Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[Iidis79]

Mä tarviisin jonkun harraste lemmikin. Koti on niin tyhjä ja kun ei ole mitään tekemistä. Mietin jotain pientä, jonka kanssa vois tuhertaa. Hiiret olis ihan kiva ja tuttu juttu, toisaalta kani olis enemmän. Sitä vois viedä uloskin. Rotat olis kans,mutta ne tarviis ison kalliin häkin. Vai voiko niitä asuttaa kanihäkissä? Kun mulla sellanen on vielä marsujen jäljiltä. Tiedän että rotat kaipaa korkeutta ja onko pinnaväli liian iso?

[Koiruuksia]

Rotille voi aika edullisesti rakentaa suuren korkean häkin minkkiverkon tyyppisestä rappausverkosta (niitä on erilaisia), puukehikko käy kun laittaa verkon sisäpuolelle.
Mulla oli pohjana metallipajalla teettämäni alumiininen korkeareunainen kaukalo jossa purut pysyivät hyvin.
Korkean häkin voi sisustaa sitten mielensä mukaan niin että rotilla on siellä paljon virikkeitä. Ja pitää niitä mahdollisimman paljon vapaana.

Kaksi tyttörottaa ottaisin itselleni jos olisi mahdollista. Rotat ovat aivan ihania, älykkäitä ja seurallisia. Ikävän lyhytikäisiä vaan.

Jos olisi mahdollista pitää kania mahdollisimman paljon vapaana asunnossa niin se voisi olla yksi vaihtohto. Kanitkin ovat älykkäitä ja uteliaita, helposti ruoalla motivoitavia jotka oppivat vaikka minkälaisia asioita. Kanien sisällä pitämisessä vähän hiertää itseäni se että silloin on monesti vain yksi kani ja nehän ovat yhdyskuntaeläimiä. Kaniahan voi viedä myös ulos valjaissa ja sillä lailla parantaa sen elämänlaatua. En osaa sanoa miten ainoana kanina oleminen mahdollisesti vaikuttaa kanin "onnellisuuteen", mutta ainahan voi ottaa kaksi kania niin silloin niillä olisi lajinomaista seuraa toisistaan. Kannattaa muistaa että kani ei ole häkkieläin sen enempää kuin vaikka kissakaan.

[Dacrest]

Gerbiilit on hauskoja seuralaisia. Niille on helppo rakentaa "puuhamaa". Ovat aika siistejä, lähes hajuttomia, sosiaalisia (niitä pitää olla vähintään kaksi) ja oppivat helposti.

[Tiibetinhelmi]

Mulla on ollut chinchilloja. Tykkäsin tosi paljon. Eivät olleet häkissä, heillä oli oma huone. Pääosin yöllä eläviä kyllä ovat. Pitkäikäinen lemmikki, meillä elivät 12-14 vuotiaiksi.

[Koiruuksia]

Chinchillat on supersuloisia <3
Muuta en sitten niistä tiedäkään

[Titaanijäärä]

Jos olisin iltavirkku ihminen niin ottaisin sokerioravia (mahlapussiliitäjä kait virallisesti) tai kääpiösiilin. Vaan tällä unirytmillä ei olisi mitään järkeä kun valvottaisiin elikoiden kanssa ihan eri aikoihin.

[Iidis79]

Ei ole mitään mahdollisuutta rakentaa itse mitään häkkiä. Pitäis päästä lähemmin tutustumaan rottiin jonkun kasvattajan/harrastajan luona. Pitää miettii.

Kani saisikin olla suurimmaksi osaksi vapaana ja kyllä sille kaverinkin voisin ottaa. Häkki olisi vain tukikohta ja heinälaatikkona. Aika paljon on ESYillä kaneja, paitsi täällä PH:ssa. Niillä on jopa ehtona että toisen leikatun kanin kaveriksi.

Paras pikkulemmikki mitä mulla on ollut oli uros hiiri. Niin käsikesy ja suloinen. Tytöt sitten oli ihan mahdottomia ADHDita.

