Lemmikit

Ylellä kiinnostava artikkeli mielialalääkkeiden käytön lisääntymisestä koirilla.
https://yle.fi/a/74-20004919

Jutun esimerkkikoira on Viipurista adoptoitu äärimmäisen arka koira. Mielialalääkkeestä omistaja kokee olleen apua:

"Funja on käyttänyt mielialalääkkeitä kesäkuusta lähtien. Ne ovat auttaneet arkuuden kanssa jo hurjan paljon, Haarala kertoo.

Hän kertoo muutamia esimerkkejä, mistä muutoksen huomaa selkeimmin.

Vielä toukokuussa, kun Haarala tuli kotiin, Funja ei ollut häntä ovella vastassa. Se katsoi parin-kolmen metrin päästä ulko-ovelle, mutta ei tullut sen lähemmäs. Nyt kun hän avaa eteisessä olevan tuulikaapin välioven, Funjan kuono on usein ensimmäisenä vastassa.

Funja on myös uskaltautunut oleskelemaan perheen ihmisten kanssa samassa huoneessa, vaikka toinen koira Ketti olisi muualla talossa.

– Huippuhetki oli se, kun Funja nuoli kättäni, kun rapsuttelin häntä mahasta. Ajattelin, että niin ei kävisi koskaan, Haarala kertoo."


Jutussa myös eläinlääkärin mielenkiintoisia kommentteja nykykoirien liian hektisestä arjesta:

"Moni koira asuu nykyään kaupungissa, jossa tapahtuu paljon kaikkea koko ajan. Urbaani ympäristö, jatkuva hälinä ja esimerkiksi kovaääniset hälytysajoneuvot voivat olla herkille koirille stressaavia.

Omistajat myös harrastavat koiriensa kanssa entistä enemmän ja tarjoavat niille jatkuvasti aktivointia, vaikka sitä ei välttämättä edes tarvitsisi.

---
Parasta kaikille koirille olisi, että ne lepäisivät noin 80 prosenttia vuorokaudesta. Nyt koiran lajityypillinen käyttäytyminen ei toteudu, kun se ei pääse lepäämään, Hakio toteaa."

Kiintoisa vastakkainen mielipide, täällä kun yleensä ollaan huolestuneita siitä, että koiria makuutetaan liikaa sohvan koristeena. Ja monet kasvattajat ilmoittavat että aktiiviset, harrastavat kodit ovat etusijalla. Paljonko harrastamista teidän mielestänne on liikaa?

Toisaalta 20% vuorokaudesta on jo melkein 5 tuntia. Harvassa varmaan on koiranomistajat, jotka päivittäin noin paljon aktivoi ja lenkittää koiriaan.

Entä onko järkeä koittaa kouluttaa äärimmäisen arkaa löytökoiraa yhteiskuntakelpoiseksi?

Mä luin kans tuon eilen ja meinasin myös aloittaa tuosta ketjun, mutta laiskuus iski. Hyvä siis kun sinä aloitit

Mulla teki pahaa lukea tuota, koska toi on musta niin väärin. Noin aralla koiralla on varmasti tosi epämukava olla jatkuvasti tai ainakin ihan tosi usein. Voisin koittaa tuollaisen koiran kanssa hetken, mutta jos se ei aivan selvästi osoittaisi merkkejä, että on pääsemässä noin kovasta arkuudesta eroon, niin lähtisi nukkumaan ikiuisesti ilman mitään lääkityskokeiluja. En muutenkaan ymmärrä eläimille syötettäviä mielialalääkkeitä. Ne ovat myös ihmisillä välillä turhia kun ratkaisu olisi ehkä joku ihan muu (enkä nyt tarkoita lopettamista ). Samoin kuin moni muu ylihoitaminen lemmikkien koihdalla, niin tämä menee musta vain aivan tosi pahasti yli.

Aika samoilla linjoilla olen. Voisin ehkä ymmärtää noiden mielialalääkkeiden käytön tilapäisesti/tarvittaessa, mutta jatkuva lääkitys ei ole minusta eläimelle oikea ratkaisu. Noilla lääkkeillä on ihmisillekin kaikenlaisia sivuvaikutuksia, jotka ihminen sentään ymmärtää lääkkeistä johtuviksi ja osaa tarvittaessa kertoa niistä. Koiralla ei kuitenkaan sitä mahdollisuutta ole.

Jotenkin myös epäilyttää, että onko nuo lääkkeet lopulta se viimesijainen keino vai tarjoaako eläinlääkärit noita vähän liian matalalla kynnyksellä (kuten ihmisillekin tarjotaan...) ennen kuin on kokeiltu esim. ympäristön vaihdosta yms.

Noin äärimmäisen aralla koiralla on varmasti stressitasot korkealla koko ajan. Kuten jutussa sanotaan, se on kuin villieläin. Enpä tiedä onko sen elämä elämisen arvoista, jos päivittäin joutuu stressaamaan ja pelkäämään.

