Jos joutuisit etsimään koirallesi uuden kodin...

[Dacrest]

... minkälainen se olisi?

Nykyisten collieiden suhteen ei olisi suuria vaatimuksia.
Perus perheeseen/sinkulle/pariskunnalle, kunhan ei olisi ihan pieniä lapsia tai hirveää hässäkkää - tavallista, suht rauhallista elämää.
Soveltuisivat kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi, ei hc-harrastajalle tai himoliikkujalle.
Vain yhdessä ja ainoiksi koiriksi, koiriin tottuneet kissat olisivat ok.

Suuria koirankoulutustaitoja ei tarvitsisi olla. Sen verran koirakokemusta että pystyisi tarkkailemaan näiden keskinäisiä kemioita, jottei samanikäisillä nartuilla alkaisi välit kiristymään.
Mieluiten melko rauhalliseen taajamaan tai maalle ja iso, aidattu piha olisi ehdoton vaatimus.

[Koiruuksia]

Rwn Aino sopisi oikeastaan aina monenlaiseenkin paikkaan ja ihmisen ei tarvitsisi olle mikään superkouluttaja.
Toki jos olisi harrastuslajeista kiinnostunut niin en ihan heti keksi että mihin koiraharrastukseen Aino ei kävisi.
Potkua löytyy tarvittaessa ja monenlaista on se kanssa puuhattu.
Mielellään ainoaksi koiraksi tai sitten uroksen kaveriksi. Kissoihin on tottunut meillä mutta ne ovat meidän kissoja. Ei tietoa miten suhtautuu vieraaseen kissaan joten mielellään kissattomaan kotiin.
Ei pikkulapsiperheeseen koska vaikka Aino lapsenlapsista tykkääkin niin ei ole kuitenkaan mikään "venytettävä ja vanutettava" ja lasten kanssa nyt voi tapahtua kaikenlaista ilman valvontaa.
Aino on tosi kiva, reipas ja avoin koira. Sillä ei ole (ainakaan meillä) mitään ongelmakäytöstä ikinä ollut. Aino tarvitsee päivittäin paljon hellyyttä ja nukkuu mieluiten sängyssä ihmisen kanssa.

Reinon kanssa sitten pitäisikin olla vähän tarkempi. Reinokin on tosi mukava, ystävällinen ja hyväntahtoinen koira. Se on kuitenkin rottweiler uros ja se täytyy ottaa huomioon. Dominanssia löytyy ja omaa tahtoa. Ei kannata alkaa tappelemaan Reinon kanssa fyysisesti (siinä ihminen häviää) vaan pitää olla koiraa fiksumpi ja ovelampi. Reinossa riittää myös potkua ihan mihin koiraharrastuslajiin tahansa. Reino on vietikäs koira.
Reinon kanssa voisi tulla hallintaongelmia jos uusi omistaja ei olisi johdonmukainen ja myös fyysisesti tarpeeksi voimakas. Reino on hyvin hellyydenkipeä ja tarvitsee joka päivä ihan valtavasti halia ja syliä sekä helliä silityksiä.
Reinokin on kuitenkin hyvin kuuliainen koira. Sama kuin Ainolla että ei pikkulapsiperheeseen eikä kissakotiin. Ihan varmuuden vuoksi.
Reinokin varmuuden vuoksi mielellään ainoaksi koiraksi tai sitten itseään vanhemman nartun seuraksi.

Laku olisi näistä helpoin. Laku kävisi oikeastaan ihan mihin vaan missä ymmärretään että koiralla on oma tahto eikä se ole mikään "kone" joka tekee aina mitä siltä pyydetään. Käskeä ei kannata ja palkka pitää olla kohdallaan.
Laku on myös erittäin hellyydenkipeä ja tykkää olla lähellä, sylissä. Painautuu oikein kiinni.
Lakun kanssa pitäisi myös ymmärtää se että sitä ei voi päästää vapaaksi lenkillä. Lakuhan ei halua lähteä ns. karkuun eli pysyy kyllä hyvin ihmizsen mukana MUTTA jos tulee näköpiiriin jotain riistaa (ei ole vielä tullut) niin Laku lähtee 100% varmuudella perään.
Lakua ei missään tapauksessa kissaperheeseen.
PIenet lapset ovat vähän sama kuin Ainolla ja Reinollakin, eli ovat tottuneet pieniin ja tykkäävät heistä mutta en jättäisi keskenään ilman valvontaa.
Lakun kohdalla olisi tosi kiva jos ihmisellä olisi iso, aidattu piha.
Nartun seuraksi tai ainoaksi koiraksi.

