Suskan kuvat ei näy
Täällä oleilee kaksi leikattua maatiaispappaa, molemmat jo 17v, ja vielä ainakin terveitä, nivelrikkoa lukuunottamatta. Ovat olleet mulla pennusta saakka, ja niistä kasvoi ylimmät ystävät. Nyt vanhemmiten välillä tulee pientä erimielisyyttä, muttei onneksi mitään isompaa kuitenkaan. Varmaan kipulääkityksestä huolimatta joinain päivinä vähän kolottaa enemmän.
Näistä herkempi tapaus tosin yrittää kovasti (ja rajusti

) jatkaa sukuaan kaverinsa kanssa, jota toinen ei aina niin arvosta

. Sellasta pientä höperyyttä välillä on havaittavissa kyllä, kun herätessä välillä pitää huudella onko kaikki vielä kotona tallella. Ensiviikkoa jännätessä, kun vanhemmalla on vuositarkistuksen aika ja verikokeet!
"Nuorempi" (n. 6kk ikäeroa siis) on aina ollut noutajakissa. Sille on hyvin tarkkaa mimmoiset hiiret noudetaan ja mitä kuskataan heitettäväksi. Iiiiso mouru vaan kuuluu, kun tulee esittelemään hienoa hiirisaalistaan, joka pitää heittää ainavaan uudelleen. Jos hiiri on vääränlainen, tuijottaa vaan närkästyneenä eikä liikahdakaan noutamaan

.
Onhan ne kyllä niin omanlaisiaan ja rakkaita.