Koirapulina

[Koiruuksia]

Ja espanjanmastiffeilla.

Mulla oli eka rottweiler typistetty.

Kävin 90-luvun alussa (en edes muista enää miksi puhumattakaan kasvattajan kennelnimestä) yhden kasvattajan luona joka kasvatti cockereita ja rottweilereita.
Hänellä olivat kaikki koirat pitkähäntäisiä.

[*kiranas*]

voi hittojen kevät.
kotiin tullessa koira oli ihan paniikkiläähätyksissä ja uupuneena, nenän päällinen verillä. en keksinyt mikä sitä vaivasi, ei ollut vatsa sekaisin, ja ei malttanut oikeen rauhoittua 30min aikana. enkä löytänyt mihin oli nenäänsä hinkannut. lähdin sitten metsään, josko hermo lepäisi ja edelleen pohdin pääni puhki, että mikä ihmeen maailmanloppu sille oli äkisti tullut. kotiin tulin, auton kanssa oven eteen, ensin koira sisälle ja sitten vein auton paikoilleen ja sain märät kamppeet autosta kannettua. välittömästi kun avasin oven koira oli lähtemässä karmit kaulassa pakoon, ja taas kirosin, että mitä hemmettiä. ja tadaa samalla hemmetinperhanan palovarotin piippas paristoa!!! en tiedä miten kauan se on päivällä piipannut ja miksei se piipannut 30 min aikana kun olin kotona, voi jumaliste että ottaa päähän!!

huomenna koiralla olisi yksinoloa varmasti joku 9h ja nyt jo pohdin, että pärjääköhän se vai yhdistääkö se nyt piippauksen yksinolemiseen ja tadaa eroahdistus rakennettu. voi että mua ottaa päähän!! hemmetin karsee äänihän se pariston piippaus on, mut aarrgh!! toivottavasti nyt selviäis säikähdyksellä (koira) ja meikäläinen harmituksella. onneks huomisen jälkeen mulla on loppu viikko lomaa, joten voi pienissä erissä treenata yksinoloa jos siitä on ongelma tulossa. koira ei kyllä muihin ääniin ole aikaisemmin koskaan reagoinut ja toivottavasti se nyt pysyiskin niin.

tähän pientä päivitystä.
eilen jouduin laittamaan chatin kautta kysymystä eteenpäin, istuin työhuoneessa ja koira oli seinän toisella puolella käytävällä nukkumassa. chatti-henkilö vastasi ja siitä kkului tietynlainen plim ääni. en jotenkin noteerannut sitä, että koira nousi ylös ja tuli luokse, koska se kuitenkin joskus tulee tsekkailemaan pöydän luokse. toinen plim kun kuului niin koira siirtyi levottomuuden tilaan, ihan siis läähättäen ja kiinnittyi polveen ja äkkiä hoksasin laittaa läppäristä äänet pois. kieltämättä jälkikäteen mietittynä siinä plim-äänessä oli jotenkin palovaroitin-tyyppinen ääni.. ja no tulihan se muutaman sekunnin viiveellä myös. tuo on tasan ekan kerran ääni, mun koirahistoriassa jonka koira yleistää. mutta eihän siinä, paniikissahan se täällä silloin oli kun oli palovaroitinta kuunnellut koko päivän (?). minihkään muihin vastaaviin ääniin (ainakin yksittäisiin) koira ei ole reagoinut, ja haluan usko, että se oli nimenomaan tuo äänen toistuvuus joka sitten laukaisi stressireaktion. huomion sai kyllä suunnattua muualle vaikka skeptisesti koira katselikin tarjottua luuta, joten ohi onneksi meni.

[Tiibetinhelmi]

On nuo palovaroittimet tässä tapauksessa aivan ahterista. Mun äidin koira reagoi nyt jo uunin päälle laittamiseen, koska on joskus säikähtänyt palovaroitinta joka alkaa piipata äidillä vähän uuni käryää. Ei kiva. Täytyy pitääkin tuo mielessä, Manu on tulossa tänne tänään viikoksi hoitoon!

