Lemmikit

Millaiselle ihmiselle sopii? Onko pakko harrastaa maasto- tai ratajuoksua vai riittääkö muunlainen aktiviteetti ja säännöllisesti vapaana juokseminen aidatulla alueella?

Joskus aikanaan ajattelin etteivät vinttikoirat ole ollenkaan oma juttu, mutta mielipide on alkanut pikkuhiljaa muuttua. Mm. terveys ja atleettisuus kiehtoo ja erityisesti whippetissä se, että on saamani vaikutelman mukaan helpompi kuin monet isoista vinttareista.

Myös unkarinvinttikoira on silloin tällöin käynyt mielessä, millainen on whippetiin verrattuna?

No jos unkarilaiseen vertaa, niin se on paljon alkukantaisempi rotu. Eli suomeksi sanottuna erittäinkin riistaviettinen, ja on täysverinen metsästäjä jos saa siihen tilaisuuden. Kuten useimmat vinttikoirat ovat, mutta whippet siinä suhteessa helpompi, jos näin voi sanoa.

Onko se sisäsiisteysasia niin huonolla tolalla mitä kuulee? Eli käytännössä eivät ole elämässään sisäsiistejä, "se kuuluu rodulle" jne.?
Sitä kannattaa selvittää sillä se on kuitenkin keskikokoinen koiraeläin eli eritteen määrät sitten sen mukaan

Yhdelläkään mun ystävien whippeteistä ei ole sisäsiisteysongelmaa, ja niitä on paljon ja vuosikymmenten ajalta! Sotketko kenties italianvinttikoiraan?

Ei, kyllä tässä tapauksessa on whippet-perhe ja useampi yksilö. Mutta kiva kuulla!
En ole kollannut JTO:ta, onko siellä mitään mainintaa?

Huh huh, siis onko whippetistäkin saatu jo aikaan kusijarotu? No toisaalta en ihmettele, eihän sitä ole enää pitkään aikaan jalostettu käyttöominaisuudet edellä Meillä oli whippettejä vuosituhannen vaihteen tienoilla syntyneinä, ja ne eivät kusseet sisälle, eikä siihen aikaan kukaan puhunut, että sisälle ruikkiminen kuuluisi rotuun.

Aloittajan kannattaa myös muistaa, että whippet ei ole yhtenäinen rotu siinä mielessä, että on puhtaasti ratajuoksuun jalostettuja, sekalinjaisia juoksijoita joita käytetään sekä maastossa että radalla, ja sitten näyttelylinjan whippet, joita jotkut käyttävät myös maastokisoissa. Nämä eroavat toisistaan mm. vieteiltään ja ulkonäössä on huomattavat erot.

Tunnen whippettejä, joita ei kiinnosta pätkääkään vieheen perässä juoksu. Tai kissojen tai pupujen jahtaaminen. Toki suuri vaikutus on sillä, mitä koiransa kanssa tekee. Muutamat pärjäävät hyvin mm. agilityssä, pari tuttua harrastaa metsäjälkeä ja tottista jne. Sitten on yksilöitä, jotka huutavat suoraa huutoa jonkin liikkuvan nähdessään, kun perään pitäisi päästä. Eräs tuttavani kulkee viiden vippetin kanssa kaupungin keskustassa ilman minkäänlaista ongelmaa. Eikä harrasta mitään lajeja, paitsi näyttelyitä. Koirat erittäin hyväkuntoisia ja tervepäisiä. Että vaihtelua on niinkuin joka rodussa.

Missään nimessä ei kannata minun yhden kuullun väitteen mukaan mennä! Katsoin nyt jto:ta, ei minulla ottanut tuohon asiaan liittyen mitään silmääni.
Ja itse en ole koskaan jutellut wipukka-omistajan kanssa asiasta, en edes naapurini jolla niitä oli. Joten voidaan varmaan hypätä seuraavaan pohdintaan!