Ei helkkari, mihin sekopäisyyteen Suomessakin on lemmikkiasioissa menty. Mitä moninaisimmilla tavoilla elinkelvottomia koiria raahataan tänne "pelastamisen" nimissä, jotta omistaja pääsee kiillottamaan sädekehäänsä ja leikkimään jeesusta, koiran kärsiessä. Kulkukoiratarhoilla pitäisi ehdottomasti suoda viimeinen palvelus suurimmalle osalle, vain nuoret, terveet ja tervepäiset voisi jättää odottamaan asiallisia koteja. Eläinlääkäreiden moraalittomuus nyt on tiedossa, rahaa lypsetään hölmöiltä lemmikinomistajilta milloin minkäkin älyttömyyksien varjolla.

Ja haluaisinpa nähdä sen kaupunkiseurakoiran, joka saa liikaa liikuntaa ja aktiviteettia, kyllä se todellakin on niin, että koirat makaavat ihan liikaa sohvalla. Jo pelkän työpäivän aikana koirille kertyy ihan riittävästi "pakkolepoa".

Joo, samoilla linjoilla. Jos ei koiran pää kestä normielämää kaupungissa niin se elää silloin väärässä paikassa.
Ratkaisun ei pitäisi olla mielialalääkkeet vaan koiralle sopivampi asuinpaikka tai sitten viimeinen palvelus eli koiran lopetus. Kamalaa ajatellakin jatkuvasti pelkäävää koiraa joka on lääkittynä. Mistä me tiedämme miten se koira kokee lääkkeen vaikutuksen?
Pahimmillaanhan sitä pelottaa edelleen mutta on liian mömmöissä kyetäkseen reagoimaan.
Parhaassa tapauksessa koira kykenee lääkittynä elämään ihan ok, mutta eihän se ole oikein että koiralle syötetään jatkuvasti jotain rauhoittavaa/mielialalääkettä että se voisi elää normaalia elämäänsä.

Nt pääsin katsomaan tuon jutun. Aika "villieläimeltä" tuo jutun koira vaikutti mielestäni edelleen.

Uusimasssa Koiramme-lehdessä sivutaan vähän tätä asiaa. Tommy Wiren kirjoittaa siellä: "Ihmisillä on monilla niin kiire ettei ehditä enää vaan olemaan sen koiran kanssa.
Kolme pissalenkkiä ei ei ole koiran arvoista elämää. Hän sanoo että "Älä ota koiraa jos sinulla ei ole päivittäin vähintään viittä tuntia aikaa viettää koiran kanssa."
Hän kirjoittaa että "jos kiire estää koiran kanssa olemisen, turhautuneesta eläimestä tulee helposti rasite."
Hänen mukaansa ennaltaehkäisynä voisi toimia koiran vuorokauden jakaminen havainnollisesti pitsasiivuihin jo ennen koiran ottamista.
Nukkumisen lisäksi koiran vuorokausilohkoista löytyy tuhdit viipaleet liikkumista, leikkimistä, tutkimista, uuden opettelua ja yhdessä olemista.

"Tempperamentiltään aktiivisempi koira kaipaa kanavia purkaa toiminnantarpeitaan joten hyväntahtoinen omistaja osallistuu koiran kanssa esimerkiksi johonkin ohjattuun koiratoimintaan. Yksi viikottainen harrastuspuolituntinen ei kuitenkaan tilannetta ratkaise, ei edes hiljennä omistajan soimaavaa omaatuntoa."
Viren sanoo myös että "Osittain on hukassa se, että tavoitteellisen koiratekemisen sijaan koira-arki voi olla monipuolista koiraolemista.
Kaikki koirakouluyrittäjät tarjoavat kuorossa samoja rantapallon seisoskelu- ja ohituskursseja.
Oikeasti olisi tarvetta kädestä pitäen opastukseen, jotta ihmiset oppisivat itse olemaan ja menemään koiransa kanssa.
Erityistarvetta olisi Wirenin mielestä perushallittavuuden harjoittelulle. Arkisujuvuuden myötä tarve kodinvaihdoille vähenisi.
Moni koiransa kanssa spesiaalikursseja takonut ei kuitenkaan hallitse koiraansa eikä viitsi kulkea koiran kanssa yleisillä paikoilla."

"Liian usein ajatellaan että kertaviikkoinen koiraharrastus petaisi hyvää koiranelämää. Eihän lapsenkaan elämänsisällöksi riitä kolmet futistreenit viikossa.
Intensiivinen urheiluvalmennus ei myöskään auta koiran mahdollisiin käytöshäiriöihin vaan kaivattaisiin tavallista olemista koiran kanssa. Siihen monella ei ole enää aikaa."

Jutussa puhutaan kodinvaihtajista mutta liippaa kuitenkin läheltä myös tätä aloituksen aihetta ainakin jollain tasolla.

Muokattu Wiren kaksoisveeksi.

Myrkkymuratti kirjoitti:Kiintoisa vastakkainen mielipide, täällä kun yleensä ollaan huolestuneita siitä, että koiria makuutetaan liikaa sohvan koristeena. Ja monet kasvattajat ilmoittavat että aktiiviset, harrastavat kodit ovat etusijalla. Paljonko harrastamista teidän mielestänne on liikaa?