[Lumipallo]

Minulla on ollut kultahamstereita ja gerbiilejä. Suosittelisin kultahamsteria. Omat hamsterit nauttivat käsittelystä ja niitä oli helppo viihdyttää. Ne jopa oppivat tulemaan luokse kutsusta lattialla vapaana ollessaan ja juoksentelivat ympäri huonetta tyytyväisinä. Gerbiilit lähinnä etsivät oven ja yrittivät järsiä tiensä siitä ulos. Juoksupyörääkin oli mukavampi jyrsiä kuin käyttää juoksemiseen. Ne eivät koskaan vaikuttaneet kovin onnellisilta oloonsa. Omat hamsterit olivat siistejä, eivätkä pissanneet pesäänsä, mutta lasten hamsteri käytti pesäänsä käymälänä. Sen vuoksi se haisi aika voimakkaasti.

[MikkoP]

Meillä on nyt 4 rottaa. Häkki tosiaan oli iso investointi.
Mutta näähän on kuin pieniä koiria. Oppii nimensä ja kaiken maailman temppuja. Mikä tarkoittaa että tarvitsevat paljon aktiviteetteja. Paljon.
Tytön huomeessa usein vapaana ja sinne mentäessä hyökkäävät neljästä suunnasta ja alkavat kiivetä jalkaa pitkin ylös. Vinkkinä vaan että kannattaa vetää sukat housunlahkeiden päälle tai ne kiipee housujen sisällä ja... ei niin mukaviin paikkoihin.

Ainoa vaan että nämä ovat hyvin lyhytikäisiä.

[Umac]

Ukko nyt 7v ja sen tai meidän elämisen pituus vaikuttaa päätökseen. Yksin en ota enää koiraa ja kaksinkin mietittävä sitten kun sen aika ok.

Nyt viikonloppuna, ja 1,5v myöhemmin kun tuo ylläoleva on kirjoitettu, käytiin keskustelua aiheesta, pidemmän kaavan kautta. Puoliso haluaa vielä uuden koiran mutta edelleen toki asia riippuu myös Ukon elinajasta. Rotua kovin vaikea vaihtaa mutta parsoneita katseltiin.
Olen siis itse katsonut niitä, ajatus kevyemmästä rakenteesta ja koiran keveys mm. hallinnan suhteen, turkin helppous ja kuitenkin aktiivinen otus.

Oma mielipiteeni ei ole muuttunut vieläkään eli mitään kristallipalloa ei ole mistä katsoa Ukon ikää ja mm. omaa elämäntilannetta kun seuraavaa koiraa mietitään.

Ja eilen taas tätä keskustelua. Näköjään tammikuun aihe ollut viimekin vuonna
No saman toistoiksi menee, Ukko on ainoa ja pysyy toistaiseksi ainoana. Ukon isä on nyt 13,5v ja käy mm. näyttelyssä edelleen, Ukon emä meni 12v ikäisenä ns. saappaat jalassa.

[Iidis79]

Minulla on ollut kultahamstereita ja gerbiilejä. Suosittelisin kultahamsteria. Omat hamsterit nauttivat käsittelystä ja niitä oli helppo viihdyttää. Ne jopa oppivat tulemaan luokse kutsusta lattialla vapaana ollessaan ja juoksentelivat ympäri huonetta tyytyväisinä..

Mulla oli 10 vuotta sitten kultahamsteri. Se oli musta naaras. Ihan kiva tyyppi, aika itsenäinen, ja yö eläjä. Ihan kasvattajalta ostin. Mulla oli sille iso akvaario, sellanen about 120l.

Mun pitäis hiirelle tai hamsterillekin hankkia asumus. Hiiren sentään voi aika hyvin asuttaa jossain isossa ikean muovilaatikossa kun laittaa verkkopäällysen.

