Lemmikit

Mikä olisi sellainen pieni, mutta tosi reipas koira, joka jaksaa lenkkeillä, mutta toisaalta mahtuu kassiin lentomatkoja ajatellen.

Meillä on lähipiirissä ja itselläni ollut perhoskoiria ja niistä lähes kaikki ovat olleet reippaita lenkkeilijöitä. Tykkäsivät muutenkin touhuta mukana ja olivat myös helppoja irtipidettäviä. Miinuksena nuoskalumen tarttuminen turkkiin vaikeutti talvella lenkkeilyä välillä. Muuten ovat olleet mukana retkeilemässä, hitaammilla hiihtolenkeillä, pilkillä jne.
Terveydenkin suhteen oli tuuria ja kaikki ovat olleet pitkäikäisiä. Hammaskiveä vaan kertyi helposti ja sen kanssa sai olla tarkkana.

Pieniä ja jaksavat kävellä: toyvillakoira, papillon, phalene.
Reippaudesta en kuitenkaan menisi takuuseen. Kaikissa näissä roduissa on paljon tosi arkoja, trimmajien ja eläinlääkäreitten mukaan myös jopa pelkoaggressiivisia koiria. Mutta kivoja ja reippaitakin yksilöitä näissä kyllä on.

Myös sisäsiisteys on näissä hyvin vaihtelevaa. Tiedän monia perhosia ja pikkuvillakoiria, jotka eivät perheensä valtavasta panostuksesta huolimatta ole milloinkaan oppineet sisäsiisteiksi. Ja monella menee oppiminen tuonne 1-2 vuoden välille, varsinkin nartuilla.

Mutta jos nämä kaikki riskit uskaltautuu ottamaan ja sattuu käydä hyvä tuuri sekä panostat kunnolla huolelliseen koulutukseen, niin näistä roduista on mahdollista saada ihan ensiluokkainen lenkki- ja matkustuskaveri. ♡

Kleini tai kääpiöpinseri .
Kumpiki tosin haukku herkkiä,mut vissiin koulutuksela voi puuttua

Eiköhän kaikki terverakenteiset pikkukoiratkin jaksa normaalit kävelylenkit ihmisen tahdissa. Chihujeni kanssa kävellään tunteja ihan ongelmitta, ovat oikein innokkaita lenkkeilijöitä. Mutta talvi voi olla vähän hankala, palelevat suhteellisen herkästi ja aika pienikin lumen määrä tarkoittaa jo kahlaamista yms.

Mulle talvi ei ole ongelma, kun asun nyt ulkomailla enkä käy Suomessa pakkasilla.

Pitäis kyllä varmaankin täsmentää, että mitä tarkoitetaan lenkkeilyllä, se kun tuntuu olevan ihmisille niin monenlainen käsite, että vaikea nyt tietää, että millaista koiraa haetaan. Mun havanna kävelee helposti 10 kilsan lenkkejä ja 20 kilsaa päivässä. Ja mun koirahan käytännössä juoksee suurimman osan matkasta silloin kun minä kävelen reippaasti. Noilla 20 kilsan päivinä on lähinnä menty kohtuu tasaisia metsäpolkuja ja munkaan kävelyvauhti ei ole koko ajan ns. reipas.

Siis peruslenkkeily on max tunti kerrallaan. Nyt käyn yli tunnin lenkin aamuisin, kun ei ole vielä liian kuumaa. Lenkkeilen paljon, kun teen etätöitä ja tuossa on metsäpuisto vieressä. Nykyinen koira painaa 8 kg, mutta se on mittasuhteiltaan kuitenkin liian iso matkustamoon otettavaksi. On luonteeltaan sen verran arka koira, etten ruumaan sitä halua laittaa, joten jää hoitolaan reissujen ajaksi. Tosin reissut on ollut vähissä korona-aikaan. Seuraava koira sitten ehdottomasti sen verran pienempi, että sen voi ottaa lentomatkalle mukaan. Kiitoksia ehdotuksista. Mulla oli kerran kaksi chihua hoidossa ja ne ei tykännyt lenkkeilystä yhtään ja silloin mietin, ettei tätä rotua ainakaan, mutta hyvä tietää, että nekin voi tykätä lenkkeilystä.

Varmasti hyvin pitkälle tottumis- ja kuntokysymys. Jos alat pennusta asti lenkkeilyttämään säännöllisesti ja koira on terverakenteinen ja terve niin varmasti koira kuin koira pystyy...

Itsellä oli lapsena shih tzu joka oli oikein hyvä lenkki- ja hiihtokaveri. Ja tykkäsi istua moottorikelkan, pyörän ja veneenkin kyydissä. Sitä en tosin suosittele rotuna terveysseikkojen takia (joita en pienenä ymmärtänyt, otettiin naapurista purentavikainen pentu kun halvalla saatiin . Terve kyllä muuten oli ja elikin 14-vuotiaaksi.)

Siskolla phalene joka oikein hyvä lenkkikaveri myöskin.

Pienissä roduissa kannattaa aina huomioida hampaat, polvet ja sisäsiisteys.

