Lemmikit

Meillä ei tietenkään olla vielä toivuttu rakkaan Minosen poismenosta, eikä Mellinkään. Tai eihän niistä oikeasti toivu ikinä.

Mutta kun tosiaan Minonen otettiin pois 10 vuotta liian aikaisin ja aivan yllättäen, niin meillä oltiin vähän ongelman edessä. Pikku Wilpurtti jäi ilman leikkikaveria. Se yritti leikittää isoja, mutta eihän niitä kiinnostanut. Leikin itse sen kanssa, mutta minä taas en ole pieni koira.

Sitten onnenkantamoisena meille tupsahti mahdollisuus ottaa Wilpurtin kaveriksi pikku Tauno (nimi itse annettu!). Näin sitten tehtiin. Monta äkkinäistä muutosta ja pääni on sekaisin, mutta nyt meillä on ihana toimiva lauma. Wilpurtti otti heti Taunon parhaaksi kaverikseen. Nyt täällä painitaan, leikitään sidostesukkaa ja kaahaillaan sekä nukutaan yhdessä ja erikseen. Isoja ei kiinnosta. Tauno on rohkeampi ja reippaampi kuin Mini oli, mutta paljon rauhallisempi kuin Wili. Minin tapaus oli kamala onnettomuus, mutta nyt sitä tilannetta ei pääse tapahtumaan enää toiste. Ovi on säädetty niin ettei se tee tuollaista.

Tauno on oikea sydäntenmurskaaja. En ole koskaan nähnyt sellaista katsetta kuin sillä on. Se käytiin hakemassa Vantaalta, ja kotimatkalla se nukkui käsivarrellani ja katsoi välillä silmiin sellaisella ilmeella, että pidäthän sinä minusta hyvää huolta. Tauno on ensimmäinen oikea sekarotuiseni, eli sen emo on toy villakoira ja isä on pommi. Eli aika pieni poika tulossa. Pystykorvasta ja luppakorvasta tuli tuloksena yksi kumpaakin.

Minä niin aavistin tämän, onnea!

Onnea uudesta!

Mä arvasin itekseni myös, ettei kovin kauaa voi mennä, kun Wili saa omankokoisensa kaverin.
Onnea uudesta koirakaverista, Taunosta!

No tottahan toki Wili leikkikaverin tarvitsee, tää nyt oli vaan ajan kysymys

onnea Ihana ilon tuoja surun keskelle

Varmasti on paljon mielen myllerrystä, mutta kyllä tuo uuden pienen kaverin ottaminen on varmaan oikea päätös. Ei Willin tarvitse kärsiä siitä että sen kaveri kuoli. Ehkä noin pieni pentu ei sitä edes ymmärrä tai ajattele, muuten kuin siten että oli kaveri ja sitten ei ollutkaan enää. Onnea Taunolle.

Olen myös paljon katsellut noita pieniä sekarotuisia, jotkut ovat selvästi tehtailun tuotoksia (samassa paikassa aina jotain myytävänä ja rotukoiran hintaan), tai halutaan rahastaa pienillä koirilla, toiset ihan vaan tavallisten ihmisten halu teettää itselleen oman koiran pentuja.
Mua vieläkin vähän harmittaa etten ottanut pari vuotta sitten sitä yhtä terrierisekoitus pentua. Mutta päätös oli päätös. Ehkä tulee parempi aika.

Olikos Wili villis poika? En muista. Meinaan vaan sukukypsyys ikää...

Onnea Taunosta. Mukavaa kun Wilillä on samankokoinen kaveri.

Mea kirjoitti:Minin tapaus oli kamala onnettomuus, mutta nyt sitä tilannetta ei pääse tapahtumaan enää toiste. Ovi on säädetty niin ettei se tee tuollaista.

Minä olen nyt tylsä paasaava ämmä, mutta kyse ei ole yksittäisestä ovesta tai oven säätämisestä. Sinulla on lauma koiria ja Ilolla on omat ominaisuutensa. Se on nyt nähty riittävän monesti mm. Mellin ja tuon Minin tapauksen yhteydessä, sen Ilon kyky toimia niin kuin toimii. Se ei ole mikään yksittäiseen oveen kiinnittyvä tapaus vaan yhdistelmä koiran omaa tunnetilaa ja sitä hetkeä missä muut ovat ja mitä muut tekevät, myös sinä itse. Ole siis todella varovainen kun lauma elää noin nopealla tahdilla, välillä hektisesti ja muutoksia tullut hiljattain useampi.