[Koiruuksia]

Voi kurjuus noita palovaroittimien piippauksia

Sitten basenjinpoikasasiaa.
Mitä enemmän tutustun Lakuun, sitä enemmän tykkään siitä.
Aivan kertakaikkisen tasapainoinen ja järkevä pentu.
Melle tuli viikonlopuksi 2 aikuista (joista toista Laku ei ole nähnyt ennen), 3 lasta jotka Laku on tavannut kerran 10 viikkoisena sekä 2 koiraa joita laku ei ole nähnyt aiemmin.

Ei voi kuin ihailla. Kaikki on oikein OK Lakulle ja eilen illalla se rötkötti selällään ketarat levällään tyttären sylissä.
Lapsia se näyttää rakastavan erityisesti. Ei kuitenkaan härvää eikä lähde heidän peräänsä vaan on rauhallinen.
Menee heidän luokseen rauhallisesti.
Kaikki sujuu niinkuin nuo ihmiset ja koirat olisivat aina olleet täällä.
Aika mahtava pentu osui taas kohdalle <3

[Mea]

^ Onpa kiva kuulla että Laku on noin hieno kaveri.

On myös ihanaa tulla kotiin kun vastaanotto on kuin kuninkaallisella! Tai ainakin tietää olevansa kaivattu ja rakastettu. Kaikki viisi menivät ihan sekaisin, että MISSÄ olet ollut ja luultiin jo ettet IKINÄ tule takaisin! Nuohosivat siinä ympäriinsä, ja kun istuin sohvalle, niin kaikki tunkesivat yhtä aikaa syliin. <3 Mies huolehtii noista aina tosi hyvin ja ilmeisen mielelläänkin. Kyselin kuulumisia, niin vastaus oli, että "hassutellaan tässä Minin kanssa sängyllä". <3

Mutta Mini nuohoaa taas Mellin takapäätä ja käy sen hermoille. Eihän niistä anaalien tyhjennyksestä niin kauan ole? Mutta se auttoi viimeksi tähän joten kai se on mentävä. Olen lisännyt ruokaan kuitulisää, muistaakseni Fiberon, mutta eikö se sitten ole vielä auttanut.

[Koiruuksia]

Eikö olekin ihana tulla kotiin kun on kaivattu

[Mea]

^ Todella! Ei voi erehtyä etteikö olisi kaivattu.

Vien Mellin siihen rauhastyhjennykseen tänään. Mutta kai se pitäisi opetella tekemään itse kun tämä tulee vähän kalliiksi. Ei ole kuin yksi paikka jossa suostuvat tekemään hoitajan työnä, ja sekin maksaa klinikkamaksuineen 56e, ja lisäksi sinne on puolen tunnin ajomatka suuntaansa. En kyllä tiedä kuka opettaisi, pitäisikö joltain youtube-videolta katsoa vai mitä.

[aunet]

No en kyllä tuota asiaa opettelisi juutuubin kautta, kädestä pitäen se on opeteltava. Hoitajilla ei taida olla aikaa? Mene toimenpiteeseen mukaan?

[Koiruuksia]

Huomasin äsken että Kuopion koirametsään käy e-passi.
Loistavaa, miehellä on hyvät e-passiedut.
Mulla on Smartum enkä ole oikein koskaan saanut niitä mihinkään käytettyä, Smartum on tulossa tuonne maksutavaksi kevään aikana. Hyvä hyvä.

[Umac]

^Tuohan on kiva mahdollisuus!

[Koiruuksia]

Kyllä!

[Umac]

voi hittojen kevät.
kotiin tullessa koira oli ihan paniikkiläähätyksissä ja uupuneena, nenän päällinen verillä. en keksinyt mikä sitä vaivasi, ei ollut vatsa sekaisin, ja ei malttanut oikeen rauhoittua 30min aikana. enkä löytänyt mihin oli nenäänsä hinkannut. lähdin sitten metsään, josko hermo lepäisi ja edelleen pohdin pääni puhki, että mikä ihmeen maailmanloppu sille oli äkisti tullut. kotiin tulin, auton kanssa oven eteen, ensin koira sisälle ja sitten vein auton paikoilleen ja sain märät kamppeet autosta kannettua. välittömästi kun avasin oven koira oli lähtemässä karmit kaulassa pakoon, ja taas kirosin, että mitä hemmettiä. ja tadaa samalla hemmetinperhanan palovarotin piippas paristoa!!! en tiedä miten kauan se on päivällä piipannut ja miksei se piipannut 30 min aikana kun olin kotona, voi jumaliste että ottaa päähän!!