[Nappis]

Kaksi viikkoa olen nyt totutellut elämään vain yhden koiran kanssa, kun pappakoirasta jätti aika. Outoa on ollut, ja edellisen kerran minulla on ollut vain yksi koira 33 vuotta sitten, sen jälkeen aina 2-5 kerrallaan. Tämä jäljellä olevakin on jo melkein 12-vuotias, joten kokonaan koiraton elämä häämöttää. Paitsi ettei se mitään elämää edes ole enkä sellaista halua.

Sattui vaan niin ikävästi, että viimeiset kolme koiraa tulivat hyvin kalliiksi sairauskulujensa osalta, yksi vielä muita enemmän. En uskalla riskeerata sitä, että saisin taas jonkun kroonisesti sairaan koiran, joka tarvitsee vähän väliä eläinlääkäriä. En nykyisellä hintatasolla, joskus entisinä aikoina tilanne olisi ollut eri.

Minulla on ollut myös kania, marsua, kissaa, olen ollut aktiiviharrastaja eri koiralajeissa ja kasvattanut muutaman pentueen. Nämä ovat jo taaksejäänyttä elämää, mutta vaikeinta tulee olemaan luopua koirista kokonaan. En todellakaan ollut suunnitellut, että jo tässä vaiheessa elämää luovun koiranpidosta. Koirat ovat olleet niin kokonaisvaltainen elämäntapa, että muutos on vielä isompi kuin jollekin muulle.

Saa nähdä, muuttuuko mieli sitten kun koiria ei enää ole. Ehkä ei, kun muistissa on todella hyvin sairastelujen aiheuttamat ongelmat. Voihan sitä vakuutuksen ottaa, mutta ei sekään aina mitään takaa. Eletään ihan eri maailmassa kuin silloin, kun aloitin koiranpidon 80-luvun lopussa.

[Tiibetinhelmi]

^Voi Nappis, osanotto!

Ihan asiallista pohdintaa kyllä. Toivottavasti saat pitää tuon seniorisi vielä pitkään ja toivon, ettei koiraton elämä kuitenkaan sulle häämötä!

Sellaista arpapeliähän tämä usein on näiden rakkaiden kanssa. Saako terveen, vai joutuuko elättämään eläinlääkäriä. Otatko riskin vai jätätkö ottamatta. Onko se sen arvoista. Minusta on, mutta jokainen tekee omat päätöksensä. Sulla on jo pitkä historia koirien kanssa, varmasti tulisi olemaan vaikeaa olla ilman. Menisi elämän paletti aika kokonaan uusiksi.

[Koiruuksia]

Lämmin osanottoni Nappis
Jossain vaiheessa se on edessä meilläkin jos elonpäiviä riittää. Lemmikitön elämä siis. Voi olla vaikeaa. Ellei ole sitten siinä vaiheessa jo toinen jalka haudassa.

[Nappis]

^^ Kiitos

Toivottavasti tosiaan tämä ainokainen elää vielä jonkin aikaa. Silläkin on sydänsairaus ja selkävika, mutta tällä hetkellä se pärjää hyvin.

Sepä niin keljua onkin, että voisihan sitä saada suhteellisen terveenkin koiran, mutta kun sitä ei voi etukäteen tietää. Kun on konkreettisesti kokenut, miten henkisesti ja taloudellisesti raskasta on elää kroonisesti sairaan koiran kanssa, niin joutuu huomioimaan vaihtoehdon, että sama voi tapahtua uudestaan. Eivät nämä asiat tapahdu aina vain joillekin muille. Kamalinta olisi, jos jonain päivänä ei enää pystyisi maksamaan kalliita ja loputtomia ell-kuluja. Eihän niissä nykyään tunnu olevan kuin mielikuvitus kattona

Kalleimmaksi tullut koirani kuoli alle kolme vuotta sitten, ja sen kohdalla oikeasti pelotti, että entä jos jonain päivänä en pysty enää sen laskuja maksamaan. Pystyin kyllä, mutta luottokortin vinguttaminen ei ole iloinen asia, kun sivukulut ovat niin isot ja velka lyhenee hitaasti.

