Lemmikit

Kovin kummoista koira kokemusta ei ole, tai no, kakarana kierrettiin taloyhtiön kaikki ovet joiden takana oli koiraa ja lähes kaikki suostui antamaan koiransa lenkitettäväksi. Enimmäkseen paimenkoira tyyppisiä, osa oli puhtaasti yhtä rotua, jotkin sekoituksia. "Oma" koira, tai kumppanin, on sakemannisekoitus, sen kanssa yhteiseloa viitisen vuotta. Mitä mainioin otus, vähän herkkä, irtipidettävä, ei irtoa kauas, ääniohjattava. Omanlaisellaan huumorintajulla varustettu, vähän tosikko ja toisaalta vähän semmonen jekkuilija ettei voi ikinä tietää mitä hassua keksii omaksi, tai meidän ihmisten huvitukseksi. Ikää ei tahdota uskoa, moni sanonut että on paljon nuoremman oloinen kun kerron tuon yksilön iän.

Sain koirakirjan käsiini ekaluokalla ja jo silloin suosikeiksi valikoitui: saksanpaimen, bullterrieri, saluki ja borzoi.
Ne lähinnä hyvien värikuvien ja lyhyen tekstin perusteella mitä kustakin rodusta kerrottiin, tosin enempi ulkomuoto- kuin luonne kuvauksia.
Jotain niissä oli jo silloin luonnekuvauksissa tyyliin "tarvitsee jämäkän ihmisen omistajakseen jotta yhteiselo sujuu" tai "rodulla taipumusta aggressioon".
Bulli on ollut siitä lähtien "pakkosaada" rotu.
Olen ymmärtänyt, että rodun historia on härkä-/koiratappelu taustaista, eli odotettavissa olisi pahimmillaan aggressio-ongelmia.

Jos saksanpaimeneen vertaisi, kuinka paljon omapäisempi bulli olisi?
Tapakasvattaa jokainen koira pitäisi jokatapauksessa.

Kuitenkin rakastan haasteita ja joskus tuntuu että tuo sakemannisekoitus on liiankin helppo.
Joku varmaan muistaakin kun mulla oli vuosia sitten pari maatiaskissaa, joista vanhempi vei jääräpäisyyden uusiin sfääreihin.
Sain mä siitäkin jokseenkin "yhteiskuntakelpoisen" kivan ja itselle helpon lemmikin.
Ja enimmäkseen sillä, että kun vaadin kissalta jotain, vein sen loppuun asti. Muuten ne sai olla kuin ellun kanat tai siat pellossa.
Jos piti hoitaa turkkia, se hoidettiin, oli kissa asiasta mitä mieltä.
Jos kissat piti saada sisälle yöksi parvekkeelta, ne vaikka sitten kannettiin sisälle jos ei käskyä toteltu ja kolmatta käskyä ei tullut.

Mutta sitten siihen bulliin.
Millaiselle ihmiselle sellainen sopisi?
Olisiko tässä mulle the rotu vai jatkanko haaveilua? (kts. ylläoleva lyhyt kertomus kissoistani)
Millaisesta koirasta on kyse, luonne, terveys, koko (säkä/paino), turkinhoidon vaatimukset, pakkaskestävyys?
Kuinka irtipidettävä noin yleensä?
Jonkin verran olen bulliyhdistyksen sivuja jo lukenut ja joidenkin kasvattajien kotisivujakin. Kaikki kertoo että on lapsirakas rotu ja ei välttämättä tule toisten koirien kanssa toimeen, joskin lukemani mukaan huolellisella sosiaalistamisella voi tulla paremmin toimeen muidenkin koirien kanssa. Haluaisin kuitenkin kuulla bullin omistavilta enemmänkin tietoa rodusta, millainen koira se on arjessa ja kaikkea muuta sellaista.

Mulla on ollut jotenkin tunne aina, että bulli voisi mätsätä mun luonteen kanssa, se voisi olla semmonen sopivasti omituisella huumorintajulla varustettu, vaikkakin vaatinee sopivasti rajat ja rakkautta. Ei varmasti rotu helpoimmasta päästä, mutta en oikein välittäisi mistään paimenkoira tyyppisestä "omistajani on koko maailmani ja elämäni" vaan tykkäisin että koiralta löytyy aivot ja oma harkintakyky ja sen maailma ei romahda jo siitä että omistaja on viemässä roskat tai käy kaupassa.

