Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[Hetuli]

Sä et käynyt uudelleen siellä phesyn talolla? Mietin vain, että esyn kissat ovat käyneet lääkärintarkastukset, tutkittu ja steriloitu niin se on jo iso etu.

Kun sulla on ajokortti niin autonvuokrauskaan ei hirveästi maksa. Tietysti se on tylsempi vaihtoehto kuin mennä kaverin kanssa.

En yhtään ihmettele jos eläimen hankinta mietityttää - se on kuitenkin sitovaa sekä ajallisesti että taloudellisesti.

[Koiruuksia]

Autottomuus kannattaa tietenkin ottaa huomioon lemmikin hankinnassa siltäkin kannalta että miten pääsee vaikka hätätapauksessa yöllä viemään eläimen eläinlääkäriin. Olen kuullut, että kaikki taksit eivät esimerkiksi ole huolineet koiraa kyytiin.

[Tiibetinhelmi]

Se on harmi jos niitä ystäviä tai tuttavia ei ole, ketä kysyä kuljetusavuksi. Eikö sieltä opiskelujen piiristä ole tullut ketään paremmaksi tutuksi? Autottomuus voi tosiaan olla haasteellista. Eikö kukaan lainaa autoa? Aika tylsää, jos lemmikin otto tyssää tuohon.

[Iidis79]

Mä olen vähän sellanen että "ei tartte auttaa", mutta kyllä se on tullut niin monesti huomattua, että vaikka joku lupaisikin ei lupaukseen voi aina luottaa.

Auton vois vuokrata, ja olenkin vuokrannut, mutta siinäkin omat juttunsa, aikataulujen suhteen ja jossain oli joku liian kallis panttisysteemi (tyyliin tonni) ja .. pitää perehtyä, olen joskus yrittänytkin katsoa noita vuokra-auto vaihtoehtoja mutta en ymmärrä sitä hienoutta, pitäs olla äppi siihen ja tunti veloitus tai sähköauto...

Opiskelijen piiristä ei ole tullut sellasta tuttavuutta jolta vois kysyä.

Auto on kyllä hyvä olla olemassa kun on lemmikki. Juurikin eläinlääkäri reissuja varten. Olen kyllä saanut koiran taksiinkin, ei ongelmaa siinä.

Auton hankinta tulee varmaan ajankohtaiseksi ens vuonna työharjoittelun/kesätyön saatuani. Nyt talvea vasten ihan turhaa.

[dinah]

Myin raskaan häkin. Yksi vanhuskoira tässä on jäljellä, mutta noin isoa häkkiä ei missään nimessä enää tulla tarvitsemaan. Hidasta surutyötä kai tämäkin on. Katsotaan sitten kun tuo koira lähtee voidaanko elää ilman.

[Koiruuksia]

Voin kuvitella tunteen.

[TlGER]

Tuntuu kaatuvan kaikki lemmikki haaveet siihen, kun ei ole autoa. Kaikki kiinnostavat kotia etsivät lemmikit ovat hornankuusen kaukana. Minne ei pahimmillaan edes mene mitään julkista.
Ensimmäiseksi kysyä että missä joku paikka X on pääseekö julkisilla vai pitääkö etsiä joku joka suostuis kuskaamaan. Ei mulla ketään ole edes keneltä kyytiä kehtais kysyä, että lähdetkö katsomaan kissan/koiran pentuja. JA ne jotka muuten vois ovat liian kiireisiä.

Toisaalta, jos on aidosti kiinnostunut lemmikin hankinnasta, niin pitäähän sen eteen olla valmis näkemään vaivaa. Kyllähän jotkut ajavat 8 tuntia suuntaansa tai hakevat eläimiä ulkomailta asti. Jos ei julkisilla pääse lähelle, niin taksilla loppumatka. Säätämistä joo, mutta eipä noita reissuja jatkuvasti joudu tekemään.

[Tiibetinhelmi]

^Totta kyllä tuokin. Jos jotain oikeasti haluaa niin kyllä se aina onnistuu, tavalla tai toisella.

[Iidis79]

Voi olla että sitä oikeaa ei ole vielä tullut vastaan minkä vuoksi olis valmis matkustamaan enemmänkin. Mä vaan taas ihmettelen miten Lahdesta ei löydy mitään.