huomenna koiralla olisi yksinoloa varmasti joku 9h ja nyt jo pohdin, että pärjääköhän se vai yhdistääkö se nyt piippauksen yksinolemiseen ja tadaa eroahdistus rakennettu. voi että mua ottaa päähän!! hemmetin karsee äänihän se pariston piippaus on, mut aarrgh!! toivottavasti nyt selviäis säikähdyksellä (koira) ja meikäläinen harmituksella. onneks huomisen jälkeen mulla on loppu viikko lomaa, joten voi pienissä erissä treenata yksinoloa jos siitä on ongelma tulossa. koira ei kyllä muihin ääniin ole aikaisemmin koskaan reagoinut ja toivottavasti se nyt pysyiskin niin.

tähän pientä päivitystä.
eilen jouduin laittamaan chatin kautta kysymystä eteenpäin, istuin työhuoneessa ja koira oli seinän toisella puolella käytävällä nukkumassa. chatti-henkilö vastasi ja siitä kkului tietynlainen plim ääni. en jotenkin noteerannut sitä, että koira nousi ylös ja tuli luokse, koska se kuitenkin joskus tulee tsekkailemaan pöydän luokse. toinen plim kun kuului niin koira siirtyi levottomuuden tilaan, ihan siis läähättäen ja kiinnittyi polveen ja äkkiä hoksasin laittaa läppäristä äänet pois. kieltämättä jälkikäteen mietittynä siinä plim-äänessä oli jotenkin palovaroitin-tyyppinen ääni.. ja no tulihan se muutaman sekunnin viiveellä myös. tuo on tasan ekan kerran ääni, mun koirahistoriassa jonka koira yleistää. mutta eihän siinä, paniikissahan se täällä silloin oli kun oli palovaroitinta kuunnellut koko päivän (?). minihkään muihin vastaaviin ääniin (ainakin yksittäisiin) koira ei ole reagoinut, ja haluan usko, että se oli nimenomaan tuo äänen toistuvuus joka sitten laukaisi stressireaktion. huomion sai kyllä suunnattua muualle vaikka skeptisesti koira katselikin tarjottua luuta, joten ohi onneksi meni.

Toivottavasti tämä ei nyt osu liikaa tms. mutta eihän koiralla vaan ole menossa mitään terveydellistä ja piilossa olevaa juttua? Siis kun palaan ajassa rwu Raxiin ja sinä syksynä kun jäi pöydälle osteosarkooman takia, alkoi reagoida ääniin, lähinnä Big Brother-tunnukseen . Täysin äänivarma otus ja yht ´äkkiä seisoo nurkassa ulinoimassa kun kuulee ko. tunnarin telkkarista. Niin kummalinen juttu oli, en vain saanut kiinni kunnes ontuminen alkoi ja se olikin sitä myöten selvä.

[*kiranas*]

Toivottavasti tämä ei nyt osu liikaa tms. mutta eihän koiralla vaan ole menossa mitään terveydellistä ja piilossa olevaa juttua? Siis kun palaan ajassa rwu Raxiin ja sinä syksynä kun jäi pöydälle osteosarkooman takia, alkoi reagoida ääniin, lähinnä Big Brother-tunnukseen . Täysin äänivarma otus ja yht ´äkkiä seisoo nurkassa ulinoimassa kun kuulee ko. tunnarin telkkarista. Niin kummalinen juttu oli, en vain saanut kiinni kunnes ontuminen alkoi ja se olikin sitä myöten selvä.

