Meillähän on pääsiäisestä saakka ollut täällä nämä kaksi borrierisiskosta kotia etsimässä. Eipä ole ehdokkaita ollut (olisi ollut yhdelle koiralle mutta en ala heitä toisistaan erottamaan) kun en halunnut niitä kuitenkaan siihen Koiralle Koti -ohjelmaan. Syitä tuohon päätökseen en ala missään julkisesti vatvomaan.
Täällä ne nyt ovat olleet ja ovat muun lauman kanssa sulassa sovussa. Pepillä ollutta "rottweilerongelmaa" ei ole näkynyt koska sitä rottweileria ei enää ole josta Peppi paineistui. Milliä ei jostain syystä voisi vähempää kiinnostaa minkäänlainen kissojen paimentaminen.
Joten, ne asiat joiden vuoksi aikoinaan halusin niille (ja meille kaikille) paremman ja stessittömän elämän, ovat poissa.
Nyppiminen on vielä olemassa mutta en ole ottanut siitä enää stressiä. Saavat ihan rauhassa olla vähän turvelompia.
Mies on ehdottomasti sitä mieltä että ne eivät lähde täältä enää minnekään eikä minullakaan ole mitään niiden täällä oloa vastaan nyt kun Pepilläkin näyttää olevan hyvä ja rento olla täällä rottweilereiden kanssa yhdessä eikä Milli stressaa ja yritä paimentaa kissoja.
Olen myös jotenkin ihmeellisesti (nilkasta huolimatta) paremmassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa kuin niiden silloin lähtiessä uuteen kotiin, joten senkään puolesta emme koe niiden täällä oloa mitenkään rasitteeksi, päinvastoin. Nuo kaksi ovat aivan liikuttavia hellyyseläimiä

Kertakaikkisen hellyyttäviä, supertottelevaisia (toimivat ajatuksen voimalla) ja vaan niin ihania

Ja helppoja
Ja ovat kuin kotonaan. Ja niihän ne ovatkin. Kävivät vaan vaan välillä vähän aikaa olemassa muualla.
Tulivat tänne sillä varauksella että jos Peppi alkaa paineistumaan rottweilereista tai Milli stressaamaan kissoista niin sitten eivät voi täällä olla. Ihan itsensä vuoksi. Onneksi näin ei käynyt.