Lemmikit

Oltiin torstaina mäyräkoiran kanssa treenaamassa Pika-kokeeseen, se kun vaaditaan pikkumäykyiltä mahdollisen valioitumisen varalta.
Hagen meni jälkeä oikein hyvin, tosin minä ja kouluttaja yritettiin nypätä koira pois jäljeltä kun muisteltiin mutkan paikka vähän väärin
No, lopulta annettiin koiran hakea omatoimisesti ja jäljittihän se. Putkelle päästyä Hagen yrittikin jujuttaa ja olla liiankin fiksu. Putkessahan on sorkka, joka koiran pitäisi sieltä hakea. Hagen yritti päästä helpommalla ja hilasi sorkan siinä kiinni olleesta narusta ulos
Eipä mitään, naru irti sorkasta ja uudestaan töihin. Kyllä se sitten ihan ite sieltä putkesta haki sorkkansa, kouluttajan mielestä ollaan valmiit Pika-kokeeseen

Sepe-Susi pusi pusi on jo pienestä pitäen ollut älykäs ja hauska.

https://www.instagram.com/tv/CC8s2dmh0DX/

Sen jälkeen kun keksi, että valkoinen kauko-ohjain tiputtaa nameja namikoneesta, kävi erikseen pöydältä varastamassa kauko-ohjaimen ja meni namikoneen viereen painelemaan sitä. Kerran keskellä yötä erehtyi ottamaan valkoisen kaukosäädön ja painoikin musiikit ja discovalot päälle lastenhuoneeseen .

Aamulla tuli hätä kun en löytänyt meidän papparaista mistään. Lopulta kun huhuilin Miroa niin unenpöpperöinen pää nousi lapsen sängyltä tapittamaan hölmistyneenä pää vinossa. Pääsi huojentunut huokaus etten hukannutkaan koiraa ja menin jatkamaan itsekin unia Miro on 9v appe papparainen ja nykyään nukkuu niin hiljaa peiton alla huomaamattomasti, että väliin tulee tunne ettei olekaan kotona.

Päällimmäisin, mikä tulee mieleeni tulee, on se viimekesäinen "broilerien fileet 600g kerralla kitusiin", grillin vierestä pöllittynä.
Maha oli kamalan näköinen. Mutta kun se kömpi mahansa viereen isännän syliin nukkumaan KERRANKIN vatsa täynnä niin eihän siinä voinut kuin nauraa.

Tiedä siitä hauskasta, mutta mä, joka nukun kuin ruumis, läpi koirien ripulien ja oksujen, heräsin kyllä kolmelta yöllä siihen kun punkki nappasi takareiteen kiinni.
Mä inhoon niitä niin syvästi!
Meni tunnin verran että lakkasi se fiilis, kuinka jotain mönkii koko ajan jossain.

Elsa ja kympin seteli. Onneksi oli vain kymppi ja että vain kulma irtosi. Kävi vielä maksuvälineenä. Sen jälkeen on opittu pistämään tärkeätkin paperit heti jemmaan. Edelleen toki vessapaperit saattaa saada kyytiä. Elsa osaa myös avata laatikoita,kaappeja ja jopa ulko-oven joten elämme tällä kuin lapsiperheessä kaikki laatikot teljettyinä ja ovi lukittuna Usein on vaatekaapin liukuovet auki ja vaatteet heitetty lattialle, tietenkin ensin karvastettu, jotta neiti mahtuu sinne kaappiin sitten paremmin nukkumaan.

Löyty muuten arkistosta kympinseteli kuva

Mainoita juttuja

Tässä hyvää huomenta kaikille.

Paskaa aamua kaikille.
Jollain pikkukoirista oli ollut vatsa löysällä. Kahdella matolla ruokailuhuoneessa oli pieniä löysiä kakkoja. Aika monta.
Niitä siinä putsaillessani tietenkin myös astuin yhden päälle.

