Lemmikit

Mulle itelle on kunniakysymys että koirien turkeista ei hapsota yhtään irtokarvatuppoa vaan harjaan ja pesenkin tarvittaessa niitä. Ovat siis pystykorvaturkkisia.

Viikonloppuna rapsuttelin kahta eri perheen suomenlapinkoiraa ja olin aivan kauhuissani, kun molemmilla oli turkit ihan sellaista melkein huopaa... vähän matkaa oli normikarvaa mutta tyvi ihan "huopamattoa"... Onkohan kuinka yleistä suomenlapinkoirissa tämä turkin hoitamattomuus? Ja muissakin tuon tyyppisissä turkeissa?

Ilmankos ne näyttävätkin mahdottomilta tankeilta kun karva on tuollaista ja mahtaa olla melko kuuma olla

Ei se varsinaisesti ole koiran tai rodun syy ettei ole harjattu karvanlähtöaikaan. Eli hoitamattomista koirista löytyy noita, olen myös ajellut kaljuksi norjanharmaan, jolla oli monen vuoden alusvillat mattona päällä.

Kaikista turkkiroduista löytyy valitettavasti koiria, joiden omistajat eivät hoida/harjaa koiriaan riittävästi.
Mulla tekee pahaa tuttavaperheen pk collie, jolla on valtava turkki ja paljon huopaantuneita takkuja. Sillä on vielä aina valjaat päällä, myös sisällä ja se huopaannuttaa tietty vaan lisää. Mutta ei sitä koiraa voi tietenkään ajella klaniksi, kun pitää olla turkki ja voisihan sitä harjata, mutta kun se ei tykkää (jaa-a, miksiköhän ei )

Turkinhoito on turkkirotuisella kaiken a ja o.
Meillä oli lapinkoira/samojedi joka vanhempana kastroituna kehitti aika hirveen hormoniturkin ja samaan aikaan alkoin vihata harjausta. Se antoi mun harjata mutta ei äidin,kunnes viimeisenä vuotena se ei kunnolla antanut munkaan harjata. Sen karvanvaihto meni sekaisin niin että se tiputti karvat talvella (lähes kaljuksi) ja kesällä siitä ei juurikaan irronnut mitään. Hotspotti kierre helpotti tuon kastroinnin myötä, mut tuollainen huopaantuminen paheni. Nyt jos olis sama koira niin ajaisin turkin alas kokonaan kesäisin.
Jalostuksessa pitäis kiinnittää huomiota koiran hyvinvointiin ja alkaa jalostamaan kohtuullisempia turkkeja.

2 lapinkoiraa ollut omassa huushollissa. Turkit hoidettiin asianmukaisesti. Iso työ ja paljon irtoavaa pohjavillaa.
Ei ole mun juttu ja siksi meille ei lapinkoiraa tulekaan vaikka muutenhan se olisi oikein kiva koira varsinkin kun tykkää olla pakkasellakin ulkona ja täällähän sitä saisit tehdä talviaikaan turvallisesti omalla alueella niin paljon kuin vaan sielu sietäisi.

Muistan oikein hyvin vieläkin miten lappalaiset jotenkin "heräsivät eloon" kun tuli kylmät ilmat ja lunta.

Silloin kun mulla oli vielä bouvier ja tuli niissä piireissä vähän liikuttua niin yllättävän monella buvvella oli takkuinen turkki, varsinkin just jos yhtään syvemmälle työnsi sormensa. Ja kerran mätsärituomari mun buvveherraa tuomaroidessaan kehui ilahtuneena että onpa mukava koskea tätä kun se on puhdas ja takuton että ilmeisesti mätsäreihinkin tuodaan karvakoiria joiden turkkia ei ole huollettu. Vaikka voisi luulla että mätsäriin erityisesti laitettaisiin koira kuntoon.

Sen vuoksi en oikein tykkää kun monesti turkkirotujen omistajat vähättelee sitä hoidon vaativuutta. Minusta ennemmin pitäisi vähän liioitella jotta rotua harkitsevat ottsvst sen turkin oikeasti huomioon koiraa hankkiessaan ja ovat sitoutuneet sen hoitoon, oli se sitten harjaamalla tai leikkaamalla. (On siinä ajelemisessakin oma vaivansa kuitenkin.) Kun ei voi vieraista ihmisistä ikinä tietää ja se turkin takkuisuus oikeasti vaikuttaa koiran elämänlaatuun.

