Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[Purrfect]

Kyllä tosiaan on huomannut noiden kustannusten nousun kissojenkin pidossa, vaikka toki vähemmän varmasti pääosin niitä on kuin koirataloudessa. Ruoat, hiekat ja ennenkaikkea lekurikäynnit on kallistuneet. Toki lekurikäynnit aiemminkin isommissa operaatioissa oli melkosia, ei sillä.
Nyt etenkin tuntuu, kun kissalla on ollut munuaiskontrollia, kilpparikontrollia, sappikontrollia ja toisen kissan lopetus siinä välissä myös.

Mutta tuota lemmikinpitoa on tullut mietittyä tässä lähiaikoina. Nyt kun on tosiaan enää yksi 17,5v pappakissa, ollaan mietitty pitäiskö kissattoman kauden tässä välissä sitten kun tästäkin aika jättää, mutta samalla tuntuu ettei me taideta osata olla ilman noita nelijalkaisia seuralaisia!
Kovasti mietityttää, pitääkö pappakissalle vielä etsiä kaveri. Selvästi kaipaa sitä kissaseuraa, maukuu paljon enemmän myös kuin ennen toisen kissan lopetusta. Kun tietäisi, hyväksyykö se uuden tulokkaan vai ei, vanhaakaan kun ei saa takaisin

[TlGER]

Koiran elinajan yhteenlasketut kulut kalleimmillaan yli 20 000 €

Ai miten niin kalleimmillaan, saahan tuollaisen summan kulumaan vaikka parissa vuodessa pelkkiin kisamatkoihin Noin muuten tuolla oli kyllä lueteltu ihmeellisiäkin kulueriä. Pissa-alustat Jokunen vuosi sitten kukaan ei ollut semmoisista kuullutkaan. Ja kakkapussit, yhtäkään en ole ostanut, enkä osta. Mutta kai sitä sitten on niitä, joille ei tavan hedelmä- ja leipäpussit kelpaa, vaan on saatava poimia paskat kalliisiin kauden trendivärisiin pussukoihin.

[Hovarontti]

siiinä vaiheessa että huomenna mennään valitsemaan se oma pentu kuuden uroksen joukosta <3 Vanhemman kanssa tottis koulutus jatkuu

[Mea]

^ Ei saa kiduttaa! Puhdasta julmuutta! Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun mentiin Majikille. Siellä oli kahdet pennut, keskellä olohuonetta oli kaksi leikkikehää täynnä pieniä ihmeitä! Hyvä kun en haljennut siihen paikkaan. En ole koskaan saanut itse valita pentua, mutta siellä kasvattaja kaivoi toisesta kehästä kaksi ja sanoi että sulle on toinen näistä. Ei se ollut vaikea valinta kun niitä vähän aikaa seurasi. Mutta siis Onni oli niiiin pieni ja suloinen ja täydellinen! On tietysti vieläkin, paitsi ettei ole pieni. Lähdettiin kotiin, mies ajoi ja Onni nukahti syliini, ei se yhtään stressannut vaan totesi että jaa tällaista. Nukkui vielä kotonakin ja sitten rupesi katselemaan, että mikä meininki. Kyllä ei vaan mikään maailmassa voita pientä koiranpentua.

[Hovarontti]

^oi ihana <3

[Iidis79]

Koiran elinajan yhteenlasketut kulut kalleimmillaan yli 20 000 €

Ai miten niin kalleimmillaan, saahan tuollaisen summan kulumaan vaikka parissa vuodessa pelkkiin kisamatkoihin Noin muuten tuolla oli kyllä lueteltu ihmeellisiäkin kulueriä. Pissa-alustat Jokunen vuosi sitten kukaan ei ollut semmoisista kuullutkaan. Ja kakkapussit, yhtäkään en ole ostanut, enkä osta. Mutta kai sitä sitten on niitä, joille ei tavan hedelmä- ja leipäpussit kelpaa, vaan on saatava poimia paskat kalliisiin kauden trendivärisiin pussukoihin.

