Koirapulina 2

[Darre]

Mun tipsukasvatti oli eilen Sipoossa agilitykisoissa, virallisissa sellaisissa ensimmäistä kertaa ja oli pärjännyt tosi hyvin, toiselta radalta tuli voitto! Voi että olen ylpeä!

Upeaa, isot onnittelut!!!

[Mea]

Ihana agilitykisaaja, onnea!

[Tiibetinhelmi]

Kiitos, ihanat!

[aunet]

Eikös palstalla olekin lapinkoiraimmeisiä? Nyt kaikki peliin, en kaipaa ihannointia rotua kohtaan, vaan kokemuksia ja realiteetteja, niin hyviä kuin huonojakin. Harkinnassa nyt toden teolla lapinkoira borzoin kaveriksi. Sissillä kaksi mainiota lapinkoiraa kaverina ja itsellä siis puolen vuosisadan kokemus borzoista. Rotua en niin sanotusti ole vaihtamassa, vaan kaveria etsimässä tytölle. Yli vuoden ajan kaikki suunnitelmat menneet mönkään meistä johtumattomista syistä.

[aunet]

Niin ja siis nuo kaverilappalaiset asuvat muualla, ei meillä!

[Kaktus2]

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011096689.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox

Saakos joku luettua tuon Hesarin artikkelin ja kerrottua, mistä keksinnöstä on kyse? Voisin kyseisen laitteen kustantaa naapureille

[Umac]

En saa mutta tässä samasta aiheesta:
https://www.verkkouutiset.fi/a/al-uusi- ... /#8f84128e
---Laite toistaa omistajan nauhoittamia komentoja ja kehuja.

[Kaktus2]

^Kiitos Umac. Ei siis varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä, mutta ihan fiksun oloinen systeemi kuitenkin.

[Koiruuksia]

Niin ja siis nuo kaverilappalaiset asuvat muualla, ei meillä!

Meillä on ollut kaksi lapinkoiranarttua. Staalon kennelistä. Ei varmaan kasvata enää, onkohan Annikki edes enää hengissä.
Omalla kokemuksella lapinkoira on oikein mukava ja iloinen koira, kaikkien kaveri. Karvanlähdöt olivat helvettiä.
Mulla kokemusta siis vain noista kahdesta omasta nartusta. Tai tyttären ne olivat,asuivat meillä silloin kun tytärkin ennen omaan kotiinsa muuttamista ja toinen niistä lapinkoirista muutti myöhemmin nimimerkille Laku.

[aunet]

Siis oliko tästä luettavissa, ettei lapinkoira osaa olla hiljaa? Kiitos Koiruuksia tiedoista, arvokasta.

[Koiruuksia]

Kyllähän ne hiljaakin osaavat olla
En tiedä mistä kohtaa tekstiäni tulkitsit että eivät osaisi mutta kuuluu herkkähaukkuisiin rotuihin, ehdottomasti. Kyllä lapinkoira tykkää käyttää ääntään.
Ovatko ne kaverilapinkoirat kovia haukkumaan?

[aunet]

On ja ei. Jos ilman ihmistä pihalla, äänen antaa. Omistajan paikalla ollessa hissukseen.

[Tiibetinhelmi]

Lapinkoirasta on taatusti aika moneksi. Kiva harrastuskoira, mutta pää kestää vaikkei isompia harrastelisikaan. Hyvä koira porukassa. Mun tuntemat ovat kyllä melko äänekkäitä. Ja jotkut yksilöt kovin kipakoita. Ystävä kasvattaa. Niin, ja karvasta tulee tosi hyvää lankaa!

[Koiruuksia]

Olen niin onnellinen kun meillä on nämä vartioivat koirat.
Ei ole tapahtunut mitään draamaatista, mutta minä olen säikky ja varsinkin pimeällä jos olen yksin niin kuvittelen kaikenlaista.
Eilen aloitettiin katsomaan sarjaa Roba ja siinä oli mies joka meni naisten koteihin yöllä, riisui itsensä alasti ja meni jopa sänkyyn heidän viereensä.
Kammottava ajatus.

