Koirarotupohdintaa

[Koiruuksia]

[Tiibetinhelmi]

No korjaan sen verran, että miellyttää kyllä. Itseään.

[Koiruuksia]

[Darre]

Ai uusin lehti? Katsoin mediakortista, että ilmestyy tällä viikolla, ei ole meille tullut vielä.

Mulle tuli jo, ja on kyllä ihmeitten ihme, koska tänne tulee aina kaikki viimeisenä!

Pieni koira, jolla miellyttämisenhalu on täysi nolla on tiibetinspanieli!

Mitä Mitä. Mulle tulee Koiramme sähköisenä eikä näy vielä uusinta numeroa

[Nappis]

Tuosta miellyttämishalusta. Luin vuosia sitten jostain, että jonkun asiantuntijan mukaan koirilla ei ole miellyttämishalua. Ihmisiä kohtaan siis, ne haluavat miellyttää itseään. Voihan se olla niinkin, että jotkut koirat on jalostettu yhteistyöhön ihmisen kanssa ja se mikä näyttäytyy miellyttämishaluna ohjaajaa kohtaan, on koiran omaa halua tehdä asioita. Monisyinen juttu, ja kaikki kuitenkin tietävät, mitä tarkoitetaan kun puhutaan miellyttämishalusta.

Voi käydä niinkin, että kun tarkoituksella ottaa miellyttämishaluiseksi mainostetun rodun edustajan, niin se oma koira onkin kaikkea muuta Yksilöeroja on aina. Minullakin on ollut bordercollieita, jotka eivät ole olleet rotunsa tyypillisiä edustajia tai millään lailla keskivertoja. On ollut poikkeuksellisen vahvaluonteinen oman tiensä kulkija, rotuisekseen ohjaajakovia yksilöitä, yksi luonnetestinkin mukaan muutenkin kohtuullisen kova ja itsevarma. Yksi oli terävä ja armoton vahtikoira, mun spk kalpeni sen rinnalla.

Tämä nykyinen on ihan oma lukunsa. Itsenäinen ja itsepäinen oman tiensä kulkija, joka ei takuulla tee mitään vain miellyttääkseen minua. Tokokoiraa siitä ei koskaan tullut, koska sitä ei huvittanut. Joskus se oli ihan innokas ja hyvin keskittyvä, usein sitten taas ei. Se ei tasan keskity mihinkään mikä sitä ei tarpeeksi kiinnosta, eikä siihen auta motivointiyritykset. Muuten on kovin reipas ja yltiöihmisrakas tyyppi. Moni ei varmaan uskoisi, että osa bordercollieista ei sovellu tokoon, mutta niitä kyllä löytyy.

Rotukoiralla usein on tietyt rodunomaiset piirteet, mutta yksilöerot ovat valtavia, eivätkä kaikki ole rotutyypillisiä. Ihminen myös koko ajan muokkaa jalostusvalinnoilla koirien luonnetta. Harrastusmaailmaa jos ajattelee, niin pk- ja tokokentillä on jo pitkään ihailtu nopeita ja näyttäviä suorituksia ja kasvattajat ovat alkaneet joissain roduissa suosia sähäkämpiä koiria, vaikkei kaikkien rotujen kuulu olla mitään maleja tai bortsuja. Siinä voi käydä niin, että onkin käsissä pommi, kun ominaisuudet eivät enää ole tasapainossa.

Taustatyötä saisi aina tehdä paljon, että löytää ne hyvät ja itseä miellyttävät yhdistelmät. Silti voi tulla yllätyksiä, ja samankin pentueen sisällä voi olla paljon vaihtelua.

Itse olen kasvanut ja oppinut uutta, kun on ollut näitä hieman erilaisia rotunsa edustajia. Nykyään voisinkin kuvitella ottavani koiria laajemmalla skaalalla kuin aiemmin ja sopeuttavani oman toimintani koiran mukaan. Ihan mitä vain koiraa en silti ottaisi, en esim. laumanvartijaa kun se ei sovi elämäntilanteeseen tai puhdasta metsästyskoiraa koska en metsästä. Enkä kaikkein sairaimpia rotuja. Sekarotuinen olisi ok, mutta hyvä jos tietäisi mitä rotuja taustalla on, aikuisen kohdalla ei haittaa vaikkei tietäisi. Spekulatiivista, koska en ole näillä näkymin mitään ottamassa.