Aivan. Ja koiralle syötetään vain sitä kalleinta nappulaa ja lihaa. Kaukana on ne ajat kun koira oli kodin "biojäte tynnyri". Joo ymmärrän että ei ole hyvä syöttää koiralle vaan ihmisruuan jätteitä, mutta kyllä mun kaikki koirat on syönyt myös niitä jämiä.

[Umac]

Kyllähän meistä moni edelleenkeen katsoo hintoja ja tekee valintoja sen hinnankin perusteella. Oma ei esim. syö kalleinta papsua laisinkaan, ei ole koskaan syönyt sekaruokittuna vaan se syö kotimaista ja kotimaisista raaka-aineista tehtyä, osana siis sekaruokintaa. Ja mitä lihoihin tulee, se syö ihmisravintoa, ei lemmikeille suunnattua. Kotimaista sekin. Syynä ihan niinkin pienet määrät mitä tuon kokoinen tarvitsee ja asioiden helppous, kaikki ostettuna yhdestä kaupasta eikä erikseen vaikka lemmikkiliikkeisiin menemällä.

Muutoin mainittuna ne kakkapussit, meillä on aina niitä ollut. Kuten on ollut leipäpussitkin käytössä. Rahaa saa toki menemään mihin vain villatakeista hierojaan ja leluista ties mihin hyvinvointiin mutta kakkapussin hinnat eivät ole kaataneet omaa tai meidän taloutta. Niitä pitää olla autoissa, taskuissa ja repussa, laatikossa jne.
Ja kierrätys kunniaan. Koiran peitot on perusfilttejä, kovassa kopassa entinen tyyny omasta sängystä. Osa esim. remmeistä edellisten. Kaikkea ei voinut kierrättää kun rottweilerin ja staffin kokoero on niin suuri mutta jotain edes. Ja on myös uutta ostettu, ihan turvallisuussyistä tai rikkoutuneen tilalle. Kuten Flexiä uusittu ja valjaita myös.

[msk]

Hintoja kyllä katsotaan. Syövät raakaa lihaa ja nappuloita. Eivät todellakaan kalleinta.
Turhia hihnoja, pantoja ja muita varusteita ei osteta. Eikä lelujakaan kuin silloin tällöin. Sama kissojen kanssa.

Me olemme nyt miehen kanssa siinä vaiheessa että menemme tutustumaan tänään kahteen mahdolliseen emäehdokkaaseen tulevan shelttipentumme osalta.
Tutustumme samalla kasvattajaan ja hänen muihinkin koiriinsa. Ja hän tutustuu meihin. Pentue ajankohtainen varmaan 2 vuoden kuluttua. Aika näyttää tuleeko siitä meille pentu.
Jos tulee niin hyvin todennäköisesti viimeinen pentumme jos hyvinkin saa elää pitkän elämän.

[Tiibetinhelmi]

Ihanaa msk että teille tulee shelttipentu!

[msk]

Ei se ole vielä kirkossa kuulutettua, mutta toivotaan niin.

[Tiibetinhelmi]

^Juu ei, mutta ajatus jo siitä että voi tulla, on kiva.

Mulla on tarkoitus jättää seuraavasta omasta pentueesta joku kotiin kasvamaan, mutta koska sen ajankohta on, sitä en vielä tiedä.

[msk]

Tiibetinmastiffi olisi niin ihana (jo vakavasti harkitsin vuosi sitten että otanko sellaisen enkä rottweileria) mutta kun ei taida olla kuitenkaan ihan mun rotu, tärkeää on että koiraa voi pitää metsälenkillä vapaana, toki harkitusti. Ja turkkiakin on liikaa isossa koirassa.

Onhan se ihanaa kun on edes ajatus shelttipennusta Nupun jälkeen. Aika näyttää toteutuuko kuten olemme ajatelleet. Riippuu monesta asiasta eikä vähiten siitä mikä on oma terveydentilani siinä vaiheessa.