Toisaalta 20% vuorokaudesta on jo melkein 5 tuntia. Harvassa varmaan on koiranomistajat, jotka päivittäin noin paljon aktivoi ja lenkittää koiriaan.

IMO liikaa korostetaan lepoa ja aktiviteettia, että koiralla olisi vain nämä kaksi tarvetta.
Itse käsitän että lepo = koira nukkuu tai on muuten passiivisena paikoillaan. Aktiviteetti = koiraa aktivoidaan tietoisesti, jolloin se on enemmän tai vähemmän virittyneessä tilassa.

Se kolmas on vähintään yhtä tärkeä, kutsutaan sitä vaikka lajinomaiseksi toiminnaksi/hengailuksi. Eli koira ei täysin lepää muttei sitä myöskään ihmisen toimesta aktivoida. Sillä on halutessaan mahdollisuus vaikka nukkua tai tehdä jotain aktiivista itsekseen.

Se voi olla pihalla/parvekkeella oleilua ja omaan tahtiin ympäristön katselua, haistelua ja kuuntelua. Tai lenkillä hajujen nuuskuttelua, koiran tahtiin.

Luulen että aika monelta kerrostalokoiralta tämä jää liian vähäiseksi; kotona koiraa vaaditaan olemaan hiljaa paikallaan, betoniseiniä tuijottaen. Ja kun se jatkuvasti osoittaa sisällä levottomuuden merkkejä, sitä ruvetaan aktivoimaan lisää.
Koiran aivot eivät saa lajinomaista hengailua, vaan se on joko kierroksilla tai tylsistynyt -> stressaantunut.

Monet seurakoirat sopeutuvat tähän, ihmisen läsnäolo riittää. Siihenhän ne on jalostettu. Aktiivisemmat koirat eivät välttämättä.

Omien koirien osalta näen selkeitä eroja eri tyyppisten rotujen välillä:

Perhoskoira, jalostettu alunperinkin seurakoiraksi. Tuon näköisiä koiria on ollut ylhäisönaisilla vuosisatojen ajan.
Pitää kyllä lenkkeilystä, muttei vaadi sitä. Sen aktivoinnin tyydyttää ihmisten kanssa hengailu.
Jos lenkkeily jää liian vähäiseksi, siitä ei tule levoton, vaan passiivinen. Se vaan makaa masentuneen oloisena sohvalla.

Russeli, jalostettu monipuoliseksi metsästys-, rotta- ja tallikoiraksi.
Täydellinen on/off. Jaksaa kytätä jyrsijöitä 12 tuntia putkeen, kelistä riippumatta. Nukkuu sen jälkeen eväänsä liikauttamatta 12h - mahdollisimman lämpöisessä ja pehmeässä paikassa.
Jaksaa lenkkeilyä loputtomiin ja nauttii kaikesta aktiviteetista, myös ihmisen järjestämästä. Kunhan pääsee tekemään jotain. Jos aktiviteettia ei ole tarpeeksi, keksii sitä kyllä itse - vapaa oleilu ok-talon pihalla on kova juttu. Ilman riittävää aktiviteettia todella rasittava.
Rotu, jota en ikinä ottaisi (ainakaan alkuperäisellä luonteella) kerrostaloon. Ei vaan riittäisi aika ja jaksaminen koiran aktivointiin.

Keskiaasiankoira, jalostettu vuosituhansien ajan lauman vartiointiin.
Vaatii oman pihan, jossa saa tarkkailla ympäristöään: pystyy helposti makailemaan siellä 23h vuorokaudessa, näennäisesti tekemättä mitään.
Jalostettu/jalostunut mahdollisimman vähän energiaa kuluttavaksi, joten perus temperamentti on rauhallinen, mutta tilanteen vaatiessa räjähtävä.
Ei odota ihmiseltä mitään aktivointia, oma piha riittää. Lenkkeilee kyllä mielellään, muttei vaadi sitä.
Keskareilla "lajinomainen hengailu" on se juttu.

Saksanpaimenkoira, määrätietoisesti jalostettu monipuoliseksi palveluskoiraksi.
Haluaa toimia ihmisen kanssa ja ihmisen ohjauksessa. Suorastaan vaatii että omistaja lenkkeilyttää ja aktivoi.
Keksii tarvittaessa itsekin keinoja purkaa energiaansa, mutta tuon aktiviteetin laatu harvemmin on omistajan mieleen. Liian vähästä toiminnasta tulee levottomaksi.
Monella sakemannilla olen huomannut aktiviteetin tarpeen kulkevan noin 4 tunnin sykleissä. Esim lenkin jälkeen 4 tuntia lepoa ja sitten koira alkaa katselemaan mitähän seuraavaksi tehtäisiin.
Mun mielestä tämä on omistajan kannalta kaikkein vaativin koiratyyppi; sille täytyy oikeasti keksiä tekemistä. Oma, aidattu piha tasaa kivasti aktiviteetin puutetta laiskoina päivinä.

