Lemmikit

Tehdääs kokoomaketju rotukyselyille, kun näitä kuitenkin näkyi PP:n puolella säännöllisesti. Sopii kysellä tosissaan tai sitten ihan vain uteliaisuudesta, vaikkei olisi rodun vaihtaminen mielessäkään.

Mie aloitan. Mitäs ehdotatte näillä kriteereillä:

- noin 20 kg +/- 5 kg (nartut)
- avoin ja sopeutuvainen aktiivinen retkeilykaveri, joka kulkee paljon arjessa mukana erilaisissa tilanteissa
- ihmisten ja koirien suhteen joko sosiaalinen tai välinpitämätön - ei tarvitse olla kaikkia rakastava, mutten myöskään haluaisi pelätä, että syö ketään
- wash & go -tyyppinen turkki: ihan max tassut ja korvat siistittävät, mutta esim. näyttelylinjaisessa englanninspringerspanielissa on jo turhan paljon trimmattavaa
- ei liiemmin terävyyttä eikä puolustushalua eli en kaipaa todellakaan mitään tulta ja tappuraa
- en kammoa riistaviettiä, jos samassa paketissa on myös koulutettavuutta ja luontaista halua hakea kontaktia ihmiseen (vrt. spanielit)
- ei haukkuherkkä
- harrastelu lähinnä omaksi iloksi ja startataan sit, jos ollaan joskus kisavalmiita jossain lajissa (MH, mahdolliset taipumuskokeet ja joku näyttelykäynti kuitenkin vähintään)
- eniten kiinnostaa rallytoko, nose work, vesipelastus, mejä, lintukoirien metsästyskoulutuksen perusteet/perushallinnan rakentaminen jne. (näistä kaikista kokemustakin)
- rakenteeltaan peruskoira
- jalostuksessa keskiössä aidosti luonne ja terveys (+ geneettinen monimuotoisuus) eivätkä näyttelyt tai ulkomuotoseikat - tämä saisi näkyä jotenkin konkreettisesti
- rodun parissa mieluusti avoin ilmapiiri myös ongelmakohtien suhteen

Kokemusta on näyttelylinjaisesta labbiksesta ja näyttelylinjaisesta englanninspringerspanielista, joten niitä ei tarvitse ehdottaa. Tykkään kuitenkin nimenomaan tämäntyyppisten lintukoirien luonteista.

Tuli heti mieleen staby. Mutta siitähän taisi olla jo PP:ssäkin puhetta

Vizsla, pointteri, ja mitä näitä kaikkia harvinaisempia lyhytkarvaisia lintukoirarotuja onkaan?

Kiitokset ehdotuksista! Unkarinvizslaa mietin jossain vaiheessa, mutta seurakoiraksi joutuisi sellaisen hakemaan ulkomailta. Muutenkin mietityttää, että onko tuo osasto kuitenkin liian puhdasverisiä metsästyskoiria. Stabi on tosiaan tällä hetkellä se potentiaalisin ehdokas, mutta koittanut kartottaa muitakin vaihtoehtoja. Lista kyllä tuntuu jäävän kovin lyhyeksi.

Jos haluaisi sileäkarvaisen sheltin, millä tämän tarpeen paikkaisi?

piku kirjoitti:Jos haluaisi sileäkarvaisen sheltin, millä tämän tarpeen paikkaisi?

Tätähän ei ole saatavilla toistaiseksi Suomesta, mutta voisiko olla (valitettavasti Tsekin Kennelliiton sivuilta ei löydy näitä tsekkiläisrotujen esittelyjä englanniksi, vaan pelkästään tsekiksi):

https://www.cmku.cz/cz/seznam-plemen-159/405

^Katsoin vaan kuvaa, näytti aika paljon isommalta?

Tsekkasin rotumääritelmästä, sen mukaan uros 45-53 cm, narttu 43-51 cm. Eli tosiaan taitaa mennä tuokin enemmän jo pienen keskikokoisen puolelle kuin oikeasti pienen.

Ne sileäkarvaiset oikeasti pienet seurakoirat tuntuvatkin usein olevan sitten lyhytraajaisia ja pitkäselkäisiä.