Olin saanut urakan jo melkein valmiiksi kun siinä kykkiessäni ja mattoa hangatessani katseeni kiinnittyi vähän matka päällä olevaan valkoiseen ruokapöydän jalkaan.
Oi, ei niin paskaa aamua etteikö siinäkin olisi jotain hyvää.
Pöydän jalassa oli pieni, kaunis perhonen. Värityksestä päätellen joku yöperhonen *sydänhymiö*

Hetkinen...vai onko se kuitenkin jotenkin koiran kuolalla pöydänjalkaan kiinnittynyt kuivunut puun lehti?
Ei, ei se ole puun lehti. Se on...*rumpujen pärinää* ...paskaa!
Ei oikeesti. Puolessa välissä pöydänjalkaa oli paskaroiske. Perhosen muotoinen.

Sitä puhdistaessani huomasin että kyllä, pienempi roiske oli myös siinä reunimmaisen tuolin istuinosan poikkipuussa. Se ei näyttänyt miltään muulta kuin ihan itseltään.
Nyt ei mielikuvitus ihan riitä siihen että miten tuo on tapahtunut.
Ja ei, EN tajunnut ottaa siitä perhospaskasta kuvaa.
Siinä olisi ollut kirjaimellisesti paska luontokuva.

Tässä vanha juttu kun edesmennyt rwu oli pentu. Kakkavoittoinen tämäkin jostain syystä.

Jari neuvoi minulle eilen miten Oivan kakat saa kissatarhasta heitettyä näppärästi aidan yli sellaisella kapealla haravalla.
Tänä aamuna sitten innokkaana ryhdyin toimeen. Menin haravan kanssa pökäleitten luokse ja poimin ne haravan kyytiin.
Sitten heilautin haravaa tarkoituksena singota kakat aidan yli.
Kappas, ei ihan onnistunutkaan vaan pökäleet lähtivät suoraan ylöspäin.
Mikä menee ylös, tulee ikävä kyllä myös alas joten kohta satoi kirjaimellisesti paskaa niskaan.
Ehkä en enää yritä tuota systeemiä. En ainakaan ilman sateenvarjoa.

Noihin tulee ihan oma eksoottinen vivahteensa kun omistaa labradorin joka syö kaiken mitä löytää, myös 4 muun paskat…lisää myös määrää, ei vain laatua…

Mäyräkoira on myös hyvin paskaorientoitunut. Nythän mun kissanpennut on jo isompia, eikä enää toimi niin kuin pienenä. Muutama viikko sitte Hagenilla oli vielä kätevä välipala-automaatti. Kun pennun pyllyä nuolee, se saattaa pamauttaa kiitospalan lahjaksi

Tämä on jo vanha juttu, mutta meidän ajokoira oli jotain vuoden ikäinen silloin. Olin odottamassa, että ruoka kypsyy uunissa ja jätin uuniin jälkilämmölle siksi aikaa kun kävin pissalla. Kun vessasta astuin pihalle niin uunin luukku nökötti nätisti lattialla ja koira heilutti häntää vimmatusti pitäen samalla sirkuttavaa ääntä. Ruoka onneksi oli uunissa kuitenkin pysynyt eikä koira sitä sieltä ollut saanut pois. Ei siinä auttanut kuin soittaa huoltomiehelle nöyränä, että meidän uunille kävi hassusti. Huoltomies sitten tuli muutaman päivän päästä uunin tilannetta tarkistamaan. Hetken siinä uunin luukkua käsissään pitäen lausahti, että tehdääs siten, että tämä luukku jäi käteen avatessa ja saatte uuden uunin ilman mitään korvausvelvollisuutta. Onneksi sitten oli viimeinen uuni johon koira yritti murtautua