Chihuissa vaikuttaa olevan valtavaa hajontaa lenkkeilyhalussa ja -kyvyssä. Luulen, että osalla chihuja on jonkinlaisia rakenteellisia ongelmia, olisivatko polvet yleisimmin?, jotka estävät normaalin lenkkeilyn. Ainakin meidän lähiseuduilla on monta linkuttaen, nilkuttaen tai muuten vaan vaivalloisen näköisesti kävelevää chihuahuaa. Siis huom. kävelevää. Ne eivät ikinä juokse vaan kävelevät hitaasti ja vastentahtoisen ja vaikean näköisesti korttelin ympäri tai käyvät tienpäässä postilaatikolla. Ja näitä chihuja on siis useampi ja eri omistajilla.

Sitten on joitakin omistajia, joilla on tosi reippaat, kivat ja sporttiset chihut. He lenkkeilevät päivittäin, tekevät viikonloppuisin kunnon metsälenkkejäkin, he myös harrastavat joidenkin koiriensa kanssa agilityä, rallytokoa ja noseworkkia. Jotkut chihut toimivat myös kaverikoirina.

Eli todella suuri hajonta tässä(kin) rodussa. Sisäsiisteyshän on rodussa noin 50 prosentin luokkaa, eli vain noin puolet aikuisista chihuista on täysin sisäsiistejä.

Nuo chihuahua hoitokoirat olivat täysin sisäsiistejä, joten siinä ei ollut ongelmaa.

Mä olen tavannut aivan ihanan ja reippaan prahanrottakoiran. Oli ainakin tämä yksilö paljon kivemman näköinenkin, kuin netistä löytyvät kuvat rodusta.

Joskus oli kolme chihua. Näistä kaksi tykkäsi lenkkeillä, kolmas kyllä jaksoi, mutta olisi mieluummin maannut sohvalla. Mutta jos vielä koiran otan, yritän etsiä reippaan ja hyväpäisen chihun. Ihana rotu, mahtuu käsilaukkuun tiukassa tilanteessa, kulkee helposti lentokoneet yms, häkki ei vie koko autoa ja oikeanlainen chihu on reipas, rohkea, iloinen ja sosiaalinen. Miinuksena arpapeli sisäsiisteyden kanssa, meillä leikatulla uroksella oli kusikausia, välillä oli vuosia sisäsiisti.

Yksi mun tuttu kasvattaa chihuja. Sanoo, että omansa ovat sisäsiistejä.
Heillä on myös isompia koiria.

Kyllä sisäsiistejä chihujakin on.

Mulle on jäänyt mieleen tuo luku 50 prosenttia Chihuahuayhdistyksen sivuilla pari vuotta sitten olleista terveyskyselyn tuloksista, ja niiden vastausten mukaan siis vain noin 50 % aikuisista chihuista oli täysin sisäsiistejä. Vastauksiakin kyselyyn oli tullut ihan reilusti, joten mistään tilastovääristymästä tuskin oli kyse. Muistan, että tarkistin sen, koska prosentit olivat niin hurjia että piti varmistaa voiko tämä edes pitää paikkansa.

Muoks. Tuntemieni chihu-aktiiviharrastajien koiristakaan ei ihan jokainen ole täysin sisäsiisti, vaikka nuo koirat on kaikin puolin tosi hyvin kasvatettuja ja osa verrattain pitkälle koulutettujakin.

Jos chihu - kokkoinen miellyttää niin tosiaan prahanrottakoira tai venäjäntoyterrieri voi olla vaihtoehto, ovat vähän pitempijalkaisia ja mielestäni kuonoakin on enempi. Löytyy myös pk ja lp turkilla.

Prahanrottakoirat eivät tunnu kestävän ehjinä. Tuttavapiirissä monta (!) koiraa, joilta operoitu kinttua ja ties mitä, kun joku on hypännyt sohvalta, toinen jäänyt isomman koiran jalkoihin, kolmas tuli pihalta kolmijalkaisena... näitä riittää.
On oikeasti suhteessa todella heiveröinen ja linnunluinen otus, enkä sanoisi että kestää normaalielämää, ainakaan ilman että on omistajalla pinkka kunnossa lekurin suuntaan.

Katsele kääpiöpinseriä mieluummin. Ne on oikeasti reippaita ja kestäviä pieniä koiria. Keskimäärin tarvitsevat lekuria vain rokotuksiin.

Kääpiöpinseristä tuli mieleen amerikankääpiökettuterrieri
https://xn--amerikankpikettuterrieri-yb ... a-rodusta/
Saatavuudesta muualla maailmassa en tiedä ja olisin Suomessakin tarkka mistä kennelistä ottaisin.

Mites schipperke?

Ei ole omaa kokemusta mutta ainakin itellä on käsitys, että ovat erittäin reippaita ja aktiivisia.

Jossain kirjotinkin jo, että rodulla tuntuu (omistajien itsensä kertomaa) olevan aika paljon sisäsiisteysongelmia aikuisilakin koirilla.
Muutenhan rotu olisi ihan täydellinen (paitsi epilepsia?) meillekin eläkepäivien koiraksi.