Irlanninsetteri, vuosisatoja vanha koiratyyppi. Jalostettu laajaa hakua tekeväksi lintukoiraksi.
Vaatii paljon liikuntaa, maastossa vapaana juostessaan toteuttaa kyllä liikunnan tarpeensa itse. Huonosti hihnalenkkeilyyn sopiva - kovaa juokseminen on se juttu.
Osaa olla on/off jos liikuntapuoli kunnossa, muuten rasittava häslä.
Ei varsinaisesti vaadi ihmiseltä muuta aktivointia ja kaikesta huolimatta keksii välillä kivaa tekemistä itse.

Just huomasin msk:n viestin. Tommy Wiren näköjään puhuu tästä samasta "hengailusta".

Joo, maaginen sana on varmaan se inflaation kokenut tasapaino!

Itse artikkelista, lääkityksestä: tarvitseeko edes sanoa mitään?
En todellakaan ymmärrä tuollaista menoa, ihan sen koiran itsensä takia. Jokainen ymmrärtää mitä pitkäaikainen stressi tekee elimistölle ja koiran käytös oli todella arkaa videollakin.
Jälleen kerran ne taustat, mistä jää paitsi, mitä saa elämälleen. Ties kuinka monessa polvessa.

Dacrestilta hyvä kirjoitus! Tuo tarve vapaaseen oleiluun ulkosalla liian usein unohtuu.

Tää nyt menee vähän asiasta kukkaruukkuun, mutta olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota ruotsalaisten kasvattajien vaatimuksiin pennunostajille. Monien kotisivuilla on pennunostajille vaatimus, että koiran päivittäinen yksinoloaika saa olla max 6 tuntia. Joillain taisi olla vielä lyhyempikin aika. Pentua toivovan pitää selittää, miten aikoo järjestää koiran olot niin, ettei joudu olemaan pitkiä aikoja yksin. Koirapäiväkodit onkin Ruotsissa vissiin huomattavasti yleisempiä kuin Suomessa.

Monien kotisivuilla on pennunostajille vaatimus, että koiran päivittäinen yksinoloaika saa olla max 6 tuntia.

Käsittääkseni Ruotsissa laki sanoo, että koiran yksinoloaika ei saa olla pidempi kuin max 6h.

MJK kirjoitti:

Monien kotisivuilla on pennunostajille vaatimus, että koiran päivittäinen yksinoloaika saa olla max 6 tuntia.

Käsittääkseni Ruotsissa laki sanoo, että koiran yksinoloaika ei saa olla pidempi kuin max 6h.

Jos oikein muistan niin kuitenkin vielä suositus? Mutta otettu esille, kyllä. Ja siksi ne dagikset on meilläkin lisääntyneet.

Lajinomaisista tarpeista huolehtiminen on tosiaa oma osa-alueensa ja niiden mahdollistaminen oma palansa kakkua.

Villieläin oli hyvä kuvaus tuosta pelokkaasta koirasta.

Mä voin ymmärtää tuon lääkityksen vain väliaikaisena helpotuksena ylimenokauteen, kun traumatisoitunut koira tuodaan jostain todella kauheista olosuhteista tänne. Mutta että jatkuvasti olisi lääkittynä tuon vuoksi, ei kiitos.

Niin, kuka sitten kertoo mikä määrä harrastamista on koiralle liikaa ja mikä liian vähän? Koiria on niin erilaisia, jo rotuja yksistään, yksilöistä puhumattakaan. Mun laumassa tää hengailu taitaa olla ykkösharrastus, lenkkeilyn lisäksi. Ei me juuri muuta harrasteta, vaikka ainakin tibbeistä kyllä olisi moneen lähtöön. Lauma hengailee sitten vielä keskenään, niillä on ihan omat kuviot päivän aikana.

Sen kyllä allekirjoitan vahvasti, että älä ota koiraa jos sille ei oikeasti ole elämässäsi tilaa eikä aikaa.

Lääkitys vähäksi aikaa voi olla ihan paikallaan. Jos tarvitaan jatkuvaa lääkitystä, niin miettisin onko se riittävä tekemään eläimen elämänlaadusta hyvää. Ellei, pitää päästä pois pelkäämästä.

Kissapuolelta esimerkki kertalääkityksestä: meille tuli ujo kissa, pelkäsi ihmistä ja meni karkuun. Sitten huomattiin että sillä on suussa paise, sai tuhdin morfiinilääkityksen jonka sivuvaikutuksena sitten unohti myös ihmisen pelkäämisen niissä morfiinihuuruissa. Oli hassua kun se ei selvästi oikein osannut olla ihmisen lähellä mutta halusi olla, alkuun yritti mm. nukkua ihmisen kasvoilla ennenkuin saimme sen tajuamaan, että sylissä voi olla muutenkin.

Kun lääkkeen vaikutus hävisi muutaman päivän päästä, näki miten se meinasi ensin lähteä karkuun vanhan tavan tapaan, mutta sitten pysähtyi miettimään ja melkein kuuli miten se mietti, että miksi mä olen juoksemassa karkuun. Ja jäi sitten pysyvästi kesyiksi niille jotka oli kotona kun se sai morfiinia, muita ihmisiä pelkää älyttömästi yhä.

