Koirarotupohdintaa

Yleistä pulinaa lemmikeistä.

Valvojat: Biarritz, ViaNocturna, Suska

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 13.06.2025 16:52

Thirteen_2 kirjoitti:Mä löysin ehkä seuraavan rodun itselleni. Jos siis tulee vielä koiria ja ellei se sittenkin ole taas labradori. Mutta venäjänspanieli! Miehelle metsäkaveriksi ja mulle harrastuskoiraksi. Aloitin joskus koiraurani cockereilla, tässä siis olisi vähän samaa ulkonäköä mutta rakenne kevyempi ja korkeampi ja turkki helppohoitoisempi. Pitää ottaa enemmän selvää.


Tuohon hommaan varmaan oikein passeli :-)
Juttelin yhden kasvattajan kanssa kerran kauan sitten ja jostain syystä mieleen jäi että olisivat kovia vahtimaan. Voi olla ihan mun jotain outoja juttuja, ei välttämättä totta ollenkaan :lol:
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Umac » 14.06.2025 03:10

Dacrest kirjoitti:Löysinkin aikalailla kriteereihin sopivan: tenterfieldinterrieri.

Myös minä olen katsonut tenttuja "sillä silmällä". Kiva lukea kokemuksia!
Lähinnä polvitilanne ja sisäsiisteys pohdituttanut.
Jos elämä ei sinua ravistele...
(Harri Gustafsberg)
Umac
 
Viestit: 7230
Liittynyt: 30.07.2022 15:36
Paikkakunta: Vantaa

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Tiibetinhelmi » 14.06.2025 07:37

Kennelliiton välityksessä on pentujakin myytävänä! Eikö nuo yhteen aikaan olleet kortilla? Kun presidenttikin otti. :D
Tiibetinhelmi
 
Viestit: 4941
Liittynyt: 17.05.2023 10:19
Paikkakunta: Pyttis

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Merkkari » 14.06.2025 11:59

Tenterfield(?) on mulle ihan outo tuttavuus. Olen ajatellut niiden olevan niin harvinaisia, että olen skipannut. Mitäköhän eroa niissä on (luonne ja terveys) muihin pikkuterreihin? Borderi, cairn, aussi, russelit, manssi, kaikki ne erilaiset karvattomat (karvalliset), kääpiökettu, brassi jne.? Pitänee perehtyä paremmin.

Oon aina ajatellut, että en ole yhtään noutaja- tai spanielityyppi (noutajia oli exällä). Noutajat on liian isoja ja spanielit karvaisia, molemmissa käyttikset on ihan liian vaativia ja menee mulla hukkaan seurakoirana. Koikkeri olis ulkonäöltään passeli, mutta niissä on kuulemma luonteeltaan aika paljon kyseenalaisia tapauksia (arka, terävä). Facetutulla on venäjänspanieli ja se olis myös ulkonäöltään passeli, mutta kaipa sen kanssa pitäis myös vähintäänkin harrastaa aktiivisesti, mielellään myös jotain rodunomaista kun ne kerran on edelleen päteviä metsästyskoiria? Markiesjea en ole selvittänyt yhtään, kun ovat niin harvinaisia. Tämäkin tutustumislistalle.

Sheltissä se perinteinen: pitäisi saada mahdollisimman reipas ja mahdollisimman karvaton tyyppi (eikä joutua sterkkaamaan, karvasta tulee hirveä). Kinner- ja sappiongelmat pelottaa myös. Ylipäätänsä mun käteen sopii mielummin vähän paukapäisempi tyyppi, kun herkkis. Sheltit ei myöskään ole aina kovin hiljaisia.

Laku-basenji kuulostaa aivan huipputyypiltä kyllä. <3 Mutta mulla ei ole sitä hehtaarin pihaa, missä koiraa juoksuttaa (vaan alle aarin missä seisoskella...). Myöskään koirapuistoja ei täällä pöndellä ole, eikä mahdollisuutta käydä koirametsissä monta kertaa viikossa. Metsä on ainoa paikka juoksuttaa. Myöskään mitään vinttikoirajuttuja ei taida täällä olla lähimaillakaan. Rotuesittelyssä painotetaan niin paljon metsästystä, reviiritietoisuutta ja pidättyväisyyttä vieraita kohtaan, että en taida uskaltaa. Nykyisistä toinen on hyvin hankala vieraiden ihmisten kanssa (ei anna koskea, puree tarvittaessa), enkä missään nimessä halua enää koskaan tällaista koiraa. Siksi kallistuisin enemmän sinne "avoin ja sosiaalinen" -osastolle. Vieraista koirista ei tarvi tykätä, mutta kyllähän niidenkin edes sietäminen helpottaa usein elämää. Minä en koirapuistoile, joten sen tason sosiaalinen ei missään nimessä tarvi olla.

En sitten tiedä, miten jonkun keskivertoterrierin metsästäminen eroaa keskivertobasenjin metsästämisestä? Terrierit ei myöskään ole kuuluisia ehdottomasta tottelevaisuudesta eli nekin on aika usein tasolla "tottelee, jos ei ole jotain tärkeämpää menossa". Omaa irskiä uskalsin aikanaan pitää irti umpimetsässä. Kyllä sekin häipyili silloin tällöin (täällä ei ole kaikki puskat esim. peuroja tai citykaneja täynnä), mutta ei ollut montaa minuuttia pois. Olin kyllä silloin nuori, nykyään osaa(?) pelätä enemmän ja on varovaisempi.

Alkaa vaikuttaa siltä, että en enää ota yhtään mitään koiraa. Tai sitten pitää väkisin jaksaa alkaa harrastaa ja pysyä tässä omassa rodussa. Nehän sanoo, että tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas...? :lol:
Merkkari
 
Viestit: 20
Liittynyt: 12.06.2025 10:06

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Dacrest » 14.06.2025 14:13

Tiibetinhelmi kirjoitti:Kennelliiton välityksessä on pentujakin myytävänä! Eikö nuo yhteen aikaan olleet kortilla? Kun presidenttikin otti. :D


Tenttuja saa nykyään - se taisi olla vaan piikki kysynnässä, eikä koiria ollut silloin vielä paljoa Suomessa. Mulle olisi viime vuonna heti ollut pentu tarjolla.

Jalostustietokannasta:
"Pentueet 14.6.2024-22.4.2025 (9 pentuetta, 38 pentua)"
...tai ainakin Rantanplan
Dacrest
Oman elämänsä RinTinTin
 
Viestit: 1482
Liittynyt: 31.07.2022 03:13

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Dacrest » 14.06.2025 14:50

Merkkari kirjoitti:Tenterfield(?) on mulle ihan outo tuttavuus. Olen ajatellut niiden olevan niin harvinaisia, että olen skipannut. Mitäköhän eroa niissä on (luonne ja terveys) muihin pikkuterreihin? Borderi, cairn, aussi, russelit, manssi, kaikki ne erilaiset karvattomat (karvalliset), kääpiökettu, brassi jne.? Pitänee perehtyä paremmin.