EI ole sisäsiisteysongelmia whippeteillä. Ainakaan mitä itse tiedän. Mulla oli 2 whippettiä vuosina 2004-2012. Eroahdistus on ollut se syy miksi itse harkitsen todella tarkkaan otanko enää. Whippet kaipaa toisen koiran=whippetin seuraa. Tosin 2 tai useampi whippet menee aika mukavasti. Mulla oli vähän epäonnea whippettien kanssa, ensimmäinen meni luonnevikojen takia aikaisin hautaan ja toisesta jouduin 6- vuotiaana luopumaan juuri tuon eroahdistuksen takia. Se eli kyllä ihan seesteisenä sitten toisessa perheessä 12- vuotiaaksi asti.
Aika moni vinttikoiran omistaja ei itse todellakaan ole mikään maratoonari atleetti (anteeksi nyt vain) moni käyttää koiransa pissatuksilla ja katsoo sitten jostain paikan jossa juoksuttaa koiransa samalla kun itse selaa puhelinta. Eli helpolla pääsee kun on turvallinen paikka missä koira pääsee juoksemaan muutaman kerran viikossa. Talvella tosin usein on hiljaista kun whippet ei välttämättä innostu minkäänlaisesta ulkoilusta kun on pakkasta ja tuulee ja sataa. Whippet on kyllä tosi kiva koira siinä mielessä että siitä saa koiran joka jaksaa kävellä tai hölkätä pitkääkin matkaa. Eikä kotiin tullessa koira ole rapainen, korkeentaan tassuja voi vähän kuivata.
Näyttelylinjaisenkin kanssa voi harrastaa ratajuoksua tai maastojuoksua. Ei ne siinä ehkä niin hyvin pärjää kuin juoksulinjaiset, mutta koiran ja omistajan iloksi juoksuharrastus on ihan kivaa.
Kaikki whippeteistä blogi
http://teamkenzongos.blogspot.com/

Onko Suomessa pitkäkarvaisia whippettejä?
En tarkoita silkkivinttikoiria, vaan https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Silken_windsprite

Ovat kovin sievän näköisiä.

Umac kirjoitti:Onko se sisäsiisteysasia niin huonolla tolalla mitä kuulee? Eli käytännössä eivät ole elämässään sisäsiistejä, "se kuuluu rodulle" jne.?
Sitä kannattaa selvittää sillä se on kuitenkin keskikokoinen koiraeläin eli eritteen määrät sitten sen mukaan

Kaveri harkitsi whippetiä 5-6 vuotta sitten. Selviteltiin silloin rodun terveys-/luonneasioita ja useammasta lähteestä tuli esille sisäsiisteysongelmat uroksilla.
Tietenkään en noita lähteitä muista ja mitään tilastoa asiasta ei taida olla.

Tän hetken JTO:ssa asiasta ei ole mainintaa, tosin terveyskyselyssä siitä ei ole ilmeisesti edes kysytty?

Kahden whippetnartun kokemuksella en ole törmännyt sisäsiisteysongelmaan. Eroahdistus puhkesi nykyisellä puolivuotiaana, ja se saatiin kitkettyä vasta kun aloitettiin intensiivinen kuukausia kestänyt koulutus koirakouluttajan ohjauksella. Se kyllä tehosi hyvin, ja sittemmin ei asian kanssa ole ollut ongelmaa.

Luonteet näillä kahdella ovat olleet aivan erilaisia. Ensimmäinen oli cool lady, joka ei ollut kovin kiinnostunut vieraista ihmisistä ja koirista. Toinen on ollut kiihkeämpi tyyppi, vahvasti saalisviettinen ja haluaa tutustua vieraisiin ihmisiin. Molemmat omia ihmisiään syvästi rakastavia ja mukautuvaisia.

Monipuolinen rotu, jonka kanssa voi halutessaan harrastaa useaa lajia.

Aika jännä tuo Iidis79:n kommentti:

"Aika moni vinttikoiran omistaja ei itse todellakaan ole mikään maratoonari atleetti (anteeksi nyt vain) moni käyttää koiransa pissatuksilla ja katsoo sitten jostain paikan jossa juoksuttaa koiransa samalla kun itse selaa puhelinta"

Ei kyllä tulis mieleenkään selata puhelinta vinttikoiran kanssa ulkoillessa! Kyllä se oma pää pitää pyöriä kuin pöllöllä tiiraillessa mahdollista riistaa. Kyllä ne puhelimen selailijat on ihan muissa piireissä, mennään "koulutuskentälle" ja heitetään pallolla koira hulluuden partaalle ja sitten kävellään ihmisen vauhtia kotio, kuulokkeet korvilla.