Että kokeilisin kaikki lääkevaihtoehdot ennen lopetusta, joskus ne vaikutukset on ihan odottamattomiakin. Mutta jatkuvaa pelkoa ei elämä saa olla.

Sellaisia "syntymässä säikähtäneitä" tai muuten elinolosuhteiden vaikeasti traumatisoimia koiria en itse loputtomiin kyllä kuntouttaisi. Jatkuvassa pelossa eläminen ei ole koiralle mitenkään reilua.

Itsekään en ymmärrä lääkitystä muuta kuin väliaikaisena ratkaisuna ja tuon aloituksessa mainitun koiraraasun kanssa varmasti päätyisin lopetukseen.

Mitä tulee koiran aktivointiin ja harrastuksiin, niin mitään yleispätevää on mahdotonta sanoa, koska koiria on jalostettu niin erilaisiksi. Minulla on tuttavapiirissä paljon dobermanneja. Se on malliesimerkki koirasta, joka keskimäärin on hyvin fyysinen ja voi parhaiten, jos saa niitä 15 kilometrin lenkkejä polkupyörän vieressä juosten. Mutta olen varma, etteivät 15 km pyörälenkit tekisi laumanvartijaa tai vaikka moisia onnelliseksi. Moni koira taasen nauttii isännän kanssa hengailusta, mutta päteekö sama esim. huskyihin, jotka voivat enemmän nauttia siitä, että saavat hengailla lajikumppaneiden kanssa laumassa? Mitään kaikille koirille yleispätevää onnellisuuden reseptiä ei ehkä ole.

Juuri tuo.
Ja sen vuoksi ihmisen tulisikin koiran ottamista harkitessaan ihan ensin miettiä että "Mitä tietynrotuinen koira tarvitsee ollakseen onnellinen ja tasapainoinen? Mitä minulla on tarjota koiralle? Minkälaista elämää koira voi kanssani viettää? Mihin oikeasti kykenen (ei vain haaveissani ja toiveissani halutessani tietyntyyppisen koiran)?" Kuinka paljon minulla realistisesti aikaa sille koiralle ja paljonko olen valmis käyttämään aikaa pennun tultua sen tavoille opettamiseen? Minkälainen koira sopii minulle?

Kun tuon on itselleen selvittänyt, voi alkaa niistä itselleen, omaan elämäänsä ja elämänmenoonsa sopivista koiraroduista valitsemaan sitä eniten miellyttävää.
Jos elämä on jo kovin täynnä kaikenlaista harrastamista ja aktiviteettiä esim. iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuisinkin, niin ehkä koiran ottaminen ei ole silloin paras mahdollinen idea. Tai jos rotu on jotenkin haastava, niin ei olla kuitenkan sitten mietitty loppuun saakka että miten paljon koira vaatii ihan suunnitelmallista ohjausta ja koulutusta esim sen ensimmäisen vuotensa aikana että siitä kasvaa miellyttävä otus eikä rasittava, hallitsematon ja valtavan tekemisentarpeen vuoksi (kun sitä tekemistä ei ole järjestetty) lähes pitelemätön energiakimppu.

Monestihan kuitenkin ihminen mieltyy syystä tai toisesta johonkin tiettyyn rotuun ja vaikka sen tarvitsemat rotutyypilliset asiat eivät olisi sopusoinnussa oman elämän realiteettien kanssa niin ihminen vaan jotenkin kääntää -mutku mä haluun- tilanteen päässään niin että jotenkin saa sen koiran ottamisen vaikuttamaan järkevältä. Tai sitten se ihminen ei edes mieti näitä asioita, haluaa vaan sen pennun kun se on niin söpö, eikä ole todellakaan miettinyt sekuntiakaan että minkälainen siitä kasvaa jos/kun asiaan ei perehdytä yhtään.

^Tuo on niin totta. Mitä enemmän Suomessa on koiria ja rotuvaihtoehtoja, sitä enemmän on varaa valita se kivoimman näköinen. Mä en vaan ymmärrä monien rotujen ottamista seirakoiraksi, esim huskyt, kun ne on niin kivan näköisiä sinisine silmineen.

Koiran hyvinvointiin voi riittää se laumassa hengailu, sopivan lenkkeilyn ja arkipuuhastelun lisäksi. Riippuu tietysti mm rodusta. Kyllä koirista näkee, ovatko tyytyväisiä.
Jos koira on jatkuvasti levoton ja stressaantunut, jotain on pielessä; esim aktiviteettia on liian vähän/se on vääränlaista tai ympäristö ei ole koiralle sopiva.
Toki nää syntymäsäikähtäneet tai epämääräisistä oloista tulleet rescuet saattavat vaatia erityistä panostamista ympäristöön ja vähän kaikkeen - eikä aina sekään riitä.