Hajontaa luonteissa on varmaan joka rodussa. Itselläni on tuon tyyppisistä koirista ollut pitkäkarvainen mäyräkoira, westie sekä puoliksi wörkkilinjainen russeli.

Mutulla, tenttu on ehkä vähemmän terrierimäisestä päästä terriereitä ja vaikuttaisi olevan ihan hyvin koulutettavissa. Aktiivinen ja suht sosiaalinen terriereiksi. Monilla tenttuihmisillä on useampi tenttu, jopa uroksia samassa laumassa. Kun esim westieissä ei suositella kahta urosta samaan perheeseen.

Mun russeli oli "täysi peli", hankittu maalle jyrsijäongelmaa ratkomaan ja hoiti sen homman hyvin. Muuten aika haastava tapaus umpi terrierimäisen luonteensa, suuren energiamääränsä, riistaviettinsä ja olemattoman miellyttämisenhalunsa kanssa. Hyvä käyttökoira, mutta lauma- tai seurakoirana huono.

Westie oli hyvin matalaviettinen, terrierimäisen itsetietoinen, eikä omannut juurikaan miellyttämisenhalua, joten sen koulutus tuotti päänvaivaa. Kiva seurakoira kyllä kun sain tietyt perusasiat toimimaan (mm luoksetulo), muttei mikään harrastuskoira.

Mäyräkoira oli oikealla tavalla itsevarma, sosiaalinen ihmisten ja toisten koirien kanssa, sekä yllättävän hyvin koulutettavissa. Olihan siinä niitä mäykkymäisiä/terrierimäisiä piirteitäkin, joista joko tykkää tai sitten ei.

Näillä pohjilla (en ole koskaan ollut varsinaisesti terrieri-ihminen), kallistuin tenttuun. Ajatuksella "reipas seurakoira".
Borderi on ollut monta kertaa harkinnassa (reipas, laumasosiaalinen), cairnin olen hylännyt liian terrierimäisenä, aussi ei vaan miellytä silmää, mansseissa oon tuntenut todella kivan yksilön, mutta rodun terveydessä oli jotain mikä sai unohtamaan. Brassia en ole edes harkinnut (paljon huonoja luonteita).
Kääpiökettuterrierillä ja tentuilla on samaa geenitaustaa - en tiedä miten eroavat toisistaan.
...tai ainakin Rantanplan
Dacrest
Oman elämänsä RinTinTin
 
Viestit: 1482
Liittynyt: 31.07.2022 03:13

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Merkkari » 14.06.2025 18:04

Dacrestin kanssa menee aika samoja latuja ajatukset. :D Oon terriereitä kahlannut eestaas, kun ne vaan olis mun juttu. Ei haittaa jääräpäisyys tai miellyttämishalun puute, koiraepäsosiaalisuuskin on siedettävissä. Saalivietin kanssa pärjäisi suht hyvin (ei juurikaan metsä-metsässä nähdä eläimiä), mutta kova riistavietti on no-no. Siis sellainen, että ei ikinä voi päästää irti, kun koira lähtee heti kohti horisonttia. Elellään mm. susireviirillä ja muutkin suurpedot löytyy (ja hirviä ja isoja veto-ojia ym. vaarallista), joten pitäisi mieluiten pysyä näköetäisyydellä. Tietysti käytän paimentenkin kanssa järkeä ja nekin on kiinni, jos "ilmassa" vaikuttaa olevan jotain liian mielenkiintoista. Mutta mun mielestä jokaisen koiran pitää jossain päästä juoksemaan vapaana ja täällä se on sitten metsä, pelto, hiekkamonttu tms. Koirapuistoja ei ole ja koirametsiin on matkaa & ne on jatkuvassa käytössä liian kalliita.

Borderi olis niin ihana, mutta niiden kanssa moni tosiaan ihan metsästää. Ja toisaalta osalla koirista ei ole riistaviettiä ollenkaan, mutta kun sitä ei voi pennusta varmaksi tietää. Tosi kiva luonne, täydellinen ulkonäkö ja terveyskin kohtuulliseslla tolalla.

Kaverilla on aivan täydellinen russeli harrastelukaverina, mutta siinä rodussa on niin monenlaista viheltäjää ja paljon kasvattajia, että ei aavistustakaan mistä lähtisi liikkeelle. Ja kamala russeli on oikeasti kamala... Useimmissa parsoneissa saati wörkeissä on mulle liikaa vähän kaikkea.

Cairni ja westie ei vaan jostain syystä ollenkaan iske ja onhan niillä terveydessäkin sanottavaa. Manssi ja brassi ei kans vaan jotenkin ole innostanut.

Aussin ulkonäkö ei isommin nappaa, mutta se olis luonteeltaan passeli. Useimmiten ei tee pitkiä metsästysreissuja yksin & on aika koirasosiaalinen myös. Tappijalat ennen kaikkea tökkii, muun kanssa varmaan voisi elää (ja pitää karvan lyhyenä).

Irski olis <3 , mutta on niissäkin riistaviettiä. Katsotaan voittaako tässä lopulta järki vai tunteet...

Sitten se bedlington, josta tämä saaga alkoi. :D Ainakin silloin muinoin ne oli kivoja koiria. Ei mitään duracell-pupuja, mutta tykkäsi ja jaksoi kuitenkin ulkoilla reippaasti. Narttu ei oikein ollut mikään sirkuskoira, koska oli nirso, mutta uros opetteli turhia temppujakin ihan innolla. Ne suhtautui avoimesti vieraisiin ihmisiin ja ainakaan näyttelyissä ei ollut mitään isoja rähinöitä. Just sopiva koko & terve rakenne. Karvasta en tykkää, mutta siitä voi tinkiä. Kysymysmerkkinä sitten terveys, koska geenipooli on onnettoman pieni.

Mäyräkoirat on poissuljettu rakenteen (ja riistavietin) takia, muuten ne on aivan mainioita tyyppejä. Pihakoiria oon toisella silmällä vilkuillut, koska työkaverilla oli tosi hauska sellainen. Niissäkin vaan facen perusteella tuntuu olevan paljon koiria, joita ei voi yhtään pitää irti (ja jotkut vahtii & suhtautuu nuivasti vieraisiin ihmisiin). :(
Merkkari
 
Viestit: 20
Liittynyt: 12.06.2025 10:06

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 14.06.2025 20:05

Ihanaa että jotkut muutkin pohdiskelevat :lol:
Mulla myös ollut samansuuntaisia ajatuksia.