[Tiibetinhelmi]

Meillä on tiibetinmastiffeja enää 3, kaksi vanhusta ja yksi nuorempi. Uskon aika vakaasti, että ovat viimeiset rotuaan meillä.

Tipsunpentuja toivottavasti jossain vaiheessa olisi. Pienet koirat on kaiken kaikkiaan helpompia hoitaa, jo sieltä pentulaatikosta lähtien. Ne saa pyykkikorissa tai kevythäkissä ruokailun jälkeen kaikki kerralla ulos, kun mastiffinpentuja meni siinä loppuvaiheessa pihalle 2 kerrallaan ja loput olivat tietenkin sitten jo ehtineet lirutella sisälle. Ja tehdä kaikkea muuta mukavaa!

[msk]

Tipsut ovat kyllä suloisia

[Meikku]

Todella pahassa vaiheessa. Siiri-boksun kuolemasta tuli juuri 9 kk ja kova on ikävä vielä. Haaveissa on koira vielä joskus kunhan aika on sopiva. Ehkä kodinvaihtajabokseri tai joku pienehkö uutta kotia etsivä. Mene ja tiedä. Kahden edellisen boksun välissä oli koiratonta elämää 7 vuotta ja tää viimeisin sai elää yli 12 vuotta. Koiranpito tuntuu nykyisin olevan niin vaikeaa että voipi olla ettei tähän talouteen enää karvakorvaa tule. Mut aika näyttää.

[Darre]

Täytyy varmaan päivittää tätä, kun nyt kävi odotusten vastaisesti että vanhuskoira ei lähtenytkään ensimmäisenä. Ja kun Pessi 13,5 v. ei tuosta nuorene eikä Hukka kohta 5 v. ole koskaan ollut yksin, niin pentua on alettava miettimään. Sikäli uskon, että yksinolo tuskin olisi Hukalle hankalaa, se on varsin itsenäinen koira, ei mikään perskärpänen eikä ollut pentunakaan millänsäkään kun lähdin pois kotoa. Mutta kun työpäivien ajan yksinolo on niin kamalan pitkä, niin edes koirakaveri tuntuu itsestä kivalta ajatukselta. Artun ja Pessin kasvattaja on jo pennun luvannutkin, kun tulee itseäni miellyttävä yhdistelmä. Viime lauantaina näyttelyssä näinkin yhden nartun, jota hän on jossain vaiheessa astuttamassa ja ihastuin kyllä kovasti, nätti ulkonäkö ja mukavan tuntuinen luonne.

[msk]

Meillä vaikuttaa shelttipennun hankintaan se onko Nuppu-Mummo vielä olemassa silloin kun pennun ottaminen olisi ajankohtaista. Jos on, niin en ota pentua mummoa "kiusaamaan."
Jos elinpäiviä riittäää niin Nuppu täyttää seuraavaksi 13 vuotta joulukuussa.
On vielä ihan tikissä ja touhuissa mukana, juoksee ja riehuu borriereiden kanssa pihalla, leikkii, haluaa noutaa leluja, syö hyvin, nukuu yönsä levollisesti ja muutenkin vaikuttaa olevan ihan ok.
Melkein kuurohan se on mutta on oppinut tosi hyvin korvaamaan puuttuvaa kuuloa katsomalla, tarkkailemalla mitä muut tekevät. Jostain syystä tajuaa milloin mies on tulossa töistä, aloittaa haukkumisen vaikka muut ovat hiljaa.
Tällä hetkellä siis hyvin virkeä mummeli mutta alkaahan vanhuus tietenkin näkyä jo tuossa iässä joissain asioissa. Esimerkiksi saattaa nukkua niin sikeästi keskellä lattiaa että ei havahdu vaikka muut juoksevat ohi kun ollaan lähdössä pihalle.
Pitää käydä hellästi herättämässä se ja hakemassa mukaan. On siten kyllä ihan innoissaan ja täpinöissään lähdössä mukaan kun herää ja tajuaa mistä on kysymys.