Kuulostaa kivalta rodulta ja omasta mielestä juuri sopivan kokoinen. Ehkä joku päivä rotua näkyy myös Suomessa.
https://www.spolekstrakacu.cz/en/

Oma mielenkiinnon kohde tällä hetkellä on sileäkarvainen kromfohrländer. Näillä korkeus siinä 38-46 cm välillä.
Turkin pituuskin näyttää vähän vaihtelevan.

omenavaras: Myös minua kromfohrländer kiinnostaa, ja sileäkarvainen osuisi paremmin omiin ulkonäkömieltymyksiin. Ei vaan taida tällä hetkellä olla yhtään aktiivista kasvattajaa Suomessa

Myrkkymurantti: En ole varma, mutta ei taida olla yhtään sileäkarvaisen länderin kasvattajaa toiminnassa Suomessa. En ole tutkinut, kun koiran hankinta ei ole ajankohtaista.
En edes tiedä sopiiko rotu minulle, mutta juuri tuo söpö ulkonäkö ja sopiva koko, saa ihailuni.

Myöskään noita tsekinkoiria ei taida olla ollenkaan Suomessa? Hieman kummallista, koska suomalaiset ovat aina tykänneet haalia kaikkia erikoisuuksia.

Nelth kirjoitti:Kiitokset ehdotuksista! Unkarinvizslaa mietin jossain vaiheessa, mutta seurakoiraksi joutuisi sellaisen hakemaan ulkomailta. Muutenkin mietityttää, että onko tuo osasto kuitenkin liian puhdasverisiä metsästyskoiria.

Niin, no nämä on kulttuurikysymyksiä. Vizsla on Unkarin yleisin koirarotu ja hyvin suuri osa niistä on kaupunkilaisilla seurakoirina. Myös Romaniassa rotu on yleinen. Muistan kun siellä kerran juttelin vizslanomistajan kanssa Bukarestin pääkadulla, ja hän totesi englanninvinttikoirasta, että upea rotu, mutta ei hankkisi seurakoiraksi, koska se tarvitsee työtä ollakseen onnellinen.

Millainen koiruli on leonberg ja millaiseen autoon se mahtuu? Se kuulosti varteenotettavammalta sittenkin kuin lansu. Ja siis koiranpaikkaa ei ole nyt auki, mutta sai keskustella tulevaisuudestakin.

Aloittajan viestin määritelmistä ei heitä rottweiler kovin kauas. Rotikalla on paljon hyviä puolia ja oikein kasvatettuna ja tykättynä siitä saa huolettoman ja turvallisen koiran joka mukautuu hyvin omistajansa tarpeisiin. Mielikuvat ja uutisointi menevät monesti aika paljon metsään todellisuudesta. Suosittelen tutustumaan rotuun itse.
Jos rottweiler on kerta kaikkiaan liian iso kooltaan niin minusta hyvä valinta voisi olla mäyräkoira. Ne ovat myös viisaita ja kiintyvät omienkin kokemusten perusteella nopeasti omistajaansa.
Jos haetaan lapsille lelua niin suosittelen ensisijaisesti legoja, toissijaisesti jotain hahmoja kuten barbiet tai jotain sellaista, kolmanneksi jotain palloja, pehmokoiria tai muita pehmoeläimiä jotka sitten kylläkin soveltuu leikkimiseen sen koiran KANSSA. Missään tapauksessa ei leluksi oikeaa elävää koiraa minkään rotuisena, leikkiköön mieluummin vaikka tiilikivillä.

^ Luin aloituksen kahteen kertaan enkä löydä mainintaa lapsista? (Hmm, pitääkö lukea vielä kolmanteen kertaan.)

Mea kirjoitti:^ Luin aloituksen kahteen kertaan enkä löydä mainintaa lapsista? (Hmm, pitääkö lukea vielä kolmanteen kertaan.)