En usko että olisin päätynyt basenjiin jos ei olisi tätä isoa aidattua pihaa.
Mutta näissä olosuhteissa Laku on kyllä osoittautunut aivan nappivalinnaksi. Kyllähän se hirvitti (koska olen luonnefriikki) että jos tuleekin joku aivan kamala otus, mutta kuten olen monta kertaa sanonut niin pidän Lakun luonnetta niin hyvänä että se menee samaan sarjaan rottweilerin kanssa. Tarkoitan nyt sellaista perusluonnetta että koira on vakaa ja varma, seisoo omilla jaloillaan. Ei hötkyile eikä säiky, ei ihmettele uusia asioita kotona eikä ulkona. Kaikki on jees.
Ei ole mikään pehmo niin että joku ikävä asia vaikuttaisi koko loppuelämän. Voidaan säikähtää mutta nopeasti todetaan että ei haittaa, ravistetaan itsensä ja homma jatkuu. Ei jäädä miettimään pahoja eikä muistella asiaa enää kahden sekunnin kuluttua. Vähän (ja Laku vähän enemmänkin) luupää mutta sitten kuitenkin omille ihmisilleen aivan ihana halinalle ja kainaloinen, hellä pusuttelija.
Laku rakasti pentuna kaikkia ihmisiä ja varsinkin lapsia. Nyt aikuistuttuaan on edelleen ihan avoin mutta ei enää samalla tavalla innostu kaikista meille tulevista ihmisistä kuten pentuna teki. Ei ole kuitenkaan yhtään aggressiivinen tai varautunut vieraita ihmisiä kohtaan.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja tuhti » 14.06.2025 20:55

^^Tutustuin aikoinaan omien koirieni kautta irlanninterrierrikasvattajaan ja ihastuin hänen koiriinsa. Hänellä oli omia kasvatteja aina pari, kolme kotona ja sekalaumana elo sujui melko hyvin ymmärtääkseni. Koirat olivat tervepäisiä vieraiden koirien kanssa ja hän kävi koirineen myös koirapuistoissa ilman suurempia ongelmia. Tosin hän kyllä katsoi tarkkaan, millaisia koiria puistossa samaan aikaan oli. Jos olisin ollut vaihtamassa uutta rotua omani tilalle, irlanninterrierri olisi ollut ihan varteenotettava vaihtoehto, kunnes juttelin enemmän tämän kasvattajan kanssa. Hän lopetti kasvattamisen rodun terveystilanteen vuoksi. Tästä on aikaa jo vuosia, enkä muista minkätyyppisistä terveysongelmista oli kyse.
tuhti
 
Viestit: 190
Liittynyt: 12.04.2024 09:05

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Merkkari » 14.06.2025 21:44

Koiruuksia kirjoitti:ITarkoitan nyt sellaista perusluonnetta että koira on vakaa ja varma, seisoo omilla jaloillaan. Ei hötkyile eikä säiky, ei ihmettele uusia asioita kotona eikä ulkona. Kaikki on jees.
Ei ole mikään pehmo niin että joku ikävä asia vaikuttaisi koko loppuelämän. Voidaan säikähtää mutta nopeasti todetaan että ei haittaa, ravistetaan itsensä ja homma jatkuu. Ei jäädä miettimään pahoja eikä muistella asiaa enää kahden sekunnin kuluttua. Vähän (ja Laku vähän enemmänkin) luupää mutta sitten kuitenkin omille ihmisilleen aivan ihana halinalle ja kainaloinen, hellä pusuttelija.
Laku rakasti pentuna kaikkia ihmisiä ja varsinkin lapsia. Nyt aikuistuttuaan on edelleen ihan avoin mutta ei enää samalla tavalla innostu kaikista meille tulevista ihmisistä kuten pentuna teki. Ei ole kuitenkaan yhtään aggressiivinen tai varautunut vieraita ihmisiä kohtaan.


Tässähän se olisi täydellinen koira. Lisäksi vielä korkeintaan kohtuullinen riistavietti, ei järkyttävää vahtimista ja alle 20 kg koko (mielummin lähempänä 10 kg). Ei isoa pehkoturkkia.

Mulla tosiaan muinoin oli irski ja tykkäsin sen luonteesta ihan älyttömästi. Se tuli omassa uroslaumassa hyvin toimeen noutajien kanssa (lähinnä kun noutajat oli niin järkeviä ;) ). Vieraat nartut ja pennut meni hyvin, uroksia se ei sietänyt ihan iholla. Sen kanssa pystyi kuitenkin käymään koiratapahtumissa, kunhan itse oli kartalla asioista. Se oli myös koko elämänsä terve, ell käytiin vain jokusen kerran pikkujuttujen takia. En yhtään tiedä, mikä rodun tilanne nykyisin on. Ne on niin harvinaisia, että tietoa on vaikea löytää. Olemattoman pieni geenipooli varmaan tekee kasvattamisesta hankalaa. Enkä ole sitten kasvattajia vaivannut, kun ei mun oikeastaan pitäisi irskiä edes ottaa...
Merkkari
 
Viestit: 20
Liittynyt: 12.06.2025 10:06

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 14.06.2025 21:58

Olen positiivisesti yllättynyt basenjin (tai aiankin Lakun) luonteesta. Painoa on 13 kg. Vanhtimistahan basenji ei harrasta ollenkaan. Plussaa on myös se ettei hauku. Ja on hyvin siisti.

Ainoa miinus mielestäni on tuo ettei voi pitää lenkillä vapaana, tai voi tietenkin :lol: Mutta ei ole varmaa ettei häviä horisontiin jos sattuu joku pupu tulemaan kohdalle. Kuitenkin ne basenji-ihmiset jotka pitävät koiriaan vapaana tuntuvat olevan huolissaan eniten siitä että vapaana pidetään vain kaukana autoteistä. Basenji kuulemma tulee kyllä takaisin kun on aikansa juossut. Ei ole kokemusta eikä toivottavasti koskaan tulekaan kokemusta tästä asiasta.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Merkkari » 14.06.2025 23:06

Koiruuksia kirjoitti:Olen positiivisesti yllättynyt basenjin (tai aiankin Lakun) luonteesta. Painoa on 13 kg. Vanhtimistahan basenji ei harrasta ollenkaan. Plussaa on myös se ettei hauku. Ja on hyvin siisti.

Ainoa miinus mielestäni on tuo ettei voi pitää lenkillä vapaana, tai voi tietenkin :lol: Mutta ei ole varmaa ettei häviä horisontiin jos sattuu joku pupu tulemaan kohdalle. Kuitenkin ne basenji-ihmiset jotka pitävät koiriaan vapaana tuntuvat olevan huolissaan eniten siitä että vapaana pidetään vain kaukana autoteistä. Basenji kuulemma tulee kyllä takaisin kun on aikansa juossut. Ei ole kokemusta eikä toivottavasti koskaan tulekaan kokemusta tästä asiasta.


Mitäköhän käytännössä tarkoittaa niiden rotuesittelyssä, että ovat voimakkaasti reviiritietoisia?