[Koiruuksia]

Olen aloittanut tämän viestiketjun kolme vuotta sitten.
En olisi ikinä uskonut että tässä iässä enää sairaudet voisivat helpottaa ja sekä henkinen että fyysinen kunto voisi parantua.
Onneksi niin on kuitenkin käynyt, sydämen pumppausteho on parantunut normaalille tasolle ja sressaavasta työstä irtisanoutuminen aiheutti niin paljon positiivisia muutoksia sekä henkiseen että fyysiseen jaksamiseen etten olisi ikinä uskonut.

Ikäähän ei tietenkään vähempää tule eikä koskaan voi tietää mitä edessä on, mutta tällä hetkellä voin paremmin kuin vuosiin.
Koiramäärän väheneminen luonnollisen poistuman kautta niin ettei ole kuin 2 koiraa ja koirien koon pienentäminen on edelleen suunnitelmissa.
Tämän ketjun aloittaessani tuntui siltä että tämä oli nyt aika lailla tässä. Onneksi ei ollut.

Puhun nyt itsestäni. Mies on edelleen hyvässä kunnossa ja täysin lääkkeetön.

Tällä hetkellä olen lemmikkienpidon kanssa siinä vaiheessa että olemassa olevat 5 koiraa eivät ole liikaa, jaksan jopa nyppiä borrierit. Ja jaksan puuhailla kaikkien koirien kanssa. Kissatkin saavat oman osansa huomiosta. Noiden kolmen jälkeen ei tule enää kissoja, monestakin syystä.

[Hetuli]

Mukava kuulla, että olosi on parantunut paljon. Tuli mieleen kun mainitsit ettei tule uusia kissoja niin eikö Max ja Moritz ole vielä alle 10-vuotiaita elo voivat hyvinkin elää toistakymmentä vuotta?

Iidikselle toivon, että sopiva koira tai kissa löytyy. Tuosta kyydin saamisen vaikeudesta tuli mieleeni, että yksinasuvalle lemmikinomistajalle turvaverkot ovat tärkeitä. Toivottavasti niitä sinulla onkin. Itse olen pari kertaa ollut siinä tilanteessa, että apua on tarvittu. Molemmat olivat vielä äkillisiä tapahtumia, että joku petsitter-palvelun järjestäminen olisi ollut hankalaa. Koiran kanssa apua voi tarvita vielä helpommin ulkoilutusten vuoksi riippuen tietysti asuinolosuhteista.

Mulla on toivottavasti vielä vuosia jäljellä nykyisten kissojen kanssa. Elli on nyt 13 vuotta ja ehkä hänen jälkeensä otan vielä 2 pentua, aika näyttää. Unna on 4 vuotta ja Niila vuoden. Nykyistä harmonista yhdessäoloa Ellin ja nuorempien kanssa en halua häiritä lisäämällä jäseniä.

[Koiruuksia]

Mukava kuulla, että olosi on parantunut paljon. Tuli mieleen kun mainitsit ettei tule uusia kissoja niin eikö Max ja Moritz ole vielä alle 10-vuotiaita elo voivat hyvinkin elää toistakymmentä vuotta?

Iidikselle toivon, että sopiva koira tai kissa löytyy. Tuosta kyydin saamisen vaikeudesta tuli mieleeni, että yksinasuvalle lemmikinomistajalle turvaverkot ovat tärkeitä. Toivottavasti niitä sinulla onkin. Itse olen pari kertaa ollut siinä tilanteessa, että apua on tarvittu. Molemmat olivat vielä äkillisiä tapahtumia, että joku petsitter-palvelun järjestäminen olisi ollut hankalaa. Koiran kanssa apua voi tarvita vielä helpommin ulkoilutusten vuoksi riippuen tietysti asuinolosuhteista.

Mulla on toivottavasti vielä vuosia jäljellä nykyisten kissojen kanssa. Elli on nyt 13 vuotta ja ehkä hänen jälkeensä otan vielä 2 pentua, aika näyttää. Unna on 4 vuotta ja Niila vuoden. Nykyistä harmonista yhdessäoloa Ellin ja nuorempien kanssa en halua häiritä lisäämällä jäseniä.

