Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[Hetuli]

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Uskoisin, että kaksi rohkeaa pentua voisi olla helpoin vaihtoehto.

[Koiruuksia]

Kaksi kissanpentua yhtäaikaa on mielestäni myös paras vaihtoehto. Ellei sitten 2 aikuista kissakaveria.
Kaksi kissanpentua voi olla myös hyvin työläs ja tuhoaltis vaihtoehto. Meillähän tuli 9 vuotta sitten pienet kissaveljekset. Toinen niistä on tehnyt tuhoja enemmän kuin kaikki koiramme yhteensä. Ihan oikesti on. Söi/repi mm. lastenlasten nukenvaunuista renkaat. Ja tuhosi kolmen lapsenlapsen kengät. Minun kenkiäni on tuhonnut muutamat. Yhdet miehen kengät. Ottaa tavaroita ja kuljettelee niitä ties minne niin että eivät ikinä löydy. Sitä kiinnostaa eniten kaikki.
Ihana kissa, kova puskemaan ja kiehnäämään, kehräämään. Mutta kun se oli pentu ja nuori kissa niin mitään et voinut tehdä ilman että se oli siinä mukana. Oli välillä oikeasti rasittavaa. Ja sitten se kaikki sen tekemien tuhójen siivoaminen. Välillä oli kertakaikkisen turhauttavaa esimerkiksi herätä yöllä siihen että sellainen todella painava iso tasapohjainen maljakko oli lattialla ja kaikki vedet ja lasinsirpaleet ja kukat. Oli pudottanut sen vielä kissanhiekkalaatikon päälle niin että se hiekka oli paakkuuntunut tosi pahasti.

Kissojen kanssa saa varautua myös tuholaiseen. Vaikka se ei varmaan kovinkaan yleistä ole.

[aunet]

Siinä vaiheessa otsikkoon vastaten, että jokunen tunti sitten kotiuduttiin pikku reissulta. Mittarissa 850 km ja tunteja 13. Lopputuloksena Sissin kaverina ja minun rakkaimpana borzoityttö Kettu, joka kaikista kuudesta ihanasta pedistä lampaantaljaa unohtamatta päätti tunkea itsensä yöunille puoliksi nojatuolin alle. Noo, siinähän on ainakin pylly käteni ulottuvilla. Että näin, ei ollut ihan just suunnitelmien mukaan, mutta olen onnellinen! Mummoikäisenä neuvon, harkitkaa tarkkaan ja punnitkaa eläimen ottamista joka suhteessa. Jos asiat ovat ns. reilassaan, älkää miettikö liian pitkään, lopputulos palkitsee ruhtinaallisesti!

[Dacrest]

^Onnea pikku Ketusta!

[Umac]

Onnea uudesta!^^

[Koiruuksia]

Onnittelut uudesta perheenjäsenestä!

[Avokaado]

Onnea Kettu-pentusesta!

[Tiibetinhelmi]

Onnea, aunet! Olen samaa mieltä, go for it!

[Koiruuksia]

Mulla on nyt joku uusi aktiivisuuskausi koiraharrastuksessa
Kunhan pääsen kävelemään kunnolla ja pääsen myös turvallisesti tuonne seuran halliin niin sitten on kiva treenata syksyllä ja talvellakin lämpimässä tilassa.

Mulla on periaatteessa yksi treenattava koira, rwu Reino. Odotan innolla että päästään taas touhuilemaan. Basenji Laku tulee siinä sivussa, sen kanssa on kyllä vaikka mitä. Näyttelytreeniä, nosea, suurimpana on tämä kissatreeni ja sitten vielä pihalla omat viehetreenit ja oikeat maastojuoksutreenit.

Juttelin viimeeksi treenikentällä yhden kaverin kanssa. Hänellä oli myös monta vuotta väliä ja nyt on taas aktivoitunut.
Ihan parhaalta tuntuu omalla kohdalla se että tunnen että nyt on jaksamista, energiaa ja intoa, ne olivat vuosia kadoksissa.
Tällä hetkellä tuntuu jopa että voisin ottaa pennun Mitä en TIETENKÄÄN tee mutta tuntuu silti mahtavalta että on sellainen tunne että jaksaisi.