Jos pennulle olisi paikka nyt (mitä ei ole koska yhdistelmästä ei ole vielä tulossa pentuja ja vaikka olisikin niin en ottaisi koska Reino on vasta 1v) niin ottaisin kyllä, Nuppu varmaan tykkäisi tällä hetkellä vielä leikkiä pennun kanssa ja opettaa sen tavoille.

Saa nähdä mitä laumassa tapahtuu Nupun kuoleman jälkeen, se kun on lauman jonkinlainen pomo jota muut kunnioittavat, jopa 1v rottweileruros Reino.
Veikkaan että narttujen välillä tulee jotain kähinää. Luonteva "pomo" olisi Nupun jälkeen tietenkin rwn Aino mutta se ei ole kovin hyvää pomoainesta, on sellainen kärttyämmä eikä ollenkaan "oikeudenmukaista johtaja-ainesta."
Reino voisi nousta kärkeen mutta ei voi koska on niin nulikka ja HessuHopo. Edellinen uros otti vallan jo nuorena ilman mitään ongelmia ja Nuppu oli sen oikea käsi. Reino on aivan erilainen, sillä ei ole mitään pyrkimyksiäkään nousta lauman arvoasteikossa mihinkään. Ne asiat vaan eivät ole Reinolle mitenkään tärkeitä.Ainakaan tällä hetkellä. Toivon että se ehtisi kasvaa henkisesti ennen Nupun kuolemaa ja alkaisi "johtaa" narttulaumaansa sen jälkeen. Reino olisi hyvä johtaja.
Aika näyttää.

[Dacrest]

^mun laumoissa johtajuus on vaihtunut ongelmitta. Paitsi kerran kun vanha johtajauros kuoli - oli suvereeni johtaja jota kaikki kunnioittivat.

Jäljelle jäi neljä koiraa, joista 9v narttu ja 10-kuinen uros alkoivat heti seuraavan päivän aamulenkillä ottaa mittaa toisistaan (siihen asti olivat eläneet sopuisasti).
Niin pitkälle eivät menneet että olisivat toisiaan purreet, mutta kaikki agressioeleet, murinat, painimiset olivat käytössä.

Juniorin taholta valtataistelu jatkui päivittäisenä "häirintänä" sekä päin hyökkimisenä ja jonkin aikaa jouduin kaksikkoa pitämään silmällä ja tietyissä tilanteissa ohjaamaan etenkin juniorin käytöstä. Sain kuitenkin tilanteen parissa kuukaudessa rauhoitettua.
Johtajuutta ei kumpikaan toiselle myöntänyt joten laumassa oli kaksi tasavahvaa johtajaa 4 vuoden ajan, nartun kuolemaan asti.
Noilla koirilla asiaa tuskin olisi muuttanut, vaikka uros olisi ollut vanhan johtajan kuollessa vanhempi.

Ensimmäisen aamun lenkkitunnelmia. Hampaita ei kumpikaan käyttänyt, mutta pari kertaa jouduin viheltämään pelin poikki kun tunteet kuumenivat. Tappelu olisi ollut mallia "jompikumpi kuolee":









Toivottavasti teillä Reino ehtii kasvaa johtajan saappaisiin.

[msk]

Ei kovin mukavaa tuollainen.

^mun laumoissa johtajuus on vaihtunut ongelmitta. Paitsi kerran kun vanha johtajauros kuoli - oli suvereeni johtaja jota kaikki kunnioittivat.
Toivottavasti teillä Reino ehtii kasvaa johtajan saappaisiin.

