Lemmikit

Minulla tämä aika on vaihdellut eri elämänvaiheissa. Joskus olen puunannut koiriani paljonkin ja tunteja laskematta, joskus taas on ollut omaan elämään sopivampaa että turkit ovat olleet helppohoitoisempia ja vähemmän aikaa vieviä.
Tällä hetkellä omistan pitkäturkkisia koiria ja turkinhoitoon menee yhteensä noin tunti viikossa, pesuviikoilla pari tuntia per koira. Tämä on itselleni ihan maksimi, yhtään enempää en haluaisi enkä jaksaisi käyttää turkkeihin aikaa. Hyödynnän kyllä turkinhoitoajat puhumalla puhelimessa ja kuuntelemalla musiikkia tai radiota tai katselemalla telkkaria, ettei se nyt sentään ihan pelkästään turkkeihin tuhlattua aikaa ole mutta silti tämä tunti viikossa on kyllä itselleni maksimi.

Minkä verran aikaa te olette valmiita käyttämään koiran turkinhoitoon?

En sekuntiakaan Tosin turkinhoito ei ole pääsyy sille, miksi en ikinä haluaisi pitkäkarvaista koiraa, vaan karvanlähtö, karvojen mukana sisälle tuleva hiekka ym. ryönä, eritteiden tarttuminen karvoihin ja koiran haju. Ja mun mittapuulla esim. labbis on jo karvakasa

Labbiksen karva onkin ihan hirveä! Keväällä harjataan antaumuksella talvikarvaa monta viikkoa ja sitten vedetään trimmerillä kesäkarva lyhyeksi. Jos ei, niin viikko mökillä (saari) ja koira haisee mätänevältä, tuntuu ettei kuivu ollenkaan.
Ensimmäinen ja viimeinen labu taloudessa.
Verrokkina työbc eli karvaton, on kuiva ennen kuin on kirmannut järvestä terassille.
Silkki ei kastele itseään vahingossakaan ja paimensekoituksella on lievänä bluedog, ei ole koskaan kasvattanut päälikarvaa kylkiin, sekin höttö pohjavilla ajetaan kesätukkaan, niin on kevyempi olla.

Eli turkinvaihdon aikaan on pakko vähän harjata ja pari tuntia vuodessa noihin ajeluihin. On ihan maksimi turkinhoitoaika.

En yhtään.

Karvanlähdön aikaan koitan harjailla kerran viikossa, meniskö vartti per koira jos oikein antaumuksella harjaan. Se on aika maksimi. Pesen kunnolla kun turkki tuntuu lähmäiseltä käteen, toisella se tapahtuu kahdesti vuodessa ja silloin pesen toisenkin. Toki myös jos kierivät jossain lähmässä (tai ovat mahasta niin kuraisia etten jaksa odottaa kuivumista, silloin siis vaan huuhdon). Kaikki pesuviikot tai korvakarvojen selvitykset olisivat liikaa.

Suostun korkeintaan huuhtasemaan mahanalusesta ravat veks ja kuivaamaan pyyhkeeseen vaikka päivittäin, mutta harjaa näytän karvanlähdön aikaan (pari kertaa vuodessa), usein ajoitan myös pesun villanvaihtoon koska yhden yleensä klippaan kesäksi ja toinen puolestaan kutiaa ihan hervottomasti karvanvaihdon aikana niin pesulla saan sen kutinan minimoitua. Kolmatta ei ole tarvinnut vielä edes pahemmin harjata, kerran oon sen pessyt sentään tän parin vuoden aikana. Talvisin hoidan kynsienleikkuun ohessa pahiten tursuavia varvaskarvoja lyhemmäksi ja siinäpä se.

Välillä ollut majoituksessa tukkakoiria (havannankoiria, partacollieita ja monenmoisia erimoisia turkkilaatuja) joita olen syystä tai toisesta jout.. saanut puunata ja se on kyllä ihan vihoviimeistä seläntappohommaa. Pienissä erissä sen homman vielä sietää, mutta ei omaksi ikinä mitään otusta mikä kerää lumipalloja, heinänsiemeniä, oravanpesiä tai kasvattaa hipiäänsä huopalevyjä tai järjettömiä takkukasoja.