Tämä samainen koira muutenkin järjestänyt hirveän noloja tilanteita. Ulos lähtiessä eräällä lenkkikerralla bongasi fasaanin ja tämä sankari sitten kiipesi katolle sen fasaanin perässä. Fasaani lensi pois ja koira pelkäsi tulla alas katolta vaikka mikään korkea pudotus ei ollut lumihankeen. Ei kun sisälle herättelemään puolisoa ja pyytämään apuun. Lopulta puoliso ja meidän silloinen naapuri pelastivat koiraa katolta pois

Onpa tuo kasaritoimintasankari onnistunut jäämään nakeliin pusikkoonkin kun taas yritti fasun perässä liitää korkealle. Valitettavasti puska tuli tielle ja sitä sitten metsästysporukan kanssa sieltä pelasteltiin. Sen jälkeen porukka halunnut, että jätetään Rambo kotiin seuraavilla metsästysreissuilla. Upponallesta tuttu laulava lintukoira on varmana ollut ajokoira. Semmoiset ihanan karmivat sulosoinnut pääsee ilmoille kun fasaanin bongaa.

Nyt onneksi ei enää syty kuin jänikselle niin päässyt jo takaisin metsästysreissuille mukaan jälleen

Oli sitten sekin kerta kun töistä tultiin kotiin ja ihmeteltiin miksi tiskikoneen alaritilä on keskellä olohuonetta ja verijälkiä ympäriinsä yläkertaan saakka. Siinä sitten rätin kanssa kuljin putsaamassa jälkiä ja Rambo nökötti sängyn vierellä pitäen etujalkaa ylhäällä kun yläkertaan saakka pääsin putsailuissa. Nopeesti koira tutkittavaksi ja nätti syvä vekki etujalassa. Hirveällä kiireellä soittelua meidän vakkarieläinlääkärille ja saatiin heti aika tulla näyttämään koiran koipea. Eipä olisi tullut mieleen, että joku yrittäisi murtautua tiskikoneeseen ja oli repinyt jalan johonkin terävään tiivisteen alla olleeseen juttuun jonka oli saanut irtoamaan rimpuillessaan nakelista itseään. Onneksi oli kuitenkin vain pintahaava eikä tarvinnut tikkejä. Puolisolta uhrasin paidan ja siitä väsäsin suojavaatteen koiralle kun siinä oli riittävän pitkät hihat

En nyt tiedä onko niinkään tempaus, mutta vähän niinkuin Juippia ja sen teinikoiravillejä silmälläpitäen vihdoin ja viimein saatiin tuo meidän piha aidattua. (mehän ollaan yli kymmenen vuotta asuttu tässä ilman naapureita, niin eipä oo aitakaan ollu niin ylhäällä to do -listalla) Nyt on naapureita, niin se aita on vähän niinkuin ihmisillekin huomioksi ja merkiksi.

Ihan kyllä semmosella löperöllä verkkoaidalla, että meneehän ne piskit siitä läpi taikka yli ihan heittämällä, jos niikseen. Mutta ollaan nyt yksi kerrallaan opeteltu niitä rajoja. Paitsi, että Juipin kanssa ei nyt oikeen suju tämä mun leppoisa mielikuva, että me istutaan ja kahvitellaan ja koira touhuaisi omiaan ympäri pihaa..

Ei touhua, makaa pöydän alla. Leppoisaa kyllä sinänsä, mutta vähän liiankin leppoisaa Ja se pöytä ollu siellä olemassa jo paljon ennen aitaakin. Aivan turhaa työtä tehtiin, pyh. ( )

Mun nuorin mittelini Hukka rakastaa niitä pieniä puruluita, joissa on ympärillä kuivattua kanaa. Koirien herkut ovat vaatehuoneessa isossa Pedigreen kassissa, minkä Hukka oikein hyvin tietää. No, kerran oli sitten jäänyt vaatehuoneen ovi rakoselleen, niin tämä sankari oli kaivanut kassista puruluupussin, keplotellut se auki, syönyt kanakääreen noin kymmenestä puruluusta ja sirotellut ne ympäri vaatehuoneen ja makkarin lattiaa Koira oli hyvin itseensä tyytyväisen näköinen, kun vihdoin aloin ihmetellä jatkuvaa rapinaa ja menin katsomaan mitä on tekeillä (kuvittelin se siis ensin syövän ihan asiallisesti puruluuta, jonka olin sille antanut).