Juu, täyttivät nyt kesällä vasta 9. Toivottavasti elävät vielä ainakin 5 vuotta. Maxillahan on sydänvika. Meillä nämä sisäsiittoiset populaatiokissat eivät ole ikinä yli 14 vuotiaiksi eläneet.
Vanhin kissamme Sylvi täytti keväällä 12. Sillä on munuaisten vajaatoiminta sekä kilpirauhasen liikatoiminta joihin syö lääkkeitä päivittäin. Toivottavasti sekin ainakin tuon 2 vuotta vielä elelee.
Nuo kolme elävät täällä elämänsä loppuun saakka rakastettuina ja hyvin hoidettuina mutta niiden jälkeen ei tule enää kissoja.

[Tiibetinhelmi]

Tilanteet muuttuvat, se on ihan selvä. Suuntaan jos toiseenkin. Ikää tulee meille kaikille joka päivä ja jokainen vanhenee omaa tahtiansa. On aina positiivista että terveystilanne kohenee!

Kyllä mäkin päässäni pyörittelen kaikenlaista. Taatusti koiramäärä jossain kohtaa vähenee luonnollisen poistuman kautta, vanhuksia alkaa jo olla paljon. Kasvatustoiminta taatusti vähenee, just nyt en jaksa edes ajatella pentuetta kotona. Koirattomana en halua olla. Onneksi tukiverkot ovat olemassa.

[Koiruuksia]

Itse asiassa kukaan, ei edes nuori ja terve voi koskaan tietää onko edes hengissä tunnin kuluttua.
Tietenkin se saattaa olla todennäköisempää hänen kohdallaan kuin jonkun vanhan ja sairaan. Elämä voi kuitenkin olla arvaamaton.
Ja siksi jos asuu yksin ja omistaa lemmikkejä, oliskin hyvä olla sellainen turvaverkko johon voi turvata jos itselleen sattuu jotain.

Mähän olen tunnetusti varautuja ja on aina plan B ja vielä plan C:kin pahimman varalle. Ja ei, en elä pelossa. Haluan vaan olla varautunut ettei sitten jonkun sattuessa tarvitse ihmetellä ns. sormi perseessä.

Hyvää sunnuntaiaamua vaan kaikille!

[Iidis79]

Iidikselle toivon, että sopiva koira tai kissa löytyy. Tuosta kyydin saamisen vaikeudesta tuli mieleeni, että yksinasuvalle lemmikinomistajalle turvaverkot ovat tärkeitä. Toivottavasti niitä sinulla onkin. Itse olen pari kertaa ollut siinä tilanteessa, että apua on tarvittu. Molemmat olivat vielä äkillisiä tapahtumia, että joku petsitter-palvelun järjestäminen olisi ollut hankalaa. Koiran kanssa apua voi tarvita vielä helpommin ulkoilutusten vuoksi riippuen tietysti asuinolosuhteista.

Joo, suojaverkot ovat vähän huonot. Nyt on pari kivaa naapuria, joilta ehkä saisi apua hätätilanteessa ja äiti, just ja just voi vielä autella (esim ruokkia, pitää seuraa, käyttää pientä koiraa pihalla pissalla). Mutta voi olla että pitää sitten jossain vaiheessa kun se lemmikki on niin etsiä joku oikeasti pystyvä apu.
Olisin ollut jo pienessä pulassa marsujen kanssa (jos ne olis ollut mun sairaala jakson aikana) oikeasti olis ollut helpompaa hoitaa kissan hiekka-astia kuin marsujen häkki kaikkine pyyhkeineen ja puruineen. Niille olis aika nopeasti pitänyt löytyä joku 4H hoitaja tai viedä ne hoitoon.

[Tiibetinhelmi]

Onko noita 4H- kerhon hoitajia vielä? Ei tietysti heidänkään kontolle voi ihan kaikkea laittaa. Koulutin aikanaan 4H- dogsittereitä Haminassa, se oli kivaa puuhaa.