Kissoista jos joutuisin luopumaan niin Sylvi täyttää kohta 12 vuotta ja sillä on sen verran erilaisia sairauksia että se lähtisi kissojen taivaaseen.

Max ja Moritz ovat "kissat parhaassa iässä", aivan ihanat (vieraille ujot ja arat) ja seuralliset veljekset. Ovat tottuneet ulkoilemaan tarhassa joten sellainen mahdollisuus olisi uudessa kodissa hyvä olla. Mielellään rauhalliseen kotiin jossa ei ole hälinää ja jatkuvaa menoa ja meininkiä.
Ei sellaiseen kotiin jossa on koiria.
JOS näille löytyisi hyvä koti niin olisin valmis harkitsemaan asiaa, siis ihan oikeasti.
Meillähän Laku "kyttää" ja mielellään jahtaa näitä ja siksi ne eivät oikein uskalla liikkua vapaasti sisällä. Kesällä olivat paöjon ulkotarhassa (ja lasitetulla terassilla jonka kautta kulkevat tarhaan)
Käy kovasti sääliksi nuo ihanat pojat kun pelkäävät Lakua niin paljon. Ja ihan aiheesta. Laku oli jo pikku pentuna niin röyhkeä eikä välittänyt paskaakaan poikien sanomasta kun yrittivät kertoa että Laku on liian röyhkeä.
Sylvi veti Lakua päin näköä sen verran monta kertaa että Sylviä Laku kunnioittaa enemmän.
Kollipojat ovat kuitenkin niin umpikilttejä että eivät vedelleet Lakua ympäri korvia vaan lähtivät karkuun.
Kun Laku on ulkona niin tulevat monesti luokseni. Niillä on aina paljon asiaa ja haluavat silityksiä ja syliä. Kiehnäävät ja puskevat ihan hulluna.
Ne ansaitsisivat kodin jossa ei tarvitse pelätä. Meillä on asuntoa jaettu porteilla (kissat mahtuvat välistä
mutta Laku ei) joten ei Laku pääse niitä pahasti jahtaamaan mutta sen verran kuitenkin että kissojen pelko pysyy yllä.
Jos näen Lakun aikeet ja kiellän niin eihän se silloin lähde jahtaamaan. Mutta kaksi kissaa liikkuvat eri paikoissa ja kun elämässä on ikävä kyllä muutakin kuin Lakun vieressä oleminen ja sen kyttääminen niin aina välillä huomio herpaantuu ja silloin yleensä jahtaaminen tapahtuu. Laku on siis todella kova ja siitä johtuen se ei muista sekuntia kauempaa että kissojen jahtaaminen oli kiellettyä.

[*kiranas*]

olen aina ollut sitä mieltä, että jos koirasta pitää luopua se olisi lopetus.
edelliset koirat (yksin ja laumassa) olisi menneet kaverille, kun laumat tuli toimeen.
nykyinen kodinvaihtaja, hmm. varmaan kysyisin haluaako edellinen omistaja sitä, riippuen lauman tilanteesta, mutta jälleen kerran olen lopetusmyönteinen.

[Darre]

Pessi on niin vanha, että se lähtisi sateenkaarisillalle. Hukka ja Kettu sopeutuisivat varmaan melkein minne vaan kunhan saisi ruokaa, rapsutuksia ja lenkitystä, ja jotain yhdessä puuhailuakin. Molemmat helppoja, iloisia, reippaita koiria.

[Dacrest]

^^minkä takia lopetus olisi ensisijainen vaihtoehto? Ymmärrän jos koira on kovin vanha tai sairas, mutta suurin osa koirista sopeutuu uuteen kotiin hyvin.

