Lemmikit

Ainakin koiraroduissa tuntuu lähes joka rodusta löytyvät omat sisäpiirinsä, joihin "toisen sisäpiirin" jäsenillä ei ole asiaa. Siperianhuskyjen linjariidat vaikuttivat jo kymmeniä vuosia sitten ulkopuolisen näkökulmasta aivan absurdeilta (en ole omistanut huskyä, mutta nuorena tuli seurattua rotua mielenkiinnolla). Tuolloin aloin ajatella, että ehkä tätä esiintyy lähinnä roduissa jotka ovat jakautuneet eri linjoihin. No, myöhemmin olen törmännyt samaan roduissa, jotka ovat nykyisin käytännössä seurakoiria ilman mitään erillisiä linjoja, linjajaon tilalla on vaan "me kasvattajat" ja "ne kasvattajat".

Olisikin mielenkiintoista kuulla esimerkkejä roduista, jotka eivät ole jakaantuneet "sisäpiireihin". Toki tällainen tilanne on varmasti usein roduissa, jotka ovat vielä harvinaisia ja joita kasvattaa vain muutama hyvin yhteistyötä keskenään tekevä kasvattaja. Mutta jos puhutaan roduista, joilla on Suomessa vähintään 15 kasvattajaa?

Tästä taitaa tulla lyhyt ketju.

Valitettavasti minäkin olen törmännyt jokaisessa harrastamassani ja seuraamassani rodussa noihin kuppikuntiin. Seurakoirapuolellakin, kuten mainitsit.

Pahimmillaan näyttää että joissakin roduissa koiratkin alkavat jo melkeinpä jakautua linjoihin noiden kuppikuntien rajojen mukaan. Ellei koiria ole useampaan koirasukupolveen käytetty jalostukseen muualta kuin oman kuppikunnan sisältä, niin johan se alkaa kaventaa geenipoolia ja tuoda sisäsiittoisuuttakin. Aikamoista.

Kyllä me ihmiset osataan.

Komppaan edellistä, ei taida sellaisia löytyä. Myös omassa rodussani on ryhmiä ja erilaisia ajatuksia, olen niistä kuullut vaikken harrasta mitään enkä ole "ryhmissä". Itse yritän olla ottamatta kantaa kun sillä ei ole tämmöisen yhden koiran omistajana merkitystä.

En ole aikoihin rottweilertouhuissa enää ollut niin aktiivisesti mukana, mutta olin vuosia. Silloin en huomannut mitään kuppikuntaisuuksia.
Rodulla on Facebookissa oma paikka, ja sielläkin on mielestäni oikein hyvä ja kannustava, huumoripitoinenkin ilmapiiri. Paljon kuvia, rentoa menoa.
Kaikenlaisia asioita laidasta laitaan.

Harrastusseuroissa olenkin sitten huomannut jos jonkinlaista kuppikuntaa ja sisäpiiriä niin että sen vuoksi on joskus jäänyt lopulta kokonaan osallistumatta kyseisten seurojen toimintaan.

musta tuntuu että ihan kaikesta missä ihminen vaan ryhmmäytyy, saa pian aikaiseksi myös kuppikuntia. Se taitaa kuulua ihmisluontoon. Tavalla tai toisella on aina "me" ja "ne". Siihenhän perustuu moner realitykilpailutkin. Ja kun "me" kasvaa liian isoksi, se jakaantuu edelleen pienempiin ryhmiin

Mulla on sanalle kuppikunta vähän negatiivinen sävy jostain syystä.
En siis kutsu erilaisia harrastusryhmiä esimerkiksi saman seuran sisällä kuppikunniksi.
Voi olla paljonkin pienempiä ryhmiä jotka kuitenkin tulevat hyvin toimeen keskenään.

Kuppikunnan määrittelen omassa päässäni jotenkin sellaiseksi että se on sisäänpäinlämpiävää puuhaa johon ei edes haluta uusia ihmisiä mukaan. Ja halutaan olla omissa oloissaan.

Mä en vieläkään tiedä, enkä oo kyllä penkonutkaan, että mitä kähyä meidän rotuyhdistyksessä on ollut sillon 15 v sitten. Jotain oli. En minä mikään aktiivi nytkään ole, mutta Toverikin on pari pentuetta polkaissut ja nykyään semi-sisällä olevan silmin hommat toimii ja kaikki puhuu kaikille

Harrastuksista oon tippunut pois, kun tuli kaikkea muuta. Sillon kun alkoi olla "kiire", niin meidän yhdistys jakaantui kahtia ja hetken aikaa oli välit poikki ihmisillä. Nyt ne yhdistykset treenaa kimpassa ja homma pyörii hyvin. Mutta ihan just äskettäin siitä alkup.yhdistyksestä erkani vielä kolmas yhdistys Se on sillain paljon pienelle paikkakunnalle, mutta näyttää niihin kaikkiin väkeä riittävän. Nämä viimeiset käänteet olen lukenut facesta ja jututtanut jossain kylillä tuttuja nähdessä, niin en yhtään tiedä, mimmoset keskustelut ja välit uusimmassa käänteessä on taustalla.