Venakon turkki on kiitollinen siinä mielessä että se puhdistaa itse itsensä, oikeanlaatuisena siis. Itellä narttuja ja karvanlähtö menee hormonikierron mukaan, valeraskauden jälkeen jonkun ajan päästä irtoaa. Silloin harja ahkerassa käytössä, ulkona harjaillaan, samalla kun itsekin istuskelen niin harja käden ulottuvilla. Muina aikoina riittää kammalla läpikäynti ajoittain, eivät takkuunnu ollenkaan eikä kerää likaa mukaansa. Pesen vain "pakosta", ja näyttelyyn mentäessä. Viime kesänä yhden ainoan kerran pesin. Ihmettelevät ulkopuoliset että miten voivatkaan olla niin valkoisia. Ystävän urosvenakoita joutuu suihkuttelemaan kun pissiä roiskuu sisäreisiin, muuten haiskahtavat ainakin minun nenään. Ovat myös runsaampiturkkisia joten jotkut alueet voi takkuuntua. Omat narttuni eivät myöskään haise edes kastuessaan.

Olen aikoinaan hoitanut satunnaisesti shih tzuja ja jokusen afgaanin. Voe helevetti niitten turkkeja, kyllä meinasi itku päästä. Ja ne oli pakko hoitaa joka päivä, muuten turkit olisi pitänyt leikata! Afgaani vielä menetteli joten kuten, mutta se sitsun naama tosi hankala kaikkine pompuloineen ja siis kun turkki viistää maata mahasta asti. Ja kummankaan rodun kanssa ei metsään asiaa, sukkapuku olisi pitänyt olla, sitsulla päähänkin olisi pitänyt vetää sukkahousut! Kummatkin erittäin kauniita laitettuna, sen pienen hetken.

Pitääkin oikein miettiä miten kauan mulla viikoittain menee koirien turkkien hoitoon aikaa. Tiffit pesen kerta vuoteen, harvemmin tulee edes harjailtua kun karva on karkeaa eikä takkuunnu, paitsi korvien takaa. Tipsut pesen 3-4 kk välein, harjaan kerran viikossa. Tibbet ovatkin sitten vähän eri juttu, mulla on niitä kaksi ja en usko että ihan heti lisää tulee. Haluan pitää ne pitkässä turkissa. Pesu ja föönaus 3 viikon välein, tuossa menee noin reilu tunti per koira. Näitten turkit harjaan vähän perusteellisemmin pari kertaa viikossa. Tällä hoidolla ovat suht takuttomina pysyneet (paitsi tassut, ne huopaantuvat tosi helposti kun aina on enemmän tai vähemmän märkää). Pitää myös olla kunnon välineet (harjat, kammat) ja pesu/hoitoaineet.

Noin 10 minuuttia kuukaudessa per koira.
Koiria en pese oikeastaan koskaan, jos ei ole ihan pakko (pyörinyt jossain pahanhajuisessa).

En ole valmis enää käyttämään turkinhoitoon yhtään aikaa viikoittain.
Meillä on kuitenkin sheltti ja kaksi pientä nypittäväturkkista koiraa. Ne hoidetaan luonnollisesti asianmukaisesti.
Niiden jälkeen luoja minua varjelkoon yhdeltäkään koiralta joiden turkissa on jotain "hoitamista."

Ihanne olisi mahdollisimman vähän. Eli joku mahdollisimman lyhytkarvainen olisi ihanteellinen (ei kuitenkaan karvaton). Tiedän kyllä että lyhytkarvaisistakin lähtee suht paljon karvaa karvanlähtöaikaan, mutta sen vielä siedän kun vaan ei tarvitse aina syyssäillä olla putsaamassa mahanaluskarvoja tai talvisin irroittelemassa lumipaakkuja pitkistä tassukarvoista.

Sen verran vielä että karvalähtö ei välttämättä korreloi turkin hoitoon käytetyn ajan kanssa. Tiibetinterrieristä ei lähde karvaa ollenkaan. Kun taas sitten keväällä tiibetinmastiffi kun heittää pohjavillansa niin pussikaupalla tulee karvaa!