Meitä on täällä monta "ämmää" ja uskon monen miettivän näitä samoja, moni täällä elänyt lauman kanssa ja tietää sekä näkee asiat siis vähemmän kiltisti.
Kaikkia haluavat vain hyvää, siitä ei ole kyse, mutta koiralauma on koiralauma kunkin yksilöllisillä ominaisuuksilla ja koska tilanteet elävät meidän jokaisen elämässä, täytyy myös itse olla tarkkana ja asian edellä.

Kaikkea hyvää!

Juu Wili on toki poika.

^ Olet varmasti oikeassa. En voi kuitenkaan nyt erilaiseksi Iloksi tästä muuttua, enkä haluakaan. Se hyväksytään omana itsenään ja sen mukaan toimitaan.

Onnea pikku Taunosta! Ihanaa, että Wili sai uuden pikkukaverin

Umac kirjoitti:

Mea kirjoitti:Minin tapaus oli kamala onnettomuus, mutta nyt sitä tilannetta ei pääse tapahtumaan enää toiste. Ovi on säädetty niin ettei se tee tuollaista.

Minä olen nyt tylsä paasaava ämmä, mutta kyse ei ole yksittäisestä ovesta tai oven säätämisestä. Sinulla on lauma koiria ja Ilolla on omat ominaisuutensa. Se on nyt nähty riittävän monesti mm. Mellin ja tuon Minin tapauksen yhteydessä, sen Ilon kyky toimia niin kuin toimii. Se ei ole mikään yksittäiseen oveen kiinnittyvä tapaus vaan yhdistelmä koiran omaa tunnetilaa ja sitä hetkeä missä muut ovat ja mitä muut tekevät, myös sinä itse. Ole siis todella varovainen kun lauma elää noin nopealla tahdilla, välillä hektisesti ja muutoksia tullut hiljattain useampi.

Meitä on täällä monta "ämmää" ja uskon monen miettivän näitä samoja, moni täällä elänyt lauman kanssa ja tietää sekä näkee asiat siis vähemmän kiltisti.
Kaikkia haluavat vain hyvää, siitä ei ole kyse, mutta koiralauma on koiralauma kunkin yksilöllisillä ominaisuuksilla ja koska tilanteet elävät meidän jokaisen elämässä, täytyy myös itse olla tarkkana ja asian edellä.

Kaikkea hyvää!

Aivan, ja jääkö tuollaisesta tilanteesta antipatioita sitä koiraa kohtaa joka aiheutti onnettomuuden. Vaikka olikin tarkoituksetonta? Tragedia kuitenkin. Aina on vaaratilanteita kun on isoja ja pieniä koiria samassa. Toivotaan parempaa jatkoa.

Onnea pennusta!

Ja Umacilta hyvää pohdintaa lauma-asioista.

Iidis79 kirjoitti:Aivan, ja jääkö tuollaisesta tilanteesta antipatioita sitä koiraa kohtaa joka aiheutti onnettomuuden. Vaikka olikin tarkoituksetonta? Tragedia kuitenkin. Aina on vaaratilanteita kun on isoja ja pieniä koiria samassa. Toivotaan parempaa jatkoa.

Minulleko? Ei, ei missään tapauksessa. Ilo on koira ja se reagoi koiramaisesti ja itselleen henkilökohtaisesti tyypillisesti. Ilo on ihan yhtä rakas kuin muutkin.

Vaaratilanteet ennakoidaan minkä vaan kyetään. Ihmeisiin kuitenkaan pystyy harva.

Kiitokset onnitteluista, pikku Tauno on tuonut hurjasti iloa surun keskelle.

Koira on tietysti aina koira ja eläimillä ylipäätään on omat rajoituksensa.

En tiedä osaanko pukea sanoiksi mutta itse ajattelen niin, että eläimen luontaisia ominaisuuksia voi joutua vähän hiomaan koulutuksella/kieltämällä jotta kaikkien laumanjäsenten elämä on mahdollisimman turvallista ja mukavaa. Pienet ovat turvassa ja vanhat saavat olla rauhassa nuorten häröilyltä tarpeen tullen.