Parilla kaverilla on ollut bullterrieri (molemmat uroksia), joten kosketuspinta rotuun on vähäinen.
Mun käsityksen mukaan aggressiota toisia koiria kohtaan voi olla, erityisesti uros-uros -tilanteissa.
Luonteeltaan ihmisvarmoja, mutta saattavat liikkumisessaan olla "tykinkuulia", joka kannattaa ottaa huomioon jos perheessä on pieniä lapsia.

Koulutettavuudessa ei voi verrata paimeneen, mutta kyllä ne perustavat oppivat.
Toisen kaverin bulli oli aika yksinkertaisen oloinen ja siinä kun muun rotuiset yrittivät esim kiertää hankalan esteen, tää bulli yritti mennä läpi. Kirjaimellisesti.

Allergioita, iho-ongelmia tms ilmeisesti on aika paljon ja rodussa on tutkitusti pakko-oireista käyttäytymistä. Muutenkaan rodun terveys ei ole parhaasta päästä.
Kallon muodosta johtuen purentavikoja löytyy ja koirilta joudutaan poistamaan esim kitalakeen uppoavia kulmureita, sekä tekemään oikomishoitoja.

Kumpikaan kaveri ei ole uutta bullia ottanut. Toinen siirtyi staffeihin. Toisen bulli lopetettiin nuorena, kun täysin yllättäen hyökkäsi toisen koiran kimppuun, raadellen pahasti.

Entisellä työkaverilla on minibulli, narttu. Muutaman kerran olen omieni kanssa sattunut lenkillä törmäämään ja sosiaalinen tämä on ollut, joskaan ei kauhean kiinnostunut koiristani. Sen kertoi, että paljon on mennyt rahaa eläinlääkäriin, ilmeisesti ainakin iho-ongelmia. Eipä noita liikenteessä juurikaan näe, aika harvinainen rotu ainakin näillä kulmilla.

Olen tuntenut pari bullia tarkemmin. Erikoisia pakkomielteisiä otuksia, jotka varmasti vaativat omistajalta huumorintajua. Kaverin narttu viihdytti itseään hyppäämällä matalalla kasvavaan puunoksaan ja roikkumalla siinä hampaillaan loputtomia aikoja yrittäen kai saada koko puun kepiksi itselleen. Se myös jahtaili valoläikkiä tms. Se oli suht terve, mutta sillä oli purentavika, joten siitä ei ollut näyttely- tai jalostuskoiraksi. Toisella kaverilla oli uros, joka oli monisairas. Sillä oli paljon allergioita ja furunkuloosi. Sen tassut ja mahanalus olivat ihan itkettävää katsottavaa, punaiset ja vereslihalla. Sen ruokinta taisi olla melkoista nuorallatanssia, kun koitettiin välttää allergeenejä. Koira vaikutti vaisummalta kuin tuo narttu, mutta johtui varmasti siitäkin, että sillä varmasti oli vaivoineen todella kurja olo.

Olen tuntenut kaksi. Yhden 80-luvulla. Se oli palveluskoiraharrastajalla ja oli aivan lukossa jotenkin koko ajan. Toimi kuin hidastetussa filmissä. Omistaja ei ilmeisesti osannut ohjata sitä koiran luonteelle sopivasti.
Tämän koiran terveydestä en tiedä.

Toinen on tyttäreni ex-miesystävällä. Aivan ihana hömelö, kuin keilapallo. Isokokoinen uros.
Ikävä kyllä koira on aika sairas, tassut auki vähän väliä (furunkuloosi) ja muitakin oireita korvissa ja ihossa.
Koiralla on myös pakkomielteistä hännänjahtaamista.

Joskus harkitsin rotua mutta kun luin rodun sairauksista niin totesin että ei.

Lähistöllä oli yksi, kunnes muuttivat pois. Kiva narttu ja hyvin hanskassa, perheessä oli ollut näitä ennenkin. Tuli erinomaisesti toimeen muiden koirien kanssa. Mutta: jo vuotiaana tuli vastaan tossut etujaloissa, kysyin onko satuttanut. Vastaus oli ”ei se on bulli, furunkoloosi”. Kai aika tavallinen vaiva.