Nykyinen koira ja edesmennyt pappakin veivät viime vuonna tonnien edestä rahaa eläinlääkäriin ja huoltoihin, ja tänäkin vuonna jo pari tonnia, mutta silti koen päässeeni niiden kohdalla vähän helpommalla kuin tuon yhden, sekä taloudellisesti että henkisesti.

No, eihän sitä varmasti tiedä, jos otan riskin ja hankin vielä koiran, kun en ilmankaan osaa olla, vaikka kyllä se ajatus nyt hieman epätodennäköiseltä tuntuu. Olen myös miettinyt, että entä jos toimisin sijaiskotina tai kasvattaisin opaspennun, mutta ei se ole yhtään sama asia kuin oma koira, ja luopuminen olisi vaikeaa.

[Koiruuksia]

Varmasti pelottaa että jos tulevankin koiran kohdalla tulee valtavat eläinlääkärikulut jos näin on aiemmin ollut. Todennäköisempää kai kuitenkin on että ei tule ellei ota koiraa sairaimmasta päästä rotuja ja tekee taustaselvitykset kunnolla.

[Nappis]

^^ Kiitos myös Koiruuksia

Jonain päivänä se tosiaan kuitenkin olisi todennäköisesti edessä, lemmikitön elämä siis. Ellei sitten satu kuolemaan suunnilleen saappaat jalassa tai elämään harvinaisen hyväkuntoisen vanhuuden. Eikä elämässä valmista käsikirjoitusta ole, eli mitä vain voi sattua, omakin terveys voi mennä milloin vain.

[TlGER]

Siis tää on oikeasti ihan käsittämätöntä, miten ihan muutamassa vuodessa eläinlääkärien hinnat on lähteneet lapasesta. Mun nykyiset koirat on 8 ja 11 v. ja niilläkin on nuorempana ollut vaikka ja mitä lääkärillä ravaamista, kyllähän se silloinkin lompakossa kirpaisi, mutta nykyisillä hinnoilla ei onnistuisi ollenkaan.

[Nappis]

^^^ Meni väärin äskeiset väkäset! Juu, kyllä itsekin voi yrittää vaikuttaa siihen, että on mahdollisuus saada suhteellisen terve koira. Oma rotu on sellainen, jota pidetään melko perusterveenä, mutta jolla kuitenkin on omat riskinsä. Minulla on ollut huonoa tuuria, kun on osunut näitä sairaita (ja sellaisia sairauksia, joista ei paljon edes puhuta), mutta tiedän niitä hirveästi muitakin, enkä osaa pitää omaa rotua kovin terveenä. Tai kovin montaa muutakaan rotua. Ehkä minulla on ajautusvinouma? Voisin ottaa muunkin rotuisen ja yhtä hyvin sekarotuisen, mutta ei sekään mitään takaa.

Kallein koirani tuli minulle aikuisena kodinvaihtajana ja sen piti olla täysin terve. Vaan eihän se sitten ollut. Se opetti minulle, että ikinä ei pidä tuudittautua mihinkään.

[Nappis]

^^ Se on just näin. Moni joutuu näinä aikoina pohtimaan, voiko enää ell-kulujen takia ottaa koiraa tai muuta eläintä. On jotenkin käsittämätöntä, että esim. hammashoitojen hinta nousi hetkessä satasilla. Huonolla tuurilla pelkkiin hammashoitoihin voi mennä tuhansia euroja vuodessa, eikä vakuutus korvaa kuin tapaturman aiheuttamat hammashoidot. Entisinä aikoina eläinlääkärit olivat nykypäivään verrattuna puoli-ilmaisia!