Samaisella koiralla oli noin vuoden ikäisenä jokin fiksaatio sellaisiin kiristimiin jolla esim. ulkoiluhousujen lahkeet saa nilkasta kiristettyä. Kerrankin olin ostanut uudet housut niin kotoa poissaollessani oli kurkotettu naulakossa riippuvien housujen lahkeisiin ja siististi nakerrettu kiristimet irti. Samaten kun mulla on pari kokoonmenevää ostoskassia, jotka suljetaan samanlaisella kiristimellä, niin muutaman kerran koira avasi repun, kaivoi tällaisen kassin esiin ja poisti kiristimen Ei onneksi koskaan syönyt niitä, mutta en edelleenkään käsitä miksi ne piti poistaa.

Löysin oikein kuvatkin housunlahkeitteni kanssa askartelusta

Edesmennyt labbis keksi kaikkea pientä, kiitos ahneutensa.

Sen ollessa noin puolivuotias, ovella oli kotiin tullessa vastassa kohtalaisen pyöreä pentu. Napero oli päässyt jotenkin käsiksi keittiöntasojen kaukaisimmassa nurkassa olleeseen 3 kilon nappulasäkkiinsä. Vieläkään en tiedä, miten se oli säkin sieltä saanut. Nappulat olivat kadonneet viimeistä murua myöten. Ulos päästessään koira oksensi sulamatonta nappulaa ja yritti syödä oksennuksensa, koska ruokaa... Ensimmäisen koiran omistajana tietty soittoa huolesta soikeana eläinlääkärille.

Kyseinen koira oppi myös "rahastamaan" kaikilla lenkkimatkan varrelle osuvilla roskilla. Pentuna yritti syödä kaiken tienposkista, joten luopumista treenattiin ahkerasti. Se vaihtoikin roskien syömisen siihen, että oikein metsästi roskia ja jumahti kuono kiinni niiden ääreen. Tuijotti kulmiensa alta luopumiskäskyä odotellen ja jos sitä ei tullut, niin kokeili etuhampailla roskia varovasti edelleen ulkoiluttajaa silmäillen. Jos ei tullut vieläkään luopumiskäskyä, niin roska yritettiin vetää kitusiin.

Kyseinen koira myös juoksi ympäri pihaa grillin vierestä varastamansa folion kanssa. Folio oli tyhjä, mutta tuoksut varmaan houkuttelevat, koska siinä oli ollut jotain grilliruokaa. Jos lattialle/maahan tippui jotain, niin samainen koira veti sen nanosekunnissa kitusiinsa - tuskin ehti itsekään tajuta mitä nieli... Tällä tavoin meni mm. muffinin kera silikoninen muffinivuoka. Kerran jäi kylppärin ovi auki ja saippuasta puuttui sen jälkeen koiran etuhampaiden muotoinen palanen. Makuelämys ei ilmeisesti ollut mieleinen, koska koko saippuapala ei ollut kadonnut. Joskus kyseinen koira tunki itsensä sijattuun vuoteeseen päiväpeiton alle eikä löytänyt sieltä enää ulos. Toinen koira oli edellispäivänä karannut sänkyyn nameja sisältäneen aktivointilelun kanssa, joten sänkyyn oli ehkä jäänyt jokin vastustamaton herkku.

Labbis oli niin omaa luokkaansa, että nykyiset spanielit tuntuvat sangen maltillisilta. Ahneita nämäkin, mutta ei mitään labbikseen verrattuna. Näiden kohdalta tulee ekana mieleen vanhempi sprinkku ja joululahjat: Paperin repiminen on tälle Se Juttu. Kuusen alla ei voi pitää paketteja, koska hää käy repimässä ne sieltä. Mikä yllättävintä, lahjakääreistä paljastuvat herkutkin jää lattialle lojumaan, kun kääreiden repiminen itsessään on niin nastaa. Mitään muuta tämä ei tosin olekaan elämänsä aikana repinyt tai rikkonut kuin sitä paperia.

