Rooman junassa"?

Ettäkö ihmiset on niin tyhmiä ettei ne tiedä mitä haluaa, vai sitä että hän tietää muiden puolesta paremmin minne ihmisen kuuluisi mennä (eli taas viittaus siihen jumalaan)?

Olen vasta hiljattain oivaltanut, että edes kaikki fiksut ihmiset eivät ymmärrä metaforia.
Mielikuva Moskovasta on tunkkainen, vanhoillinen, jopa takapajuinen paikka jossain kaukana kylmässä. Mielikuvien Rooma on iloinen, puhelias, vapautunut ja lämmin. Täynnä eurooppalaista kulttuuria. Kumpikaan mielikuva ei ole totta, joten eri ihmisille tulee kaupungeista erilaisia tuntemuksia, uskoakseni saman suuntaisia kuitenkin.

Suurin osa ihmisistä menisi mieluummin mielikuvien Roomaan kuin Moskovaan. Se on siis aika yksinkertainen metaforia, ei mikään jumalallinen viittaus.
Hellstenin lause: "Me istutaan Moskovan menevässä junassa, vaikka pitäisi matkustaa Roomaan" tarkoittaa siis juuri sitä, mitä nimimerkki Hellsten arvelee. Ihmisten oma käytännön toiminta ei johda toivottuun päämäärään. Jos on menossa Roomaan, pitää nousta Moskovan junasta. Yksinkertainen muutoksen metafora siis.

Minusta tuossa on puurot ja vellit sekaisin nyt ihan huolella, anteeksi vaan. Nöyrtymiset ja luovuttamiset ei mun kokemuksen mukaan kyllä koskaan ole tuonut sitä haluttua, siinä kohtaa kun luovuttaa ei taivaasta tipahda mitään palkintoa. No hetki voi olla helpompi olo, kun ei enää näe vaivaa sen halutun asian saamiseksi, mutta aika pian alkaa silkka veetutus ja harmitus. Jos ei siis puhuta turhakkeesta, vaan oikeasti asiasta jota arvostaa korkealle ja kokee tärkeänä.

Hauskasti muotoiltu. Hymyilytti, vaikka luulen ettei kirjassa ihan tota tarkoitettu.
Ajattelua voi avartaa huomioimalla, ettei luopuminen ja luovuttaminen ole synonyymejä. Voi jatkaa sillä, ettei tässä taideta tarkoittaa auton tai talon hankkimista, vaan henkisempiä tavoitteita. Onnellisuutta, rohkeutta, itseluottamusta, muutosta parempaan ja muutoksen mahdollistamista.

[Umac]

Hellsten listannut ne 7 paradoksia:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Saat_se ... %A4_luovut

En muista lukeneeni tai kuunnelleeni yhtäkään hänen teostaan.