Itselläni on ollut kaksi koiraa, joita en olisi uuteen kotiin edes kokeillut laittaa. Molemmat vahvasti kiintyneitä, eikä kumpikaan helppoja perus sessejä.

[Umac]

Vastaus täysin hypoteettinen koska Ukon omistaa kaksi ja koira siirtyy meiltä vain puolison kuolleen ruumin yli.

1. soitto kasvattajalle, keskustelu tilanteesta
2. koiran ikä, perussairaus eli nivelrikko, tulisimme varmaan molemmat siihen kohtaan jossa eutanasia loogisin
3. vai onko jossain aikuisperhe jossa kokemus rodusta, ovat valmiita käyttämään koiraa 1xkk ellin luona, huomioimaan rajut leikit ja hypyt pois, kuitenkin liikuntaa tarjoten?
Hyväksyy rodun koira-aggren, joka Ukolla kohdistuu eniten naapurin terrieriin, muualla se on varsin lungi ja asiallinen. No tuskin se uusi omistaja asuisi samalla kylällä
4. ei lapsikontakteja, koira ei ole tavannut lapsia koskaan esim. omassa kodissaan tai pihallaan

[Iidis79]

No mähän jouduin etsimään mun Ruskalle uuden kodin eroahdistuksen takia. Toivoin löytäväni sille kodin perheestä jossa joku olis suht aina kotona ja olis toinen whippet seurana ja omakotitalo. Ruska kävikin koeajalle sellaisessa perheessä, mutta palautui mulle. Sitten löysin whippetistien kautta toisen ehdokkaan. Naisen jolla teini-ikäiset lapset, kerrostalo asunto kaupungissa ja greyhound. Ruska sopeutui sinne sitten ihan hyvin. Emäntä pystyi tekemään vähän etätöitäkin ja elämä hänellä oli säännöllisempää. Sitä rutiiniahan Ruska kaipasi, eikä sillä niin paha eroahdistus edes ollut.

Aarnen kohdalla mietin myös hetken että sen pitäis asua jossain maalla, koska remmirähjäys ja reaktiivisuus, mutta sitten annoin olla.

Ylipäätään ottaisin ensin aina yhteyttä rodun harrastajiin ja lähipiiriin. Kasvattajaan ehkä myös. Ja vasta sitten etsisin muualta kotia.

Nyt taas mä voisin ottaa kodinvaihtajan, kunhan se sopisi kerrostaloon, osais olla yksin ja osais elää kaupungissa/lähiössä.

[Tiibetinhelmi]

Mun koirat eivät kyllä menisi lopetukseen! Iäkkäitäkin tässä on, mutta terveitä ovat ja ihan varmasti ennenpitkää sopeutuisivat uusiin koteihinsa. Toivon (kuten meistä varmasti jokainen) ettei tällaista tilannetta eteen tule.

[*kiranas*]

^^minkä takia lopetus olisi ensisijainen vaihtoehto? Ymmärrän jos koira on kovin vanha tai sairas, mutta suurin osa koirista sopeutuu uuteen kotiin hyvin.

Itselläni on ollut kaksi koiraa, joita en olisi uuteen kotiin edes kokeillut laittaa. Molemmat vahvasti kiintyneitä, eikä kumpikaan helppoja perus sessejä.

tällä aloituksen ajatuksella, miten joku ei pärjäisi näiden kahden kanssa, vaikkei perussessejä olekaan? välimaasto kotikoirista harrastajiin ja ongelmakoirien kanssa pärjääviin on kuitenkin laaja.

voi olla, että mulla on vaan ajatusvääristymä asiasta, mutta olen lapsuudesta lähtien ajatellut, että kun eläin otetaan siitä ei luovuta (paitsi jos itse odottelee kuolemaa korjaavaksi) ja jos on ihan pakko luopua niin se on lopetus.
ja kyllä mun omassa pelastus/kuolinsuunnitelmassa lukee, että jos meikäläinen löytyy kuolleena, niin eläin toimitetaan kämpästä lopetukseen x eläinlääkärille. ja eihän siinä, onhan mullakin ollut pari koiraa joista toinen on 1v. ja toinen 2v. iässä tulleet, joten olen ollut itsekin se henkilö jolle on koirat luovutettu syystä x, toki molempia tarjottiin ihmisten aloitteesta meikäläiselle. ehkä ajatukseen vaikuttaa sekin, kun ei sitä ole koskaan tarvinnut miettiä muita vaihtoehtoja, olen aina hoitanut koirani yksin ja ollut yksin niistä vastuussa, joten kun sitä on nuorena sorvannut suunnitelmat päähän jäykästi niin siellä se hyvin istuu.

