Lemmikit

Tuttavan uroksen puolesta kyselen, onko teillä kokemuksia kemiallisesta kastraatiosta? Ja jos niin millaisia ja mikä puoltaisi sen paikkaa verrattuna lopulliseen? Jalostukseen koiraa ei tulla käyttämään, elää toisen nuoremman uroksen kanssa tällä hetkellä sulassa sovussa.

No se varmaan antaa vähän osviittaa siihen mitä tuleman pitää jos kastroi. Näen sen aika turhana jos takoitus on kastroida kuitenkin. Jos taas on eturauhas vaivoja, niin tuo piikki helpottaa niitä ennen toimenpidettä. Näin meillä tehtiin, kun oli eturauhasen laajentuma, kuukauden piikki ja sen jälkeen kastroitiin.

Herää oikeastaan kysymys miksi kemiallista kastraatiota harkitaan? Jos ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, niin miksi ei sitten suoraan kastraatio? Onko tähän joku terveydellinen syy? Tuo ei luonteeseen yleensä enää aikuisella koiralla juurikaan vaikuta.

Tuo piikki ei oikeastaan vaikuttanut millään muulla lailla, kuin jäi pahimmat pissojen leukaväpätykset väliin ja ruoka maistui vähän paremmin.

Lopullinen kastraatio toi jäätävän ruokahalun ja hellyyden kaipuun mutta ei ne tyttötuoksut unholaan kokonaan jääneet. Turkki oli aina valtava, joten se ei muuttunut miksikään. Meillä tähän päädyttiin eturauhas vaivojen takia ja koiralta oli leikattu useampia histiosytoomia. Näitä ei kastraation jälkeen tullut enää iholle, mutta todennäköisesti sisäelimiin, sitten muutaman vuoden päästä, josta syystä hän sitten pääsi pois

Sanoin hänelle heti ettei edes harkitsisi kemiallista kastraatiota. Kyseli vaan josko minä tietäisin kokemuksia, siksi tiedustelen kun täällä palstalla on paljon eri tyyppistä koirakokemusta. Itse en näe sille mitään puolustetta kyseisen koiran kohdalla. Tunnen koiran hyvin ja terveydellistä estettä ei ole.

^ok, kiitos lisätiedosta.

Tosiaan odotan itsekin muiden kokemuksia asiasta, niitä varmaankin löytyy. Mutta jos terveydellistä syytä ei tähän ole, niin mielestäni turhaa kantaa rahoja ELL tässä tapauksessa. Jos kastrointi askarruttaa, niin kannattaa etsiä netistä tietoa ja sitten joko päätyy sen teettämään tai ei. Mutta en näkisi toisaan tuolle kemialliselle piikille tai kapselille aihetta tässä kohtaa, ilmaisia ei ole nekään.

Meidän Ukko on kertaalleen saanut implantin niskaansa, elokuussa -21. Samassa yhteydessä siltä poistettiin kaksi pattia jotka lausuttiin mastsolukasvaimiksi patolla. Sillä on x 2 ollut virtsakivet ja tietämättä siis vielä pattivastauksia se sai implantin samalla.
Kivekset kutistuivat rusinoiksi, ruokahalu kasvoi ja turhan räkytys ehkä lisääntyi aavistuksen...? Pehmeä kun on niin eniten mietin siis luonnepuolta.
Nyt mennään tätä aikaa eli 1,5v myöhemmin. Kivekset palautuneet jkn verran, alati ahne kuten aina ja patit jää nähtäväksi, uusiutuuko tms? Niiden marginaali jäi hiukan naftiksi reunoiltaan ja mastsolut muistaakseni kytkeytyvät hormoneihin. 1 histiosytooma oli nuorena.

Mä suosittelen kemiallista kastraatiota juuri siksi, että silloin näkee mikä olisi lopputulos, lähinnä luonteen osalta, ilman peruuttamattomia toimenpiteitä. Esimerkiksi epävarmalla uroksella kastrointi voi lisätä epävarmuutta mikä ei tietysti ole toivottu lopputulos. Kastrointi voi vaikuttaa vanhemmallekin urokselle luonteeseen, testosteronit kun jäävät pois, niin käytös voi muuttua.

Koira on lutunen luonne ja tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa, on hyvinkin avoin sekä ihmisiä että koiria kohtaan ja leikkisä, ikää n. 5 vuotta. Nartut on nyt se mikä vie ylikierroksille. Asuvat todella syrjässä, satunnaisia hajuja saattaa kantautua. Kun koira käy ns.ihmisten ilmoilla tai kylillä, narttujen hajut menee ikään kuin yli. Osa on tottumattomuuttaan varmaankin, mutta kun me esim.käymme harvakseltaan kylässä, on oltava koko ajan näkösällä ettei selkään könyäminen mene överiksi. Mun nartut ei anna hatkoja tutuille pojille kovinkaan herkästi. Lähdettyämme kotiin pojalle jaa moodi päälle, käy ylikierroksilla, läähättää, ei syö ja odottaa portilla. Sinänsä ei haittaa mutta koira selvästi on rasittunut. Ja me ei siis käydä lähelläkään heillä, jos juoksut tulossa/menossa. Mulla itellä oli aikoinaan "hormoniuros", mutta hän sentään rauhoittui järkevässä ajassa.

Esimerkiksi spitzeillä kastraatio voi tehdä turkista täysin mahdottoman hoitaa, joten kemiallisella voi kokeilla mikä vaikutus olisi, jos kastraatioon ei ole mitään ehdotonta tarvetta. Joskus kastraatiota tunnutaan käytettävän jonkinlaisena ratkaisuna kaikenlaisiin käyttäytymisongelmiin, joten sitäkin voi testata. Välttämättähän kastraatio ei lopeta esim. toisille koirille rähjäämistä, vaan voi jopa pahentaa sitä.

Mun vanhusmittelille on laitettu pari kertaa kemiallinen kastraatio eturauhasvaivojen takia. Ei ole vaikuttanut turkkiin tai käytökseen millään lailla.

Ukon implantointi uusittiin tänään.
Parissa kolmessa varpaanvälissä furkkupatin alkua, ne eivät kuulu suosikkijuttuihimme ja ennen kuin homma räjähtää aivan. Samalla pelataan lisäaikaa esim. syksyyn asti jos hammastarkastus, se vuosittain mikä jatkossa välttämätön, jääkin niin myöhään.
Punkkipillerin unohdin ostaa mutta onneksi ell Savion klinikka on n.7min päässä, haetaan kun muistetaan.
Hintaa implantilla tänään kokonaisuudessaan 151,50€. Itse implantti 87,50€, loput on asennus-, klinikka- ja tarvikemaksuja.

Mun uroksella on nyt toinen implantti menossa, kestoltaan molemmat vuoden. Taloudessa 2 narttua. Uros ei kiinnitä mitään huomiota edes tärppipäivinä.
Turkin laatu mennyt villamaiseksi, ja vaatii enemmän huomiota mitä kastroimattomalla. Tämän kokemuksen perusteella saattaisin harkita jopa lopullista kastraatiota. Esimerkiksi epävarman koiran kohdalla näin olisi ensin helppo testata että tapahtuuko luonteessa minkäänlaista muutosta kun testosteronin tuotanto laskee.