Vanhempi koirista rakastaa karkaamista. Kiertää säännöllisesti aidan läpi, jos jokin kohta olisi pettänyt. On mm repinyt vähitellen ja salaa varaston oveen reikää kunnes oli tarpeeksi iso kolo että pääsi kaivautumaan ali ja takaoven kautta vapauteen.
Viikko sitten oli käynyt vieraita ja olivat käyttäneet metsäporttia. Sanoin kyllä että se pitää kiinnittää myös köydellä, mutta olisihan se pitänyt itse tarkistaa...

Makailtiin poreissa ja koirat olivat pihalla. Rupesin seuraamaan nuorempaa koiraa, se hyppi iloisesti aidan luona muttei haukkunut, minkä tekisi jos siellä jotain olisi. Katselin kun se seurasi jotain ja heilutti häntää. Nousin välittömästi ja marssin alasti pihan poikki ja näin että jotain heinikossa liikkuu ja odotin että tulee näkösälle. Ja vanhempi koirahan se siellä seikkaili. Karjaisin pysähtymiskäskyn ja koira kääntyi tuijottamaan pettyneenä.

Sitten tulikin ongelma. Seisoin alasti aidan vieressä, en huonon jalkani takia pääsisi aidan yli, jos poistun tästä, koirakin poistuu tuolta. Karjuin miehelle, siellä oli poreet päällä eikä kuullut mitään. Koira alkoi hivuttautumaan kohti metsää ja reagoi minun käskyihin lähinnä sillai että tuu pakottamaan. Viime hetkellä lapsi pisti päänsä ovesta ja minun viittomisesta sentään tajusi tulla apuun. Rohkeasti kiipesi penkin avulla aidan yli ja sukkasillaan painoi nokkospuskien läpi hakemaan koiran.

Onneksi asutaan maalla, en olisi välttämättä kaivannut yleisöä tähänkään tapahtumaan.

Kaksi tapausta, jotka eivät silloin naurattaneet yhtään:

Olin hakenut koirille Kennelrehusta jauhelihaa, piti ottaa nautaa, otin vahingossa possua. Liha kuin liha, ajattelin ja annoin koirille illalla normaalia suuremmat annokset rankan treenipäivän jälkeen.

Yöllä heräsin kun vanhin sakemanni on sängyssä, pää mun kasvojen lähellä ja tuijottaa. Seuraavaksi kuului oksennusta edeltävä, mahan pohjasta tuleva pumppaava ääni.
En ehtinyt liikahtaakaan kun koira oksensi paineella koko vatsalaukun sisällön mun päälle. Oksennusta oli mm mun hiukset ja koko sänky täynnä.

Koira äkkiä ulos - minne se ei enää oksentanut koska vatsalaukku oli jo tyhjä. Petivaatteiden vaihto ja suihkun kautta takaisin nukkumaan.
Loput possut syötin koirille pikkuhiljaa pois, muun lihan seassa.

Samaa aihetta:
Aikoinaan tulin töistä kotiin ja huomasin mäyräkoiran löytäneen jostain C-vitamiinipurkin, oli syönyt jonkin verran vitamiineja.
Koira näytti hyvinvoivalta ja C-vitamiinihan on vesiliukoista, joten ajattelin ettei hätää.

Lähdin sitten käymään koiran kanssa mun äidin työpaikalla, sanomalehden konttorin asiakaspalvelupisteessä - kaikki siellä tykkäsivät rapsutella mäykkyä.
Äitini työpiste oli noin 5-10m pituisen käytävän päässä ja siellä koira alkoi yökkimään.