Jos otan tähän eläinharrastuksia laajemman näkökulman ja vielä monikymmenvuotisella järjestökokemuksella niin pakko todeta, että valitettavan yleistä on. Vielä niin, että mitä pienemmästä ja mitä enemmän vapaa-ajantoimintaan liittyvästä järjestöstä on kyse, sen tavallisempaa. (Selvyyden vuoksi: olen toiminut enemmän ammatillisissa järjestöissä ja siksi teen jaon vapaa-ajan toiminta, harrastukset / ammatillinen toiminta.)

Luulen sen johtuvan harrastuspuolella ainakin osittain siitä, että monelle syntyy aktiiviksi alkamisensa jälkeen toisaalta positiivinen ''nyt tehdään' -innostus, mutta toisaalta harmittava harha, että sen myötä ainoat, jotka mistään mitään tietävät tai suurin piirtein mielipidettään saavat sanoa, ovat vain he. Ts. innostuksissaan lähdetään ihan suotta keksimään pyörää uudelleen. Tästä syystä välttelen itse lähtemästä minkään harrastusyhdistyksen hallitukseen tai muuhun pestiin. Harrastusjärjestöissä monet aktiivit sitten vielä väsyvät, kun kaikki toimintaan liittyvä pitää hoitaa omalla vapaa-ajalla (vrt. ammattimaisen toiminnan järjestöt, joissa on myös palkattua henkilökuntaa) ja väsymyksen myötä alkavat vielä kokea, että hallituksen ym. toimikuntien ulkopuoliset ideoineen, kysymyksineen ja vaateineen ovat rasite. Yhdistysten pyörittäminen sinänsä on jo monelle kokemattomalle raskas taakka.

Myös oma, pieni rotuyhdistykseni on riitaantunut ja jakaantunut kahtia, ja nähdäkseni ainakin osittain yllä olevasta syystä.

msk kirjoitti:En ole aikoihin rottweilertouhuissa enää ollut niin aktiivisesti mukana, mutta olin vuosia. Silloin en huomannut mitään kuppikuntaisuuksia.
Rodulla on Facebookissa oma paikka, ja sielläkin on mielestäni oikein hyvä ja kannustava, huumoripitoinenkin ilmapiiri. Paljon kuvia, rentoa menoa.
Kaikenlaisia asioita laidasta laitaan.

Harrastusseuroissa olenkin sitten huomannut jos jonkinlaista kuppikuntaa ja sisäpiiriä niin että sen vuoksi on joskus jäänyt lopulta kokonaan osallistumatta kyseisten seurojen toimintaan.

En tiedä montako rotikkaryhmää facessa on mutta paljolti niitten viestien perusteella mitä minulle on jaettu niin en kyllä puhuisi kannustavasta huumoripitoisesta ilmapiiristä ja niitä on melko paljon. Suoranaisia herjoja ja valheita levitellään, erään tuttuni lasten nimetkin lueteltiin. Minä pyrin kyllä oman toimintani pitämään sellaisessa kuosissa että meillä ei huomauttamista olisi. Minun kohdallani ollaan vähän tarkempiakin kun muitten ja eläinlääkärin kanssa on sovittu että jokaisesta pienestäkin puutteesta esitetään huomio. Olen joskus miettinyt liittyväni erääseen ryhmään mutta ei se varmaan mitään hyödyttäisi ja saattaisi useita rotikanomistajia kiusalliseen tilanteeseen.

Hemmo kirjoitti:En tiedä montako rotikkaryhmää facessa on mutta paljolti niitten viestien perusteella mitä minulle on jaettu niin en kyllä puhuisi kannustavasta huumoripitoisesta ilmapiiristä ja niitä on melko paljon. Suoranaisia herjoja ja valheita levitellään, erään tuttuni lasten nimetkin lueteltiin. Minä pyrin kyllä oman toimintani pitämään sellaisessa kuosissa että meillä ei huomauttamista olisi. Minun kohdallani ollaan vähän tarkempiakin kun muitten ja eläinlääkärin kanssa on sovittu että jokaisesta pienestäkin puutteesta esitetään huomio. Olen joskus miettinyt liittyväni erääseen ryhmään mutta ei se varmaan mitään hyödyttäisi ja saattaisi useita rotikanomistajia kiusalliseen tilanteeseen.

On siellä useampia ryhmiä. Yhdessä tiedän ainakin olleen kyllä vaikka minkälaista.
Itse kuulun vain tuohon yhteen ihan siksi että siellä on mielestäni hyvä ilmapiiri. Ja hauskoja kuvia (ja juttujakin) usein