Äsken Reino ja sitten Ainokin aloitti karmivan aggressiivisen haukkumisen. Reinolla oli kunnon aggressio päällä, ei meinannut mahtua nahkoihinsa ja oli menossa suunnilleen ikkunan läpi.
Syynä oli se että tuossa tiellä juoksenteli joku. Näin ikkunasta kuinka vilahteli edestakaisin.
Kehuin Reinoa. Voi tuntua hullulta mutta kun asuu täällä missä on turha edes huutaa apua kun kukaan ei kuule niin on helpottava ajatus että jos vaikka joku halusisikin tulla tänne minun kimppuuni niin hänen on selvittävä ensin Reinosta. Ainokin olisi ihan taatusti möykkäämässä mukana.
Kyllä kai se yleensä laimentaa tuollaisen typin intoa jos kuuluu voimakas ¨ja kumea ison koiran haukkuminen. Sellainen haukkuminen josta jo kuuluu että räkä roiskuu ja hampaat vilahtelevat.
Loppuviimein kuitenkin minähän se olen joka lätkii tunkeutujaa pesäpallomailalla päähän jos yrittää vaikka vahingoittaa koiria.

Reinohan on äärimmäisen hyväntahtoinen ja rakastaa kaikkia ihmisiä (paitsi haavanhoitajia) jotka esimerkiksi tulevat meidän päästäminämme tänne. Se ei ole ikinä osoittanut aggressiota ilman että sille on ollut hyväksyttävä syy. Esimerkiksi haamut MH-luonnekuvauksessa. Reino osoitti niille vahvaa aggressiota ja seisoi koko ajan hihna kireällä haamujen suuntaan. Ei väistänyt senttiäkään, päinvastoin pyrki aggressiivisesti niitä kohti. Sitten kun huomasi että siellä oli lakanan sisällä ihminen joka oli rauhallinen, niin meni iloisena tervehtimään ja kaikki aggressio oli tiessään.
Reinon kanssa voi kulkea missä tahansa, se ei osoita mitään aggressioita vieraille ihmisille eikä koirille. Eikä muille eläimille.
Mutta. Sitten on se toinen puoli. Ja hyvä että on. Olen erittäin kiitollinen että Reinostakin on lopulta (kohta 3 vuoden iässä) tullut rottweiler.

Reino oli pentuna niin hankala että sanoinkin, että jos tämä olisi ollut ensimmäinen rottweilerini niin olisi ollut myös viimeinen.
Jouduin tekemään sen kanssa huomattavasti enemmän töitä kuin yhdenkään aiemman rottweilerpennun.
Reino ei tarvinnut minua mihinkään. Se ei uskonut mitään. Se oli hyvin omatoiminen, teki mitä halusi ja jos/kun menin estämään niin oli sitä mieltä että painu sinä mummo siitä helevettiin.
Ulkona se kulki omia menojaan, välillä ei näkynyt puoleen tuntiinkaan vilahdustakaan 8 viikkoisesta pennusta. Kun sitten tuli ja minä tietenkin iloisena lepertelin tyyliin "sieltähän se pieni tulee, missä olit, tule mamman luokse" niin Reino katsoi minua ilmeellä" älä nyt nolaa itseäsi ruolla lailla" ja jolkotteli ohitseni. Tuli mieleen että joku teini olisi voinut käyttäytyä ihan samalla tavalla.
Muistan kun mentiin ekaa kertaa maastolenkille ja päästin Reinon irti niin sehän lähti sillä siunaaman sekunnilla litomaan omaan suuntaansa.
Eii reagoinut mitenkään kutsuihin. Pieni 8 viikkoinen. Mutta kun se ei mielestään tarvinnut minua mihinkään. Sehän ei edes heiluttanut häntää vaikka sille leperteli. Tuijotti vaan että aha. Ihan omituinen pentu

Reinosta on kuitenkin kasvanut aivan ihana mamman sylipusupoika joka on kuulolla hyvin ja muutenkin aivan ongelmaton.
Ja nyt on alkanut myös puolustus heräillä, se on minun mielestäni ehdottoman hyvä.
Kesällä oltiin siellä poikamiespäivillä ja siellä oli myös maalimiehen kanssa leikkiminen. Kun maalimies lähestyi vähän uhkaavana (saadakseen koiran puolustuksen/aggression näkyville ) niin Reino oli sitä mieltä että "Isi, lähdetään pois, toi mies ei ole kiva." Eli ei tullut reaktiota. Reino tosiaan käänsi maalimiehelle selkänsä ja katsoi miestäni, että voitaisko nyt poistua.

Syksyllä sitten MH-luonnekuvauksessa katsottiin että OHO, puolustus/aggressio on alkanut heräilemään.