Meillä 2 suomenlapinkoiraa,sisäkoiria.
Ei ne huopaannu,nuoremmalle korvien takaa tulee takut.
Harjaan 1-2x kuukaudessa vain läpi koko koiran ja toki karvanlähtö aikana enempi.

Ambba kirjoitti:Silloin kun mulla oli vielä bouvier ja tuli niissä piireissä vähän liikuttua niin yllättävän monella buvvella oli takkuinen turkki, varsinkin just jos yhtään syvemmälle työnsi sormensa. Ja kerran mätsärituomari mun buvveherraa tuomaroidessaan kehui ilahtuneena että onpa mukava koskea tätä kun se on puhdas ja takuton että ilmeisesti mätsäreihinkin tuodaan karvakoiria joiden turkkia ei ole huollettu. Vaikka voisi luulla että mätsäriin erityisesti laitettaisiin koira kuntoon.

Sen vuoksi en oikein tykkää kun monesti turkkirotujen omistajat vähättelee sitä hoidon vaativuutta. Minusta ennemmin pitäisi vähän liioitella jotta rotua harkitsevat ottsvst sen turkin oikeasti huomioon koiraa hankkiessaan ja ovat sitoutuneet sen hoitoon, oli se sitten harjaamalla tai leikkaamalla. (On siinä ajelemisessakin oma vaivansa kuitenkin.) Kun ei voi vieraista ihmisistä ikinä tietää ja se turkin takkuisuus oikeasti vaikuttaa koiran elämänlaatuun.

Omalta kohdalta tiedän, että se mikä ennen oli "ei se nyt niin työlästä ole" (eli kahden isovillakoiran pitäminen ns. isossa turkissa joka oli yhden koiran pesu, föönaaminen ja trimmaaminen joka ikinen viikoloppu) olisi tällä hetkellä aivan mahdotonta. En missään tapauksessa hankkisi minkäänlaista villakoiraa tai muuta rotua jonka turkki vaatii jatkuvaa pesemistä, föönaamista tai jotain muuta.

Tarkoitan siis sitä, että ihmisten intressit/jaksaminen tmv ovat erilaisia ja voivat vielä vaihdella huomattavastikin elämän aikana.
Se mikä yhdelle on ihan pikkujuttu koiran turkin osalta, voi olla toiselle kertakaikkinen mahdottomuus.
Se "vähättely" voi johtua ihan tuollaisestakin syystä.

Sitä se varmasti isolta osalta onkin mutta tätä just tarkoitin että kun ei voi tietää millainen henkilö siellä on kuuntelemassa. Vaikka itselle se harjaaminen tv- tä katsellessa olisi mukavaa niin olisi hyvä tiedostaa että kaikille ei ole (tai kaikki ei edes katso telkkaria) ja olisi minusta fiksumpaa sanoa että 'harjata pitää ja se vie aikaa' kuin että 'no siinähän se menee telkun katselun sivussa, helppo homma'.
Ja sitten sekin että sille rodun miettijälle voi sattua hyvin hankalan turkinlaadun omaava yksilö ja taas ollaan pulassa jos ennen pennun hankintaa on kerrottu että senkus telkkua katsellessa kerran kuussa harjaat korvien taukset ja homma valmis.
Varsinkin ekakoiralaiset ei välttämättä ollenkaan tiedosta millaista vaivaa koirasta on ylipäätään, olen huomannut.

Totta.

Onko teillä joilla on ollut turkkirotuja (mm. suomenlapinkoiria tai collieita) kasvattaja kertonut turkinhoidosta? Ja siitä että koira kärsii huopaisessa turkissa?
Voisin kuvitella että tuollaisilla roduilla, joilla vähän pidempi päällykarva pohjavillalla, ei välttämättä kerrota turkinhoidosta niinkuin esim vaikka afgaaneilla, villakoirilla jne.

Valistaakohan edes eläinlääkärit koiranomistajia turkkiasioista esim. rokotuksilla käydessä?