Mähän olin jo ihan tuudittautunut siihen että omalta osalta on treenaaminen ohi enkä enää jaksa/pysty harrastamaan mitään. Ihan oikeasti ajattelin että tämä on nyt tässä.
Kevään aikana on kuitenkin alkanut tuntua että haluan, pystyn ja jaksan. En ole oikein uskonut itseäni ja yrittänyt olla kuuntelematta sitä ääntä.
Mutta on se nyt todettava että paskat, mullahan on vielä noin 20 vuotta aktiivista elämää edessä
Oikein kun tässä kuntoudun ja voimaannun niin saatan vielä jopa ottaa seuraavaksi basenjinpennun enkä aikuista kodinvaihtajaa!

Mullahan on jumppakuminaha jolla teen fyssarin ohjeiden mukaan pari kertaa viikossa lihasharjoitelua ja myös tasapainoharjoittelua. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu

[Kissimyyr yhä vaan]

Meillä on talo täysi ja pakko sanoa, että kovin kivaa on, porukka hitsautuu yhteen ja kissoista yhä useampi tuntuu olevan ihan ok koirien kanssa. Rescue-koira Susi on henkisesti paljon paremmassa kunnossa kuin voisi olettaa sen taustalla, ihan tavallinen perusarki liikunnan ja tekemisen kautta tuntuu olevan riittävä hoiva.

[Koiruuksia]

Mukava kuulla
Hyvää juhannusta täydelle talolle!

[Nappis]

Kolme viikkoa ollaan nyt oltu kahdestaan tämän nykyään ainokaisen koiran kanssa. Autiolta tuntuu kämppä vieläkin. Ja opin koko ajan lisää siitä millainen tämä koira pohjimmiltaan on. Se kun on tähän asti elänyt aina laumassa, niin se on vaikuttanut sen käytökseen. Se ei enää olekaan niin yltiöpäisen ahne, vaikka ihan hyvin syökin. Olen myös oppinut, ettei se oikeasti tykkää eräistä tietyistä puruluista, vaikka aina ennen söi niitä hyvällä halulla. Kilpailuhenkisenä koirana se vaan ei halunnut laumassa jättää mitään syömättä.

Ollaan me molemmat nyt jotenkin vähän orpoja ja paljon tuntuu puuttuvan. Tarvittaisiin tänne kyllä toinen koira. Mutta ei kai sitä uskalla ottaa. Pöh. Antaa nyt ajan kulua, ja sitten voi miettiä että onko päätös pysyvä.

[Tiibetinhelmi]

Eilen selvisi, että äidin pappakoira jää meille pysyvästi asumaan. Sehän on nyt ollut täällä kolme viikkoa. Hyvin on mennyt, ja näillä mennään!

[Koiruuksia]

Tuo on varmaan sekä hyvä että vähän haikea uutinen
Käyttekö Manun kanssa moikkaamassa äitiäsi?

[Tiibetinhelmi]

Saa nähdä, toivottavasti päästään moikkaamaan!

Kohta tulee tosiaan ystävä viettämään jussia oman lahden tipsunsa kanssa, ja huomenna mahdollisesti piipahtaa toinen ystävä, kellä on 4 tipsupoikaa! Joten talo tulee olemaan melkoisen täynnä täälläkin, ainakin hetkellisesti!

[Avokaado]

Eilen selvisi, että äidin pappakoira jää meille pysyvästi asumaan. Sehän on nyt ollut täällä kolme viikkoa. Hyvin on mennyt, ja näillä mennään!

Jossain vaiheessa jokaisen on luovuttava lemmikistään, niin kurjalta kun tuntuukin. Elämän tosiasioita.

[Koiruuksia]

Niinhän se on. Olin jo tavallaan jäänyt odottamaan sitä aikaa. Mutta tajusin nyt että en tasan ala sellaiseen. Täysillä eletään, ollaan ja tehdään niin kauan kuin se on mahdollista. Vielä ei ole sen aika

[Tiibetinhelmi]

^Sama täällä!

[Nappis]

Poistin tästä väärässä paikassa olleen tekstin koskien mm. miellyttämishalua ja siirsin sen koirarotupohdintaosastolle, jonne sen luulin laittaneeni alunperinkin...