[Koiruuksia]

^^^ Meni väärin äskeiset väkäset! Juu, kyllä itsekin voi yrittää vaikuttaa siihen, että on mahdollisuus saada suhteellisen terve koira. Oma rotu on sellainen, jota pidetään melko perusterveenä, mutta jolla kuitenkin on omat riskinsä. Minulla on ollut huonoa tuuria, kun on osunut näitä sairaita (ja sellaisia sairauksia, joista ei paljon edes puhuta), mutta tiedän niitä hirveästi muitakin, enkä osaa pitää omaa rotua kovin terveenä. Tai kovin montaa muutakaan rotua. Ehkä minulla on ajautusvinouma? Voisin ottaa muunkin rotuisen ja yhtä hyvin sekarotuisen, mutta ei sekään mitään takaa.

Kallein koirani tuli minulle aikuisena kodinvaihtajana ja sen piti olla täysin terve. Vaan eihän se sitten ollut. Se opetti minulle, että ikinä ei pidä tuudittautua mihinkään.

No eipä sitä voi koskaan tietää. Pitäisi olla se kuuluisa kristallipallo.

[*kiranas*]

^^ Se on just näin. Moni joutuu näinä aikoina pohtimaan, voiko enää ell-kulujen takia ottaa koiraa tai muuta eläintä. On jotenkin käsittämätöntä, että esim. hammashoitojen hinta nousi hetkessä satasilla. Huonolla tuurilla pelkkiin hammashoitoihin voi mennä tuhansia euroja vuodessa, eikä vakuutus korvaa kuin tapaturman aiheuttamat hammashoidot. Entisinä aikoina eläinlääkärit olivat nykypäivään verrattuna puoli-ilmaisia!

osasyy hammashoidon hintojen nousuun on se, että hoito on parantunut (on anestesia, otetaan rtg-kuvat). se hammasrtg laite on kuitenkin arvokas väline jonka ostohinta vaan maksettava pois.
entisaikaan hammashommat tehtiin rauhoituksessa, sitten onneksi lisättiin iv-anestesia ja nykyään on inhalaatioanestesia. itsellä on ollut hammasvaivaisia elukoita, joten tonnin luokkaa purukalustoon on hujahtanut 2000-luvun alussakin kun oli vain anident joka teki hampaita.

saa nähdä mitä se uusi eläinhuoltolaki tekee hinnoittelulle, eikös sen pitäisi ensi vuoden alusta astua voimaan?

osasyy miksi en itse rescueta tai kodinvaihtajaa tuntemattomalta ottaisi, on nimenomaan se, että en voi tietää onko ne terveitä. se, että on kliinisen tutkimuksen perusteella terve, ei tarkoita yhtään mitään. koiralla voi olla ties mitä ongelmaa, mikä ei päälle päin näy jollei osaa katsoa tai kyseenalaistaa. ja musta on myös hieman vastuutonta, että eläimet vaihtaa kotia kliinisten tulosten perusteella. en toki osaa sanoa mikä olisi parempi vaihtoehto? olisi hyvä, jos se hoitohistoria olisi tiedossa, mutta se menee jo vaitiolovelvollisuuden puolelle jonka ymmärrän. mutta ostajaa / uutta kotia ajatellen se olisi vain reilua, jotta hän tietää mikä sieltä on tulossa. ja toki on liuta asioita joita ei voi ennakoida, jos vaikka koira on jäänyt auton alle, se ei välttämättä ole tiedossa, mutta silti se voi aiheuttaa joskus ongelmia. tai toki voi olla epärehellinen myyjäkin, eli palapeli on jo valtaisa josta pitäisi tietoa etsiä. toki kyllähän sitä yllätyksiä tulee vaikka miten tekisi tausta työn. kristallipallo olisi kiva, ja eihän meistä kukaan halua, että eläin on sairas.

[Dacrest]

Olen myös hämmästellyt hintojen nousua.
Kun vielä alle 20 vuotta sitten ruokki useamman sakemannin noin 250 eurolla kuussa (aktiivikoiria jotka söivät_paljon), viime vuonna mulla meni kahden sohvaperunan (13-vuotiaan setterin ja seniori-ikäisen perhosen) ruokiin, purutikkuihin ja makupaloihin lähes satanen kuussa. Vaikka osti niillekin kaikki halvimmasta päästä, eli lihat Kennelrehusta ja nappula suht halpaa perushyvää laatua, makupalat ja purutikut muutaman euron per pussi.