Hyvä Umac, että otit asian puheeksi, on askarruttanut minuakin. Se, että yksi ovi on eliminoitu, ei tarkoita, etteikö vastaavaa tilannetta voisi tapahtua vielä uudestaan muualla. Toivottavasti pikkupennut ovat omassa tilassaan koirien ollessa yksin kotona. Mietin myös mitä Hetuli sanoi tuntemuksista koiraani kohtaan, jos se olisi aiheuttanut toisen koirani kuoleman. En tiedä.

Tauno näyttää kyllä aivan Tarmolta!

Ei liity mitenkään otsikkoon, mutta muistakaa jokaisen koiran ruokarauha! Portit ja aikaa, ja jokaiselle oma vesikuppi myös!

Kiitos kommenteista. Teen parhaani lauman kanssa ja porttia ja järjestelyä löytyy. Kirjoitin ovesta vähän huonosti, ei pitänyt sanoa että koko ongelma olisi ratkennut sen eliminoinnilla, vaan että oviongelma ratkesi.

En muista mean koirahistoriaa, mutta ilmeisesti melko tuore asia on lauma, jossa on näin suuria kokoeroja. Meillä elettiin vastaavaa elämää 15 vuotta ja siinä pitää tosiaan olla koko ajan kartalla ja ennakoida. Oletan esimerkiksi, että meallakaan koirat eivät ole koskaan keskenään yksin. Pentujen aikuistuessa voi myös tapahtua yllättäviä muutoksia ja yhteenottoja. Paljon vaaditaan myös vanhemmilta koirilta, kun nyt lyhyellä ajalla on tullut näin paljon muutoksia.

Komppaan Umacin aiempaa viestiä, ja toivon myös kaikkea hyvää ja ymmärrystä siihen, että ne pienet tarvitsevat oikeasti "erikoissuojelusta" ihan vain suurien kokoerojen vuoksi. Toki tiedostan, että olen itse (varmasti iän ja kokemuksien myötäkin) tosi varovainen. Mulla esim. on kaksi just samankokoista koiraa, jotka tulevat tosi hyvin toimeen. Silti nekään eivät ole yksinoloja keskenään, koska jo esim. rajussa, leikissä voi sattua huonosti puhumattakaan siitä, jos tuleekin joku yhteenotto.

Meillä on ollut erinäisiä laumoja iät ja ajat. Tällä hetkellä suurin painaa yli 50 kg ja pienin 7 kg.
Koiria on erilaisia ja kaikki eivät sovellu laumaelämään. Me olemme yhdestä koirasta aikoinaan luopuneet kun se kävi pienemmän päälle. Sillä kertaa selvisimme säikähdyksellä mutta emme halunneet ottaa riskiä että jotain pahempaa tapahtuisi. Kyseinen koira ei vaan ollut laumakoira. Se meni ainoaksi koiraksi ja eli uudessa kodissaan yli 13 vuotiaaksi, onnellisen elämän.

Kun on kotonaan lauma koiria, niiden on myös hyvä olla hallinnassa yhdessä ja erikseen. Tämä tarkoittaa sitä että jokaisen koiran pitää olla hallinnassa. Silloin on mahdollisuus hallita myös se lauma. Jokaisen koiran pitää olla kuulolla ja koirien täytyy ymmärtää kenelle puhutaan.
Normaalisti tämä tarkoittaa enemmän tai vähemmän hallintaa vahvistavia harjoituksia jokaisen koiran kanssa. Sekä yhdessä että erikseen. Säännöllisesti.
Tämä korostuu toisten rotujen kanssa enemmän kuin toisten.

Koira on se mikä se on. Meilläkin on luonteeltaan hyvinkin erilaisia yksilöitä tässä nykyisessä laumassa. Jos pitää kotonaan koiralaumaa, omistajalta vaaditaan aina erityistä huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta kaikessa. Ja hyvää koiranlukutaitoa. Nuo asiat korostuvat aina kun laumaan tulee muutoksia. Lauma tavallaan järjestyy aina uudelleen kun sen kokoonpano muuttuu. Mitä enemmän muutoksia tulee, varsinkin lyhyen ajan sisällä, sen suurempi riski on sille että jotain tapahtuu.