Minäkin pidin nuorena ja hurjana terrieriä paljon irti, vaikka se vähän teki omatoimikiemuroita (vain muutama min tavallisesti). Se osasi aina tulla takaisin lähtöpaikkaansa ja siitä tarvittaessa jäljesti muun porukan kiinni. Mutta silloin ei ollut susia ja nuorena sitä kai on huolettomampi. Nykyään on heti kaikkia kauhuskenaarioita mielessä, jos koira poistuu näköpiiristä. :shock: Ja toki tuttavien koirille tapahtuneet onnettomuudet on saanu myös varovaisemmaksi.
Merkkari
 
Viestit: 20
Liittynyt: 12.06.2025 10:06

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja tuhti » 15.06.2025 08:20

Merkkari kirjoitti:
Koiruuksia kirjoitti:ITarkoitan nyt sellaista perusluonnetta että koira on vakaa ja varma, seisoo omilla jaloillaan. Ei hötkyile eikä säiky, ei ihmettele uusia asioita kotona eikä ulkona. Kaikki on jees.
Ei ole mikään pehmo niin että joku ikävä asia vaikuttaisi koko loppuelämän. Voidaan säikähtää mutta nopeasti todetaan että ei haittaa, ravistetaan itsensä ja homma jatkuu. Ei jäädä miettimään pahoja eikä muistella asiaa enää kahden sekunnin kuluttua. Vähän (ja Laku vähän enemmänkin) luupää mutta sitten kuitenkin omille ihmisilleen aivan ihana halinalle ja kainaloinen, hellä pusuttelija.
Laku rakasti pentuna kaikkia ihmisiä ja varsinkin lapsia. Nyt aikuistuttuaan on edelleen ihan avoin mutta ei enää samalla tavalla innostu kaikista meille tulevista ihmisistä kuten pentuna teki. Ei ole kuitenkaan yhtään aggressiivinen tai varautunut vieraita ihmisiä kohtaan.


Tässähän se olisi täydellinen koira. Lisäksi vielä korkeintaan kohtuullinen riistavietti, ei järkyttävää vahtimista ja alle 20 kg koko (mielummin lähempänä 10 kg). Ei isoa pehkoturkkia.

Mulla tosiaan muinoin oli irski ja tykkäsin sen luonteesta ihan älyttömästi. Se tuli omassa uroslaumassa hyvin toimeen noutajien kanssa (lähinnä kun noutajat oli niin järkeviä ;) ). Vieraat nartut ja pennut meni hyvin, uroksia se ei sietänyt ihan iholla. Sen kanssa pystyi kuitenkin käymään koiratapahtumissa, kunhan itse oli kartalla asioista. Se oli myös koko elämänsä terve, ell käytiin vain jokusen kerran pikkujuttujen takia. En yhtään tiedä, mikä rodun tilanne nykyisin on. Ne on niin harvinaisia, että tietoa on vaikea löytää. Olemattoman pieni geenipooli varmaan tekee kasvattamisesta hankalaa. Enkä ole sitten kasvattajia vaivannut, kun ei mun oikeastaan pitäisi irskiä edes ottaa...

Jos terrierreistä pidät, oletko tutustunut lakelandinterrierriin? Olen nähnyt livenä näitä muutamia. Ilmeisesti nartut ovat tiukempia kuin urokset ja suomalaisia koiria on ihan käyttökoirina ja joku kasvattaja niitä käyttöön kasvattaakin. Ilmeisesti käyttölinjoissa on täpäkämpää luonnetta. Näppärän oloisia mutta en osaa sen enempää terveystilanteesta sanoa. Melko vähälukuinen taitaa Suomessa olla
tuhti
 
Viestit: 190
Liittynyt: 12.04.2024 09:05

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 15.06.2025 08:54

Merkkari kirjoitti:Mitäköhän käytännössä tarkoittaa niiden rotuesittelyssä, että ovat voimakkaasti reviiritietoisia?



En osaa sanoa. Pitää kysyä ihmisiltä joilla on ollut basenjeja pitkään. Kysyn rodun fb palstalla.

Rotuyhdistyksen sivuillahan sanotaan näin:
Voimakas reviirivietti on myös oleellinen ominaisuus basenjissa. Basenji ei yleensä hyväksy vieraita (ainakaan samaa sukupuolta olevia) koiria omalla alueellaan, ja se voi kotinsa lisäksi määritellä esim. tuttuja lenkkipolkuja reviirikseen. Jos sinulla on tuttavapiirissä jokin koira, jonka kanssa basenjisi pitäisi tulla toimeen aikuisena, basenjisi pitää saada tutustua siihen jo pentuna ja tavata sitä säännöllisesti.

Luulin ennen Lakun tuloa että olisivat samanlaisia kuin rottweilerit tuon reviiritietoisuuden kanssa mutta ei ainakaan Laku ole. En silti ottaisi tänne basenjiurosta Lakun kanssa pihalle. Tappeluksi menisi. Eikä meille muutenkaan voi tulla pihalle yhtään vierasta koiraa ilman että rottweilerit ovat sisällä. Puhumattakaan siitä että meille voisi tulla joku vieras aikuinen koira sisälle. Ei voi missään tapauksessa. Sille kävisi huonosti.

Mutta kuten sanottu, mulla ei ole kokemusta kuin tästä yhdestä ja mielikuva kasvattajan koirista ja muista saman pentueen pennuista joista olen kuullut omistajiltaan. Ei ole tullut tuo reviiritietoisuus mitenkään puheeksi tai esille keskusteluissa.

Vapaanapitokin on varmaan sellainen jossa paljon vaikuttaa se miten pennun kanssa on toimittu. Jos se on aina ja visusti hihnassa niin varmaan sille tulee sitten sellainen kytö että jos joskus pääsee vapaaksi niin lähtee.
Yksi Lakun sisko asuu Helsingissä ja se on ollut minun mielestäni aika huolettomasti vapaana. Omistajalla on pieni piha.
Nyt muistin että kasvattajakin kyllä pitää koiriaan vapaana metsässä sopivilla paikoilla joissa ei ole vaaraa että koira juoksee tielle ja jää auton alle.

Moni basenjin omistaja ei myöskään kouluta koiraansa ollenkaan joten ei siinä voi mitään luoksetuloakaan silloin koiralla olla. Kun ei ole muutenkaan mitään tapoja ja koira saa kotona tehdä mitä tahansa, koska se on basenji.

Olen itse ollut hyvin "pelokas" sen suhteen että jos Laku oääsee vahingossa vapaaksi niin se karkaa. Varmaan siksi kun olen jo pitkään aina silloin tällöin lueskellut rodusta ja aina on korostettu että sitä ei voi pitää vapaana kuin aidatulla alueella.
Eilen kun tultiin koirametsästä niin mies päästi Lakun autosta vapaana ja siinä se jolkotteli avoimesta portista pihelle kuten muutkin. Matka lasketaan metreissä mutta itse en ikinä olisi uskaltanut tehdä niin. Tuon Lakun aina hihnassa vaikka muut olisivat vapaana.