Ei siinä minunkaan mielestäni sellaista ole, edes rivien välissä. Useimmiten kuitenkin koira pääsee viettämään aikaa jonkun lapsen/lapsien kanssa jossain vaiheessa. Koira, etenkin rottweiler jota innolla suosittelen aina kun mahdollista, on luontokappale joka vääryyttä kohdatessaan voi antaa takaisin. Kysymys on kumminkin rodusta joka riittävästi provosoituna on kelle tahansa aikuisellekin hengenvaarallinen enkä halua yhtään rottweileria aiheetta syyllistävää uutista. Minun mielikuva on se että kun rottweiler tekee jotain niin uutisointi on varma ja rottweiler mainitaan moneen kertaan, kun jokin muu rotu tekee jotain niin silloin on vain kuva rottweilerista

^ Onpa harmi että niistä luodaan tuollaista kuvaa. Minulla on mielikuva että lähinnä pittejä kohdellaan tuolla tavalla, mutta se voi johtua fb:n ulkomaisista koiraryhmistä.

Aiheeseen liittymätön sivuhuomautus, että minun koiristani yksikään ei ole kertaakaan ollut missään tekemisissä lasten kanssa. Ainoastaan sen verran, jos kadulla on tullut vastaan, ja sekin on vähäistä koska ei asuta paljon liikennöidyllä seudulla. Kotonani ei ole koskaan käynyt yhtään lasta (eikä ole tervetulleitakaan). Toivottavasti en kuole ennen aikojani, ja koiriani yritetä sijoittaa lapsiperheeseen! Voisivat hämmentyä. Mutta kilttejä puudeleitahan ne ovat tietysti.

Kyselin joskus rotuehdotuksia. Eli mullekin periaatteessa se lyhytkarvainen sheltti (whippet/sheltti saiko siitä lk version ja suht samanlaisen luonteen?)

Eli kriteerit
Seurakoira seuraksi ja lenkkeilyyn
Kerrostalo/rivitalo lähiö (haaveessa ok-talo syrjästä, mut se tuskin ihan pian toteutuu)
Lyhyt tai helpposti trimmattava karva
max 15kg
Ihmisystävällinen
Sietää vieraita koiria (en ole koirapuistoihminen niin koirankaan ei tarvii sietää jatkuvasti vieraita koiria)
ei taipumusta pahaan eroahdistukseen eikä remmirähjäämiseen eli hyvät hermot.

Olen nyt seuraillut paljonjackrusseli ryhmää facessa ois täydellinen varsinkin sileekarvaisena.
kääpiöpinseri (luonne?)
whippet (2 ollut, molemmilla eroahdistusta, vapaana juoksuttaminen lähiössä? ongelma)
Schipperke (haukkuminen)
Chihu (liian pieni?)
mitteli/kleini (turkki/luonne/äänen käyttö?) kokemusta yhdestä mittelistä
muut terrierit?
seropi?

Toisaalta ikuisuus haave on ollut saada sellanen täydellinen lappalaistyttö. Ehkä porokoira tai paimensukuinen, mut onko se oikein kun en todellakaan ala harrastamaan mitään ja se turkki on työläs karvanlähtöaikaan sitä on ihan hirveesti.
Koira tulis lähiöelämästä huolimatta saamaan kunnon lenkit ja aktiviteettia. Pitää pystyä olemaan työpäivä yksin.

Olen miettinyt että pitäiskö joustaa koossa ja turkissa. Joku isompi eurasier? tai pienempi pitkäkarvainen esim havanna. Mäyräkoirat ei nappaa.

Russeleilla on kyllä aika täpäkkä luonne. Se on tutkimuksen mukaan yhdessä chihuahuan (ja mäyräkoiran) kanssa top-3 aggressiivisimpia rotuja.

piku kirjoitti:Jos haluaisi sileäkarvaisen sheltin, millä tämän tarpeen paikkaisi?

Käviskö tähän taskalaisruotsalainen pihakoira? Harvassa on pienehkö seurakoiraksi sopiva lyhytkarvainen vaihtoehto. Kääpiöpinseri ei puhuttele luonteen vuoksi, mä tosin päädyin mäyräkoiraan

TlGER kirjoitti:

Nelth kirjoitti:Kiitokset ehdotuksista! Unkarinvizslaa mietin jossain vaiheessa, mutta seurakoiraksi joutuisi sellaisen hakemaan ulkomailta. Muutenkin mietityttää, että onko tuo osasto kuitenkin liian puhdasverisiä metsästyskoiria.