Koska omat sipukat oppi sisäsiistiksi supernopeasti ja tosi pieninä, mun on nyt pakko laittaa faceen kysely näistä kusiputkista. Toivottavasti vastaavat rehellisesti.
Edit. En ehdottanut sitä koska eivät välttämättä mahdu lentokassiin plus aktiivisuus vaihtelee tosi paljon, joillekin riittää tunnin lenkki ja sitten on niitä jotka ovat oman elämänsä pk-rotusia ja vaativat tekemistä sen mukaisesti.

Toinen edit. En teekään kyselyä kun en osaa ja en jaksa kahlailla vastauksia ja niiden sivujuonteita pelkästään kirjoituksista läpi.

piku kirjoitti:Koska omat sipukat oppi sisäsiistiksi supernopeasti ja tosi pieninä, mun on nyt pakko laittaa faceen kysely näistä kusiputkista. Toivottavasti vastaavat rehellisesti.
Edit. En ehdottanut sitä koska eivät välttämättä mahdu lentokassiin plus aktiivisuus vaihtelee tosi paljon, joillekin riittää tunnin lenkki ja sitten on niitä jotka ovat oman elämänsä pk-rotusia ja vaativat tekemistä sen mukaisesti.

Tule kertomaan että minkälaisia vastauksia sait

Mua ei koiran aktiivisuus haittaa, shipperke olisi turkiltaan passeli (ei tarvitse olla ekana pukemassa) ja kokokin olisi oikein näppärä.
Haukkuherkkyys ei haittaa.

Kännyllä ei voinut laittaa kyselyä mutta koneella sain laitettua, kerron kyllä kun vastaavat

Hyvä! Odottelen

Mielenkiintoista, piku (ja tähän laittaisin ison peukun mikäli se olisi täällä mahdollista )

Itse en ole pitänyt sipukoita ollenkaan pahimman pään kusiluikkuina, mutta en kyllä tunnekaan rotua kovin hyvin.

Juttelin aikoinaan yhden kasvattajan kanssa ja hänkin (huushollissa on myös suurempia koiria ja kaikki ovat enemmän tai vähemmön koulutettuja) sanoi että ikävä kyllä aikuisillakin saattaa olla puutteellista sisäsiisteyttä.
Ja omistajilta kyselemäni mukaan puutteellista sisäsiisteyttä on aika usealla. Liian usealla ja sen vuoksi vähän "hylkäsin" rodun koska mulla on traumoja yhden puutteellisesti sisäsiistin koiran kanssa elämisesta 10 vuoden ajalta. EI ikinä enää.

Höh, onpa ikävää jos siinäkin rodussa on käynyt niin. En tosiaan tunne rodun nykytilannetta juuri ollenkaan, mutta pari-kolmekymmentä vuotta sitten tunsin niitä jonkun verran.

Mutta toivotaan että saadaan paljon (ja rehellisiä) vastauksia pikun kyselyyn!

Mulla oli 80-luvulla treenikaverilla kaksi shipperkeä. Tai laivakoiria ne silloin olivat.
Mainioita tyyppejä, sisäsiistejä kumpikin. Uroksia. Kovia haukkumaan kyllä.

Mä oon tuntenut pitkään yhden sipukka kasvattajan. Ei oo kyllä sisälle kuseskeltu, ei noit pienet, eikä isompi rotu. En kyllä vois kuvitellakkaan hänen koiriensa käyttäytyvän ylipäätään huonosti
Yhdellä tutulla on ollut häneltä myös, eikä mitään probleemaa. Tosin en vois kuvitella hänenkään koiriensa
Näppärän kokoinen pikkurotu. Muuten en rotua tunne, mutta noit on kyllä ihan kivoja pakkauksia. Tosinkun en rotua tunne, niin enpä tiä kuinka paljon on kiinni kasvatuksesta.

Ei se aina ole kiinni kasvatuksestakaan. Mulla tosiaan ollut näiden 44 koirallisen vuoden aikana tasan yksi joka ei ollut 100% sisäsiisti. Ja sen kanssa tosiaan tsempattiin.
Esimerkiksi mulla on jokainen rottweiler oppinut ihan itsekseen ja "heti" kun on vaan päässyt ulos.
Nyt on 16 viikkoinen pentu talossa, kaikki matot olleet koko ajan lattioilla eikä ole tehnyt kuin yhdet pissit sisälle. Oli 8 viikkoinen ja mies tupeksi aamulla tupeksimistaan ennen kuin pääsi lähtemään pennun kanssa pihalle niin siinä tuli pieneltä pissi. Kakkoja ei ole tullut sisälle yksiäkään.

Olen sanonut ennenkin että ilman Minjaa (tuota joka ei koskaan oppinut 100% sisäsiistiksi) olisin varmasti itsekin sistä mieltä että on koulutuskysymys. Onhan mulla ollut myös toyvillakoira ja kääpiöpinseri, molemmat täysin sisäsiistejä. Kuvittelisin että omistaja voi aina vaikuttaa sisäsiisteyteen.
Voisin sanoa että "Mulla on ollut koiria 44 vuotta, eri kokoisia, ja kaikki ovat olleet sisäsiistejä. Koulutuskysymys."
Nyt tiedän toisin.