Kerran mulla oli jäänyt portti huonosti ja se aukesi. Oli viime syksynä. Huomasin portin olevan auki ja lähdin sulkemaan sitä. Laku huomasi asian myös ja tuli perässäni. Pujahti portista tielle ennen kuin huomasinkaan. Jähmetyin kauhusta koska kuvittelin että nyt se lähtee enkä näe sitä enää ikinä.
Laku seisoi tiellä. Lähti sitten ravaamaan eteenpäin. Pääsi aika kauas ennen kuin sain ääntä suustani ja kutsuin sitä oikein iloisesti. Se pysähtyi, käänsi päätään taaksepäin ja katsoi minua. Sitten katsoi taas eteenpäin ja olin aivan varma että sinne menisi. Laku kuitenkin kääntyi ympäri ja tuli luokseni.

Basenjinomistajia on sellaisia jotka eivät ikinä koskaan missään milloinkaan pidä koiraansa vapaana ja sitten sellaisia jotka pitävät paikoissa jossa ei ole tietä lähellä. Kiinnipitoaikaan nyt ei muutenkaan saa pitää koiria vapaana joten toivottavasti kukaan ei pidä basenjiaankaan silloin vapaana missään paitsi aidatuilla alueilla.

Meillä on täällä paljon räksiä. Eilenkin kun tultiin koirametsästä niin kaukana isolla nurmikkoalueella oli räkättejä. Laku vaan katsoi niitä mutta sitten jatkoi muita touhujaan.Viehettä jahtaa omalla pihalla kyllä todella innokkaasti ja juoksee myös maastotreeneissä vieheen perässä todella hanakasti.
Ei kuitenkaan näytä jahtaavan kaikkea mikä liikkuu kuten odotin. Ei esimerkiksi ole syksyllä kiinnostunut tuulessa kieppuvista puiden lehdistä ollenkaan.

Me tässä vasta opetellaan basenjin kanssa elämistä. Pentuna oli hyvin villi ja purikin lujaa. Laku on mielestäni kova (katsotaan mitä luonnetestissä aikanaan ilmenee) ja se on tuonut omat haasteensa. Niistä on kuitenkin tähän saakka selvitty ilman ongelmia. Laku on mukava koulutettava, se oppii nopeasti koska on tosi älykäs. Se oppii kaiken nopeasti ja koulutustilanteessa jaksaa keskityyä asiaan ja on innokas. Se on ahne joten makupalat toimivat hyvin koulutustilanteessa,
Basenjilla ei kuitenkaan ole sillä lailla miellyttämisenhalua kuin joillain muilla koirilla joten siihen pitää varautua että se ei tee osamiaan asioita aina ihan vaan siksi että niitä pyydetään. Se tekee jos se kokee että hyötyy itse siitä tekemisestä.

Meillä esimerkiksi ulos lähtemisessä koirien pitää istua ja sitten avaan oven ja pääsevät ulos nimensä kuultuaan. Tässä oli yhdessä vaiheessa Lakun kanssa haastetta kun lopetin palkkaamisen siinä koirien istuessa. En halua joutua syöttämään nameja koiralaumalle siinä tilanteessa mitä olin aluksi tehnyt kun palkkasin Lakua. Pitihän muidenkin sitten saada samalla.
Kun lopetin namipalkan. Laku lopetti istumisen joka oli siihen mennessä ollut ihan loistava. Koska ulosmenossa se palkka on lopulta se ulospääseminen niin tämä vaati Lakun kanssa sinnikkyyttä. Rottweilerit istuivat ja ne pääsivät yksitellen ulos. Laku jäi kanssani eteiseen koska seisoi. Ovi kiinni ja sitten odoteltiin. Kokeiltiin kumpi on sitkeämpi. Kriteeeri oli, että kun istuu niin ovi aukeaa ja sitten pääsee ulos kun oma nimi sanotaan. Ja Laku kyllä tiesi sen koska se oli onnistunut siltä jo pitkään. Ainoa muutos oli se että kun sanoin koirille "istu" ennen oven avaamista niin en enää palkannut makupalalla. Ja Laku mietti että enpä istu kun ei ole namia tarjolla.

Laku seistö tökötti siinä kuin patsas. Minä odotin käsi ovenkahvalla kaikessa rauhassa. En katsonut aikaa mutta kyllä siinä useampia minuutteja meni.
Sitten Laku lopulta istui ja katsoi minua silmiin. Silloin ovi aukesi ja hetken odotettuani sanoin Lakun nimen ja se pääsi lähtemään ulos.
Tuota harjoiteltiin vielä muutaman ulosmenon verran mutta sitten alkoi sujua Lakultakin. Tosin välillä se menee maahan (koska tosi usein haluaa olla erilainen nuori) mutta en ole siitä välittänyt.
Niin että kyllä se basenjikin tottelee siinä missä muutkin koirat, joskus vaan saa käyttää asiaan enemmän aikaa ja energiaa. Pakottamalla ei tee yhtään mitään mutta eivät tee rottweileritkaan joten sen on tuttua eikä muutenkaan kuulu koulutustapoihini.

Tuossa alussa ovi meni itsekseen kiinni ja siksi Aino ei päässyt heti lähtemään. Minun piti työntää ovi kädellä auki uudelleen. Laku oli mennyt maahan. Aluksi istui.
https://www.youtube.com/watch?v=C8madTCC-pU

Jos saan vastauksen siihen reviiritietietoisuuteen niin laitan tähän.
Jotkut basenjit tekevät lenkillä sitä että kun tulee toinen koira vastaan niin purkavat turhautumisensa puremalla omistajan jalkoja.
Tätä ihmettelen suuresti. Mutta luulen että nuo ovat niitä basenjeja joille ei ole opetettu mitään käytöstapoja. En voi edes kuvitella että Laku tekisi tuollaista.
Meillä ei väliteta vastaantulijoista ja se koskaa myös Lakua. Eikä se välitä.
Paljon riippuu omistajasta, eikä basenji ole tässä mikään poikkeus. Ja meillä vaikuttaa ihan varmasti muiden koirien malli. Kun muut tekevät jotain niin Lakukin tekee.

Aikamoinen mammanpoika se kuitenkin on, esim. koirametsässä ei tosiaan jätä mammaa. Pysyy lähellä vaikka muut huitelisivat jossain. Tätä jaksan ihmetellä, että miksi se ei mene muiden mukana vaan pysyy lähelläni tai sitten vaan käy jossain ja tulee sitten takaisin lähelleni vaikka muut jäisivät sinne jonnekin. Kun mentiin ekaa kertaa sinne koirametsään niin olin ajatellut että Laku häviää sinne jonnekin ja lähdön hetkellä sen joutuu ottamaan kiinni suunnilleen jollain haavilla. Mutta ei, Laku yllätti tässä(kin) minut.
Pitää kuitenkin muistaa, että siellä ei ole riistaa. Ja siihen ei omistaja pysty vaikuttamaan mitenkään että kyseessä on näöllä metsästäva koira joka ihan varmasti lähtee saaliin erään ja lujaa jos sellainen tilanne eteen tulee. En usko että siinä auttaa mitkään luoksetulotreenit. Vietti vie voiton.
Mutta basenji kuulemma tulee sitten takaisin aikansa juostuaan. Lakun emä ja sisko olivat lähteneet Kroatiassa villisian perään. Tulleet sitten takaisin kun omistaja oli siinä rauhassa odotellut.