[Iidis79]

Mä olen nyt ollut yhteydessä yhteen kissaadoptio järjestöön. Puhuin yhden vapaaehtoisen kanssa hyvän aikaa puhelimessa ja olen saanut pari ehdotusta. Niistä ei kumpikaan kuitenkaan tuntunut sellaiselta, että olisin halunnut lähteä katsomaan.
Mulla on vaan tietty mielikuva siitä mitä haluan ja mitä haen. Ei mitään kovin tarkkoja kriteereitä, mutta silti mielessä on tietyn värinen kissa ja tietyn ikäinen. Ei ehkä ihan poikasta, muttei vanhaakaan. Ja sanoinkin että koen itseni uros/kolli ihmiseksi. Mulla vaan 99% kaikki eläimet mitkä on pisimpään mulla olleet ovat olleet uros puolisia. Kaipa sen tietää kun sen näkee. Silleen sen pitäis mennä, että joku vaan tuntuu omalta.
Ihmettelen vaan sitä miten joillekin vaan tupsahtaa eläimiä kotiin ilman sen kummemmin etsimättä.

[Hetuli]

En tiedä kehen viittaat, että eläimiä tulisi helposti kotiin. Mulla on aina päätöksen jälkeen tullut kissat suhteellisen nopeasti. Varmaan osasyynä, että lähes kaikki ovat olleet musta-valkoisia, mikä on yleinen ja ei-suosittu väritys.
Unnaan ihastuin vuosi sitten heti kun näin videon ja pentu Niila tuli vähän seurana. Piti aluksi ottaa vain yksi mutta en ole katunut hetkeäkään. Luonne ja käytös paljastuvat vasta vähitellen.

Toivottavasti löydät sopivan kissan. Usein aikuinen löytökissa on alkuun arka ettei sitä katsoessa pääse heti kosketusetäisyydelle mutta hyvä etsiä niin kauan, että löytyy itselle sopiva kissa.

[Iidis79]

En tiedä kehen viittaat, että eläimiä tulisi helposti kotiin.

Yleisesti.
Meinaan sitä, että esim joku tuttava vaikka sanoo, että olis sellanen ja sellanen lemmikki vailla kotia, tai jonkun kaverin kaverilla koiran/kissan tms pennut. Tai niinkun ulkomaan somessa on näitä "cat distribution system" postauksia, missä joku löytää kissan tai kissoja talon alta, autosta, mistä vaan ja antaa niille kodin.

[Koiruuksia]

Ei meille ainakaan tupsahtele mitään eläimiä tuosta vaan, ei tuo kukaan mitään eläimiä portille

Kissoja oli sijaiskodissa jonkin verran silloin kun toimin Piskis ry:n sijaiskotina. Viimeiset olivat Max ja Moritz jotka sitten jäivätkin meille kiun Maxilla todettiin sydänvika eikä se myöskään voinut ilman ripulia syödä mitään kissanruokaa jossa on viljaa.
Tuosta on nyt yli 9 vuotta. Sen jälkeen ei ole yhtään kissaa mistään tullut.

No borrierit vähän niinkun tupsahtivat mutta ne ovat ainoat meille "tupsahtaneet" koirat. Mutta kyllä nekin otettiin sitten vasta harkinnan ja mietinnän jälkeen.
Me miehen kanssa aina yhdessä mietimme nämä asiat.

Jos vastaan aiheeseen tämän hetkisen tilanteen pohjalta niin elämä on leppoisaa. Ei ole hinkua ottaa yhtään mitään.
Mahdollinen seuraava koirarotu on mietinnässä mutta siihen on toivottavasti vuosia kun tulee ajankohtaiseksi.
En ole löytänyt rotua joka olisi ihan täysin sellainen että tulisi mieleen "tämä se on."
Etsintä jatkuu. Eikä sitäkään tiedä että mikä sieltä "tupsahtaa" sitten kun asia on oikeasti ajankohtainen.

[aunet]

Nythän voit Koiruuksia rauhassa kehittää omaa sekoitusta, voin tulla sen verran avuksi että lurautetaan hiukan borzoita sekaan!

[Koiruuksia]

Miltä mahtaisi näyttää rottweiler-borzoi? Voisi olla hankala pideltävä jos sattuisi tulemaan borzoin ominaisuuksista riistavietti.

Jotain tällaista

[aunet]

Komeahan siitä tulisi, ja voisi olla varmaa ettei roistot käy käsiksi. Jos jostain syystä lipeäisi rotikan otteesta, ei se pitkälle pötkisi borzoi kintereillään! Vahtihommiin olisi omiaan semmoinen.