[Dacrest]

^ymmärrän, jos on aina yksin koirista huolehtinut, ettei näe kodin vaihtoa vaihtoehtona.

Omassa ajatusmaailmassani mun on tarjottava koirilleni mahdollisimman hyvä elämä ja jos kodin vaihto on koiran parhaaksi, etsin uuden kodin, vaikka oma sydän itkisi.

[Koiruuksia]

Meiltä on lähtenyt 3 koiraa uuteen kotiin koska niillä oli/on siellä parempi olla.

Meille on myös tullut muutama kodinvaihtaja ja ne ovat kaikki olleet ihan ensi hetkistä lähtien kuin kotonaan meillä.
Tästä syystä ajattelen että jos koirassa itsessään ei ole mitään sellaista mistä syystä ei olisi kummallekaan osapuolelle hyväksi sijoittaa sitä uuteen kotiin niin ilman muuta. Toki ottaen huomioon koiran iän ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Vanha tai sairas koira ei meiltä mihinkään muualle lähde kuin koirien taivaaseeb jos sitä ei voida itse pitää koiran loppuelämää.

Mulla on ollut elämäni aikana yksi koira jota en olisi antanut uuteen kotiin vaan mielummin vienyt viimeiselle matkalle.
Johtuen koiran luonteesta.

[TlGER]

Viimeinen palvelus olisi ainoa vaihtoehto. Englanninvinttikoira on jo lähtökohtaisesti ns. yhden ihmisen koira, ja nykyisistä toinen on arka ja toinen vieraille aggressiivinen. Ja ihan sama, millainen koira on kyseessä, minulle koirasta luopuminen olisi tasan sama kuin oman lapsen luovuttaminen jollekin toiselle. En kyllä kykene edes kuvittelemaan mitään tilannetta, jossa koirasta olisi pakko luopua, muu kuin se, että henki lähtee.

[Mella M]

Jos pitäisi luopua koirasta ja kukaan tuttu ei olisi vaihtoehto, niin sitten toivoisin, että koira pääsisi esim. jonkun eläkeläispariskunnan luokse, jotka asuu maalla tai harrastaa mökkeilyä ja tykkää kulkea metsässä. Semmoinen olisi mun koiralle kiva paikka. Ei tarvis olla paljon yksin ja saisi elää rauhallisessa ympäristössä ja saisi ulkoilla paljon.

[JMTNT]

Olen kerran joutunut tilanteeseen jossa vuokranantaja ei hyväksynyt muuta kuin yhden rottweilerin ja meillä oli 2. Naapuritalon omistaja lupasi ottaa meidän toisen koiran ja vein hänet uuteen kotiin. Valvoin koko yön ja mietin mihin koira oli tottunut ja saako koira uudessa kodissaan sitä samaa. Aamulla menin hakemaan koiran takaisin ja muuttamaan uuteen kotiin.En pysty luovuttamaan mitään rakasta eläintä muuta kuin heidän kuollessaan, jolloin on pakko luovuttaa

[Koiruuksia]

Ehkä sitten kuitenkin jos olisi tilanne että koiralla olisi syystä tai toisesta toisessa kodissa parempi olla?
Helpostihan sitä ajattelee ettei koiran voi olla missään niin hyvä olla kuin siinä "omassa kodissaan" mutta joskus voi tulla tilenne että on koiralle parempi päästä uuteen kotiin. Ihan jos koiran igtsensä parasta ajattelee.

Tuollaisessa tilanteessa en minäkään olisi koirasta luopunut vaan etsinut uuden asunnon jonne saavat molemmat tulla.
En myöskään ottaisi sellaista työtä joka olisi jotenkin sellainen että se edellyttäisi lemmikeistä luopumista.