Toivotaan ettei Mean laumassa tapahdu enää pienille mitään.
Ja kannattaa tosiaan miettiä isojen ja pienten koirien erillään pitämistä kun ovat keskenään kotona (koska omistajan kotiintulo voi kiihdyttää niitä ja sitten voi tulla ylilyöntejä siinä kiihtymistilassa. Riitaa voi tulla tietenkin myös ihan mistä tahansa kun ovat keskenäänkin ) ja myös valvomatta ulkona. Se on sitä ennakointia. Kaikkeen ei tietenkään voi varautua mutta voi parhaansa mukaan ennakoida ja pyrkiä minimoimaan riskit. Lauman kanssa eläminen (ilman vahinkoja) on oma taitolajinsa johon kannattaa suhtautua tarvittavalla vakavuudella. Ihan niiden koirien vuoksi, varsinkin jos koirilla on suuria kokoeroja.

Ja niin ikävälta kuin kuulostaakin, niin meiltä lähtisi muualle asustelemaan koira joka käy toistuvasti jonkun toisen/toisten saman katon alla asuvan koiran/ koirien päälle syystä tai toisesta.
Omistajan tehtävä on pitää huolta että kaikilla hänen kotiinsa hankkimillaan koirilla on hyvä ja turvallinen olla. Mutkumähaluun on syynä siihen että koiria on monta. Aina niiden kemiat eivät kohtaa ja silloin omistajan pitäisi ymmärtää ajatella koiriensa parasta, lauman toimivuutta ja toimia sen mukaan.
Toimiva lauma ei ole sellainen missä tulee kohtalokkaita konflikteja koirien kesken.
Lisäksi, kun on kaksi pentua yhtä aikaa, niidenkään keskinäisestä toimeentulosta ei voi sanoa mitään ennenkuin ovat ainakin 2 vuotiaita.
Eikä aikuisten koirien toimeentulosta pennun kanssa ennen kuin se on aikuinen. Siihen saakka kaikki on arvailua.

Minäkin liityn ilonpilaajiin, mutta lisäisin että ne tilanteet ei käytännössä juuri koskaan ala kuolemalla kun puhutaan laumassa elävistä, sitä ennen on täytynyt tulla varoituksia ja merkkejä stressistä. Joita sitten ei ole huomioitu, syystä tai toisesta, ei kuulu minulle mutta ajattelen nyt näitä uusia pieniä.

Meiltäkin lähtisi eläin joka edes yrittää tappaa, ei ole tarkoitus että eläimet stressaavat ja pelkäävät, ja ihmisellekin on älyttömän rankkaa vahtia koko ajan tilannetta ( meille on tullut kaksi koiraa kissojen lisäksi, vaikka molemmat näyttäisi rakastavan kissoja, on ollut ihan sika rankkaa pitää vahtia).

Että analysoisin tilannetta, vähintäänkin. . Koska ellei juurisyytä löydetä ja poisteta, on iso riski että sama käy uudelleen

Mulla menis varmaan luottamus koiraan, joka aiheuttaisi toisen koiran kuoleman. Vaikka se ikään kuin voisikin olla vahinko, niin siitä huolimatta. Ja voiko noin kova tarttuminen oikeasti edes olla vahinko, ei oman lauman eläimiä oteta noin kovaa kiinni vaikka olisikin koko eroa.

Mä välillä poden huonoa omaatuntoa, kun omalla koiralla ei ole koirakaveria, siitäkin huolimatta, että mun koira ei selvästi välitä muiden, edes tuttujen koirien seurasta kovin paljon eikä juurikaan välitä leikkiä tms. Toisen koiran ottaminen kuitenkin arvelluttaa juuri siksil että mitä jos kaikki eivät tulekaan toimeen, mitä jos joku ahdistuu tai pelkää. Ihan yhtä lailla tämä on asia mikä vaikuttaa myös laumassa oleviin kissoihin. Mulla on lähipiirissä ja täällä samoin PP:ssä aika paljonkin tiedossa laumoja, joista joku on joutunut vaihtamaan kotia, eläimiä pidetään jatkuvasti erillään, joku ei ole sisäsiisti jne. Mun raja ei mene pelkästään siinä, että olisi väkivallaan uhkaa vaan kaikenlainen stressikäyttäytyminen olisi mulle merkki siitä, että mä olen epäonnistunut ja eläimen olisi parasta elää muualla. Mä en myöskään sekoittaisi kovin isoja ja pieniä koiria keskenään, jo pelkkä jalkoihin jääminen on mun mielestä asia mitä yhdenkään koiran ei tarvi kokea tai pelätä. Mä en myöskään itse edes millään tavalla jaksaisi eristää ja vahtia koko ajan, ettei eläimet voisi olla samassa tilassa jne. Mulle ainoa vaihtoehto on se, että kaikki elävät sulassa sovussa, kaikilla on mukava olla eikä kukaan oireile. Mä en suoraan sanottuna tiedä kovinkaan montaa koira- kissa- tai sekalaumaa jossa olisi näin vuosikausia. Osa ihmisistä ei vaan edes itse tajua, ettei siinä laumassa ole kaikilla hyvä olla ja selitellään mitä ihmeellisempiä juttuja, mitä koirat ja kissat tykkää tai ei tykkää tehdä vaikka osa niiden käytöksestä johtuu nimenomaan siitä, että siinä laumassa on jotain ahdistavaa.