Nappasin koiran kainaloon ja lähdin vauhdilla juoksemaan kohti ulko-ovea. Siinä täydessä juoksuvauhdissa koira oksensi paineella, kuorruttaen konttorin seinät 1, 5 m korkeuteen, melkein koko käytävän pituudelta.
Tulipahan siivottua.

Muinoin meidän omenapuuhun oli ilmestynyt uusi talipalloteline, ajattelin että mies on sen ostanut ja mainitsin asiasta. Mies ei tiennyt telineestä mitään, oli kuvitellut mun ostaneen sen.
Kysyin asiaa pojalta, joka totesi löytäneensä telineen puun alta ja nostaneensa sen takaisin puuhun roikkumaan.
Tässä vaiheessa piti jo hetki miettiä, mitä ihmettä on tapahtunut. Seuraavaksi soittto naapurille, joka kertoikin talipallotelineensä hävinneen.
Syyllinen paljastui seuraavana päivänä, kun yksi koirista kakkasi vihreää talipalloverkkoa.

Setterin elämässä on sattunut ja tapahtunut. Nuorempana, yksin kotona ollessaan, se onnistui kerran laittamaan oven takalukkoon. Ainoa vaihtoehto oli murtautua sisälle.

Meillä oli lauantaina akvaarion ostajat ja pakkasen vuoksi (yli -20) ei haluttu laittaa koiria tarhaan. Laitetetiin ne keittiöön porttien taakse. Ovat olleet siellä myös kun on käynyt kasvien ja kalojen hakijoita eikä ole ollut mitään ongelmaa.
Sieltä ovat hiljaisina katselleet.

Nyt ei mennyt ihan yhtä hyvin. Ilmeisesti 4 ihanaa ihmistä jotka tulivat meille sisälle olivat liikaa Reinolle eikä se kyennyt hillitsemään itseään.
Se hyppäsi neljä kertaa portin yli ja tuli innoissaan leihumaan ja yrittämään pussailla niitä ihmisiä.
Ja kaksi kertaa kun Reinoa palautettiin keittiöön, tilanne päätyi siihen että Ainokin oli Reinon kanssa leihumassa ihmisten seassa
Lopulta minun piti mennä keittiöön niiden kanssa että Reino pysyi siellä.

^ Tervetuloa kerhoon, sanoo Ilo, jonka motto on "180 cm ei ole edes hidaste".

^

Tähän ketjuunhan sopiikin hyvin yksi ikuisesti mieleen jäänyt tapaus, ei kyllä tuntunut silloin kovin hauskalta mutta jälkikäteen vähän naurattikin. Mittelini Arttu (RIP), joka koko elämänsä söi ongelmitta kaikkea asiaankuulumaton (kuten haaraosan kaksista farkuista ja muutamista pikkareista, useamman pehmolelun ym.), varasti kerran vessan roskiksesta käytetyn tamponin ja söi sen. Eteisen matto näytti siltä, kun siinä olisi murhattu joku, mutta päällimmäisenä oli tietysti heti huoli koirasta. Tarkkailin sitä silmä kovana suolitukosoireiden varalta, mutta tamponin naru tuli kahdessa osassa luonnollista tietä ulos seuraavana päivänä ja sitä seuraavana päivänä koira oksensi itse tamponin. Ei ollut onneksi mahtunut mahalaukusta eteenpäin. Vessan roskiksen kanssa pääsi joku muukin koirista joskus puuhailemaan (onneksi ei syömään mitään), jos unohdin painottaa vieraille että ovi on ehdottomasti laitettava kunnolla kiinni.

Tuosta tuli mieleeni että eka koirani tuli kerran kun oli vieraita, jostain siihen heidän keskelleen roikottaen suussaan (siitä narusta) käytettyä tamponia.
Kerran toi pikkuhousut pyykkikorista.