[Koiruuksia]

Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan

Mutta Nappikselta oikein hyvää pohdiskelua, ja noinhan se on. Mulla on käynyt siinä mielessä tuuri että voin sanoa saaneeni melkein aina mitä tilasin.
Basenjin ottaminen oli totaalinen hyppy syvään päätyyn, eka basenji enkä tiennyt rodusta muuta kuin mitä olin lukenut.
Hyvin kävi siinäkin, vaikka Laku on teettänyt (kissojen vuoksi) työtä huomattavan paljon enemmän mitä olin ajatellut.

[Koiruuksia]

Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan

Mutta Nappikselta oikein hyvää pohdiskelua, ja noinhan se on. Mulla on käynyt siinä mielessä tuuri että voin sanoa saaneeni melkein aina mitä tilasin.
Basenjin ottaminen oli totaalinen hyppy syvään päätyyn, eka basenji enkä tiennyt rodusta muuta kuin mitä olin lukenut.
Hyvin kävi siinäkin, vaikka Laku on teettänyt (kissojen vuoksi) työtä huomattavan paljon enemmän mitä olin ajatellut.

Ei kai kannata Kyllä tässä oma mieli välillä askartelee sen kysymyksen parissa, että voisiko koiran vielä ottaa ja milloin ja millä ehdoilla. Kyllä tämä ainoaksi jäänyt hyötyisi koirakaverista, enkä sitten itse myöskään jäisi koirattomaksi kun siitä aika jättää. Mutta ne riskit ja nykyiset korkeat eläinlääkärikulut ovat pysyvä tosiasia myös.

Lapsuudessa ja nuoruudessa samassa rapussa asui kaksi basenjia. En tuntenut niitä hyvin, mutta hyväkäytöksisiä koiria olivat. Molemmat olivat uroksia ja samassa laumassa asui myös dobberiuros. Kävivät koirapuistossa. Sekin rotu on joskus mielessä käynyt.

Mulle on tullut yllätyksenä, kun kaksi koiristani ei ole ollut harrastusominaisuuksilta sellaisia kuin rotuisiltaan voisi odottaa. Vaikka se on ollut pettymys, niin ajan myötä olen sopeutunut tilanteeseen. Ja lähtökohtaisesti aina hyväksyn koirat sellaisina kuin ne ovat. Ko. koirat olivat vähän kompromissihankintoja, kun en saanut sen sukuista koiraa kuin etsin, enkä edes odottanut niistä samaa kuin muista koiristani. Silti luulin, että keskivertobortsun kanssa voi aika kivasti harrastella mitä vain. Ne olivat sitten vähän persoonallisempia tapauksia

[Koiruuksia]

On varmaan ollut yllätys. Mullakin on sellainen mielikuva että bordercolliet nyt vaan ovat sellaisia hyviä harrastuskoiria. Niinkuin aina.Ja muutenkin että niillä nyt olisi suunnilleen tietyt rotuominaisuudet. kuten helppo koulutettavuus, miellyttämisenhalu ym.
Olisin minäkin yllättynyt jos jollain rottweilerillani ei olisi ollut jotain ominaisuuksia joita en ole näiden vuosien aikana osannut mieltää ollenkaan rottweilerille kuuluvaksi.
Mutta kuten sinäkin kirjoitit, niin sitten olisi eletty niiden ominaisuuksien kanssa.
Vaikeampaa olisi tietenkin ollut jos koira olisi otettu vaikkapa jotain nimenomaista lajia ajatellen (jota omistaja intohimoisesti harrastaa) ja sitten se ei olisikaan soveltunut siihen ollenkaan.
Näitähän näkee että jos omistaja harrastaa lajia (eikä rotua) niin jos koira ei toimi siinä lajissa niin se vaihdetaan uuteen. Kuin mikä tahansa harrastusväline (maila, sukset, polkupyörä tmv)

[Hovarontti]

Tässä kun on mietitty sitä pienempää koiraa/rotua eläkepäiviksi, niin ystävä sanoi että: tietysti musta narttu hoffi, ne on pikkukoiria Toisaalta saattaa olla oikeassakin, painaahan nuo nartut maksimissaan noin 30kg, ja meidän pojat 40-50kg, koko ero on uroksilla ja nartuilla valtaisa. Ehkä ei sitten tarviikkaan vaihtaa rotua

[Koiruuksia]

Se voisi olla yksi vaihtoehto teille

Rottweilereissakin on yleensä hyvin selvä koko/painoero uroksissa ja nartuissa. Mutta mulle olisi 30+ kiloinenkin koira ikävä kyllä liian iso. Ja sitten mun tuurilla siitä nartusta kasvaisi yli 40 kiloinen. Niitäkin on. Nykyinen narttu pieni ja aika kevytkin, painaa 34 kiloa. Edellinen oli vankkarakenteinen ja paino 40 kg. Kaverin narttu painaa 45 kg. Enkä osaa ollenkaan kuvitella itselleni rotweilernarttua. Olen niin kertakaikkisen urosrottweilerihminen. Uroksissa voisi hyvällä tuurilla saada n. 40 kiloisen, huonolla tuurilla 60 kiloisen. Jos siis ajatellaan että mahdollisimman pientä haluaisi.
Rottweiler nyt vaan on painava rotu.

[Hovarontti]

no narttu ihminene en ole minäkään, 2 narttua on ollut. Toinen oli neitrattu kun tuli minulle kodin vaihtajana. Toinen neutrattiin 3 vuotiaana, kun tuli kohtutulehdus ja se onkin mun pahin painajainen narttujen kanssa. Sitten hoffi jolla on valtavat perskarvat se yhdistettynä juoksuihin, niin aika arveluttava yhtälö, mutta mitinnässä silti.... aika näyttää

[aunet]

"Neitrattu"? En ole eläissäni kuullut, luulin kirjoitusvirheeksi mutta tuskin on, kun toistit sanan eri muodossa! Kaikkea sitä oppii. Onkohan johdettu sanasta neutraloida?

[Hovarontti]

juu, neutrattu, onko sitten Orimattilan murretta? mutta neutratusta ollaan puhuttu aina omissa porukoissa, kun on ollut nartuista kyse. Kastroitu uroksista.

Ja oli kyllä kirjoitus virhe ...

[Titaanijäärä]

Veikkaisin jotta tuo on vaan finglishiä väännettynä englannin "neutered" (=sterkattu/kastroitu) sanasta...

[Nappis]

On varmaan ollut yllätys. Mullakin on sellainen mielikuva että bordercolliet nyt vaan ovat sellaisia hyviä harrastuskoiria. Niinkuin aina.Ja muutenkin että niillä nyt olisi suunnilleen tietyt rotuominaisuudet. kuten helppo koulutettavuus, miellyttämisenhalu ym.
Olisin minäkin yllättynyt jos jollain rottweilerillani ei olisi ollut jotain ominaisuuksia joita en ole näiden vuosien aikana osannut mieltää ollenkaan rottweilerille kuuluvaksi.
Mutta kuten sinäkin kirjoitit, niin sitten olisi eletty niiden ominaisuuksien kanssa.
Vaikeampaa olisi tietenkin ollut jos koira olisi otettu vaikkapa jotain nimenomaista lajia ajatellen (jota omistaja intohimoisesti harrastaa) ja sitten se ei olisikaan soveltunut siihen ollenkaan.
Näitähän näkee että jos omistaja harrastaa lajia (eikä rotua) niin jos koira ei toimi siinä lajissa niin se vaihdetaan uuteen. Kuin mikä tahansa harrastusväline (maila, sukset, polkupyörä tmv)

Näinpä. Olin itse jo aiemmin kyllä nähnyt huonomminkin toimivia bordercollieita, mutta yleinen mielikuvani oli, että yleensä niiden kanssa voi harrastaa edes jollain tasolla melkein mitä vain kun ei ihan epämääräisimmästä yhdistelmästä ota. Ja mulla ei ole ollut tarvetta huipulle asti päästä koskaan.

Oma tärkein lajini oli pk-jälki, ja itse asiassa siinä nämä kaksi vähän erilaista bordercollietani olivat hyviä. Selkävian takia siitä ei kummallekaan voinut tulla tavoitteellista lajia, koska metrin hyppy ja A-este olivat liikaa. Tottis olisi muutenkin ollut näille se heikoin lenkki, mutta toinen kyllä suoritti BH:n. Ajatuksena oli, että joku tavoitteellinen laji olisi kiva, joten suunnataan sitten tokoon. Nämä kaksi vain olivat eri mieltä Toisen kanssa emme koskaan päässeet edes alo-luokkaan ja toisen kanssa osoittautui mahdottomaksi edetä ylempiin luokkiin, koska sen kompastuskivenä olivat juuri ne liikkeet, joista bc usein tykkää kuin hullu puurosta.

Mulle on aina ollut selvää, että koira on se tärkein, harrastukset vasta sitten. Ja tämä asia on vain kirkastunut, kun on kohdannut vastoinkäymisiä. Harrastuksista luopuminen oli silti hirveän vaikeaa, mutta enää en niiden perään haikaile. On ollut sydäntäsärkevää kuulla juttuja siitä, miten jotkut laittavat koko ajan monttuun nuoria terveitä koiria vain siksi, kun ne eivät toimi harrastuksissa Kunnianhimo ja fanaattisuus aiheuttavat kummia juttuja, ajatellaan nyt vaikka suojelukoirakohua.

Livenä olen sitten itse nähnyt näitä ihan kotikoiraihmisiä, jotka kierrättävät koiria koko ajan Puhumattakaan kesäkissailmiöstä. Ihminen on kumma otus.

[Koiruuksia]

Olen aivan samaa mieltä.

[Valkosipulisilakka]

Kyllä mun kaverin narttuhoffi painaa 36 kg eikä ole mitenkään lihava. Ei se käsittääkseni mitenkään erikoisen iso edes ole, joten ei ihan pikkukoirasta mene.

[Tiibetinhelmi]

Olisko hoffista mitään "miniversiota" olemassa? Ja mä ymmärsin kyllä neutrattu- sanan, vaikken itse sitä käytä aktiivisesti.

[Umac]

Koiramme- lehdessä oli hyvä artikkeli näistä "voimaroduista".

Joo, lehti no 6/2025, sivulta 12 Tukea ja tietoa voimakasrotuisen koiran arkikasvatukseen.

Tekstissä mainittuna Suomen amstaffiyhdistyksen Koira hallintaan - työryhmä.
---Emme katso rotua, historiaa tai haasteita. Idea on tarjota matalan kynnyksen tukea ja toimintaa ihan kaikille, lähinnä voimakasrotuisten koirien omistajille koiransa kasvatukseen ja hallintaan---
(vapaasti muotoiltu lehden tekstistä)

https://www.amstaffiyhdistys.net/yhdist ... -tyoryhma/

[Hovarontti]

Kyllä mun kaverin narttuhoffi painaa 36 kg eikä ole mitenkään lihava. Ei se käsittääkseni mitenkään erikoisen iso edes ole, joten ei ihan pikkukoirasta mene.

Kaveri juur sanoi että kaikki alle 50kg on pikkukoiria hänelle, sen jälkeen kun miltei 80kg nöffi poistui sateenkaarisillalle

Nuokin vaihtelee tosi paljon, mutta koko ero uroksen ja nartun välillä voi olla jäätävän suuri. Tuttavalla on kaksi narttua jotka on miltei puolet pienempiä mitä meidän pojat.

Pennuista ei vielä oikein osaa sanoa jääkö pieneksi vai kiriikö pienin kaikki muut kasvussa ja onkin pentueen suurin lopunviimein

No onneksi eläkekoira asialla ei ole vielä hirveä hoppu, kai tässä joutuu ehkä vielä 16 vuotta töitäkin tekemään jos eläkeikä nousee sinne 70 ikävuoteen. Kiva kuitenkin pohdiskella asiaa jo nyt. En kyllä näe itseäni hoffin kanssa kehässä juoksemassa enää seitsenkymppisenä, jos vaikka niin pitkälle saisi elääkin.

[Valkosipulisilakka]

Itselläni on myös nyt 30-35-kiloisia koiria, ja olen kyllä ajatellut, että eläkepäiviksi pitää vaihtaa pienempään. Kyllähän isoa koiraa vielä taluttaisi, mutta kun koiraa voi joutua myös kantamaan. Mitä jos kyy puree maastossa ja koiraa joutuisi kantamaan? Tai iso koira on sairas ja sen joutuisi kantamaan eläinlääkäriin tai sieltä pois tai vaikka autosta portaita ylös? Olen vielä sinkku, joten ajatus, että seitsenkymppisenä kanniskelisin isoa koiraa yksikseni on ihan mahdoton.

[Dacrest]

^pari vuotta sitten jouduin kantamaan 30-kiloista setteriä kolmannesta kerroksesta alas. Pari kerrosta meni, sen jälkeen piti ottaa huilitauko.
Maastosta ei kovin isoa koiraa jaksaisi kantaa jos matkaa on kilometrejä.

[Koiruuksia]

Mä olen joutunut nostamaan 50 kiloisen rottweilerin auton takakonttiin ja sieltä pois.
Ei onnistuisi enää.

[Pultsari]

Mäkin olen pohtinut eläkeläisrotua. Sairastumisen myötä semmoinen olisi jo nyt ajankohtainen, mutta kun en osannut sitä ennustaa, niin kotona on vizsla ja aussie. Nuoriakin mokomat

Onko kellään silkkeneistä kokemusta? Se on yksi mielessä pyörinyt vaihtoehto.

[Koiruuksia]

Silkkivinttikoira? Vai mikä?

[Pultsari]

Joo silkkivinttikoira.

[aunet]

Jos silkeniä halajaa, kannattaa ryhtyä jonottamaan ajoissa. Menevät ns.kädestä suuhun puskaradion kautta. Toki voi ulkomailta etsiskellä. Tammikuussa -26 saavat osallistua myös näyttelyihin ja muihin kinkereihin virallisesti, juoksukisoissa ovat saaneet anottuna juosta jo pitkän aikaa. Ja muualla Euroopassa myös näyttelyissä useissa maissa.

[Koiruuksia]

Käytiin pari vuotta sitten katsomassa kahta silkkivinttikoiraa niiden kotona. Kivoja koiria molemmat, toki "vinttikoiramaisia" mutta se nyt ei kai ollut yllätys
Kävimme siinä lähellä ulkonakin ja molemmat koirat olivat vapaana sellaisella pienellä pellolla. Tykästyin rotuun ainakin näiden kahden yksilön perusteella.
Tuon enempää en ole kuitenkaan nyt enää rotua seurannut. Yksi asia mikä ehkä vähän itseäni häiritsee on se, että ovat useat niin borzoimaisia ulkomuodoltaan. Tykkäisin ulkomuodollisesti enemmän niistä "shelttiwhippet" sekoituksen näköisistä.
Jos mulle tulisi silkkivinttikoira niin sen nimeksi tulisi Merlin.

[aunet]

Minä taas borzoi-immeisenä nään vippetin piirteet päällimmäisinä. Etenkin pään muoto ja korvat aiheuttaa sen, kovin epätyypillisiä olisivat borzoilla.

[Koiruuksia]

Uskon tuon borzoiharrastajan silmin nähtynä.Mulle vaan tuli noiden, varsinkin tuon mustavalkoisen, olomuodosta jotenkin hyvin vahvasti borzoi mieleen.
Ja mitä olen kuvia katsonut silkeneistä niin borzoi sielä minun mielestäni vahvimpana ulkomuotoon kuitenkin puskee.

Kuva netistä



On sitten myös niitä yksilöitä joiden ulkomuodossa borzoi ei ole niin vahvana näkyvillä vaan whippet tulee enemmän esille.

Videolla silkeneitä ja yksi borzoi
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/ ... ler%29.jpg