[Purrfect]

Vähän reilu vuosi kissatonta elämää, ja kieltämättä enenevissä määrin nousee mieleen ajatus, uskaltaisiko selata löytölöiden sivuja... Jokin aikuinen kolliparivaljakko.

Samalla kuitenkin järjen ääni kovasti muistuttaa, miten kallista eläimen pito nykyisin on. Vaikka eläin olisi terve, kuitenkin kontrolliverikokeita olisi hyvä ottaa parin vuoden välein, iäkkäämmiltä useammin. Hampaiden putsaukset, ja jos hammasongelmia on, hampaiden poistot jotka todella kalliita. Laadukas ruoka maksaa. Puhumattakaan niistä jatkuvista säännöllisistä ruoka-ajoista, kun kissojen pitää saada useampi pieni ateria päivässä, enkä halua kuivaruokaa pitää tarjolla. Hoitajan järjestäminen jos haluaa lähteä miehen kanssa yhdessä jonnekin jne.
Mutta silti, ne kissantassut Samalla miettii ettei voi olla niin hyvä tuuri, että kahta yhtä kilttä, "tottelevaista" ja ihanaa yksilöä osuisi kohdalle, yksilöitä hekin.

Etenkin, kun määräaikainen soppari loppuu ensivuonna, eikä näillä työmarkkinoilla kovin luottavaisin mielin työttömäksi jää.
Rahatilanne tulee olemaan sitten toinen.
Järjen ääni on vielä toistaiseksi voittanut, kun muistissa on miten paljon rahaa kahteen seniorikissaan niiden viimeisinä vuosina meni mm. hampaanpoistoineen. Lasketaan tuhansissa eikä satasissa, enkä edes uskalla tarkemmin miettiä summaa.
Ei sillä, toki sen mielellään maksoi että sai papparaiset pitää, ja kun elämänlaatu pysyi hyvänä sekä elämisen arvoisena sen ansiosta.

Vaikeaa on kyllä tämä sisäinen intos silti välillä, kun kissat nyt vaan on elämänsulostuttajia niin suuressa määrin.

[tuhti]

Nyt on kaksi nuorehkoa koiraa ja kovasti on mietityttänyt, miten tästä eteenpäin. Kun jään eläkkeelle joidenkin vuosien päästä, minulla on ehkä kaksi vanhaa koiraa, jos mitään yllättävää ei satu näille nykyisille. Mutta entä sitten Eläkkeellä toisaalta aikaa on, mutta rahatilanne on täysin eri. Kahta koiraa olen ehdottomasti halunnut pitää työssäolon ajan, koska laumaeläintä en halua yksin pitää kotona työpäivien ajan, joten siksi kaksi on ehdoton minimi. Kolmekin on välillä ollut lauman koko. Mutta eläkkeellä kotona olemista on varmasti enemmän ja toisaalta, mistä tietää, millainen oma kunto silloin on. Oma rotu on keskikokoinen ja terverakenteinen, joten kunnon lenkkejä niiden kanssa on pystyttävä liikkumaan itsekin. Rotua on vaikea kuvitella vaihtavani. Ja mitään ääripiirteitä koiraan en halua, vaikka sellaiset rodut saattavat olla ihmiselle helpompia pitää liikuntaongelmiensa vuoksi. Sairasrakenteiseksi jalostetun koiran kanssa taas palaa rahaa eläinlääkärikäynteihin. Näin kärjistäen. Omien koirieni sukulaisten perheisiin on kovasti otettu pentuja, joten tämä oli kahvipöytäkeskustelujen aihekin, kun viimeisintä pentua olin treffaamassa. Jotta koskas minä otan seuraavan ja mietin sitä sitten itsekin oikein kunnolla ja perusteellisesti taas pitkästä aikaa Lopputuloksena ajattelin antaa ajan kulua ja mennä kulloisenkin tilanteen mukaan. Tulevaisuutta on mahdotonta varmasti tietää, joten nautin nyt näistä kahdesta, terveestä otuksesta niin kauan kuin pystyn.