Toivotaan niin. Yleensä meilläkin on vaihtunut ilman ongelmia, joskus ovat nartut vähän takkuilleet, mutta asettuneet kyllä sitten ja elämä on jatkunut rauhallisena.
Suvereeni ja vieläpä tosi hyvä johtaja Oivahan kuoli noin vuosi sitten, mutta tuolloin Nuppu otti komennon ilman mitään draamaa.

Reino ja Aino ovat aika bestikset, joten niiden suhteen en edes arvele että mitään draamaa tapahtuisi Nupun kuoleman jälkeen.
Toinen borriereista, Milli on jonkinlainen pyrkyriluonne joten jos jotain on, niin todennäköisesti rwn Ainon ja borrieri Millin välillä.
Toivotaan että ei ole. Milli on Ainoa vanhempi, joten saattaa yrittää jotain kun Millin ruodussa pitävää Nuppua ei enää ole.

[Tiibetinhelmi]

Lauman kanssa on tottakai uudet kuviot sitten kun joku poistuu porukoista. Meilläkin on yleensä asettunut ajallaan koirat uusiin uomiinsa. Tipsuissa yleensä se vanhin on koko jengin pomo, siinä on mastiffitkin ruodussa ja järjestyksessä. En kovin paljoa mieti etukäteen, kun yllätyksellisiä poismenoja saattaa matkan varrella tulla.

[Iidis79]

Jäljelle jäi neljä koiraa, joista 9v narttu ja 10-kuinen uros alkoivat heti seuraavan päivän aamulenkillä ottaa mittaa toisistaan (siihen asti olivat eläneet sopuisasti).
Niin pitkälle eivät menneet että olisivat toisiaan purreet, mutta kaikki agressioeleet, murinat, painimiset olivat käytössä.

Aika jännä, ois voinut luulla että 9 vuotias narttu automaattisesti ottaa johtajan paikan ja nuori uros alistuu. Mutta luonteet kai määrää paljon, ei pelkkä ikä.
Niinhän se oli mullakin tavallaan mun vanhempi Elmo joutui usein alistumaan nuoremmalle ja kovapäiselle Aarnelle. Muutos tapahtui kun Aarne oli noin kolme vuotias. Elmo oli lepsu ja oli aina antanut Aarnen pentuna "saada kaiken".

[Iidis79]

Reilu pari kuukautta vaille kaks vuotta siitä kun jouduin mun Elmosta päästämään irti. Kadun päätöstä. Elmo olisi voinut vielä elää, vaikka lopullinen päätös olisi ollut edessä jokatapauksessa puolen vuoden/vuoden sisään, luultavasti. Nyt tekisin toisin. Siinä olis joutunut käymään eläinlääkärissä ehkä pariin kertaan, jos Elmon nivelrikkoon olis saanut paremman avun. Olihan Elmolla muitakin vanhuuden vaivoja, jonkinlaista dementiaa luultavasti. Ja mitä siinä olis sitten ehkä löytynyt. Aiemmassa senioritarkastuksessa ei tosin ollut mitään vakavaa. Olin tilanteessa jossa olin töissä ja auton rikkoutumisen jälkeen, mulla meni 10 tuntia työpäivään/iltaan matkojen kanssa. Yritin löytää uutta autoa (vanhasta oli korjausvelkaa), mutta se olis ollut tehtävissä. En kuitenkaan voinut elää tilanteessa jossa vanha koira on 10 tuntia yksin. Aiemmin vein Elmon aina ilta vuorossa äidin luokse, ilman autoa se tuli liian vaikeaksi. Ja olin päättänyt myös että en muuta Elmon kanssa, asuttiin niin mukavasti pikku rivitalossa.
Monet sanoneet että tein oikean ratkaisun, mutta mielestäni hätiköin.

Nyt on sitten aivan järjetön koiran kaipuu. Mielessä on ollut myös kissa, mutta sekin vain paikkais koiran kaipuuta. Noi marsut on nyt vuoden vanhoja, ihan kivoja, parempi kuin ei mitään, mutta enemmän katselu lemmikkejä.