Että voiko osaltaan olla ihan tietämättömyyttä sellaisilla ihmisllä, jotka ottavat vain lasten ollessa pieniä sen yhden koiran lemmikiksi...?

En muista ollenkaan.

Mulla oli kuitenkin ollut isovillakoiria joiden kanssa opin (käy ihan kaikille koirille joilla on pidempää/paksumpaa karvaa) että turkki käydään läpi jakaus jakaukselta niin että nahka näkyy. Vain niin voidaan varmistaa ettei siellä ole mitään takkuja/huopaantumisia.
Ja että koiraa ei kannata pestä ennen kuin se on käyty läpi koska mahdolliset takut voivat silloin huopaantua.

Mua suututtaa tuolla joidenkin turkkirotujen roturyhmissä kun jotkut julistaa rodusta kiinnostuneille ja turkinhoidosta kyseleville että helppo turkki on: pelkkä trimmaus kaksi kertaa vuodessa riittää, muuta ei tarvitse tehdä! Noissa roduissa suurimman osan, ellei jokaisen koiran turkki ehtii huopua todella hirveään kuntoon kasvaessaan puoli vuotta ilman hoitoa. Päällepäin turkki saattaa olla suht ok, mutta turkin pohjalla ihoa vasten onkin suuret, kiristävät takut ja huopapaakut. Iho hautuu, kutisee, jopa tulehtuu tiukkojen paakkujen alla. Turkin käsittely tekee kipeää ja koira voi vastustella sitä. Joudutaanpa joitakin koiria viedä silloin tällöin eläinlääkärille nukutettavaksikin, että turkki saadaan konetettua alas.

Heh, tänään iltakävelyllä tuli mieleen tämä ketju, kun yhden talon kohdassa oli tiellä aivan val-ta-vat määrät tummaa pohjavillaa. Talon lapinkoiralla oli selvästi alkanut syyskarvanlähtö ja sitä oli vähän harjailtu ulkona. Huh! Siitä karvamäärästä saisi varmasti kehrättyä langat vaikka villapaitaan.

Tuolla kyseisellä koiralla on tumma, kiiltävä ja hyväkuntoisen näköinen turkki, mutta onhan se karvan määrä ihan älytön, kuin kahden koiran karvat samassa paketissa.

En ymmärrä miksi näitten turkkien kanssa ammutaan aina yli. Sama ongelma taitaa olla lähes kaikissa turkkiroduissa. Tuomarit palkitsevat näyttelyissä ylisuuria turkkeja, kasvattajat kasvattavat niitä, ja koirat ja omistajat saavat sitten kärsiä.

En ymmärrä miksi näitten turkkien kanssa ammutaan aina yli. Sama ongelma taitaa olla lähes kaikissa turkkiroduissa. Tuomarit palkitsevat näyttelyissä ylisuuria turkkeja, kasvattajat kasvattavat niitä, ja koirat ja omistajat saavat sitten kärsiä.

Tämä. Miksi kaikki menee aina överiksi

Millasella välineellä pehkoturkkia (esim. lapinkoira, spitzit) kammataan/harjataan? Ja montako tuntia menee, jos turkin oikeesti kampaa/harjaa jakaus jakaukselta, kuten edellä neuvottiin?
Kumpa kaikista roduista olis olemassa lyhytkarvainen versio

Myrkkymuratti kirjoitti:Millasella välineellä pehkoturkkia (esim. lapinkoira, spitzit) kammataan/harjataan? Ja montako tuntia menee, jos turkin oikeesti kampaa/harjaa jakaus jakaukselta, kuten edellä neuvottiin?
Kumpa kaikista roduista olis olemassa lyhytkarvainen versio

Mulla on ollut käytössä ns. villakoirakarsta ja erilaisia metallikampoja. Finndogs mm. myy hyviä villakoirakarstoja. Ne on pehmeitä eivätkä raavi koiran nahkaa.
Harjaamisen kestohan riippuu ihan koirasta ja sen pohjavillan määrästä.