Tässä on kuuntelemisen arvoinen podcast. Vaikka aihe on "Sairastuttaako elintaso koirat", käsitellään myös koiran stressiä ja nupin kasassa pysymistä:

"Koirien yleisimmät sairaudet lienevät
-hiiva
-kutina
-närästys ja muut suolisto-oireet

Niistä syytetään yleisimmin ruokaa, jalostusta tai molempia yhdessä. Eläinlääkärit diagnosoivat siihen tahtiin tuohon kolmikkoon liitettyjä koirien atopioita ja ruoka-aineallergioita, että jokainen rotu olisi tuossa tapauksessa niin autoimmuuniongelmien raiskaamia, että yhtään ainutta rotua ei saisi enää pennuttaa.
...
Voitaisiinko ajatella, että koirien sairaudet eivät johtuisikaan pelkästään surkeasta jalostuksesta tai koirille sopimattomasta huonolaatuisesta ravinnosta. Ehkä taustalla jyllääkin elintason aiheuttama oireilu.

Podcast arvuuttelee mahdollisuudella, että taustalla olisivat
-henkinen oireilu, koska koirat eivät enää elä koiramaista elämää
-terveydellinen oireilu, koska koirat liikkuvat aika ajoin jopa vähemmän kuin laiska omistajansa

Jotta saataisiin kärjistys vietyä loppuun asti, niin samaan tahtiin kyseenalaistetaan osan omistajien sopivuus ylipäätään koiranomistajiksi."

https://www.katiska.eu/tieto/podcastit-vlog/150-sairastuttaako-elintaso-koirat-podcast/

Mitä mulle jäi podcastista mieleen (ihan omin sanoin):
Koira tarvitsee riittävästi liikuntaa jo suoliston hyvinvoinnin takia. Koiran kuuluu syödä ruokansa ahmien, kaikki nuolumatot yms "aktivointi" eivät kuulu ruokailuun. Kun koira jää yksin kotiin, sen kuuluu levätä, eikä sille jätetä sinne puuhamaata.
Eli koostetusti omistajan kuuluu huolehtia riittävästä liikunnasta, sitä ei paikata jatkuvalla kotona puuhastelulla.

Liikunta ja lajinomainen elämä ratkaisisi monta ongelmaa, isommassakin mittakaavassa.
Esim närästyskohtauksen tullessa koiralle pitäisi antaa pieni määrä ruokaa ja kävelyttää sitä vartti. Moni omistaja ei vaan saa takapuoltaan ylös sohvalta, joten annetaan koiralle närästyslääkettä. Katiskan sivuilta olen joskus lukenut artikkelin, miksi närästyslääke ei pitkässä juoksussa ratkaise ongelmaa, vaan saattaa pahentaa sitä.

Joissain roduissa on menty jalostuksessa pahasti pieleen, mainittu ainakin valkkari ja suomenlapinkoira.

Koiria on laumaeläin ja tarvitsee kommunikointia lajitovereiden kanssa, joten koiria pitäisi olla enemmän kuin yksi. Myös ihmisillä ja monilla muilla eläimillä liian vähäinen kommunikointi oman lajin kanssa hajottaa nupin.

Summa summarum: monissa tapauksissa koiranomistaja itse altistaa koiran sairastumiselle (henkisesti sekä fyysisesti) kun ei tarjoa riittävän lajinomaista elämää.

Lis. yksi tekijä koiran hyvinvoinnille on sopiva lämpötila. Toisaalta meillä on rotuja jotka eivät sovi Suomen ilmastoon ja soveltuvat rodut (kaksinkertaisella turkilla) elävät usein liian lämpöisissä sisätiloissa.

en nyt mitenkään syvällisemmin jaksa aiheeseen perehtyä, mutta aloituksessa pistää silmään "koira ei ollut ovella vastassa". öö.. miksi sen pitäisi olla?
joo, ei myöskään kerrota kuinka kauan koira on suomessa ollut, koira kotitutumisessa pelkkään ympäristöön menee heittämällä puoli vuotta ja varmasti muutoin paljon enemmän, riippuen myös miten se ihminen jaksaa työstää asiaa ja millaisia traumoja koiralla on takanaan.

koiran aktivoinnista, valitettavan usein moni mieltää sen kierroksia nostattavaksi toiminnaksi, kun aktivointia on myös se nenätyöskentely.

dacrest: mulla on ollut närästävä koira, joka ei todellakaan suostunut kohtauksen aikana syömään mitään, jos se söi niin vierasesineitä sinne kitusiin päätyi (kankaita, palasia matosta), seinää syötiin jne.. joten kyllä pakko useammalla lääkkeellä katkaista sellainen, kun ei myöskään määräänsä enempää halua, että koira kärsii tuntikaupalla närästyksen kanssa (4 h omalla koiralla kerran kesti kohtaus lääkkeistä huolimatta, maanisesti heinää kyllä söi jota sitten oksenteli). kiva jos närästyksestä toiset pääsee eroon ruokinnalla, ruokakertojen muutoksilla ja ruokavaliomuutoksilla.. nää kuulin kyllä monen monta kertaa. mun koiralle moiset ei auttaneet (se olisi ollut kiva ja helppo ratkaisu), eikä närästyksen syy koskaan selvinnyt laajoista tutkimuksista huolimatta. siitä olen samaa mieltä, että pelkkä lääkitys ei ole kuin ongelman kiertämistä, jos persettään ei saa ylös ja vietyä elukkaa tutkimuksiin niin sitten voi syyttää vaan itseään kun lääkkeiden haittavaikutukset tulee ilmi. toinen närästävä koira sitten pärjäsikin ruokavalion muutoksella, onhan se aina halvempi ratkaisu kuin ne parin tonnin tutkimukset. hoitokoiraa puolestaan alkoi närästämään lähes heti ruuan jälkeen, eikä siihen mikään lisäruoka sen jälkeen auttanut, kun vatsanpoltteet väänti ja olo oli paha. se ratkottiin siten, että akuutti lääkitys hetkeksi päälle ja ruokinnan muutokset kehiin ja se helpotti.

