Lemmikit

Ajatus kissan hankkimisesta alkaa olla ajankohtainen.

Mielessä olisi antaa koti kodittomalle, mahdollisesti aikuiselle kissalle. Ymmärrän että kissoissa ja paikoissa on eroja, mutta kertokaahan nyt kuitenkin omia kokemuksianne te jotka olette aikuisen kissan ottaneet. Kissat lemmikkeinä on tuttuja kyllä mutta kokemus on ollut pentukissan ottamisesta.

Mitä kautta olette oman kodinvaihtajanne löytäneet? Paikallisella eläinsuojeluyhdistyksellä ei voi nettisivujen kautta tutustua tarjolla oleviin kissoihin, voisinko siis vaan soittaa ja kysyä saako tulla katsomaan kissoja? Vaikka esyn kautta kissan hankkiminen on nyt päällimmäisenä mielessä kuulisin mielellään myös muista vaihtoehdoista.

Onko aikuisen kissan ottamisessa jotain muuta mitä pitäisi huomioida?

Meillä on ollut kaksi eläinsuojeluyhdistykseltä otettua aikuista kissaa. Molempien kanssa oli paljon helpompaa kuin pentukissan
Siitä on jo kauan, kun ne otettiin, joten homma meni niin, että mentiin vaan Hesyyn katsomaan kissoja ja siinä hoitajan kanssa jutellessa joku kissa alkoi miellyttämään. Se kissa käytiin sitten hakemassa parin päivän kuluessa ja laitettiin nimet sopimukseen. Nykyään ainakin Hesylle pitää tehdä hakemus ja siltikään kissoja ei riitä kaikille haluajille. Ilmeisesti pienemmillä paikkakunnilla kissoja on tarjolla enemmän kuin ottajia. Eli kannattaa kysellä useammasta esystä, jos lähin ei tärppää. Kyllähän pitkäaikaisen lemmikin jaksaa kauempaakin hakea.

En osaa sanoa mitään, mitä pitäisi erityisesti huomioida aikuisen kissan ottamisessa. Meillä molemmat kissat olivat aivan ihania ja kilttejä mussukoita. Olivat myös suht terveitä ja vasta vanhoina tuli vaivoja. Molemmat kissat olivat ns. huostaan otettuja 'sosiaalitapauksia' eikä mitään arkoja populaatiokissoja.

Se vain sanon, että esyjen sopimuksia on turha pelätä. Koskaan ei kukaan Hesystä soitellut perään eikä varsinkaan tullut kotiin katsomaan kissojen perään. On heillä muutakin tekemistä. Kun kissat vanhuuttaan piti lopettaa, sen tein ja ilmoitin sähköpostilla asiasta Hesyyn. Sieltä tuli kuittaus ja kiitokset tiedosta.

Käsittäkseni Turussa kissoja ainakin on enemmän kuin halukkaita, työkaveri sai kaksi ihanaa kissaa hoitolalta eikä kukaan ole kyllä kysellyt perään tai tunkenut kotiin kontrolloimaan kissojen vointia. Facebookissa näyttää olevan valtavan paljon tarjolla löytökissoja. Itsekin tekisi mieli ottaa, mutta itsellä on jo kolme kotona, se riittäköön.

Tuo meidän kierrätyskissa tuli perhepiiristä niin ei kauheasti valikoimaan pystynyt, eikä kyllä sitten mitään kustantanutkaan... Alussa kun oli vähän ihmettelyä puolin jos toisin ja jonkun verran tuo vieraita arastelee, niin saattoi juurikaan varoittamatta kevyesti hampailla napata ja sännätä tiehensä jos alkoi yhtäkkiä joku tilanne ahdistaa. Eihän tuo kuitenkaan mikään kaltoin kohdeltu villikissa ollut, niin hyrräävä sylieläin siitä hyvin nopeasti kuoriutui, vähän väliä heittäytyy selälleen johonkin kulkuvälälle niin ettei ohi pääse ilman maharapsutuksia.
Pentuun verrattuna aikuinen tietysti on saattanut jo oppia jotain tiettyjä rutiineja ja mahdollisesti jotain vähemmän kivoja käytösmalleja, ja muutoksiin voi kestää hetken kauemmin sopeutua, mutta toisaalta osaa jo enemmän katsella ja harkita tilanteita kuin suuna päänä viilettävä kakarakatti.