[TlGER]

Ulkona se kulki omia menojaan, välillä ei näkynyt puoleen tuntiinkaan vilahdustakaan 8 viikkoisesta pennusta. Kun sitten tuli ja minä tietenkin iloisena lepertelin tyyliin "sieltähän se pieni tulee, missä olit, tule mamman luokse" niin Reino katsoi minua ilmeellä" älä nyt nolaa itseäsi ruolla lailla" ja jolkotteli ohitseni. Tuli mieleen että joku teini olisi voinut käyttäytyä ihan samalla tavalla.
Muistan kun mentiin ekaa kertaa maastolenkille ja päästin Reinon irti niin sehän lähti sillä siunaaman sekunnilla litomaan omaan suuntaansa.
Eii reagoinut mitenkään kutsuihin. Pieni 8 viikkoinen. Mutta kun se ei mielestään tarvinnut minua mihinkään. Sehän ei edes heiluttanut häntää vaikka sille leperteli. Tuijotti vaan että aha. Ihan omituinen pentu

Kuulostaa ihan vinttarin pennulta

[Koiruuksia]

Rottweilerin pentu on yleensä edes jossain määrin kiinnostunut omistajastaan kun ollaan maastossa.
Tosin piiloon ei kannata mennä, koska silloin se ajattelee että "Jee, vihdoin se akka tajusi häipyä." Ovat siis melkoisen itsenäisiä pienenä.

[JMTNT]

Koiruuksia. "Tosin piiloon ei kannata mennä, koska silloin se ajattelee että "Jee, vihdoin se akka tajusi häipyä." Ovat siis melkoisen itsenäisiä pienenä.".

Minä taas olen opettanut kaikki rottweilerin pennut ihan pienestä, ekasta metsälenkistä alkaen siten, että menen piiloon. Silloin pentu on oppinut vahtimaan mua ja pysyy näköetäisyylle koko ikänsä. Se on minulle tärkeää, että voin luottaa koiraan, että puolustaa mua. Muistan tapauksen, jossa koira ja minä ollaan meidän pihalla korkealla rinteellä. Tulee pihalle auto ja minä ajattelen, että mikähän tuo. Koira ja minä seistään vierekkäin ja katsellaan. Autossa olleet huomaavat meidät ja peruuttavat äkkiä pihasta pois. Heillä oli oma tarkoituksensa, kun näin mihin suuntaan he ajoivat. Eivät olleet paikkakuntalaisia.Koira oli koko aika vapaana, mutta ei rynnännyt, kun minäkään en liikkunut.

[Koiruuksia]

Niin minäkin yleensä menen pennulta piiloon ja sitten saa saa etsiä että missä olen. Yleensä ei sen jälkeen enää hukkaa omistajaansa,
Kaksi rottweilerpentua on tämän yli 40 vuoden aikana ollut sellaisia että niitä ei ole luovutusikäisenä
kiinnostanut saati huolestuttanut ollenkaan se että eivät ole nähneet minua.
Yhden pennun kanssa kykin piilossa (rauhallinen paikka ja näin pennun koko ajan) melkein 50 minuuttia. Ei ollut pennulla hätä että missä olen.
Ihan rauhassa tutkiskeli ympäristöään. Luulen että se kyllä tiesi (haju) koko ajan missä olen, mutta sillä nyt vaan sattui olemaan parempaa puuhaa.

Tämä koira oli yksi elämäni koirista. Sen kanssa harrastettiin ihan kaikkea agilitystä suojeluun. Vepeä, hakua, peltojälkeä, metsäjälkeä.
Aivan mahtava koira ja tottelevainen kuin ajatus.

korjattu typo

[Umac]

Muistan 2004 Raxin juuri meille tulleena ja lähimetsässä vapaana olevana, se suuntasikin jostain syystä kohti kotia. Välissä vilkasliikenteinen tie. Voi taivas kun pelästyin ja en millään meinannut saada siihen kontaktia vaan mennä jolkotti korvat päätä pitkin polkua pitkin, kohti kotia. Pelästyin ihan syystä ja opin kerrasta, että seuraavalla kerralla se oli vapaana vasta riittävän matkan päässä tiestä vaikka aivan pieni olikin.