itse olen aktiivisesti harrastanut sekä yksin hoitanut elukkani. ja aina mulla on ne lepopäivät ja tylsät päivät kuuluneet viikkorutiiniin, jolloin ei tehdä muuta kuin koirankusetusta. mulla on myös paha migreeni, joten koira myös opetetaan pennusta lähtien tietoisesti siihen, että saatan nukkua koko päivän ja tylsyyttä ja tekemättömyyttä pitää oikeasti sietää. tarkka olen tekemisissä myös siinä, että silloin lopetetaan kun on sairaan kivaa tai koetaan ne parhaat onnistumiset. ei jäädä hinkkaamaan asioita.

mulla on mennyt vähän katiskasta maku, joten jätän podin väliin.

^^Olen kohdassa joku 27min ja kyllähän hänellä on pointtinsa vaikka asian ohikin rönsyillään reippaasti

Ruoka-aineherkkyyksistä tms. oireilusta olen samaa mieltä, ihan omassa rodussani myös ja juuri siksi. Vilkkaita energisiä menijöitä joita ei rajata tarpeeksi, ei kouluteta koska "ei sitä voi, ei näitä rotuja voi" Eh, mitähän !"#¤% taas?!?
Hypätään ekasta finnistä lääkäriin ja tokasta korvan rapsusta erikoislääkärille. Kaikki maalaisjärki ja mitä von tehdä itse ja milloin ei kannata tehdä mitään on kadonnut päästä, ajattelusta.
Viedäänkö lapsi lääkäriin parista näpystä, pienestä rohtumasta tai ihorikosta? Minusta ei viedä, tai ainakaan minä en vienyt. Miten lie kasvoivat aikuiseksi asti edes?

Ja nyt kärjistän oikein reippaasti sillä suurin osa haluaa kaikkea hyvää eläimelleen. Mutta se tahtoo olla ääripäissä oloa, pieni mietintämyssy, ilman reseptiä saadut lääkkeet ja kotihoito voi aivan hyvin olla paikallaan, pieni tuumaustauko. Tämä siis näihin näppylöihin, hiivoihin sun muihin. Myös ruokintaa kohtaan on hyvä luoda ajatus, se teoillinen papsu 3 viikon iästä loppuelämäksi ei ole tarkoitettu niin. Kuten Jakke sanoo, katsokaa suuhun, onko ne hampaat tarkoitettu teollisen mössön syöntiin?
Jos se koiran jalka on poikki, haava on kyljestä kylkeen ja auton alle jääty, toki se eläin tarvitsee apua heti, ei huomenna.

Katsotaan tuleeko vielä jotain ajtuksia, kuuntelen kohta sen loppuun asti. muoks kohdassa 37 min: staffit mainittu!

*kiranas* kirjoitti:joo, ei myöskään kerrota kuinka kauan koira on suomessa ollut, koira kotitutumisessa pelkkään ympäristöön menee heittämällä puoli vuotta ja varmasti muutoin paljon enemmän, riippuen myös miten se ihminen jaksaa työstää asiaa ja millaisia traumoja koiralla on takanaan.

Jutussa kerrottiin koiran olevan 4-vuotias, ja että se adoptoitiin suomeen reilun vuoden ikäisenä. Eli vajaa 3 vuotta jo ollut aikaa sopeutua, ja kerrottiin myös omistajan koittaneen aktiivisesti työstää arkuutta pois, kouluttajan avulla. Jos tuon ajan ja aktiivisen koulutuksen jälkeen koira on edelleen "kuin villieläin", niin on vaikea uskoa, että koiran pelokkuus merkittävästi helpottaisi jatkossakaan