Hyviä pohdintoja tullut tänne kyllä. Just tuo, että jokaisella lauman jäsenellä on oltava turvallinen olo kotona, mitään ei saa pelätä, pitää pystyä olemaan rennosti oma itsensä. Ja kun lauman johtajalla on kaikki langat käsissä, on itselläkin hyvä olla.

Mä olin nyt kyllä jotenkin lukenut sen ensimmäisen kuolemasta kertoneen viestiketjun väärin, kun jostain kumman syystä mulle oli jäänyt käsitys että Mini oli pihalle karattuaan jäänyt auton alle. Nyt kävin lukemassa uudestaan ja sehän olikin ihan toisenlainen keissi.

Onnea uudesta perheenjäsenestä ja voimia surutyöhön! Mulla ei ole ikinä ollut kerrallaan kuin yksi koira, mutta itse varmaan vastaavassa tilanteessa en hevillä uskaltaisi pitää onnettomuuden aiheuttanutta koiraa lauman pienimpien joukossa. Vaikka se sitten olisikin loppupeleissä vain hätävarjelun liioittelua.

Mella M kirjoitti:Ja voiko noin kova tarttuminen oikeasti edes olla vahinko, ei oman lauman eläimiä oteta noin kovaa kiinni vaikka olisikin koko eroa.

Jos se olisi ollut oikeasti kova tarttuminen tai tappomielessä päälle käynti, niin pienemmältä olisi lähtenyt henki heti tai se olisi vähintäänkin ollut yltä päältä veressä. Tässä tapauksessahan puremajälki jäi aluksi jopa kokonaan huomaamatta. Mikä ei toki poista sitä asiaa, että tappelut laumassa ylipäätään ovat aina ongelmallisia tilanteita, ja kokoeron ollessa suuri voi sinänsä pienikin tappelu olla kohtalokas.

Isomman koiran ei tarvitse kovinkaan kummoisesti tarttua pienen kun jälki voi olla kohtalokasta.

Siksi kannattaakin aina kaikissa tuollaisissa tilanteissa käydä molemmat koirat huolellisesti läpi. Koko turkki ihan nahkaa myöten järjestelmällisesti.
Esimerkiksi kulmahampaan aiheuttamat pistohaavat eivät monesti näy varsinkaan pidemman(paksumman turkin alta ja ne voivat helposti tulehtua ja aiheuttaa ongelmia jos jäävät huomaamatta ja saavat rauhassa muhia.

Ja kun lauman koirien kokoerot ovat suuret niin ei voi vaan antaa niiden huseerata keskenään täysin ilman valvontaa.
Keskenään ollessaan pienet ja isot erillään ehdottomasti. Ja jos laumassa on joku jonka kasetti ei niinsanotusti kestä niin erityishuomio kiihdyttäviin tilanteisiin sen kanssa.

Jos lauma pääsee vahingossa karkuun etuovesta niin en sanoisi että niiden tarkoituksella annettiin huseerata keskenään täysin ilman valvontaa.

Onhan ne tietysti silloin samassa tilassa olleet, jos pystyvät kaikki samanaikaisesti ryntäämään pihalle. Mutta vahinkoja sattuu ja tärkeintä on jatkaa eteenpäin ja muuttaa olosuhteita tarpeen mukaan.

Minä en voi henkseleitä paukutella, koska on vain kissoja ja niissä onneksi kokoerot ovat niin pieniä, että kokoeroista johtuvia onnettomuuksia ei satu. Eikä kissat yleensäkään toisiaan vahingoita ( tietääkseni) vaikka rajusti leikkivätkin. Olen niin mukavuudenhaluinen etten haluaisi kyllä kotonani tehdä mitään eri tiloja tai muita järjestelyjä. Poikkeuksena tietysti väliaikaiset ratkaisut vaikka pentuaikana tai sairastaessa jos tarpeen.