[Tiibetinhelmi]

^ja ^^Ei, todellakaan en ymmärrä eläimistä luopumista työn tai asunnon takia. Asuntoja ainakin on tää maa pullollaan, sellaisiakin, mihin eläimet perheenjäseninä ovat tervetulleita. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.

[Kissimyyr yhä vaan]

Eläin edellä, sen etu eikä mun tunteet. Meillä kun lähes kaikki on rescueita, on selvä käsitys että eläin sopeutuu kyllä, ihmisellä se voi ottaa koville.

Selkein esimerkki on meille 17 v iässä tullut kissa, monta kremppaa on ollut (kuten sydämen laajentuma, mutta sekin korjaantui hyvällä lääkityksellä). Nyt ikää on 21 v ja kovin kehrää ja on tyytyväinen, enemmistön ajasta nukkuu meidän sängyssä, ikä ottaa omansa. Tullessa oli lähes karvatonkin kun yleiskunto oli huono, nyt on karvakin kasvanut takaisin ja tyyppi on mitä tyytyväisin. Elämä voi olla hyvää vanhanakin. En lopettaisi häntä vieläkään jos nyt sattuisi jotakin ihan kummaa emmekö voisi häntä pitää, ja tiedossa olisi hyvä koti. Ihmisellä vaan on taipumus ajatella kaikki itsensä kautta.

[Hovarontti]

Meillä kasvattajat saisivat hoitaa asian. Vanhempi jäisi todennäköisesti kasvattajalle, nuorempi löytäisi kodin kasvattajan kautta. Joskus tästä ollut heidän kanssaan puhettakin.

[Koiruuksia]

Kasvattajat kyllä auttaisivat meilläkin.
Lakun voisi kasvattaja ottaa itselleenkin uutta kotia etsimään jos tilanne olisi sellainen.
Rottweilereiden kohdalla kasvattajat varmasti "levittäisivät verkkonsa" jotta uusi koti löytyisi mahdollisimman nopeasti.
Reinon veli etsi itselleen kotia joku aika sitten uusi koti löytyi ihan muutamassa päivässä.

[Nappis]

Olen aikoinaan kasvattajana ottanut kaksi koiraa takaisin itselleni uutta kotia etsimään. Eivät voineet minulle jäädä, kun olivat uroksia ja minulla oli niiden veli, eivät ihan tulleet toimeen. Toiselle lopulta omistaja löysi itse kodin ja haki pois, toiselle löysin minä kodin. Niin ja tulihan minulle yksi kasvatti takaisin nelikuisena oltuaan puolitoista viikkoa uudessa kodissa. Oli melko vahva luonne hän. En enää raaskinut luopua siitä ja se sai jäädä loppuiäkseen, vaikka laumakoko kasvoikin viiteen. Pelkäsin sitäkin, että siitä tulee muuten jokin kiertopalkinto.

Nykyisen koiran kanssa kasvattaja tuskin voisi auttaa, jos joutuisin siitä luopumaan. Sille pitäisi löytää koti, joka haluaa lähes 12v koiran ja sitoutuu hoitamaan sen vaivoja. Pitää käyttää sydänkontrolleissa ja on jatkuva sydänlääkitys. Selkävaivat on myös huomioitava ja käytettävä tarpeen vaatiessa huollossa. Näinköhän kukaan sellaiseen lähtisi, ei ainakaan kovin moni. Edessä kuitenkin vääjäämättä on vain alamäkeä, ennemmin tai myöhemmin. Täytyykin toivoa, ettei itselle satu mitään.

Ilman vaivojaan (ja suht korkeaa ikää) tämä olisi paljon helpompi sijoittaa muualle. On hyvin sosiaalinen ihmisten kanssa ja rakastaa myös lapsia. Leikkaamatonta urosta ei uudessa laumassa kannattaisi olla, mutta leikattu uros ja narttu kävisivät hyvin. On tottunut kissoihin. Käyttäytyy kuin pentu ja on söötti ja reipas tyyppi.