Pesu ja föönaus 3 viikon välein, tuossa menee noin reilu tunti per koira

Saatko Helmi ihan kuivaksi turkin tuossa ajassa? Kun vaikka mä oon tunninkin föönannut omaa pohjavillaista pystäriturkkista niin ei ole vieläkään kuiva
Fööni on ihan kunnon iso koirafööni...En ehkä osaa oikeaa tekniikkaa

Tosta kuivaamisesta, mulla oli berni aikoinaan. Jos se oli jostain syystä pakko kastella läpimäräksi niin se kuivaaminen se vasta mahdotonta oli. Ensinnäkään sitä ei saanut kastumaan ja sitten ei kuivaksi. Se vaati parikin päivää aurinkoisessa tuulisessa säässä kuivattamista, turkki oli niin tiivis, fööni aivan turha kapistus. En koskaan kastellut sitä talvisin, ja kesäisinkin uidessa tai turkin lähdön aikaan. Niin kovaa ei koskaan satanut että se olisi kastunut nahkaa myöten. Ainoa haittapuoli ko.turkissa oli, että mahan alle tassuista roiskui hiekkaa lenkeillä syvälle turkin uumeniin, joka sitten varisi päivän mittaan lattioille, noin sankollinen...siltäkin välttyi kun lenkkeili metsässä.

Niin ihania kuin lapinkoirat ovatkin niin en tiiä haluanko palata siihen. Porokoiranturkkikaan ei ollut helppo kun sitä karvanlähtöä oli ja sai harjata kuukausia ja just kun luuli että nyt se loppui niin koira alkoi tiputtaa karvaa jostain toisesta kohdasta. Ainut että porokoiralla ei sentään mene karvat takkuun. Ja sitä karvaa on jokapaikassa.
Elmon kuolemasta on yli vuosi ja äskettäin löysin vielä sen karvaa takertuneena korihyllyn pyöriin.
Mitteli oli siinä mielessä helpompi että oli pienempi koira ja höttö-aluskarvaa lähti karvanvaihtumisen aikaan suht helposti. Mutta oli se höttöpumpulikarva muuten kaameeta. Lähes näkymätöntä.
En tiiä ovatko trimmattavat koirat sellasia että kun ne trimmaa kerralla niin se on sitten siinä. Ja seuraava kerta kuukausien päästä. Sellanen tai whippet.

^Muistan joskus kuvitelleeni sakemanneilla olevan kovan karvanlähdön.
Kunnes hommasin pari keskiaasiankoiraa: karvanlähtö kerran vuodessa - tammikuusta joulukuuhun - kesällä oli muutaman viikon tauko.

Monia trimmattavia niin kutsuttuja pohjavillattomia rotuja täytyy kammata ja harjata säännöllisesti trimmausten väleissäkin koska niiden karva huopuu ja takkuuntuu pohjalta karvan pituudesta riippumatta.

Harmittaa aina, kun jotkut kehuskelevat miten käyttävät koiransa vaan kaksi kertaa vuodessa trimmissa "eikä siinä välissä tarvi tehdä mitään". Jokainen trimmaaja voi todistaa, että useimpien noin hoidettujen koirien turkki on trimmaukseen tuotaessa umpitakussa ja täynnä huopatolleroita. Ei ole hääviä koiralle kun on huopatakut varpaitten väleissä, kiveksissä, kainaloissa, kaulan ympärillä, sisäreisissä, takapuolessa.. nämä niitä paikkoja mihin takut tyypillisesti tulevat ensimmäiseksi, joillakin yksilöillä melkein silmänräpäyksessä. Pahimmillaan turkki on yhtenäistä huopalaattaa, jonka trimmaaja joutuu hyvin varovasti ajelemaan ihoa myöten ja turkin voi nostaa yhtenäisenä huopataljana pois päältä. Aina tämäkään ei onnistu vaan koira on rauhoitettava eläinlääkärissä turkin ajelua varten, kun iho on niin kipeä kiristävistä takuista ja mahdollisista hautumista.
Päällepäin näiden turkkityyppien turkeista ei tälläinen tilanne näy, joten joskus tilanne tulee omistajille täytenä yllätyksenä ensimmäisellä trimmauskerralla jos on saatu puutteelliset ohjeet turkinhoitoon tai karvaa on kammattu ja harjattu vain pinnalta. Karva pitää kammata ihoa myöten, jakaus jakaukselta, että irtoava karva saadaan pois muodostamasta takkuja pohjalle.