hyvä huomio ja ajatus kyllä. tosin ei ole nyt terveydellistä menossa, toi on herkkis muutenkin pääkopaltaan, ja sitä on hankala korjata ja kun paniikki oli ihan kamala koiralla silloin, enkä tiedä onko palohälytin huutanut 8h vai 1h ajan, 45sekunnin välein.. mulla yks edesmennyt (ihan laukausvarma koira) alkoi vanhemiten reagoimaan sähkökatkon naksahdusääniin (laitteet), ja sillä oli spondyloosi, joten varmasti sitä kautta se lähti yleistämään. okei reagointi oli vain sitä, että koira vaihtoi paikkaa, mutta reagoi silti. luutumis- ja muutoinkin syöpäkivut on varmasti ihan hlvetillisiä elukalle. ja kyllähän sen itsekin tietää, kun on 24/7 kivuissa, en mäkään kivuistani kippurassa kulkiessani halunnut, että kukaan yrittää auttaa - mä ennemmin etenin siten miten pystyin.

[*kiranas*]

voi hittojen kevät.
kotiin tullessa koira oli ihan paniikkiläähätyksissä ja uupuneena, nenän päällinen verillä. en keksinyt mikä sitä vaivasi, ei ollut vatsa sekaisin, ja ei malttanut oikeen rauhoittua 30min aikana. enkä löytänyt mihin oli nenäänsä hinkannut. lähdin sitten metsään, josko hermo lepäisi ja edelleen pohdin pääni puhki, että mikä ihmeen maailmanloppu sille oli äkisti tullut. kotiin tulin, auton kanssa oven eteen, ensin koira sisälle ja sitten vein auton paikoilleen ja sain märät kamppeet autosta kannettua. välittömästi kun avasin oven koira oli lähtemässä karmit kaulassa pakoon, ja taas kirosin, että mitä hemmettiä. ja tadaa samalla hemmetinperhanan palovarotin piippas paristoa!!! en tiedä miten kauan se on päivällä piipannut ja miksei se piipannut 30 min aikana kun olin kotona, voi jumaliste että ottaa päähän!!

huomenna koiralla olisi yksinoloa varmasti joku 9h ja nyt jo pohdin, että pärjääköhän se vai yhdistääkö se nyt piippauksen yksinolemiseen ja tadaa eroahdistus rakennettu. voi että mua ottaa päähän!! hemmetin karsee äänihän se pariston piippaus on, mut aarrgh!! toivottavasti nyt selviäis säikähdyksellä (koira) ja meikäläinen harmituksella. onneks huomisen jälkeen mulla on loppu viikko lomaa, joten voi pienissä erissä treenata yksinoloa jos siitä on ongelma tulossa. koira ei kyllä muihin ääniin ole aikaisemmin koskaan reagoinut ja toivottavasti se nyt pysyiskin niin.

tähän pientä päivitystä.
eilen jouduin laittamaan chatin kautta kysymystä eteenpäin, istuin työhuoneessa ja koira oli seinän toisella puolella käytävällä nukkumassa. chatti-henkilö vastasi ja siitä kkului tietynlainen plim ääni. en jotenkin noteerannut sitä, että koira nousi ylös ja tuli luokse, koska se kuitenkin joskus tulee tsekkailemaan pöydän luokse. toinen plim kun kuului niin koira siirtyi levottomuuden tilaan, ihan siis läähättäen ja kiinnittyi polveen ja äkkiä hoksasin laittaa läppäristä äänet pois. kieltämättä jälkikäteen mietittynä siinä plim-äänessä oli jotenkin palovaroitin-tyyppinen ääni.. ja no tulihan se muutaman sekunnin viiveellä myös. tuo on tasan ekan kerran ääni, mun koirahistoriassa jonka koira yleistää. mutta eihän siinä, paniikissahan se täällä silloin oli kun oli palovaroitinta kuunnellut koko päivän (?). minihkään muihin vastaaviin ääniin (ainakin yksittäisiin) koira ei ole reagoinut, ja haluan usko, että se oli nimenomaan tuo äänen toistuvuus joka sitten laukaisi stressireaktion. huomion sai kyllä suunnattua muualle vaikka skeptisesti koira katselikin tarjottua luuta, joten ohi onneksi meni.

eilen sitten....