Niin, no nämä on kulttuurikysymyksiä. Vizsla on Unkarin yleisin koirarotu ja hyvin suuri osa niistä on kaupunkilaisilla seurakoirina. Myös Romaniassa rotu on yleinen. Muistan kun siellä kerran juttelin vizslanomistajan kanssa Bukarestin pääkadulla, ja hän totesi englanninvinttikoirasta, että upea rotu, mutta ei hankkisi seurakoiraksi, koska se tarvitsee työtä ollakseen onnellinen.

Mielenkiintoista! Olen kyllä vizsloja hieman sivusilmällä seuraillut ja huomannut, että niitä tuodaan kohtalaisesti Suomeen seurakoiriksi. Näyttäis jopa siltä, että rodun parissa on ihmisiä, jotka avustavat rekatun vizslan löytämisessä ulkomailta. Ehkä tuon voisi pitää mielessä yhtenä vaihtoehtona.

Rotikasta luulen, ettei ole minun rotuni. Vaikka muutaman koiran verran alkaa kokemusta olla pohjalla, niin stressaisin sellaisen kouluttamista yhteiskuntakelpoiseksi liikaa. Omia lapsia ei ole, ei näy lähitulevaisuudessa eikä lähipiiriinkään kuulu lapsia niin, että koirat niitä säännöllisesti tapaisivat. Paljon koirien kanssa ihmisten ilmoilla liikkuvana on vain tullut vastaan tilanteita, kun ympäristö yllättää ja silloin on ollut ihan kiva, että omat koirat on olleet näitä luonnostaan ihmisystävällisiä ja suht koirasosiaalisia lössyköitä. Vaikka ei toki näistäkään elävinä olentoina voi mennä takuuseen miten reagoivat.

Mites Iidis79:lle islanninlammaskoira tai buhund? Tai tuo mainittu pihakoira?

Jos haluaisi vielä isomman koiran niin mikä olisi dalmis mutta pienempänä Haluan ehdottomasti uroksen ja saisi olla jotain 15-20 kiloinen, sellainen mitä vielä jaksaa hetken kantaa. Nykyinen 38kg dallu-uros on ainakin ehdottomasti liian iso eikä siksi taida enää tulla dalmista kun narttukaan ei ole vaihtoehto.

Lyhytkarvainen, ei saa vaatia turkinhoitoa. Toki pestään jos on paskanen mutta noin muuten. Puettavuus ei haittaa.

Pitäisi olla niin ihmis- ja koirasosiaalinen niin ettei tarvi pelätä että se heti ekana syö ketään vähän yllättävämmissäkään tilanteissa mutta ei sentään tyyliin vieraita ihmisiä tarvi laskea sisälle omistajan ollessa pois kotoa tai olla ihan 100% koirapuistokoira kuitenkaan. Mutta ei haittaakaan jos olisi niinkin leppoisa. Mulla on uroslauma ollut aina ja tarkoitus on että tulee aina olemaan eli omassa porukassa pitää osata olla myös saman sukupuolen kanssa.

Koulutettavuus kohtuullinen, olen kuitenkin kokenut koiranomistaja niin pärjään hankalammankin kanssa mutta toivoisin kuitenkin kohtuullista motivoitavuutta ettei se kouluttaminen ole ihan persaus edellä puuhun menemistä. Kiva jos voi pitää koulutettuna irti ns. kaupunkimetsässäkin mutta ei ole välttämättämättömyys.

Kohtuu aktiivinen, tykkää lenkkeillä säässä kuin säässä mutta osaa olla myös rauhassa tarvittaessa. Ei mikään turha räksyttäjä mielellään. Positiivinen asenne että kaikki mitä tapahtuu olisi koirasta just parasta ikinä

Tosiaan dalmiksista olen tykännyt, en vaan halua enää niin isoa koiraa. Setteri oli kanssa tosi kiva mutta niissäkin urokset taitaa olla turhan isoja kanneltavaksi (etenkin näyttiksissä) ja se turkki on muutenkin ei.