[Hetuli]

Ymmärrän Purrfektiä vaikka kurjaltahan tuo tuntuu. Ellillä todettiin keväällä kilpirauhasen liikatoiminta ja sen vuoksi on tullut muutama eläinlääkärikäynti verikokeineen, jotta saatiin lääkitys kohdalleen. Lisäksi hammaskiven poisto ja yksi pissatulehdus niin huhti-lokakuun aikana on mennyt yli 1300 euroa eläinlääkäriin, tuo ei sisällä lääkkeitä. Summa ei toisaalta ole mahdoton, koska saman verran voi huonolla tuurilla mennä hampaidenpoistossa mutta kyllä vaikka työttömän budjettiin on jo suuri menoerä.

Hammashoito on kallista mutta välttämätöntä. Mun eläinlääkäri mainitsi, että osa suosittelee hammaskivenpoistoa jo 2-vuotiaille kissoille eli voi tulla vastaan nuorenkin eläimen kanssa.

Elli on 13 vuotta ja toivon hänelle vielä monia, hyviä vuosia. Hänen elinaikanaan ei tule lisää ja katsotaan tilannetta sitten. Mulla on ensimmäistä kertaa poikakissa Niila ja hänen touhujaan seurattua on kieltämättä alkanut kutkutella ajatus kahdesta kollipennusta mutta aika näyttää.

[Tiibetinhelmi]

Mä yhdyn täysin tuhtin ajatukseen siitä että mennään kulloisenkin tilanteen mukaan ja annetaan ajan kulua. Se on ainakin tilanne itsellä tällä hetkellä.

[Avokaado]

Olen ennenkin kertonut, että mulle oli täysin selvää kahden sairaan koiran kanssa eläneenä, etten yhtään mitään lemmikkiä niiden jälkeen ota. Se on pitänyt. Silti täällä edelleen luen, katselen kuvia ja kirjoittelen sekä vähän "kauhistelen" niitä eläinlääkärikuluja, mitä luen.
Niin ja olen nyt jo niin vanhakin (mies vielä vanhempi) ja kaikkien omien vaivojeni kanssa olisin pulassa, jos tässä vielä jaloissa pyörisi koira.

[Koiruuksia]

On hyvä tiedostaa omat voimavaransa.

Mullahan on nyt hyvä tilanne. Pari vuotta sitten olin huonossa kunnossa ja olin jo lopettamassa koko koiraharrastuksen.
Ilmeisesti suuri osa siitä olikin henkistä. Koska nyt vaikka on nilkka mennyt poikki vuosi sitten ja käveleminen on vielä vähän hankalampaa niin henkisesti voin aivan loistavasti. Onneksi pääsin siitä työpaikasta eroon.
Tänään oli taas Reinon kanssa treenit, ja alan nyt käymään säännöllisesti.
Keväällä/kesällä on sitten BH-koe. Pitää katsoa jos oma seura järjestäisi niin ei tarvitsisi pitkälle ajella. Jos ei järjestä niin sitten ajellaan.

Ihanaa!

Ja Lakun kanssa alamme käymään keskiviikkoisin omissa treeneissä hallilla. Ihan sellaista vaan kaikenlaista muiden koirien kanssa yhdessä olemista ja muuta sellaista. Vähän jotain tottelevaisuusjuttuja. Samaan aikaan on näyttelytreenitkin joten sinnekin voi mennä jos kiinnostaa. Tällä hetkellä ei

Ai niin, ja Millin kanssa aloitamme Kaverikoirailun. Marraskuun puolessa välissä on viikonlopun kestävä koulutus (vaikka olen yhden jo käynyt) ja koirien testaus.
Päätin sitten kuitenkin että vain Millistä tulee Kaverikoira. Mietin että Peppi saattaa olla liian pehmeä ja nöyrä. Ei osaa ilmaista omia rajojaan sitä voisi alkaa ahistaa kun yrittäisi niin kovasti miellyttää kaikkia.
Jestas, miten paljon sitä ehtiikään kun työ haittaamassa harrastuksia

Toukokuussa järjestän täällä omalla kylällä taas petotestin. Asko Sorvo testaa kuten aina.

[Tiibetinhelmi]

^Nyt on paljon ohjelmaa suunniteltuna, ja se on hyvä! On kyllä totta, että työ haittaa harrastuksia. Jos ei muuten, niin viemällä aikaa ja voimia.