Kummallista kyllä, minun ystäväni jotka lähes poikkeuksetta ovat vintti-immeisiä, lenkkeilyttävät koiriaan paljon ja moni heistä treenaa tavoitteellisesti, joten ei niitä tuloksia ja lihaksia puhelimella saada. Itse olen jalkavammainen, joten ratkaisuna on kolmipyörä. Vasemmassa kädessä kaksi isoa vinttikoiraa, oikea käsi ohjaustangossa, pää pyörii joka suuntaan, jarruttaakin ja kääntyä ja väistellä muita välillä pitäisi, katsoa ettei koirat astu mihinkään vaaralliseen. Ai niin se puhelin, on se syvällä taskussa siltä varalta, jos kuitenkin jotain sattuu ja olemme turvallaan ojassa.

Ja ennen vammaa kävimme joka päivä metsässä, koskaan siellä ei ollut ketään seuraamassa, kuinka paljon lenkkeillään. Ja ne pissi reissut on asia erikseen. Ei liittynyt aiheeseen, mutta hiukan oikaisuna, että en näkisi kovinkaan helppona asiana vintin kunnon ylläpitämistä. Etenkin seudulla, jossa ei ole tarpeeksi isoja aidattuja juoksutusalueita, kuten pääkaupunkiseudulla. Voishan sitä ostaa juoksumaton olkkariin, jenkkityyliin.

Dacrest kirjoitti:

Umac kirjoitti:Onko se sisäsiisteysasia niin huonolla tolalla mitä kuulee? Eli käytännössä eivät ole elämässään sisäsiistejä, "se kuuluu rodulle" jne.?
Sitä kannattaa selvittää sillä se on kuitenkin keskikokoinen koiraeläin eli eritteen määrät sitten sen mukaan

Kaveri harkitsi whippetiä 5-6 vuotta sitten. Selviteltiin silloin rodun terveys-/luonneasioita ja useammasta lähteestä tuli esille sisäsiisteysongelmat uroksilla.
Tietenkään en noita lähteitä muista ja mitään tilastoa asiasta ei taida olla.

Tän hetken JTO:ssa asiasta ei ole mainintaa, tosin terveyskyselyssä siitä ei ole ilmeisesti edes kysytty?

Okei, jotain suuntaa antavaa tuokin, hmn.

Tuossa toinenkin ketju aiheesta, siis rodusta viewtopic.php?f=12&t=708
ja nythän on erinomainen mahdollisuus osallistua mm. chatin kautta mukaan keskusteluihin kun Pentulivessa on kasvattajakin mukana.
Monta viikkoa aikaa tutustua rotuun laatikon välityksellä ja nähdä pentueen kehittyvän.

Rodun sisäsiisteysongelmia on hankalaa selvittää, kun niistä harvemmin puhutaan avoimesti. Ja jos joku puhuu, koko rotu saa leiman kusiluikkuna.

Lisäksi ihmisten käsitys sisäsiisteydestä vaihtelee paljon. Usein on kuullut että kyllä se on sisäsiisti: nostaa koipeaan sisällä vain kun nartuilla on juoksut. Tai k*seksii vain kylässä, ei kotona.

Mun russeli ei ollut millään mittarilla sisäsiisti. Kun kasvattajan kanssa asiasta keskustelin, hän oli täysin hämmentynyt. Jätti pentueesta itselleen uroksen, joka oli täysin sisäsiisti. Eikä ollut sisaruksillakaan kuullut olevan ongelmia.
Näissä tilanteissa tulee mieleen, että enkö vaan osaa. Toisaalta, jos on ollut parikymmentä sekalaumassa elänyttä 100% sisäsiistiä yksilöä, niin ei vika voi olla pelkästään hihnan yläpäässä.

aunet kirjoitti:Aika jännä tuo Iidis79:n kommentti:

"Aika moni vinttikoiran omistaja ei itse todellakaan ole mikään maratoonari atleetti (anteeksi nyt vain) moni käyttää koiransa pissatuksilla ja katsoo sitten jostain paikan jossa juoksuttaa koiransa samalla kun itse selaa puhelinta"
Ei kyllä tulis mieleenkään selata puhelinta vinttikoiran kanssa ulkoillessa! Kyllä se oma pää pitää pyöriä kuin pöllöllä tiiraillessa mahdollista riistaa. Kyllä ne puhelimen selailijat on ihan muissa piireissä, mennään "koulutuskentälle" ja heitetään pallolla koira hulluuden partaalle ja sitten kävellään ihmisen vauhtia kotio, kuulokkeet korvilla.

