Lemmikit

Monikaan ei kuulu Kennelliittoon tai lue sivuja joten laitan tähän Telkänrannan uusimman tekstin ja linkkivinkin firmansa sivuille. Siellä voi olla kiinnostavia luentoja jne.
https://www.kennelliitto.fi/tietoa-meis ... -taitolaji
KOIRAN TUNTEIDEN TUNNISTAMINEN ON TAITOLAJI

Ihan You Tubessa on mm. katsottavissa hänen luentonsa: https://www.youtube.com/watch?v=6FXYs6JZ9aM
Huomioiden, että se on viime vuosikymmeneltä ja siten ehkä osin päivitystä vaille? Mutta asiaa muutoin.

Ja tuosta Fb-sivusta eli firman sivuilta näkee mitä luentoja tarjolla jne. https://www.facebook.com/arador.innovations.fin/
Arador Innovations Finland
Löytyy kissat, koirat, linnut, jyrsijät jne.

Eli perusasioiden äärelle. Koiran ja muiden eläinten perustarpeet ja tunteet.
Koira ei kaiva ilkeyttään petaria puhki, syö lipaston kulmaa tai jahtaa peuroja. Se on koira ja sitä kautta sillä on perustarpeita. Kissalla omansa jne. Meidän tehtäväksi jää sitten mahdollistaa niitä eläimille ja ohjata oikeaan toimintaan. Josta voi ketjua jatkaa vaikka koiralle tai kissalle sopivaan virikkeistämiseen, siihen kuplan puhkaisuun, että eläimen hyvä pito vaatii omistajaltakin jotain ymmärrystä.
Ns. pehmolelun kaltainen hiljainen, hajuton ja mauton ei ole elävän eläimen malli. Ei pidä edes olla.

Tuttuja juttuja.
On aina kiinnostanut kaikki tähän liittyvä ja etsin uutta tietoa jatkuvasti.

Mielenkiintoisia asioita joita pitäisi jokaisen jolla joku lemmikki on, kuunnella ja opiskella.

Kiitos vinkeistä. Telkänranta on tuttu kirjailijana, parhaillaan kuuntelen äänikirjana hänen kirjaansa Millaista on olla eläin. Mutta eipä oo tullut mieleen netistä katsella hänen juttujaan. Sitä mukaa kun eläinten käyttäytymistarpeista ja tunne-elämästä saadaan lisää tietoa, kasvaa mielestäni myös eläinten omistajien (myös tuotantoeläimiä pitävien) vastuu. Tuntuu käsittämättömältä, että joskus on esim. yleisesti ajateltu, etteivät eläimet tunne kipua.

Kalojen tilanne on edelleen aika surkea.

Päätin olla ottamatta asiaa esille etten pahoittaisi omaa mieltäni, mutta mainitsen kuitenkin kun se menee totaalisesti minun käsityskyvyn yli. Eli turkistarhaus. Miten voi olla mahdollista että se on edelleen sallittua? Miettikääpä vaikka kettua joka on niin lähellä käytökseltään koiraa kuin voi olla. Neliön häkissä koko elämä josta varpaatkin menee läpi. Itku pääsee kun joutuu joskus pakosta näkemään kuvia häkeistä ja mitään ei voi tehdä. Ymmärrän hyvin metsästä pyydetyn eläimen, jonka turkki hyödynnetään. Mutta että kasvatetaan vain sen takia, että eläin saadaan nyljettyä ja joku typerys pukee turkin päälleen, eikä edes lämpimikseen.

Laitan tämän ketjun jatkoksi huomenna olevan webinaarin, jos jotain kiinnostaa. Sen järjestää Amstaffiyhdistys mutta mukaan pääsee kuka vain, maksaa kaikille osallistujille. Siitä on tallenne tulossa maksaneille.
https://amstaffiyhdistys.net/koiran-haa ... ina-18-11/
Koiran haasteellinen käyttäytyminen

Kiitos vinkistä, Umac.
Ilmoittauduin tuonne.

Mielenkiintoisen näköinen luento, kiitos vinkistä Umac. Viekäköhän ottavat ilmoittautumisia vastaan?

Msk, sait siis ilmoittautumisen menemään vielä läpi?

Jasmike kirjoitti:Mielenkiintoisen näköinen luento, kiitos vinkistä Umac. Viekäköhän ottavat ilmoittautumisia vastaan?

En tosiaan tiedä, en ole siis itse ilmottautunut mutta en myöskään nähnyt viim. ilm. kohtaa siinä.
Toivottavasti onnistuu! Näin sen Instassa vasta eilen, tai ainakaan en ole sitä aiemmin huomannut tai huomioinut.

Jasmike kirjoitti:Msk, sait siis ilmoittautumisen menemään vielä läpi?

Kyllä vain

Maksoin ja laitoin ilmoittautumisen menemään. Kohta tuli sähköpostiin linkki webinaariin.
Siinähän on se puhelnnumero, kannattaisi nyt tässä vaiheessa varmaan soittaa ja kysyä, vieläkö onnistuu?

Sain selville, että ilmoittautumiset onnistuvat tämän päivän iltaan saakka, niin kauan kuin ilmoittautumislomake on näkyvillä.

Hieno juttu

Linkkiä ei ole, mutta havaintoja tästä kissarescueperheestämme.