Näollään saalistava koira se silti on, se kannattaa muistaa :-) Ja ollut alunperin metsästyskoira.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 15.06.2025 16:35

Kyselyyn tuli paljon vastauksia melkein laidasta laitaan. Jotkut eivät siedä ollenkaan samaa sukupuolta olevia koiria, nämä ovat usein uroksia.
Jotkut nartut ovat kaikkien kavereita ja sitten on sellaisia joilla asia vaihtelee koirakohtaisesti. Ulkona siedetään yleensä paremmin, kotiin ei useimmiten haluta muita koiria.
Joillan asia on laajentunut myös oman kodin ja sen pihapiirin ulkopuolelle. Jotkut kiihtyvät
lenkillä toisista koirista, jotkut vaan tietyistä koirista ja jotkut eivät välitä muista koirista mitään.
Sitä en tiedä miten paljon omistaja vaikuttaa asiaan, mutta veikkaan että aika paljon.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja aunet » 15.06.2025 17:23

Edelleen sanon, että riistavietti on joillakin yksilöillä niin kova, että se ylittää kaiken muun. Se on hieno ja toivottava asia, niin kauan kun ei tule vahingollista törmäystä. Mihin tahansa. Basenji ja vielä salukikin joustaa melko hyvin mennäkseen sinne, minne nokka näyttää, mutta kaksikin borzoita on metsämaastossa riski. Jos toinen joutuu kääntämään päätänsä ajossa. Vaikea selittää asiaa ymmärtämättömälle.

Ja tuo basenjin reviirijuttu, tunnen muutaman kasvattajan, ja omaa pihaansa ja kotiansa vahtivat taukoamatta. Jutustelun jälkeen todettuaan vaaran olevan ohi, ollaan hyvää pataa. Koiruuksia, ehkä et ole huomannut tai Laku on niin lapsi, kun sinulla on Reino ja Aino vahtimassa? Jos yksin jäisi Lakupoika, veikkaan että toimisi oppiensa mukaisesti.

Kisoissa muutaman vuosikymmenen mukana olleena, alkuun basenjien kanssa oli ongelmia. Silloin kun "näöllään metsästävät" ei vinttikoirat saivat kisaluvan, oli meno aika hurjaa. Mukaan lukien basenjit ja mm.rhodesiankoirat. Ongelmia sikäli, etteivät olleet tottuneet siihen, että kaveri jahtaa samaa asiaa kuin hän. Eli viehettä, ja basenji tunnetusti tietää, mikä kuuluu hänelle.
aunet
 
Viestit: 2045
Liittynyt: 16.08.2022 12:40

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 15.06.2025 21:54

aunet kirjoitti:Ja tuo basenjin reviirijuttu, tunnen muutaman kasvattajan, ja omaa pihaansa ja kotiansa vahtivat taukoamatta. Jutustelun jälkeen todettuaan vaaran olevan ohi, ollaan hyvää pataa. Koiruuksia, ehkä et ole huomannut tai Laku on niin lapsi, kun sinulla on Reino ja Aino vahtimassa? Jos yksin jäisi Lakupoika, veikkaan että toimisi oppiensa mukaisesti.

Kisoissa muutaman vuosikymmenen mukana olleena, alkuun basenjien kanssa oli ongelmia. Silloin kun "näöllään metsästävät" ei vinttikoirat saivat kisaluvan, oli meno aika hurjaa. Mukaan lukien basenjit ja mm.rhodesiankoirat. Ongelmia sikäli, etteivät olleet tottuneet siihen, että kaveri jahtaa samaa asiaa kuin hän. Eli viehettä, ja basenji tunnetusti tietää, mikä kuuluu hänelle.


Laku on tosiaan vielä ihan kakara.
Basenjihan on aikuinen kuulemma vasta 4 vuotiaana. Silloin vasta näkee että minkälainen se on tässäkin suhteessa.

Mulle on kerrottu että tuossa maastojuoksuhommassa pitäisi olla tarkkana minkälaisen koiran kanssa juoksee ekaa kertaa ja niitä ekoja kertoja. Ettei tulisi huonoja kokemuksia. Ja että oppisi jahtaamaan viehettä eikä välittäisi siitä juoksijakaverista.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Merkkari » 15.06.2025 22:33

Jos tuo reviiritietoisuus koskee vain muita koiria, niin se ei ole ongelma. Mulla on aina ollut koir(i)a, jotka ei noin vaan sulata vieraita koiria kotona / omassa pihassa. Sen sijaan ihmisiä pitäisi tulevaisuuden koirien sietää mukisematta. Nykyisistä toinen ei siedä ja se on todella rasittavaa ja rajoittaa elämää. Eniten siksi, että ihmiset ei läheskään aina noudata koiran omistajan ohjeita ja väkisin tunkee koskemaan kielloista huolimatta. :x

Basenjin totteleminen kuulostaa melko samanlaiselta mitä terriereiden. Joku sanoi hyvin, että koiran on "show me the money" -tyyppiä. :lol: Eli tiedossa pitää olla riittävän hyvä palkka, muuten ei aleta hommiin ollenkaan. Omastani sanoin, että se on luotettavan epäluotettava. Oppi nopeasti ja oli hyvä soveltamaan & ketjuttamaan ja puuhasi tosi mielellään mun kanssa kaikkea, mutta ei siihen tottelemiseen koskaan voinut tiukan paikan tullen luottaa. Noutajat ja paimenet on tässä suhteessa paljon helpompia. Terrierin kanssa esim. skippasin tokon kokonaan, koska tappeluksi olisi mennyt, jos sen luo joku vieras uros olisi tullut paikkamakuussa. Tai jos olisi vaikka kehän reunalla tullut rähinä, niin sinne olisi lähtenyt sekaan... :oops: Teidän ovesta tuleminen kuulostaa just siltä, miten opetin omaa terrieriä odottamaan autosta pääsyä. Noutajat noudatti sääntöjä aina ja 100 %, terrieri kokeili säännöllisesti, josko sieltä voisi vaan luikahtaa ilman lupaa... Koskaan ei saanut, mutta silti jaksoi yrittää. Ja myös omassa pihassa, kun autosta päästi, noutajat lampsi aina suoraan ovelle sivuilleen katsomatta. Terrierin kanssa piti aina varmistaa, että ei näy naapureita missään, ei ole just joku orava pihassa jne. Ja siltikin otin useimmiten kiinni, koska oli sellainen fiilis, että keksii jotain ylimääräistä.

