Itse olen aina ollut hoikka, mutta pidän itseäni onnekkaana: lapsesta asti vanhempani ovat esimerkillään saaneet minut harrastamaan arkiliikuntaa, elinympäristöni on sen mahdollistanut, roskaruokaa ja herkkuja ei ole demonisoitu kalorien ja itseinhon kautta vaan turhan rahanmenon muotona. Terveellistä, normaalia kotiruokaa ja sen tekijää arvostettu: lautanen syödään tyhjäksi. Ehkä minulla on käynyt tuuri geenilotossa, ehkä aineenvaihduntani on paremmin nyky-yhteiskuntaan sopiva verrattuna niihin joilla rasva kertyy elimistöön herkemmin. En sitäkään pidä omana ansionani.
Ihmisen käyttäytymisbiologia on huikea aihepiiri: geenit ja ympäristö määräävät miten käyttäydymme. Jos kuvittelee oman päätöksenteon olevan vapaa kaikista vaikutteista, ei varmaankaan ole opiskellut aihepiiriä tarpeeksi. Aivot ei kykene tekemään mitään päätöksiä ilman kaikkea sitä kasaantunutta informaatiota, jolle altistumme kulttuurissamme ja siihen päälle vielä hormonitoiminta, geenien vaikutus jne, niin ei, todellakaan kenenkään ei pidä tuntea syyllisyyttä siitä että meidät metsästäjä-keräilijät on saatettu loppumattomien ruoanlähteiden ja vaivattoman liikkumattomuuden ympäristöön. Silti oletetaan että ilman aktiivista varhaista ohjausta me jotenkin kykenisimme luovimaan täällä ”houkutusten highwaylla”, ja että ne jotka houkutuksilta pystyvät pidättäytymään olisivat jotenkin henkisesti parempia kuin muut jotka sortuvat ja saisivat vain hävetä.
Kaikille suosittelen ilmaista englanninkielistä Stanfordin yliopiston kurssia ihmisen käyttäytymisbiologiasta, siellä sivutaan paljon eläintenkin käyttäytymistä:
https://www.youtube.com/watch?v=NNnIGh9g6fA&list=PL848F2368C90DDC3D