Nelth kirjoitti:
Mites Iidis79:lle islanninlammaskoira tai buhund? Tai tuo mainittu pihakoira?

Pihiksiä kävin kerran katsomassakin näyttelyssä. Luonnon töpö monella yllätti. Ehkä sellaiseen tottuis.
Islanninlammaskoira ja buhund ois kans mahdollisia. Pitäs tutustua.
Harkinnassa ollut myös itse sheltti.

Suska kirjoitti:

piku kirjoitti:Jos haluaisi sileäkarvaisen sheltin, millä tämän tarpeen paikkaisi?

Käviskö tähän taskalaisruotsalainen pihakoira? Harvassa on pienehkö seurakoiraksi sopiva lyhytkarvainen vaihtoehto. Kääpiöpinseri ei puhuttele luonteen vuoksi, mä tosin päädyin mäyräkoiraan

Ennen schipperkeä olin tälläistä hankkimassa. Ne vaan... En tiedä mikä tökki, luonteissa oli kamalasti hajontaa. Osa tosi kivoja ja osa semmosia arkoja räksyjä. Ulkonäkö on kyllä kiva.

Nelth: Tutulla ollut kaksi karkkari vizslaa ja tosi lempeitä ja kilttejä olivat kyllä mutta todella nopeita. Että varmaan kaipaavat vapaana juoksemista ainakin ja silloin voivat nopeasti liikkua kauaskin että se kannattaa ottaa myös huomioon. Terveyshän niilläkään ei ole ihan parhaasta päästä, toisella tutun koiralla oli lonkkavika ja toinen piti lopettaa nuorena ihosairauteen.

Oma ehdotukseni on sinulle pienimunsterinseisoja (en osannut tehdä oikeanlaista U:ta ) Tuntuu, että vietät tarpeeksi aktiivista elämää sellaiselle

MJK kirjoitti:Nelth: Tutulla ollut kaksi karkkari vizslaa ja tosi lempeitä ja kilttejä olivat kyllä mutta todella nopeita. Että varmaan kaipaavat vapaana juoksemista ainakin ja silloin voivat nopeasti liikkua kauaskin että se kannattaa ottaa myös huomioon. Terveyshän niilläkään ei ole ihan parhaasta päästä, toisella tutun koiralla oli lonkkavika ja toinen piti lopettaa nuorena ihosairauteen.

Oma ehdotukseni on sinulle pienimunsterinseisoja (en osannut tehdä oikeanlaista U:ta ) Tuntuu, että vietät tarpeeksi aktiivista elämää sellaiselle

Hyvä huomio tuo nopeus! Ja terveyspuolta pitäis kyllä tutkailla lisää.

Münsteri olisi kyllä kiinnostava. Yhtenä vaihtoehtona on tullut mietittyä, että pitäisi tutkailla onko (erityisesti spanielityyppisistä) seisojista ollenkaan kodinvaihtajamarkkinoita (metsällä toimimattomia tms.). Sellainen ei välttämättä olisi yhtään hullumpi idea. Stabien lisäksi seurailen tällä hetkellä, että saako wetterhoun (friisinvesikoira) meillä jalansijaa. Siinä kuuluis yhdistyvän kivasti noutajien, spanieleiden ja landseerin ominaisuuksia.

Wetterhoun kiinnostaa muakin.

Rapsuttelin juuri ihanaa Spinonea. Siinä olisi ulkonäöltään minua miellyttävä koira ja ainakin tämä yksilö oli luonteeltaan mukava. Onkohan se aloittajalle liian suuri?

Spinonet on hauskoja, mutta tosiaan vähän liian isoja ja taitavat olla ainakin nypittäviä ellei muutoinkin trimmattavia.

Ambba, dalmiksen sijaan pienempi oisko pinseri, menis koon ja turkin puolesta, luonne ei ehkä helppo. Ei miellyttämishalua, terrierimäinen.