Täytyy korjata hieman tuota kommenttia. Tarkoitin siis sitä, että omistaja voi päästä todella helpolla koiran ulkoilutuksessa, kun päästää vaan koiran juoksemaan aidatulle tai muuten turvalliselle alueelle ja itse on paikallaan. Whippet juoksee spurttinsa ja on sittentyytyväinen. Kyllä whippetistä varmaan sais myös hyvän juoksukaverin hölkkään, mutta ne rakastaa niitä super nopeita spurtteja.

Kyllä vinttikoira spurttinsa vaatii, ollakseen onnellinen. Mutta varsinainen peruskunto hankitaan kyllä lenkeillä. Metsä olisi paras, mutta riistavietti rajoittaa irtipitoa. Ja jos harrastaa jotain lajia etenkin kilpaillakseen, on hyvä kunto ensiarvoisen tärkeää. Se on paras suoja loukkaantumisia vastaan, ja moni diskaus juoksukisoissakin olisi estettävissä, jos koiran kunto kohdillaan. Maitohapoilla koira tuntee jo kipua jota se ei käsitä, ja alkaa häiriköimään tai keskeyttää kisan. Ei toki ole ainoa syy mutta joissain tapauksissa kyllä. Pääosa kisakoirista on kyllä huippuunsa viritettyjä, ja sitä ei puhelimessa puhumalla saavuteta.

Ollaampa talvisin vuokrattu hevosmaneesiakin, että liukkailla keleillä on turvallista spurtata. Vinttarin vauhdissa kun on eri tavalla vääntöä kuin monen muun rodun ja pystyssä on mahdoton pysyä. Nyt vaan ei ole maneesia lähimainkaan.

Vinttikoiran ollessa laukkatyyppi se ei luontaisesti ravaa kovaa mentäessä. Itsekin olen kokeillut kolmipyörällä, miten kovaa koira ravaa ennenkuin nostaa laukan. Mitä enemmän ravia harjoittaa, sitä pitempään ravi pysyy. Eri lihakset toimii ravissa kuin laukassa, yleensä selkälihakset kehittyy eri tavalla. Ja siitäpä tulinkin siihen, että hyvin harva ihminen pystyy kävelemään niin lujaa ison vinttikoiran kanssa, että se ravaisi kunnolla. Jollain tapaa se ravi on saatava aikaiseksi, jos sitä haluaa harjoittaa. Eli eikun juoksuksi kuka siihen pystyy!

Ja kyllä, hölkkäkaverin saat aivan varmasti. Järjestät vain vaikka pari kertaakin viikossa spurttipaikan, ja ihan 20 sekuntia riittää! Talvella kyllä vipu puettava hyvin. Tossapa viikon päästä menen erään whippetkasvattajan luona käymään juttelemassa mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista. Ja muista, ettei kilpaileminen ole itsetarkoitus, kaikista ei tule valioita eikä mestareita, eikä tarvitsekaan.

Mä aikoinaan oman wipun kanssa hiihdin talvisin paljon, pääosin niin että sai juosta jäällä vapaana mutta myös yleisillä laduilla jolloin se oli flexissä vyötäröllä kiinni. Tuossa jäällä hiihtämisessä yhdistyi molemmat, sai spurtata halutessaan ja muutenkin liikkua omaa vauhtiaan ja pisin matka taisi olla reilut 30km. Juoksukaverina se oli myös verraton, jaksoi kyllä hölkätä tasaistakin vauhtia.

Luonteeltaan oli aivan mahtava, kaikki siihen aina rakastui. Oli hyvin hillitty vieraiden kanssa, kuitenkin tykkäsi rapsuttelusta ja hellyydestä mutta ei väkisellä tuppautunut iholle.
Sen kanssa oli helppo liikkua missä vaan. Ainut minulle iso miinus on ohut turkki.

Mulla oli leikkaamaton uros ja se oli ihan täysin sisäsiisti.

Näimpä MJK, ensi viikolla menen juurikin näistä syistä katsomaan whippet emoa, josta kenties tytär tulossa tähän talouteen.