Ensinnäkin kissa on hankala eläin pitää, nyt kun on kokemusta isosta kissatarhasta olen ruvennut ajattelemaan, ettei kissaa saisi lainkaan pitää pienessä asunnossa vailla päivittäistä valvottua vapaata ulkoilua (eli iso tarha). Joo, tiedän ettei ole niin realistista, mutta silti. Mikään kiipeilysydeemi ei vaan korvaa aitoja puita, lampia ja pensaita, ja lintuja säksättämässä. Sitten kissa pakenee liikaan nukkumiseen (tästä on tutkimustakin) ja ihminen luulee, että sillä on kaikki hyvin, vaikka se oikeasti on tylsistymässä hengiltä.

Sitten toinen itsestäänselvyys, se että pennut erotetaan emosta ja muuttavat ihan muualle. Nyt kun olen seurannut noita emoa ja sen pentua jotka ovat olleet meillä pari vuotta, niin alan kyseenalaistamaan senkin että kissoilla ei olisi tarvetta sukulaisiin. Eli jos minä saisin päättää, näitä sukuasioitakin otettaisiin huomioon, sisarukset samaan kotiin jne. Toki ne jäävät henkiin kuten ihminenkin vailla yhtäkään sukulaista, mutta kyllä se elämänlaatuun vaikuttaa.

Sitten noi myös selvästi perustavat jonkinlaisia parisuhteita, steriloinnista huolimatta. Meidän karkailevalla coonilla selvästi on "poikaystävä" jota se käy naapurissa tapaamassa. Makaavat vierekkäin tuntikausia ja selvästi seurustelevat, selvä tunneside. Ja yksi meidän tyttökissaon ominut meidän kollin on selvästi mustakukkainen ja omistava, kolli itse ei niin välittäisi kaikesta siitä pussaamisesta ja vieressä nukkumisesta. Eli myös yksipuolinen rakkaus näkyy olevan mahdollista.

Kissat on hirveän paljon monimutkaisempia ja älykkäämpiä kun yleisesti tajutaan

Ihan sama koskee varmaan suurinta osaa eläimistä.
Itse hämmästyin että miten kertakaikkisen fiksuja, kekseliäitä ja perhesidonnaisia kanitkin ovat.
Meillähän oli viisi luppakorvaista jättikanityttöä Näitä ennen oli kolme jotain pienempiä sekarotuisia kaneja. Äiti ja 2 tytärtä. Tulivat meille aikuisina rescuekaneina.
Yksi niistä jättikanitytöistä olikin poika, No, sen jälkeen meillä olikin sitten vähän enemmänkin kaneja. Koiraasta luovuttiin ja 2 kania sai sille poikasia.
Kaikki poikaset elivät meillä elämänsä loppuun saakka (onneksi vain kaksi poikasista oli poikia ja ne kastroitiin).
Vaikka kakki tulivatki toimeen keskenään, niin selvästi näki kuka oli kenenkin äiti.
Tai ei varmaan selvästi, mutta minä näin. Tunnistin jokaisen kanin ulkonäöltäkin vaikka oli monta samanväristäkin. Jokaisella oli ihan omanlaisensa naama ja muutkin asiat, kuten tassut, tassukarvat jne. kaksi mustaa piti nähdä vierekkäin että pystyin varmistumaan kumpi oli kumpi.

Kanit ovat niin väärinymmärrettyjä (ja liian usein väärin pidettyjä) että se on todella surku.
Niin tavattoman älykkäitä ja hurmaavia eläimiä. Tarvitsevat paöjon enemmän kuin häkin tai parhaassa tapauksessa elämän vapaana sisäkanina.
Kani ei millään pysty toteuttamaan lajityypillistä elämää sisällä asunnossa.

Tässä tullaan kai siihen ydinkysymykseen, millainen elämä on "riittävän hyvää" millekin eläinlajille. Ja mitä eläimiä ylipäänsä on eettistä pitää lemmikkinä. Kun vapaana kulkevan kissan luontainen liikkumisalue saattaa olla neliökilometrien laajuinen, niin minkä kokoisen tarhan voi ajatella olevan riittävän hyvä? Kun kanit luonnossa muodostavat kymmenien tai jopa yli sadan yksilön yhdyskuntia laajoine käytäväverkostoineen, niin millainen kanilauma ja ulkohäkki on riittävän hyvä olosuhde lemmikkikanille? Minkä kokoinen parvi ja asuintila ja millainen virikemäärä olisi kohtuullinen lemmikkilinnulle, jonka lajitoverit luonnossa elävät kymmenien yksilöiden parvissa ja lentelevät päivittäin jopa kilometrien matkoja etsien jatkuvasti aktiivisesti ravintoa? Jne.

Itse lohduttaudun osin sillä ajatuksella, että lemmikiksi syntynyt eläin ei osaa kaivata sitä "luonnollista" elämää samalla tavoin kuin luonnosta vangittu. Ja toisaalta elämä luonnossa usein sisältää myös sellaista kärsimystä, jolta hoidettu lemmikki välttyy (loiset, sairaudet ja loukkaantumiset joita kukaan ei ole hoitamassa, aliravitsemus jne.), ja päättyy raa'asti ja ennen aikojaan. Mutta jollain tavalla eläimen pitäisi saada tyydyttää lajityypillisiä perustarpeitaan lemmikkinäkin.