illalla naapuri alkoi poraamaan kiviseinään, no okei, koira pomppas eteisestä uniltansa ja tuli olohuoneeseen mun luokse, huolestuneen näköisenä ja liimautui polveen. no mä jäin vähän kuulostelemaan, että tuleeko reikiä lisää seinään vai ei. kunnes sitten 30min kuluttua taas tehtiin lisää reikiä. siinä vaiheessa koira kyllä taas tuli lähettyville, mutta hermostunut läähätys alkoi eikä se päässyt siitä yli. kolmas ääni tuli pian perään ja koira alkoi jo huolestuneesti piippaamaan, että "nyt se maailmanloppu tulee, etkö sä tajuu" ja yritti etsiä saunasta turvaa ja oli levoton - siinä määrin, että nappasin koiran ja lähdin tunniksi lenkille. onneksi elukka oli lenkin jälkeen ihan ok mielellä tulossa sisälle, palovarotinpäivän jälkeen se oli sitä mieltä, että sisälle ei tartteis mennä kun siellä on joku maailmanlopunvekotin jossakin jemmassa.

äääh! että ottaa päähän vaan koiran ittensä takia. onneksi uuteen vuoteen on vielä pitkä aika ja jospa loppuvuosi menisi rauhakseltaan, mutta syksyllä on rokotukset ja sileon ostan jo silloin ja varmasti mennään uusi vuosi nyt sillä. tuon palovarotinkeissin jälkeen koira ei ole mihinkään muihin ääniin reagoinut, vain tällaisiin "omituisiin" jotka alkavat sisällä ollessa. haluan toki toivoa, ettei se nyt yleistäisi kokemaansa aivan kaikkeen, mutta veikkaan, että näin käy, jos ei heti, niin hiljalleen vuosien mittaan. koirahan on nyt otollisessa iässä (4v.) ääniarkuuden alkamiseen ja varmasti toi palovarotin oli sille ihan hirveetä. itsekin siedän huonosti ääniä näin vanhemmiten, joten kyllähän palovarotin on ollut yhtä kidutusta elukalle.

ja eihän siinä naapurit saa porailla ja kolistella kyllä, mutta koiran kannalta näitä yllätyksiä on nyt kasautunut hieman liian tiuhaan. eikä mua haittaa pätkääkään, että koira reagoi asioihin, vaan se enemmänkin ettei se elukan psyyke kykene käsittelemään asiaa ja sinne jää liian iso mörkö tilanteesta, eli siis paniikki on se mikä mua haittaa. plussaa toki on se, että koira hakeutuu luokse, kun sitä huolestuttaa eikä mene pitkin seiniä. näillä mennään ja katellaan tilanteita yksi kerrallaan.

[Umac]

Ai hittolainen, onhan tuo sellaista varuillaan oloa. Eikä niitä elämisen ääniä voi kontrolloida.

Ukko spyttasi eli oksensi aamuruokansa. Mikä tsägä olla kotona, pääsin vaikuttamaan oksennuspaikkaan! Suunnisti karvalankamatolle, tietysti. Ohjasin lattialle, helpompi siivota.

[Mea]

^ Karvalankamatto olisi Ukon mielestä ollut täydellinen tarkoitukseen! Meillä muuten näillä on tapana itse siivota varsinkin jos mukana tulee entistä ruokaa. Onkohan siitä haittaa? Minin tapauksessa olen kieltänyt ja poiminut oksut äkkiä pois ennen kuin ne syödään uudestaan, koska vaikka kuinka varjelisi, niin se välillä onnistuu syömään karvoja tai vastaavaa. Ja silloin se saattaa kakoa ulos pitkän ja paksun pötkön jotain, ja söisi sen hyvin mielellään takaisin.

[Koiruuksia]

Meillä Reino puklasi yksi päivä ulkona jotain.
Alkoi syömään. Laku meni siihen katsomaan, Reino ärähti sille.
Kohta Aino meni paikalle, ärähti Reinolle ja söi loput

[Umac]

Kyllähän koirat syö _kaikkea_, yhhyh.
Se jäi Ukolta vissiin kertayrjöön, muuta ei näy ei kuulu. Hyvä niin.