[Koiruuksia]

Muistan 2004 Raxin juuri meille tulleena ja lähimetsässä vapaana olevana, se suuntasikin jostain syystä kohti kotia. Välissä vilkasliikenteinen tie. Voi taivas kun pelästyin ja en millään meinannut saada siihen kontaktia vaan mennä jolkotti korvat päätä pitkin polkua pitkin, kohti kotia. Pelästyin ihan syystä ja opin kerrasta, että seuraavalla kerralla se oli vapaana vasta riittävän matkan päässä tiestä vaikka aivan pieni olikin.

Apua, painajaismainen tilanne, Näit jo varmaan sielusi silmin kuinka Rax jää auton alle.

[Umac]

Kyllä, se olisi ollut hyvin todennäköistä. Kaikki pennut eivät ole "jaloissa kulkijoita" automaattisesti, siitähän tuli muistutus myös tämän nykyisen kanssa. Se mennä paineli ensimmäisellä kerralla joulukuiseen pimeään pihan takaosaan, ikään kuin olisi aina ollut tällä pihalla. Me harpoimme perässä ja ei sillä, aidattu alue. Mutta kun osa on näitä "koko maailma mulle nyt ja heti" - tyyppejä joten sen pennun kanssa oltava varovainen alkuun. Toki hetihän sitä omaa nimeä hoetaan ja namilla palkitaan mutta ei siitä ole apua ekaan pihaulkoiluun tai metsässä käyntiin!

[Iidis79]

Lapinkoirista. Kannattaa seurata Suomenlapinkoirat ryhmää facessa tai instassa lapinkoiraomistajien ja kasvattajien juttuja.
Mullahan on nyt ykkösvalintana lapinkoira, vaikka muistakin haaveilen, uskon kuitenkin että lapinkoira on kuitenkin se oikea rotu mulle. Joihinkin kasvattajiin voi olla vaikeaa saada yhteyttä. Monet jättävät vastaamatta viesteihin. Ei ole vain mun kokemus vaan kuullut muualtakin. Pennut menee kaupaksi ja jos haluaa pennun joltain hyvältä kasvattajalta niin voi joutua odottamaan. Sitten on paljon niitä jotka teettävät vain lisää pentuja, välittämättä laadusta. Niillä on aina pentuja tarjolla. Just ja just teetetty pakolliset Pevisat.
Lapinkoira on sopeutuva koira. Ja niiden ei pitäis olla tyhjän haukkujia kuitenkaan.

[Dacrest]

Ulkona se kulki omia menojaan, välillä ei näkynyt puoleen tuntiinkaan vilahdustakaan 8 viikkoisesta pennusta. Kun sitten tuli ja minä tietenkin iloisena lepertelin tyyliin "sieltähän se pieni tulee, missä olit, tule mamman luokse" niin Reino katsoi minua ilmeellä" älä nyt nolaa itseäsi ruolla lailla" ja jolkotteli ohitseni. Tuli mieleen että joku teini olisi voinut käyttäytyä ihan samalla tavalla.
Muistan kun mentiin ekaa kertaa maastolenkille ja päästin Reinon irti niin sehän lähti sillä siunaaman sekunnilla litomaan omaan suuntaansa.
Eii reagoinut mitenkään kutsuihin. Pieni 8 viikkoinen. Mutta kun se ei mielestään tarvinnut minua mihinkään. Sehän ei edes heiluttanut häntää vaikka sille leperteli. Tuijotti vaan että aha. Ihan omituinen pentu

Mulla on ollut tän tyyppinen sakemannin pentu. Sanoin sitä camel boots-pennuksi, kun se ei tuntunut tarvitsevan ihmistä muuhun kuin ruuan antamiseen.
Sakemannin pennut tulevat pomminvarmasti luokse noin 12-viikkoiseksi asti, viimeistään kun hihkuu iloisesti ja ottaa pari juoksuaskelta poispäin. Ja pysyvät aluksi lähellä. Paitsi tää yksi.

Heti tullessaan, 7-viikkoisena, pihalla se häipyi talon kulman taakse kertaakaan ihmiseen vilkaisematta ja touhusi siellä omiaan. Pari viikkoa myöhemmin päätti, ettei sitä kiinnosta luoksetulo ollenkaan. Pisti vain p*rseen penkkiin ja katsoi et siellähän hihkut.
Sitä ei kiinnostanut seurata ihmistä viereiseen metsään kävelemään, joten vein sen aluksi autolla vähän kauemmas tontista - siellä se meni auton alle makaamaan. Ei ollut millään lailla arka pentu, vain erilainen.