Yksi koiristamme (oli jotkut juhlat) vei vanhalle sukulaiselle jotain hänen käteensä. Nainen ilahtui, koira toi minulle lakua!
Koska meillä ei ollut lakua tarjolla, menin tilanteeseen ja pyysin saada sen "lakun" kun oli ollut koiran suussa.
Se "laku" oli kakkakikkare. Ikinä ei selvinnut kenen se oli ja mistä koira oli sen saanut. Ja kaikkein eniten mietittiin että MIKSI koira vei sen täysin tuntemattomalle ihmiselle.

Meilläkin kerran vieras heitti koiralle palloa niin se veikin takaisin pyykkinarulta varastamansa stringit. Lievästi hävetti mutta onneksi ne oli sentään puhtaat

Tuosta talipallojutusta tuli mieleeni, että mun edesmenneellä venakolla oli talipallofetissi. Kun vakijuoksutuspaikkaamme joen varteen ilmestyi talipalloteline, juoksuhommista ei tullut enää mitään, koska venakko oli kuin transsissa hyppimässä puuhun, eikä sitä saanut pois sieltä kuin perässä vetämällä. Päätin sitten erään kerran antaa niiden juosta toisella puolella jokea, niin sillä hetkellä, kun päästin venakon irti, se syöksyi salamana jään yli ja suoraan talipalloille Tuo kyseinen venakko oli muutenkin todella kova keksimään kaikkea kiellettyä kivaa, ja armoton ruokarosvo. Nykyisten (ja edesmenneiden) enkkujen kanssa on niin ihanan helppoa, kun niitä ei kiinnosta pöydillä olevat ruoat eikä kiellettyjen esineiden tuhoaminen. Paitsi Rominan erikoisuutena silmälasit

Viime viikolla metsälenkillä puolisolle iski pakottava tarve tehdä neitseelliseen puuterilumeen lumienkeli.
Ei ehtinyt montaa sekuntia hangessa maata, kun paikalle syöksyy, elvytykseen erikoistunut, Silkkidori (labradoria äitipuolenaan pitävä silkki).
Selvästi oli akka ensiavun tarpeessa, ihan kuollut täytyy olla kun vaan makaa.
Samalla hetkellä siltä tulee, ilman yhtään ennakkovaroitusta, yrjö, puolittain akan naamalle…
Ja mitä oltiin nautiskeltu…tietenkin edellisen päivän koiranpaskamehujäätä…

Jäi lumienkelit siihen, akka elpyi valonnopeudella, antoi itselleen lumipesut -27°C päivänä ja lähti syljeskelellen kipittämään pari kilometriä kohti autoa, että pääsee kotiin ja suihkuun

Hyvin elvytetty! Heräsi hetkessä, kyllä vinttikoira keinot keksii kun on todellinen hätä.

TlGER kirjoitti: Nykyisten (ja edesmenneiden) enkkujen kanssa on niin ihanan helppoa, kun niitä ei kiinnosta pöydillä olevat ruoat eikä kiellettyjen esineiden tuhoaminen.

Pitikin mennä sanomaan



Naapurissa on muuttohommat käynnissä, ja Romina on tietysti aivan raivona. Se oli sitten näköjään purkautunut näin.

Tänään kotiin tullessa koirat olivat iloisena ovella vastassa, kuten normaalisti. Huomion kiinnitti setterin vasemmassa takajalassa roikkuvat rintaliivit - setteri tosin ei moista pikkuseikkaa näyttänyt noteeraavan
Hakaset olivat tarrautuneet tiukasti kintereen karvoihin ja liivit kietoutuneet jalan ympärille. Irroitus onnistui vain leikkaamalla liivit setterin jalkakarvoista irti.

Osallistuin teams-taukojumppaan, en vaan muistanut että kyseessä oli keppijumppa. Huomasin sitten että hieman tuo lisähaastetta jos ensimmäinen käteen osuva kepinkorvike on vanha kouluraippa jota nykyään käytetään kissojen leikitykseen ja saa sitten jumpan lomassa väistellä karvapainoja jotka koittaa saalistaa raipan päässä olevaa "häntää"...

^