Myrkkymuratti kirjoitti:Millasella välineellä pehkoturkkia (esim. lapinkoira, spitzit) kammataan/harjataan? Ja montako tuntia menee, jos turkin oikeesti kampaa/harjaa jakaus jakaukselta, kuten edellä neuvottiin?
Kumpa kaikista roduista olis olemassa lyhytkarvainen versio

Vastaan oman kokemukseni perusteella. Kunpa se olisikin niin että 1-2 päivän aikana saa kaiken kammattua ja irtokarvan pois. Mutta varsinkin mun porokoiralla karvan vaihto oli sellanen 2-3kk show. Ensin lähtee oikealta lonkasta ja 2vk jälkeen vasemmalta lonkasta. Sitten lähtee selästä. Siten rinnasta. Myöhemmin taas vähän takapäästä.
Metallikampa on paras jolla nitkuttaa karvaa irti pohjasta asti. Ihanimmillaan sitä lähtee tuppoina.
Mittelin kanssa vähän helpompaa, mutta se pumpulimainen pohjavilla on kaameeta. Se leijailee ja tarttuu jokapaikkaan.
Siksi mietin nyt vakavasti jotain lyhytkarvaista tai trimmattavaa.

Kumpa kaikista roduista olis olemassa lyhytkarvainen versio

Lapinkoirasta on porokoira

Mulla on ollut pystärikarvaisilla jostain vuodesta -88 sellainen "hara" joka on edelleen se paras. Kammalla työskentely on paljon hitaampaa eikä koirat niin tykkää.
Mutta tuo hara vaan levittää niin karvat että en yleensä sisällä sillä hirveästi harjaile.

Tuossa aika lailla saman näköinen tuo yksrivinen. https://www.dogfani.fi/tuote/pohjavilla-hara-2/

Mutta siis en tiedä sopiiko pitemmälle karvalle....

Myrkkymuratti kirjoitti:Millasella välineellä pehkoturkkia (esim. lapinkoira, spitzit) kammataan/harjataan? Ja montako tuntia menee, jos turkin oikeesti kampaa/harjaa jakaus jakaukselta, kuten edellä neuvottiin?
Kumpa kaikista roduista olis olemassa lyhytkarvainen versio

Mulla on ihan findogilta ostettu harja ja kampa.
Mulla menee yhteen koiraan noin tunti -2 kun käyn läpi.
Junnulla vähän pyllykarvat ja korvan takus karvat takkuuntuu niin niihin menee enämpi aikaa.
Ja siis lapinkoiratytöt meillä.

Karsta ja metallikammat eivät levittele pohjavillaa. On helppo irroittaa niistä kun ovat "täynnä."
Metallikampaan jää pohjavilla tosiaan ihan sellaisina mehukkaina tuppoina. Irrottaa pohjavillaa tosi hyvin.
Ostin joskus sen silloin paljon kehutun furminaattorin. En tykännyt yhtään, se nimenomaan levitteli pohjavillan joka paikkaan.
Lisäksi myös katkoi sheltin päälliskarvan.

Meillä on vain sukulaisrotu porokoiria, mutta meidän uros Asla on niin runsasturkkinen, että monet ovat luulleet sitä lapinkoiraksi. En tiedä turkinhoidosta sen palkitsevampaa vaihetta kuin kypsyneen pohjavillan poisto metallikammalla. Se on IHANAA! Aslalla irtoamassa oleva pohjavilla tuntuu turkin seassa semmoiselta jännältä lisäpehmusteelta, ja siitä kun metallikammalla sopivasti koukkaisee niin ai että sitä tunnetta kun villatupot vaan tupsahtelee irti. Villojen helppo irrottaminen toki vaatii sen, että turkki pidetään muutenkin takuttomana, että villat pääsee irtoamaan. Aslan housukarvat on herkemmin takkuuntuvaa karkeampaa karvaa, niin niitä saa olla ihan viikottain aukomassa, että karvanvaihto sujuu jouhevasti. Itsekin tiedän lappalaiskoiria, joiden turkille ei ole juuri harjaa koskaan näytetty (tai sitten niitä harjaillaan vasta silloin kun karvanvaihto on alkamassa), ja sitten ihmetellään kun ei turkki vaihdu ja karvan sekaan muodostuu hankalia huopamattoja. :/

kualcc kirjoitti: siitä kun metallikammalla sopivasti koukkaisee niin ai että sitä tunnetta kun villatupot vaan tupsahtelee irti.

Tämä