Töitä se aluksi teetti, mutta hyvä siitä tuli. Oli myöhemmin mm mun mukana töissä vanhustentalolla ja kulki siellä vapaana, pysyen aina vieressä muista ihmisistä välittämättä. Vaikka avoin ja ihmisystävällinen olikin.

[Koiruuksia]

Jotkut on erilaisia pieninä
Kyllä mäkin muistan monta kertaa Reinon edesottamuksia seuranneena miettineeni että onko se lintu vai kala.
Pelkäsin myös saavani elämäni toisen remmirähjärottweilerin (ensimmäinen rwu oli epävarma ja dominoiva ja vastasi mielellään toisten rähinöihin) kun Reino joskus 5kk iässä nosti aivan helevetinmoisen rähinän kun siellä eläinlääkärin odotushuoneessa oli toinen koira. Sellainen marsun kokoinen maailman suloisin otus. Kyllä hävetti.

Mutta nythän tuo on tosiaan maailman ihanin.

Nämä erilaisethan ne opettavat eniten.
Nyt on taas uusi opettaja, Laku basenji. Aivan uudentyyppinen otus ja mitä olen ihmisten kanssa jutellut niin _hieman_ kovempi kuin basenjit yleensä.

[Umac]

Koirien ehdollistuminen kodin ääniin, viikonpäiviin jne tuli taas aamulla todistettua. Otin suihkun jälkeen wc:n kaapista hiustenhoitoaineen. Ukko kuuli ko kaapin äänen, haki olkkarista luun ja siirtyi luun kanssa keittiön tason alle. Koska joka maanantai papan hiukset leikataan keittiössä ja joka maanantai Ukko syö toimituksen ajan luuta tason alla
Ei auttanut, niin siis tehtiin myös tänä maanantaiaamuna.

Kun Ukosta aika jättää emme varmaan osaa tehdä mitään viikkorutiineita enää

[Koiruuksia]

Ihana Ukko <3

[JMTNT]

Meidän rottweilerille jos sanoi "leikataanko Sipolta kynsi", niin se ryömi sängyn alle piiloon. Tämä Sipo tuli meille vasta 6v, kun omistajat muuttivat ulkomaille, eivätkä voineet ottaa mukaan. Oma kasvattini oli, jota omistajat olivat pitäneet kuin vauvana. Siksi kynsien leikkauskin oli opettamatta.

[Koiruuksia]

Voi pientä <3

Kyllä ne oppivat. Mulla eka koira osasi yli 250 sanaa. Siis tiesi niiden merkityksen ja osasi yhdistää ja toimia asian vaatimalla tavalla vaikka vaan kuunteli puhetta. Oli hieman vaikeaa välillä keskustella niin ettei koira tajunnut mistä oli kyse.
Jossain vaiheessa aloimme puhua tietyt asiat englanniksi jotta koira ei olisi ymmärtänyt
En ole ikinä tavannut yhtä älykästä koiraa kuin Joonas oli.
Kaverini sanoi ihan vakavana ettei ihmettelisi yhtään jos Joonas alkaisi joku päivä puhua.

[Avokaado]

Voi noita koiria!

Toisesta omastani muistan ainakin sen, että n. klo 15.50 koira asettui eteisen ovelle odottamaan miestä, kun hän tuli töistä kotiin yleensä vähän yli klo 16. Vaikka kuinka yritin tehdä itse asioita eri tavalla, ettei koira olisi yhdistänyt mun tekemisiä miehen kotiin tuloon, niin ei se siitä kiinni ollut. Jostain se vaistosi, että kyllä se ovesta kohta ilmestyy.

[Umac]

Uusin tiede kertookin, että "aika haisee" koiran nenään, siksi ne ovat niin osaavia sen ajantajun kanssa. Koska yhdistävät siihen kaikkea saamaansa tietoa, oli se visuaalista, muistista tai muita havaintoja. No itse sanoisin, että esim. säännöllisesti kaksi kertaa päivässä syövä, kuten meillä, sen vatsa tottuu siihen ja vatsahappojen eritys käynnistää koirassa kerjuun, ruoka-ajan ymmärtämisen.
Viikonpäivät on vasta tämän koiran kanssa tulleet esille selkeästi, se toki johtuu omasta elämäntyylistä. Kun työt on säännöllisesti 5 arkea, 2 vapaata, se on helppoa. Tosin pyhätkään ei sekoita, se kummallisuus siinä on.
https://yle.fi/a/3-9222268 Tutkija: Koira haistaa kellonajat