Osalla koirista on niin hyvä turkinlaatu, että tälläistä nopeaa takuttumista ei tapahdu (vaan niille riittää harvempi kampaaminen ja lyhyessä trimmissä ne kestävät takuttomina vähän pidempään) mutta monissa ns. pohjavillattomissa roduissa suurella osalla koirista turkin laatu on sellainen, että turkki vaatii suht tiheää hoitoa trimmausten välilläkin. Ja sanon koko ajan "ns." pohjavillattomat sen takia, että vastoin rotumääritelmän ihannetta monessa rodussa joissa ei pitäisi olla pohjavillaa kuin korkeintaan vähän tai ei ollenkaan, on tilanne nykyään se että suurimmalla osalla koiria on pohjavillaa ja paljon (tai erittäin paljon ). Ja se on just sitä kaikkein takkuuntuvinta ja huopuvinta nimenomaan se pohjavilla.

Jos haaveilee helppohoitoisesta trimmattavasta ns. pohjavillattomasta rodusta, kannattaa kiinnittää huomiota vanhempien turkinlaatuihin, niin saattaa olla pikkasen paremmat mahdollisuudet saada edes vähän helppohoitoisempi turkinlaatu pennullekin. Myös sellainen toimii joillakin, että karva pidetään ihan nulina tiheillä trimmauksilla, mutta oma hommansahan siinäkin tietysti on. Toisaalta karvaa ei sitten kertakaikkiaan irtoa.

Muista trimmattavista en osaa sanoa mitään, mutta ilmeisesti nypittäville roduille ei tehdä kauheasti mitään trimmausten välissä?

Tuo karvanvaihtojen kestoaikakin on muuten mielenkiintoinen juttu. Jollakin omalla koirallani se on kestänyt 3 viikkoa, jollakin toisella, eri rotuisella, pari kuukautta.

Yllätys oli aikoinaan myös se, että näillä ns. pohjavillattomilla roduillakin on aikuisina kevät- ja syyskarvanlähdöt. No tottakai on kun niillä on sitä pohjavillaakin, nyt sen ymmärrän, mutta en vaan tiennyt sitä ennalta kun uskoin rotukuvausten esittelytekstejä ja luulin ettei pohjavillaa ole ollenkaan.

Mulla on ollut kaksi nypittävää, westie ja russeli.

Westieillä oli paljon pohjavillaa ja sille riitti trimmausten välissä kampaaminen viikon-parin välein. Trimmiväli oli 3-4kk.
Kerran trimmiväli venyi 6-7 kuukauden mittaiseksi (lonkkaleikkauksen takia) ja koira näytti harmahtavanlikaiselta takkukasalta. Ei se vielä ollut huopaantunut tms mutta vaati vähän tiheämpää kampaamista.

En ymmärrä, miten muut westien omistajat saivat koiransa pysymään niin puhtaan valkoisina. Mun westie kun rymysi päivittäin metsälenkeillä, se ei koskaan ollut puhtaan näköinen - toisaalta se ei myöskään haissut pahalta.
Kasvattaja-trimmaajan mukaan sillä oli erinomaisen karkea turkki, eikä noita karkeakarvaisia saisi pestä kovin usein. Joten en juurikaan pessyt.
Ehkä ne muut ulkoiluttivat koiriaan vain kaduilla.

Russeli oli karkeakarvainen, aika vähäisellä pohjavillalla. Trimmasin sen itse pari kertaa vuodessa, kampasin joskus, ehkä kerran kuussa.
Olisi sen voinut useamminkin trimmata jotta olisi pysynyt siistimmän näköisenä, muttei se vähän pidempikään turkki juurikaan takkuuntunut, oli helppohoitoinen.