Nykyiset colliet on mulla periaatteessa sijoituksessa ja kasvattaja haluaa et niille syötetään kallista nappulaa. Joten on sovittu, että kasvattaja ostaa ne nappulat. Itse en raaskisi ikinä maksaa lähes sataa euroa per säkki. Toki kasvattaja saa jotain paljousalennuksia, mutta silti.

[Iidis79]

Mä varmaan alan loppukesästä alkusyksystä kyselee esyiltä kissaa mikä sopis ensimmäiseksi kissaksi. Pentu tai nuori aikuinen. Tai kaks, jos pentuja.

[Nappis]

^^ Se on just näin. Moni joutuu näinä aikoina pohtimaan, voiko enää ell-kulujen takia ottaa koiraa tai muuta eläintä. On jotenkin käsittämätöntä, että esim. hammashoitojen hinta nousi hetkessä satasilla. Huonolla tuurilla pelkkiin hammashoitoihin voi mennä tuhansia euroja vuodessa, eikä vakuutus korvaa kuin tapaturman aiheuttamat hammashoidot. Entisinä aikoina eläinlääkärit olivat nykypäivään verrattuna puoli-ilmaisia!

osasyy hammashoidon hintojen nousuun on se, että hoito on parantunut (on anestesia, otetaan rtg-kuvat). se hammasrtg laite on kuitenkin arvokas väline jonka ostohinta vaan maksettava pois.
entisaikaan hammashommat tehtiin rauhoituksessa, sitten onneksi lisättiin iv-anestesia ja nykyään on inhalaatioanestesia. itsellä on ollut hammasvaivaisia elukoita, joten tonnin luokkaa purukalustoon on hujahtanut 2000-luvun alussakin kun oli vain anident joka teki hampaita.

saa nähdä mitä se uusi eläinhuoltolaki tekee hinnoittelulle, eikös sen pitäisi ensi vuoden alusta astua voimaan?

osasyy miksi en itse rescueta tai kodinvaihtajaa tuntemattomalta ottaisi, on nimenomaan se, että en voi tietää onko ne terveitä. se, että on kliinisen tutkimuksen perusteella terve, ei tarkoita yhtään mitään. koiralla voi olla ties mitä ongelmaa, mikä ei päälle päin näy jollei osaa katsoa tai kyseenalaistaa. ja musta on myös hieman vastuutonta, että eläimet vaihtaa kotia kliinisten tulosten perusteella. en toki osaa sanoa mikä olisi parempi vaihtoehto? olisi hyvä, jos se hoitohistoria olisi tiedossa, mutta se menee jo vaitiolovelvollisuuden puolelle jonka ymmärrän. mutta ostajaa / uutta kotia ajatellen se olisi vain reilua, jotta hän tietää mikä sieltä on tulossa. ja toki on liuta asioita joita ei voi ennakoida, jos vaikka koira on jäänyt auton alle, se ei välttämättä ole tiedossa, mutta silti se voi aiheuttaa joskus ongelmia. tai toki voi olla epärehellinen myyjäkin, eli palapeli on jo valtaisa josta pitäisi tietoa etsiä. toki kyllähän sitä yllätyksiä tulee vaikka miten tekisi tausta työn. kristallipallo olisi kiva, ja eihän meistä kukaan halua, että eläin on sairas.

Niinhän se on, että hintojen nousua selittää eläinlääketieteen edistyminen ja kalliit laitteet. Ja ilman muuta eläinlääkärit ja muu henkilökunta ovat palkkansa ansainneet. Arvonlisäveroa on neljännes hinnoista. Silti esim. ketjuuntumisen myötä hinnoissa on ilmaakin, kun pääomasijoittajien pitää saada rahaa. Ja on klinikoita, jotka ovat nostaneet hintatasoaan Evidensian hintoihin vaikka varustelutaso on vaatimattomampi.