[dinah]

Juu, minulla on ollut äiti ja sen tytär, ja millään ei uskoisi niiden olevan samaa sukua. Äiti tuollainen innokas agikoira ja muutenkin miellyttämishalua löytyi. Tyttärellä sitä ei ole, ei yhtään. Se on järkevä koira, mutta turha pyytää sitä tekemään yhtään mitään, se tekee kuten parhaaksi näkee. Ikinä ei ole yhdistänyt tekemisen ja palkkion yhteyttä, ei kiinnosta. Mutta järkevyys tekee siitä ihan mukavan kotikoiran, varsinkin kun on niin pieni ettei jääräpäisyys aiheuta esim jumittamista tms.
Mutta sen äiti lähti jokin aikaa sitten, ja tämä tytär saa nyt jäädä viimeiseksi koiraksi.

[Tiibetinhelmi]

^On se tosiaan jännä miten äiti/tytär- tai isä/poika- paritkin voivat olla niin täysin erilaisia! Tää on minusta just se koiramaailman rikkaus.

[Koiruuksia]

Saman rodun sisällä yleensäkin luonnevaihtelut ja ominaisuuksian painotukset ovat tosi suuria. Jopa samassa pentueessa.

Meillä on nyt täällä sellainen FabFive että ei paremmasta väliä. Pelkäsin että borrierisisarusten takaisin tulo olisi pahimmillaan rasittavaa mutta ei ole ollut. Tämä lauma toimii uskomattoman hyvin. Ei voi kuin ihmetellä kaikkien koiriemme mahtavuutta ja olla tilanteeseen tyytyväinen.

[Mea]

Mulla ei ollut aavistustakaan että Wilpertti solahtaisi meidän laumaan näin. Tai siis sen arvasin että partikset ovat evvk ja Onni on kiltti ja ystävällinen. Mutta Mini! Ne painivat ja juoksevat rallia ympäri kämppää ja pihallakin. En ollut ollenkaan tajunnut että siltä puuttuu omanhenkinen kaveri. Tai kokoinen. Olisipa aika kamalaa jos olisi vain yksi koira. Kyllä ne tarvitsevat toisiaan.

[Koiruuksia]

Ihanaa että Mini sai kaverin

[Tiibetinhelmi]

Mini on taatusti mielissään oman kokoisestaan kaverista! Tai siis kasvaahan Wilistä varmaan isompi mutta kuitenkin samaa kaliiperia melkein.

[Hetuli]

Mukavaa, että pienillä on seuraa toisistaan. Näissä taitaa usein olla se, että sitten sen vasta huomaa kuinka eläin nauttii kun on samanhenkistä seuraa.

[Nappis]

Se on kyllä hienoa, kun laumassa on yhdessä viihtyviä koiria, ne rikastuttavat niin paljon toistensa elämää. Ja sitä on kiva itsekin seurata. On ikävä aikoja, kun itsellä lauma vielä oli.

Omassa rodussa olisi tulossa yhdistelmä, jonka sukutaulussa on oma kasvattini. Ei ihan ensimmäisessä tai kolmannessakaan polvessa, kun kaikki omat kasvatit ovat jo edesmenneitä , niin kauan on niistä ajoista. Mutta sitäkään yhdistelmää ei juuri sellaisena olisi olemassa ilman tätä kasvattia, ja olisihan se hienoa vielä omistaa koira, jonka taustalla on oma kasvatti tai muuten tuttua ja läheistä sukua.

Eilen sitten katsoin telkkarista ohjelmaa rescuekoirista ja olisin voinut adoptoida melkein jokaisen näkemistäni koirista. Voi voi. Pitääkö tässä sensuroida itseltään koiraohjelmat ja pentu-uutiset.

[Koiruuksia]

Mä haluaisin aina ottaa kaikki rescuekoirat.

Pari vuotta sitten sydän heitti volttia kun yksi kasvattaja teki yhdistelmän jossa oli takana mun rakkaan Onni rottweilerin takana olleita koiria.
Kahden kennelin koiria eniten, suomalaisia koiria joista tykkään. Mutta mulla oli silloin jo Reino joten en vonut oikeasti edes ajatella ottavani urospentua.
Mutta kyllä otti koville, melkein itkua väänsin.

[Nappis]

Hyvin ymmärrettävää. Resurssit ovat rajalliset ja elämä liian lyhyt...