Olisiko tässä nyt se lk sheltti?

[Biarritz]

Paljon on asiaa täälläkin puitu, ja todettu että suurin osa ehdokkaista ovat joko liian isoja tai tappijalkoja. Tämä ei nyt vaikuta kummaltakaan, eli siis lk kromfohrländer:
[url]https://sites.google.com/site/kennelaimun/koirat/[url]

[msk]

kromfohrländerit ovat monesti -ei tuollaisia lyhytkarvaisia- vaan turvelon näköisiä.
Kaverillani oli sileä/mikälie länderi 80-luvulla ja se oli tosi kiva koira.
Omalta kohdalta rotu on karsiutunut jo ihan alkumetreillä turkin vuoksi. Jossain vaiheessa yritin selvittää, onko sileäkarvaisia miten paljon ja silloin muistaakseni sanottiin että vähän.
En ole selvillä oikein rodun luonteesta enkä terveystilanteestakaan.
https://kromfohrlander.fi/joomla/

[Iidis79]

Noi näyttää koikkerilta. Ehkä vähän pienempiä.

[piku]

Itse olen ulkonäkösyistä miettinyt perun karvatonta mutta karvallisena. Mutten ole perehtynyt tarkemmin, koska en ota hetkeen enää uutta koiraa. Mutta mielikuva on hyvä.

[Iidis79]

Mitens noitten luonne? Meneekö samoihin pehmeän sheltin kanssa.

[Biarritz]

Mitens noitten luonne? Meneekö samoihin pehmeän sheltin kanssa.

Mietin ennen tuon ehdottamista samaa (koska itsellä ei ole oikein minkäänlaista tietoa länderin luonteesta), ja vaikka tuon rodun taustalla on tiettävästi terrieriä, niin ei luokitella kuitenkaan terrieriryhmään vaan seurakoiriin. Olisiko siis hieman vähemmän täpäkkä luonne kuin perusterriereillä?

Rotumääritelmä mainitsee seuraavaa:

Sopeutuvainen, oppivainen ja temperamenttinen seura- ja kotikoira, joka on hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Metsästysvietti on vähäinen.

[RJS]

^^^^ Iidis79 koikkerit on pienempiä kuin länderit. Koikkeri makaa tuossa jaloissa ja kaverilla on länderi.

[Hurtta]

Luonteet on nätisti kuvaillen hirveitä.
Molemmilla tavallaan, koikkerit arkoja, sikäli samaa useiden nykyshelttien kanssa, ländereissä aika paljon enemmän ”väärällä” tavalla ilmenevää terävyyttä lisäksi. Ei ole kätevää jos omistajakin pelkää tulevansa purruksi jos täytyy tehdä esim. ”hoitotoimenpiteitä” kuten leikata kynnet.

[Dacrest]

Sukusiitosaste on rodussa korkea. JTO:n mukaan epilepsiaa on paljon. Tuo JTO oli osittain hieman sekava ja ristiriitainen, mutta ilmeisesti lukuisat terveys- ja luonneongelmat ovat antaneet aihetta roturisteytysprojektille.

[Myrkkymuratti]

Länderit on hyvin pieni rotu, ja sukusiitosasteet tosiaan korkeita. Rodussa on kyllä roturisteytysprojekti käynnissä. Risteytyksiä on tehty ainakin tiibetinterrierin ja russelin kanssa. Karkeakarvaiset länderit ovat huomattavasti yleisempiä kuin sileäkarvaiset. Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtään sileäkarvaisten länderien kasvattajaa. Ruotsista taitaa löytyä jokunen. Suomessa kasvattajia on ylipäänsä vain kourallinen, ja muutamat aktiiviset kasvattajat alkavat olla jo iäkkäämpiä. Rotuyhdistyksen toiminta vaikuttaa olevan vähän säästöliekillä. Aktiivisia kasvattajia ja yhdistystoimijoita kaivattaisiin lisää.

Luonteeltaan rotua ei mielestäni voi verrata shelttiin. Länderit ovat korostetusti oman perheen koiria, ja suhtautuvat vieraisiin (sekä ihmisiin että koiriin) pääsääntöisesti epäluuloisesti. Ihmisvieraat haukutaan, ja jos vieras todetaan vaarattomaksi, tyypillinen länderi on sen jälkeen täysin välinpitämätön. Vieraille koirille rähjääminen esim. lenkeillä on ilmeisesti varsinkin uroksilla suht yleistä. Rodussa on myös yksittäisiä yksilöitä, jotka eivät anna vieraan ihmisen koskea itseään lainkaan. Luonnettava monet omistajat kuvailevat omalaatuiseksi yhdistelmäksi pehmeyttä ja terävyyttä. Jotain terrierimäistä siinä kuulemma on, mutta kuitenkin ovat ihan erilaisia kun terrierit.. ota tuosta nyt sitten selvä, mutta ei se paimenluonteelta kuulosta.

Positiivista rodussa on vahva kiintymys omaan omistajaan/perheeseen, ovat omalle perheelle hellyydenkipeitä sylikainaloisia. Nopea oppimiskyky, liioittelematon rakenne, ketteryys (ovat varsinaisia vieterijalkoja, pomppivat tosi korkeita pomppuja ilman vauhtia), ja metsästysvietin puuttuminen. Länderille on yleensä helppo kouluttaa luotettava vapaana olo/ luoksetulo, koska haluavat luonnostaan olla aina siellä missä omistajakin, eivätkä ole kiinnostuneita lähtemään jälkien perään, vieraiden luokse tms.

Tämä on mun käsitykseni perehdyttyäni rotuun vierailemalla kasvattajan luona, jututtamalla muutamaa muuta kasvattajaa ja omistajaa, seuraamalla rodun keskusteluryhmää ja vierailemalla rodun jalostustarkastuksessa. Kaiken kaikkiaan länderi on musta monella tapaa hyvin potentiaalinen rotu, mutta geenipoolin suppeus on suuri huolenaihe. Toivon että tulevaisuudessa löytyisi kasvattajia jotka panostais roturisteytysprojektin eteenpäin viemiseen ja luonteiden kehittämiseen. Jotain todella viehättävää tässä rodussa on, ja vakavissaan sitä meille harkitsin, mutta päädyin kuitenkin lopulta toiseen rotuun.