En minäkään enää kelpuuta muuta kuin inhalaatioanestesian, riskipotilas kyseessä muutenkin.

Joissain Euroopan maissa on huomattavasti halvemmat hinnat. Pitäisiköhän muuttaa..?!

Olen aina selvittänyt koirieni taustat ja osan niistä kasvattanut itse. Silti yllätyksiä on tullut, vaikka pitkään selvisin vähemmällä kuin moni muu. Kodinvaihtajan kun otin, niin se oli kuvattu luustoltaan terveeksi ja se oli kasvattajan ja omistajan mukaan ollut aina täysin terve. Se oli ollut harrastuskäytössä ja tiesin joitain sen sukulaisia. Toki tiesin, että mitä vain voi silti sattua, ja melkein heti ongelmat alkoivatkin.

Kaikki ihmiset eivät valitettavasti edes huomaa koiriensa oireilua, ja vieläkin monet kasvattajat ja omistajat myös peittelevät ongelmia. Ärsyttävää!

Minusta on alkanut tuntua, että koiran ottaminen on joka tapauksessa sellaista arpapeliä, että on ihan sama, ottaako pennun vai aikuisen, rotukoiran vai sekarotuisen tai rescuen. Jos itse olisin vielä ottamassa, niin taustat selvittäisin niin hyvin kuin mahdollista, mutta tiedostaisin, että kaikkea en silti saa tietää ja kaikkea voi sattua.

Omassa rodussa olen ihmetellyt joitain riskiyhdistelmiä, mutta aina riskit eivät toteudu. Saattavat kyllä tulla näkyviin myöhemmissä sukupolvissa. Ja paperilla hyvä yhdistelmä voi tuottaa sairaita jälkeläisiä. On myös terveysongelmia, joihin ei kiinnitetä välttämättä juurikaan huomiota, kun ne eivät esim. ole Pevisassa, mutta haittaavat pahimmillaan koiran elämää todella paljon.

[Nappis]

Olen myös hämmästellyt hintojen nousua.
Kun vielä alle 20 vuotta sitten ruokki useamman sakemannin noin 250 eurolla kuussa (aktiivikoiria jotka söivät_paljon), viime vuonna mulla meni kahden sohvaperunan (13-vuotiaan setterin ja seniori-ikäisen perhosen) ruokiin, purutikkuihin ja makupaloihin lähes satanen kuussa. Vaikka osti niillekin kaikki halvimmasta päästä, eli lihat Kennelrehusta ja nappula suht halpaa perushyvää laatua, makupalat ja purutikut muutaman euron per pussi.

Nykyiset colliet on mulla periaatteessa sijoituksessa ja kasvattaja haluaa et niille syötetään kallista nappulaa. Joten on sovittu, että kasvattaja ostaa ne nappulat. Itse en raaskisi ikinä maksaa lähes sataa euroa per säkki. Toki kasvattaja saa jotain paljousalennuksia, mutta silti.

Samaa olen ihmetellyt. Viimeisten kahden koiran ruokkimiseen meni vähintään yhtä paljon rahaa kuin ennen viiden koiran ruokkimiseen. Kaikki muutkin hinnat ovat nousseet kuin vain eläinlääkärit. Harrastaminenkin on paljon kalliimpaa, joskus sekin oli melkein ilmaista.

[Hetuli]

Mä varmaan alan loppukesästä alkusyksystä kyselee esyiltä kissaa mikä sopis ensimmäiseksi kissaksi. Pentu tai nuori aikuinen. Tai kaks, jos pentuja.

Esy ei yleensä anna pentuja yksinään ja nuorissakin kissoissa varmaan vain, jos on jos jostain syystä, joka ei tule muiden kissojen kanssa toimeen. Mä ehkä sanoisin, että ekaksi kissaksi tai kissoiksi on helpoin, jos kissa ei ole kovin arka eli suosisin kahta pentua, jotka ovat syntyneet esyn hoivissa eli emo on odottanut pentuja, kun on loukutettu.