*kiranas* kirjoitti:dacrest: mulla on ollut närästävä koira, joka ei todellakaan suostunut kohtauksen aikana syömään mitään, jos se söi niin vierasesineitä sinne kitusiin päätyi (kankaita, palasia matosta), seinää syötiin jne.. joten kyllä pakko useammalla lääkkeellä katkaista sellainen, kun ei myöskään määräänsä enempää halua, että koira kärsii tuntikaupalla närästyksen kanssa (4 h omalla koiralla kerran kesti kohtaus lääkkeistä huolimatta, maanisesti heinää kyllä söi jota sitten oksenteli). kiva jos närästyksestä toiset pääsee eroon ruokinnalla, ruokakertojen muutoksilla ja ruokavaliomuutoksilla.. nää kuulin kyllä monen monta kertaa. mun koiralle moiset ei auttaneet (se olisi ollut kiva ja helppo ratkaisu), eikä närästyksen syy koskaan selvinnyt laajoista tutkimuksista huolimatta. siitä olen samaa mieltä, että pelkkä lääkitys ei ole kuin ongelman kiertämistä, jos persettään ei saa ylös ja vietyä elukkaa tutkimuksiin niin sitten voi syyttää vaan itseään kun lääkkeiden haittavaikutukset tulee ilmi. toinen närästävä koira sitten pärjäsikin ruokavalion muutoksella, onhan se aina halvempi ratkaisu kuin ne parin tonnin tutkimukset. hoitokoiraa puolestaan alkoi närästämään lähes heti ruuan jälkeen, eikä siihen mikään lisäruoka sen jälkeen auttanut, kun vatsanpoltteet väänti ja olo oli paha. se ratkottiin siten, että akuutti lääkitys hetkeksi päälle ja ruokinnan muutokset kehiin ja se helpotti.

Varmaan närästykseen on eri syitä ja ratkaisuja, omien koirien kanssa ei ole asiasta kokemusta. Tai sitten närästys on jäänyt huomaamatta.
Pointtihan tuossa oli, että moneen asiaan voi vaikuttaa, kun katsotaan koiran kokonaistilannetta ja laitetaan perusasioita kuntoon.

Umacin kanssa samaa mieltä ruoka-aine yms herkkyyksistä, myös sakemanneilla. Ihan näppituntumalla, muutaman vuosikymmenen rodun parissa pyörineenä, koiran stressitaso vaikuttaa näihin kutinoihin yms, jotka ovat huomattavasti yleistyneet.
Väitän että liian lepsut rajat ja omistajan heikko johtajuus saavat sakemannin stressaantumaan. Ilman riittävää koulutusta, aktiviteettiä ja rajoja sakemanni suurella todennäköisyydellä kehittää esim remmirähjäämistä -> koira on stressissä, samoin omistaja.

Mulla oli yksi sakemanni, jonka itse diagnosoin jonkin sortin atoopikoksi: oli mun_mielestä herkkä kutisemaan, kun en ole sellaiseen tottunut. Ei mitään allergioita tai iho-oireita, mutta useampana keväänä rapsutteli itseään - ei ihoa rikki eikä iho edes punoittanut. Rapsuttelut loppuivat viikossa-parissa joko itsestään tai yhdellä-kahdella turkin öljyhoitoampullilla.

Ensimmäinen johtopäätös: se on allerginen jollekin keväällä kukkivalle. Mutta se rapsutteli vain niinä keväinä kun laumassa oli suurta stressiä; yhtenä keväänä kuoli laumanjohtaja, toisena meni laumasta kerralla kaksi koiraa. Ja kevät, jolloin oli ihmisten ero ja muutto, taas rapsuttelua.
Stressittöminä keväinä rapsuttelua ei esiintynyt, eikä koskaan muina vuodenaikoina.
Pohjalla oli ehkä jonkinlainen reagointi johonkin kukintaan, mutta vasta se yhdistettynä stressiin laukaisi kutinan.

Umac kirjoitti:Katsotaan tuleeko vielä jotain ajtuksia, kuuntelen kohta sen loppuun asti. muoks kohdassa 37 min: staffit mainittu!

Mitä siellä oli staffeista, en enää muista? Eilen tuon kuuntelin mutta oli niin paljon asiaa ja tosiaan rönsyili että on voinut jotain mennä ohi korvien.

Hiivoista ja kutinoista, rasvan ja lihaksen suhteesta eli liian kuivista roduista ainakin. Jalostuksellisena tavoitteena. Noh, ei meidän maamme kaikki staffit ole liian kuivia. Ylipaino taitaa olla isompi ongelma?
Jos kuivaa haetaan niin katse muutamaan etelämmän Euroopan kasvattajaan. Mutta sitten on menetetty rotutyyppikin jo hyvällä vauhdilla, puutteellista rintakehää ja kapeaa kalloa jne.
Eli minimäisiä pittejä, karrikoiden. Lihakset kiiltäen joka säikeen osalta. Ei niin

Kuuntelin tuon poadcastin. Paljon asiaa. Ja ihan ajattelemisen aiheitakin. Omilla koirilla ei onneksi ole mitään kroonisia vaivoja.
Jos podcastin sanomaan vertaa niin omilla koirillahan ovat asiat ihan helevetin hyvin.

Maikkarin rescue-yhdistysjuttu, en ole itse tuota katsonut mutta tekstin luin.
Rescuekoirien kodinvaihtajien määrä nousussa – näin yhdistyksissä pyritään suitsimaan ilmiötä
Lyhensin linkin: https://tinyurl.com/3a8yzzpb

Ketjun alussa siis mainintaa Viipurin koirista, siksi päädyin tähän ketjuun. Otskikko ei ihan asetu tähän juttuun.