Rotuvalinnan yksi kriteeri oli kyllä ei turkinhoitoa. Siksi lyhytkarvainen (kääpiömäyräkoira) Mä en haluu enää puljata karvojen kanssa, joten liskomallin koira sopii mulle Aiemmat koirat on vaatinu puolesta tunnista kolmeen tutniin viikkotasolla keskimäärin (shelttejä, australianterriereitä, lhasa apso jne)
Nyt jos tulee ylipääsemätön karvanhiplaushimo, otan jonkun kissoista käsittelyyn. Tosin somaleillakaan harvoin tarvitsee takkujen vuoksi tehdä mitään, mutta kaikilta lähtee pohjavillaa ihan himona jos jaksais vaan harjata

Joo trimmattavat ei ole mikään avain helppouteen, että melkein helpommalla pääsee jonkun peruskoiran kanssa vaikka oliskin runsaampi pohjavilla.

MJK kirjoitti:

Pesu ja föönaus 3 viikon välein, tuossa menee noin reilu tunti per koira

Saatko Helmi ihan kuivaksi turkin tuossa ajassa? Kun vaikka mä oon tunninkin föönannut omaa pohjavillaista pystäriturkkista niin ei ole vieläkään kuiva
Fööni on ihan kunnon iso koirafööni...En ehkä osaa oikeaa tekniikkaa

Tuon nuoremman saan kuivaksi tuossa ajassa, sillä on niukempi turkki (pentuturkkia vielä??) ja se kuivuu nopsaan. Mutta vanhempi ottaa sitten sen reilun tunnin kyllä. Mulla on myös omilla jaloilla seisova kunnon koirafööni, tarvitsen kaksi vapaata kättä ja joskus tuntuu (varsinkin tuon nuoremman kanssa!) ettei kolmas käsi olisi pahitteeksi!

Pystärirotuisen pohjavilla voi olla vielä tiiviimpää, sen vuoksi sulla kestää pidempään saada koira kuivaksi?

"Pakko tehdä kahden tunnin puunaus tiuhalla ja täsmällisellä aikataululla"-turkkia en varmaan kestäisi yhtään, mutta joku semmoinen vartin läpiharjaus noin kerran viikossa-parissa ja satunnainen pesu tms ok.
Käytännössä nuo katit tulee melkein päivittäin karstalla vedettyä silloin kun tunkevat syliin ja siitä kovin tykkäävät. Angoralla housukarvat saattaa alkaa vetää takkuun jos kovin pitkä väli tulee joten sitä on pakko vähän seurailla ja toki maatiaisellakin karvan vaihtuessa enimmät irtovillat on mukavampi kerätä harjaan kuin pitkin huushollia.

Ei mitään viikottaista puunausta ja pesua eikä nypittävää turkkia. Mitteleiden turkki on onneksi helppo, harjaan silloin kun muistan

Pystärirotuisen pohjavilla voi olla vielä tiiviimpää, sen vuoksi sulla kestää pidempään saada koira kuivaksi?

Niin se varmaan on. Muuten en föönaisikaan mutta kun toisella alkanut tulemaan hotspottia selkään niin se on pakko nykyään kuivata ettei tule.

Todella vähän jos ollenkaan Onneks salukit on tässä suhteessa yleensä helppohoitosia. Aikoinaan meillä oli trimmattavia karkkarimäykkyjä ja siskon parson, ne nypin aina. Nykyään ei kestäis selkä eikä varsinkaan nivelrikkoiset sormet moista hommaa.

En yhtään.

No ok, karvanlähtöaikana voin tarvittaessa harjata.

En yhtään. Koiran on oltava sellainen että joka viikko ei tarvi tehdä muuta kuin leikata kynnet, jos sitäkään. Inhoan puunausta, toki karvanlähtöaikaan on pakko harjata ahkerasti ettei huku karvoihin. Haaveilen hyvin vähän pudottavasta koirasta. Eka seropi pudotti tosi vähän karvoja koskaan mutta silti tarpeeksi turkkia että pysyi lämpimänä, se oli unelma.

En enää yhtään. Parin cockerin jälkeen kelpuutan vain aivan nylkkyturkkisen koiran sitten, kun sen aika on.

mahdollisimman vähän. harjallla sutasee sillon tällön, ehkä sen kerran viikossa muutaman minsan ajan.
karvanlähtöaikana kannan harjaa lenkillä mukana, ja kiivaimpana vaiheena helpointa vaan pestä ja föönata.