Luin jostain, että kissanpentujen sosiaalisessa ihmiseen on tärkeää viikot 2-7, en tiedä kuinka hyvin pitää paikkaansa mutta mun Niilani on otettu esyn hoiviin noin parin kuukauden ikäisenä ja on edelleen hieman arka - on nyt ollut mulla syyskuun lopusta. Toisaalta hänen emonsa on huomattavasti hellyydenkipeämpi.

Kissoilla on paljon seuraa toisistaan niin siksi kyllä suosisin kahta kerralla. Monesti esyillä onkin kaveruksia, jotka hakevat yhteistä kotia.

Kissat ovat kyllä yksilöitä niinkuin koiratkin, että vaikea sanoa etukäteen millainen kissa on kun asettuu kotiin.

Arat kissat ansaitsevat myös kodin mutta esimerkiksi lääkitseminen, eläinlääkärikäynnit yms voivat olla haastavia niin siksi en suosittele ensimmäiseksi kissaksi.


Lisään vielä kun olet paljon koiranhankinnasta puhunut niin, älä hanki kissaa koiran korvikkeeksi ajatuksella, että kissa olisi helpompi tai kissa olisi halvempi ylläpidettävä. Näillä ajatuksilla tulet pettymään.
Siinä missä koiran leikkikenttä voi olla koko maailma niin kissa yleensä elää rajatummin sisällä ja ulkotarhassa tai lasitetulla parvekkeella. Toki lenkitkin käyvät mutta ei kissaa samalla tavalla yleensä voi ottaa mukaan menoihin kuin koiraa. Tietyllä tavalla siis kissa on jopa koiraa sitovampi.

Kuluista taas kissan hankintahinta on alhaisempi ja voi syödä vähemmän mutta koiraan verrattuna iso kuluerä on kissanhiekka. Lisäksi kissa tarvitsee kiipeilypuita - nämä tietysti kestävät vuosia.

En tarkoita ylläolevia kommentteja pahalla mutta ajattelin mainita asiasta kuitenkin, kissa voi elää jopa 20-vuotiaaksi niin on aika iso päätös kuitenkin.

[Tiibetinhelmi]

Hyviä pointteja toit esiin, Hetuli.

[Koiruuksia]

Kissan pitäminen on ihan yhtä kallista kuin koirankin. Mielestäni vaan paljon työläämpää kissanhiekkojen putsauksineen ja vie myös aikaa ja rahaakin jos haluaa että niillä on sisällä kiipeilymahdollisuuksia ja aktiviteettejä joita tarvitaan varsinkin jos kissa ei pääse tarhaan (tai valjaissa) ulkoilemaan.
En ottaisi yksinäistä kissaa ellei kyse ole nimenomaan jostain yksilöstä joka ei tule muiden kissojen kanssa toimeen.
Kissa on kovin väärinymmärretty lemmikki. Sitä pidetään helppona lemmikkinä kun ei tarvitse uloskaan viedä.

[Iidis79]

Olen kyllä yrittänyt ottaa selvää asioista. Kissa on ollut mulla haaveissa 10 vuotta. En ole ottamassa kissa koiran korvikkeeksi vaan siksi kun uskoisin sen sopivan nyt paremmin mun elämään. Ja jos nyt en sitä tee niin sitten se taas siirtyy. Kiipeilypuita ja parvekeulkoilua ja ulkoilua valjaissa tai lemmikkikärryssä.

Mä ehkä sanoisin, että ekaksi kissaksi tai kissoiksi on helpoin, jos kissa ei ole kovin arka eli suosisin kahta pentua, jotka ovat syntyneet esyn hoivissa eli emo on odottanut pentuja, kun on loukutettu.

Tollanen olis ihanteellisin.