[Dacrest]

Jäljelle jäi neljä koiraa, joista 9v narttu ja 10-kuinen uros alkoivat heti seuraavan päivän aamulenkillä ottaa mittaa toisistaan (siihen asti olivat eläneet sopuisasti).
Niin pitkälle eivät menneet että olisivat toisiaan purreet, mutta kaikki agressioeleet, murinat, painimiset olivat käytössä.

Aika jännä, ois voinut luulla että 9 vuotias narttu automaattisesti ottaa johtajan paikan ja nuori uros alistuu. Mutta luonteet kai määrää paljon, ei pelkkä ikä.

Aina muulloin on lauman jäljelle jääneistä vanhin ottanut johtajan paikan. Tää uros (oma kasvatti) oli kyllä pentulaatikosta asti selvää johtajatyyppiä.

Toisen poikkeuksen "normaaliin" laumajärjestykseen teki perhoskoira, tullessaan 5-kuisena neljän sakemannin laumaan. Se pisti viikossa lauman nuorimman sakemannin, vähän alle parivuotiaan nartun, kävelemään seinän vieriä pitkin.
Perhonen oli jo kasvattajalla pompottanut lauman aikuisia koiria. Ja kun tuollaisesta pikkukoirasta kuulin, pitihän sitä mennä ihmettelemään. Tulin siltä reissulta pentu kainalossa kotiin.

[TlGER]

Mulla on joka kerta (3 kertaa) laumanjohtajan kuoltua lauman nuorin ottanut uuden johtajan paikan. Tosin ovat ne olleet jo n. parivuotiaita, 10-kuisena englanninvinttikoira on vielä ihan vauva eikä ymmärrä tuollaisista asioista mitään.

[Kaktus2]

Jotenkin tässä on alkanut tottua kissattomaan elämään. Tottakai ikävöin edelleen viime vuonna kuollutta vanhuskissaa, mutta onhan se helppoa, kun ei tarvitse ruokkia, siivota laatikkoa, ulkoiluttaa, harjata, viedä eläinlääkäriin, aktivoida, hankkia hoitopaikkkaa lomareissun ajaksi...

Kavereille mainostin, että nyt voin ottaa heidän lemmikkejä hoitoon, kun omia ei enää ole. Laitoin Faceenkin yhteen roturyhmään 'mainosta' hoitopaikasta. Ilokseni olenkin saanut jo kaksi kertaa kaverin kaverin koiran hoitoon ja yhden kissakaksikon sieltä roturyhmän kautta pariksi päiväksi tutustumaan. Minulle sopii tällä hetkellä vallan mainiosti tällainen, että joku eläinkaveri on meillä muutaman päivän ja seurustelen heidän kanssaan tiiviisti sen ajan. Sitten palaavat kotiinsa ja minä voin relata Ainoa hankaluus tässä on se, että hoitopaikkaa tarvitaan usein juuri silloin, kun itsekin olisin lähdössä jonnekin, esimerkiksi pääsiäisenä ja juhannuksena.

[Tiibetinhelmi]

^Tuo on tosi hieno juttu ja molemminpuolinen ilo varmasti.

[minna78]

Enää kaksi kattia, pari gekkoa ja kilppari. Uusia ei näiden jälkeen enää tule. Veikkaan et Kille-kilpparin kans mennään vielä tovin senkin jälkeen kun muista on jo aika jättänyt..

[Tiibetinhelmi]

^Minkä ikäinen Kille on? Meidän nelivarvaskonna on hiukan päälle 43- vuotias ja vesikonna 31- vuotias. Oon jo alkanut vähän miettiä että kellehän nuo testamenttaisi...

[msk]

Kilpparit on kyllä tavattoman pitkäikäisiä.

[Tiibetinhelmi]

^Kyllä ovat, jos terveyttä riittää. Mulla on vuosikymmenien varrella pari menehtynytkin.