[Koiruuksia]

Näähän syö tuolla ulkona "koko ajan" jotain. Leuat jauhaa.

[Tiibetinhelmi]

Kotkan suunnalla on veriripulia! Ystävän koira oli kovin sairas, onneksi pääsi hoitoon nopeasti. Olivat siellä sanoneet, että useampia tapauksia on nyt ollut. Kevät on otollista aikaa näille taudeille, on mätsäriä ja näyttelyä ja muuta tapahtumaa.

[Umac]

Kyllä, lämpötilojen vaihtelut, maasta paljastuvat pasat, homeet ja mitkä-lie-kasat, paskottipöpöt bilettää ja koiria sairastuu.

[Koiruuksia]

Lakulla alkaa olemaan "ongelmia" kun ei ole kuin jotain pienä lumilämpäreitä josain kohtaa pihaa. Lumelle haluaa tehdä tarpeensa.
Mitenkähän sitten onnistuu kun kaikki lumet ovat sulaneet
Ei vaan, on ollut aiemminkin talvipentuja, ovat ne kaikki osanneet lopulta tehdä tarpeensa ilman luntakin.

[*kiranas*]

hyi olkoon, kun eilen nukkumaan mennessä löysin koiran kaulasta punkin. kuolluthan se jo oli, kun lääkitys on aloitettu kuukausi sitten, mutta ottaa päähän, kun koira ei siedä bayvanticia! se oli paljon kivempi, kun punkkeja ei koskaan tullut sisälle! nyt tarttee taas tottua ajatukseen punkeista kotona. yööööh.

[Tiibetinhelmi]

Meiltäkin löytyi ensimmäinen punkki eilen! Tänä iltana on sitten "litkusulkeiset" luvassa.

[Umac]

Ukolla myös eka punkki korvassa eilen
Bravecton rec mulla onkin mutta aloitus vasta nyt kun oli se leikkaus.

[pikku-haukku]

Auts, punkkeja siis on jo? Pitänee kaivaa punkkipihdit esiin kun haetaan tyttären koira taas hoitoon viikonloppuna

[savolainen]

Laitan tähän ketjuun, kun en tiennyt, mihin olisin laittanut seuraavan asian. Eilen tuli kakkoselta dokumentti: Nikaa etsimässä. Nika on koira, joka katosi Ukrainan sodan aikana. Perhe oli pakenemassa autolla ja koira oli myös mukana. Se pelästyi pommia ja pakeni autosta jne.
Dokumentti oli suurimmalta osin surullista katsottavaa ihmisen julmuudesta eläimiäkin kohtaan.

Onko tässä dokkarissa "onnellinen loppu" ? Jos ei, niin en ehkä pysty katsomaan

Joillain on onneksi onnellinen loppu ja tulevaisuus kauhujen jälkeenkin. Meillä asuu Ukrainasta haettu sokea nuori poikakoira, alku sillä on ollut vammoista ja reaktioista päätellen hirvittävä, mutta voi miten se onkaan nyt tottuessaan ja rentoutuessaan oikein syttynyt elämään, hienoa seurattavaa kaikille, jotka sen taustat tietää.

[Tiibetinhelmi]

^Tuo on ihana kuulla, ja mielettömän upeata että olet antanut toiselle kodin!

[Iidis79]

Lähdin käymään kävelyllä. lapinkoira tuli vastaan. Kysyin siltä, missä sen ihminen on. Sanoin, että nyt mennään kotiin. Sanoin sille, että äiti odottaa. Se lähtikin sinne suuntaan mistä tuli. Laitoin paikalliseen FB ryhmään ilmoituksen, onneksi omistaja bongas ilmoituksen heti. Meni vähän aikaa kun ne tuli sen hakemaan. Ei ollut koti kaukana vaan joku 100m siitä missä koiran kanssa odottelin, kun se meni yhden ok-talon pihaan. 12- vuotias papparainen oli lähtenyt vähän omatoimi lenkille omasta pihasta. Loppu hyvin. Ihana papparainen.

[Darre]

Mä taisin nähdäkin tän jutun paikallisessa fb-ryhmässä Hyvä, että papparaisen koti löytyi äkkiä.