Mun Elämäni Kissa oli ollut ensimmäiset kolme elinvuottaan ilmeisesti vauvan korvikkeena jollain pariskunnalla ja päätynyt sitten mun kaverille, jonka luona möllötti pari vuotta kaapin päällä kun ei koskaan oppinut sietämään kaverin muita kissoja. Vähän epäröiden sen otin, mutta päästyään ainoaksi kissaksi jakamattoman huomion keskipisteeksi siitä kuoriutui maailman mahtavin persoona. Siskon kissa tuli jonkun yhdistyksen kautta joka vaati suunnilleen lähisukulaisten rikosrekisterit ja tulotiedot, ja lateli jos jonkinlaisia ehtoja ja vaatimuksia ennen kissan luovutusta, mutta eipä sieltä sen jälkeen koskaan perään kyselty. Tämän kissan tausta ja ikäkin oli pitkälti hämärän peitossa, ja neljän vuoden aikana ilmeni erinäisiä terveysongelmia, lopetettiin lopulta syövän takia. Muuten ei ollut mitään ongelmia, oli kotiutunut heti, samoin ollessaan joskus mun luona hoidossa ei osoittanut minkäänlaista stressiä. Jos olisin nyt kissaa hankkimassa, ensisijaisesti valitsisin juuri aikuisen kodinvaihtajan jonka luonne ja tavat on jo kutakuinkin tiedossa, pennut on kieltämättä syötävän suloisia mutta rehellisesti sanoen aika rasittavia pirivietereitä melko pitkän aikaa

Kiitos kaikille kokemuksien jakamisesta.

Kyllä meille taitaa nyt aikuista kissaa alkaa etsiä

Mulla ei enää ole kissoja, mutta edesmenneet 4 kissaani olivat kaikki aikuisia tullessaan.
Ensin tuli 2 kissaa eläinsuojelusta. Olin siellä itse siihen aikaan töissä joten pääsin tietysi hyvin tutustumaan ennakolta. Jos en olisi ollut töissä niin olisin voinut sopia kyseisen paikan kanssa siitä että haluaisin tulla tutustumaan kissoihin. Hoitaja olisi kertonut mulle tärkeimmät asiat yksilöistä ja niiden taustoista.

Kun tuosta parivaljakosta oli aika jättänyt, mulle tuli 2 kissaa tuttavalta joka ei pystynyt enää niitä pitämään.

Mulla sujui jotenkin tosi helposti näiden kaikkien kanssa kotiutuminen. Tietysti niillä oli luonne-eroja paljonkin. Pari kissaa oli tosi rohkeita ja sosiaalisia tyyppejä ja ne suunnilleen käveli sisään ja asettui taloksi. Yksi pohdiskeli pari päivää ja oli sitten kuin kotonaan. Yksi oli arka, ja sen kanssa otti aikansa että se rentoutui. Ehkä joitain viikkoja, kokoajan rohkaistuen, kun antoi sen olla oma itsensä ja edetä omaan tahtiinsa painostamatta. Tämä arka kissa pysyi vieraita ja uusia tilanteita kohtaan arkana koko elämänsä, mutta kotona omassa porukassa oli kyllä ihan reipas ja rento ja hellyydenkipeä.
Koska luonnekohtaiset erot on niin suuria, on vaikea antaa yleispäteviä vinkkejä. Paitsi juuri tuo että antaa kissan kotiutua rauhassa, ajan kanssa, omana itsenään.

Eli itsellä ollut tosi hyviä kokemuksia, jos koskaan enää kissaa hankkisin, niin aikuinen kodinvaihtaja tai esy-kissa olisi mulle ainoa oikea ratkaisu.
Onnea matkaan!