Varmaan siis aika samanlaisia riskejä on terrierin ja basenjin kanssa. Irti pitäminen on tuuripeliä, vieraat koirat ei luultavasti ole kavereita ja tottelemiseen ei parane aina luottaa. :mrgreen: Vaan onhan ne kaikki itsenäisiä metsästyskoiria, joten ihan järkeenkäypää. Jatka vaan Lakun kuulumisten päivittämistä, niitä on ihana lukea. :) Ja toki kun saat käsitystä rodusta yleensä, niin siitäkin on mukava lukea. Onko basenjeilla jotain hyvää face-ryhmää tms., mistä voisi kokemuksia vakoilla? :geek:

Walesit ja leikit (ja kettuterrierit) on ehkä liian täpäköitä kuitenkin? Tai on jäänyt sellainen olo, että niillä on terrieriksikin lyhyt sytytyslanka ja ruuti kuivaa, kiihtyvät 0-100 silmänräpäyksessä... Ja karva vaikuttaa melko työläältä nyppiä verrattuna vaikka irskiin ja borderiin. Mutta olisihan ne kauniita! Tässäkin tietty yksilöstä kiinni, rauhallisemmasta päästä olevat varmasti oikein mukavia.

Seuraavaa pentua alan suunnitella aikaisintaan, kun vanhuskoirasta aika jättää. Sitten on vielä (toivottavasti!) toinen melkein yhtä vanha vanhus jäljellä ja pitää miettiä sen kunnon mukaan, tuleeko pentu sen kaveriksi vai vasta jälkeen.
Merkkari
 
Viestit: 20
Liittynyt: 12.06.2025 10:06

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 15.06.2025 23:41

Hauska kuulla että terrierit ovat samantyyppisiä "show me the money"-tyyppisiä kuin basenjikin :D

Basenjeilla on facessa oma ryhmä -Suomalaiset basenjit- siellä on paljon juttuja ja haulla voi löytää vanhoja juttuja ja kysyttyjä asioita.
Mielestäni ryhmä on kiva ja siellä on hyvä henki.
Käsitääkseni siihen voi liittyä kuka vaan.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Merkkari » 16.06.2025 00:13

Minähän veivaan näitä rotuja aina ees taas, kun ei satu olemaan tähdellisempää tekemistä. Välillä luulen jo tehneeni päätöksen tai edes karsinut jotain rotuja pois, mutta sitten jossain törmään netissä tai livenä johonkin kivaan koiraan (esim. talvella aivan ihanan avoin ja reipas yksi schipperke) => oon taas selaamassa vaikka mitä rotuja. :roll: Esim. just irskin olin jättänyt aikaa pois liian työläänä, mutta sitten kuitenkin löydän itseni selaamasta somessa niiden kuvia. :wtf: Ja oikein huonon päivän sattuessa päätän, että nämä on mun viimeiset koirat ikinä. Olis ihana olla sellainen selkeitä päätöksiä tekevä looginen ihminen. :lol:
Merkkari
 
Viestit: 20
Liittynyt: 12.06.2025 10:06

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 16.06.2025 00:33

Mulla aikalailla sama :lol:
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Dacrest » 16.06.2025 01:35

"Show me the money" kuulostaa tutulta. :D

Westien ollessa pentu, kutsuessani sitä pihalta sisälle, jouduin aluksi käydä metrin päässä näyttämässä että kyllä, mulla tosiaan on namia kädessä. Saat kun tulet sisälle.
Aluksi tää metrin päässä käyminenkin oli vähän haastavaa, koska runsasluminen talvi ja puhtaanvalkoinen pentu, joka älysi, ettei sisälle tarvi tulla kun piiloutuu lumihankeen. :roll:
Sinä talvena kului paljon otsalampun paristoja...

Seuraavassa vaiheessa riitti, kun näytin ulko-ovella seisten namit. Siitä siirryttiin namipussin rapinaan eteisessä ja vasta parin kuukauden ahkeran harjoittelun jälkeen westien sai ihan vaan kutsumalla sisälle. Ja vieläpä ulko-oven sen perässä kiinni, ilman että se kynnyksellä teki uukkarit. :mrgreen:

Ja ah, niin tuttua, että paimenet menee autosta pihalle sivuilleen vilkuilematta (koska niin kuuluu tehdä), mutta terrieri saattaa viime hetkellä huomata ympäristössä jotain mielenkiintoisempaa.

Westien heikko kohta oli lähistöllä asuva collieuros, johon se oli ihan lääpällään. Muutaman kerran se häipyi just kun oltiin menossa portista sisälle - haistoi collien olevan jossain lähistöllä.
Kunnes keksin käyttää tuossa tilanteessa westielle pahinta "rangaistusta": syliin ottaminen ja lässyttäminen, siinä kaikkien nähden. Ritolat loppui siihen.

Kyllä sen koiran kanssa sai välillä raapia päätään ja vähän miettiä koulutusmetodeja laatikon ulkopuolelta. Russeli oli paljon helpompi koulutettava, koska tekemisen halu. Sen sai motivoitua ihan vaan sillä että jotain tapahtuu.
Mut ihan hyvä siitä westiestä(kin) tuli ja kulki sitten melkein joka paikassa irti.
...tai ainakin Rantanplan
Dacrest
Oman elämänsä RinTinTin
 
Viestit: 1482
Liittynyt: 31.07.2022 03:13

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 16.06.2025 07:13

Ex-anopilla oli westie. Se oli sellainen jäärä. Hihnassa/fleksissä oli hänen kanssaan aina mutta minä pidin vapaana kun otin joskus mukaan lenkille. Ei päässyt hyppäämään puunrungon yli, piti nostaa. Ei osoittanut koskaan minun nähteni viettiä yhtään mihinkään. Oli enemmänkin Jäyhä Jökottäjä-tyyppinen.
En tiedä oliko esimerkiksi jotain kipuja tmv kun oli sellainen.
Iho-ongelmia oli ja oli tarkkaa mitä sai syödä. Tuosta on tosin aikaa jo 40 vuotta. Muita westieitä en ole tuntenut.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Nappis » 16.06.2025 10:48

Enää en välttämättä mitään koiraa voi ottaa, mutta olen aiemmin harmitellut sitä, että elämä on liian lyhyt siihen että ehtisi kokeilla useampaa kiinnostavaa rotua. Näitä olen itse joskus pohtinut:

Käyttölinjan labbis tai kultsu. Olisi ollut kiva kokeilla harrastuskoirana vaihteeksi noutajaa, kun minulla on aina ollut paimenkoiria.

Lapinporokoira. Kotimainen rotu ja sellainen peruskoiran näköinen. Vähemmän karvaa kuin lapinkoiralla, mikä on etu. Vaihtelua taitaa rodussa olla aika paljon.

Australiankelpie. Näitä on aina pyörinyt samoissa tapahtumissa kuin itsekin, kun ovat samassa rotuyhdistyksessä oman rodun kanssa. Vasta viime vuosina olen miettinyt, että sellaisen voisi itsekin omistaa. Liioittelematon rakenne ja sopivat moneen puuhaan.

Sheltti. Siitä olen aina tykännyt ja olen tuntenut paljon erilaisia yksilöitä. Terveysjutut kyllä nykyään mietityttävät entistä enemmän.

Pumi. Lystikkään näköinen koira, joka pomppii kuin kumipallo. Näitä oli ysärillä treenikavereilla ja osa oli kovin arkoja, en tiedä onko tilanne vielä sama. (Ja turkkia ilmeisesti pitää nyppiä tai leikata, mikä ei ihan ole oma juttuni.)

Sileäkarvainen kettuterrieri. Kaverilla oli tällainen ja tykkäsin siitä kovasti. Se oli myös monipuolinen harrastuskoira. Rodun tilannetta en muuten tunne enkä mitään rotua valitsisi perehtymättä. Karkeakarvaista versiota en ottaisi, en halua trimmattavaa koiraa ja sileäkarvainen miellyttää muutenkin enemmän.

Ainahan haaveilla voi :D Vaikka nykyään nämä rotuasiat eivät enää edes ole tärkeitä, ennemmin ottaisin ihan vaan jonkun kivan koiran jos voisin, rodullisen tai roduttoman.
Viimeksi muokannut Nappis päivämäärä 16.06.2025 11:39, muokattu yhteensä 1 kerran
Nappis
 
Viestit: 39
Liittynyt: 14.05.2025 19:32

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 16.06.2025 11:04

Elämä on tosiaan liian lyhyt siihen että voisi kokeilla kaikkia mielenkiintoisia ja kiinnostavia rotuja.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Nappis » 16.06.2025 11:16

Kun jäljellä on enää vain yksi koira, joka on aina ennen elänyt laumassa, niin vähän orvoltahan se vaikuttaa. Kyllä sille koirakaverin soisi, ja itsellekin, ei sen puoleen. Jos olisi mahdollista koira ottaa, niin etsisin ensisijaisesti aikuista kodivaihtajaa, myös rescue tulisi kyseeseen. Aikuisesta jo näkee luonteen ja siksi se voisi olla sellaistakin rotua, mitä en ole itselle ajatellut, tai sekarotuinen. Mielelläni antaisin kodin sitä tarvitsevalle, kun maailma on niin täynnä kodittomia koiria.

Oma rotu olisi tuttu ja turvallinen (paitsi riskien osalta...) tietenkin, ja siitäkin olisi vielä opittavaa. Niin erilaisia yksilöitä on itselläkin ollut. Eka koira oli spk, sen jälkeen on ollut kahdeksan bordercollieta. Liikaa kun tietää, niin toisaalta ei enää löytäisi helposti itseä miellyttävää yhdistelmää... Mutta rotuna ehdottomasti itselle mieluinen ja sopiva.

Yksi kodinvaihtaja minulla oli, ja sen kanssa huomasin, että koirasta voi tulla todella läheinen, vaikkei sitä ole pennusta asti kasvattanut. Sen sairastelu vain stressasi minua äärirajoille asti ja vei rahat. En silti jälkikäteenkään peruisi sen ottamista. Se oli niin hieno koira ja opetti paljon uutta. Sellainen sielunkoira. Oli varmaan molemminpuolin hyvä asia, että se tuli minulle.

Harrastamaan en enää pitkään aikaan ole tavoitteellisesti päässyt, eikä koiraa tarvitsisi enää valita harrastukset edellä, jos sellaista ottamassa olisin. Jonkinlaisia käytöshaasteitakin olisin valmis ratkomaan, mutten mielellään mitään ääripään juttuja.
Nappis
 
Viestit: 39
Liittynyt: 14.05.2025 19:32

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 16.06.2025 11:33

Meillä voisi tulla aikuinen kodinvaihtaja kyseeseen sitten kun ei ole enää rottweilereita eikä kissoja. Silloin on varmaan pelkkä basenji ja vastakkaista sukupuolta oleva aikuinen koira varmaan voisi tulla sen kaveriksi. Näin ainakin luulen.
Periaatteessa se kodinvaihtaja voisi olla ihan minkä rotuinen tahansa, ihan mistä tahansa roturyhmästä tai myös sekarotuinen.
Aika näyttää minkälainen koira meille silloin tulee vai tuleeko ollenkaan.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Dacrest » 16.06.2025 12:19

Mulla on vielä kokeilematta FCI ryhmät 5, 6, 8 ja 10. :D
Ehkä elämä ja mielenkiinto ei riitä, kun en meinaa enää isompaa laumaa ottaa.
...tai ainakin Rantanplan
Dacrest
Oman elämänsä RinTinTin
 
Viestit: 1482
Liittynyt: 31.07.2022 03:13

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Koiruuksia » 16.06.2025 13:26

Mulla kokeilematta FCI ryhmät 6( ajavat ja jäljestävät koirat) , 7 (seisovat lintukoirat) ja 10(vinttikoirat). Ja jää todennäköisesti kokeilemattakin.
Tosin eihän sitä tiedä minkälaisen kodinvaihtajan sitä saa jos on tullakseen.
Koiruuksia
 
Viestit: 3868
Liittynyt: 16.02.2024 16:08

Re: Koirarotupohdintaa

ViestiKirjoittaja Iidis79 » 17.06.2025 09:30

Mulla on ollut vain 5 ja 10 ryhmäläisiä. Mun alitajunta tai joku yrittää innostaa mut takaisin whippettien pariin. Näin taas unta edesmenneestä Ruska whiipottimesta ja se oli niin suloinen <3 Whipuja menis helposti kaksikin. Ainut mikä pelottaa on mahdollinen eroahdistus ja se vapaana juoksuttaminen. Ois melkeen pakko olla auto että pääsee turvallisiin paikkoihin juoksuttaa koiraa. Tavalliset koirapuistot kun ei oikein aina ole vinttikoiraystävällisiä. Liikaa puita ja kuoppia.

Mua ei lyhytjalkaisuus niin häiritse, paitsi corgeissa kun ne on samalla myös isoja. Heelereitä olen seurannut nyt pari vuotta. Niitä tutkitaan ja niitten tilanne ei ole mitenkään huono. Tai niin huono kun voisi olla. Tästä oli jotain rodun face ryhmässä. Myös rotuunottoja on mikä on must aina hyvä. Heeleri miellyttää kun se olis sellanen mini porokoira. Katsotaan nyt.
Iidis79
 
Viestit: 2353
Liittynyt: 01.08.2022 10:16
Paikkakunta: Lahti

EdellinenSeuraava

Paluu Lemmikit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa