Koirapulina

[msk]

Tosi polleana!

[Umac]

^^Mahtava tuo viimeinen kuva!

[msk]

Kiitos

[msk]

Meinasin tulla hehkuttamaan että ohitustreenit menivät taas ihan mahtavasti. Reino on niin taitava pieni poika <3
Se on hyväntahtoinen ja kohtelias muita koiria kohtaan ja on tosi hienosti kuulolla ja putää kontaktia.
Ei räyhää kenellekään eikä provosoidu vaikka sille räyhättäisiin.
Tykkään!

Varsinkin kun yhdessä vaiheessa ajattelin että Reinosta tulee varmaan hirveä muille koirille räyhääjä enkä kehtaa liikkua sen kanssa missään

[Mea]

On kyllä aivan ihanaa kun msk on onnistunut löytämään mahtavan pennun!

Me oltiin piiitkästä aikaa hallilla aamulla, vuokrasin sen taas kuukaudeksi. Onni on selvästi oppinut että hallilla mennään maahan. Käskettiin tai ei! Se on niin ihana koiruus, kun sen silmät oikein välkkyvät onnesta kun se saa tehdä asioita mitä pyydetään. Se kyllä väsyy aika nopeasti koska se yrittää niin kauheasti. Aiemmin olen tehnyt tokojuttuja vain partisten kanssa, ja ne kyllä tekevät mutta eivät samalla tavalla sata lasissa. Ilopilleri oli myös mukana hengailemassa hallilla, lähinnä totuttelemassa. Pian voisin viedä sen ensimmäistä kertaa yksin sinne. Onskua ei häirinnyt yhtään vaikka Ilo pyöri siinä, se keskittyi niin täysillä.

[msk]

Kiitos

Teidän touhut kuulostavat oikein hyvänmielen tekemisiltä <3

[Mea]

^ Joo, niin ne taitavat ollakin. Meillä on tosi kivaa siellä!

Mutta tänään aamulla ei ollut kyllä yhtään mukava herätys. Nimittäin tuli taas kinaa Ilon ja Mellin välille. Jotenkin niillä taas keitti yli kun ne katsoivat että jee nyt se heräsi ja nyt mennään alakertaan ja siinä alkoi yleinen riehuna ja siinä ne sitten kävivät toistensa kimppuun ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Tappelivat aikansa kunnes sain Ilon kiskaistua syliin ja Melli meni sängyn alle ja kannoin Ilon alakertaan. Saan alakerran oven sisäpuolelta kiinni niin ettei siitä mennä. Iloon ei näyttänyt pahemmin sattuneen, sen sijaan minulla on ranne mustana kun siihen iskeytyivät jotkut hampaat. OIi pakko askarrella alakerran oveen toisellekin puolelle lukko, siinä oli aika homma, meidän piti se miehen kanssa laittaa huomenna. Mutta muuten en olisi päässyt yläkertaan. No sain sen laitettua ja pääsin katsomaan Melliä. Sillä on kaulassa hampaanjäljet mutta on se sentään hengissä. Olkoon nyt rauhassa siellä sängyn alla, halutessaan se pääsee alakerran ovelle ja avaan sille sitten. Nyt ainakin jonkin aikaa tehdään niin että Ilo ja Haukku nukkuvat alakerrassa ja Melli ja Onni yläkerrassa minun kanssani. Onneksi on neljä koiraa niin kenenkään ei tarvitse olla yksin. Kerrosten välistä ovea olisi muutenkin pidettävä kiinni koska yöllä on lämpö laskenut 14 asteeseen kun se on ollut auki. Mutta en ole saanut sitä kiinnikään ilman sitä lukkoa jonka äsken laitoin, nämä nerot osaavat kyllä avata sen. Huhhuh.

[Helmi*]

Mea, voi ei! Toivottavasti ei sattunut pahemmin. Hyvä, että pystyt jakamaan porukan ja eristämään ne!

[Mea]

Nyt menee rukkasiksi puolestaan Hauhau. Prismasta tuotiin äsken ruokatilaus, ja mietin pitkään raaskinko ottaa siihen 6 euron kinuskipiirakan, mutta päädyin ottamaan koska se varmaan on hurjan hyvää. Jätin sen sulamaan keittiön pöydälle sen verran kauas ettei siihen yletytä, ja menin yläkertaan katsomaan Melliä. Siellä oli kaikki hyvin. Kun tulin takaisin alas, näin Hauhaun mutustavan viimeisiä muruja piirakan pahvilaatikosta, itse piirakka oli jo mennyttä kalua. Jollain akrobaattiotteella se oli onnistunut kuitenkin nappaamaan sen pöydältä ja ahminut aika vauhdilla. Nyt kertakaikkiaan HYI. Enpä suinkaan odottanutkaan että pääsen itse syömään sitä.

[Umac]

... siinä ne sitten kävivät toistensa kimppuun ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Tappelivat aikansa kunnes sain Ilon kiskaistua syliin ja Melli meni sängyn alle ja kannoin Ilon alakertaan.

Jahas, taas. No tässä sulla on mustaa valkoisella, voit vähän seurata asettuuko ne mitenkään esim. juoksuihin tms. Jos niitä kaikkia ei ole leikattu, uros taisi olla kastraatti? En muista varmaksi.
Mutta eihän tuo helpolta vaikuta, ainakaan näin sivusta luettuna.

[Helmi*]

Mea, toivottavasti piirakansyöjä ei saa sitten ripulia ensi yönä ahmimisestaan....

[msk]

Voi ei Mea, toivottavasti kummallekaan ei tullut mitään vammoja. Ainakaan pahempia.

[MJK]

Nyt ainakin jonkin aikaa tehdään niin että Ilo ja Haukku nukkuvat alakerrassa ja Melli ja Onni yläkerrassa minun kanssani.

Eikös näillä koirilla ole koko eroa aika paljon? Ja toinen nuori? Mä en enää tuossa tapauksessa varmaan päästäisi koiria enään yhteen ikinä. Siinä voi käydä pahimmassa tapauksessa niin että toisella lähtee henki....

[aunet]

Tuntematta Mean koiria, niin usein käy niin, että kun saman perheen koirat pidetään erillään toisistaan ilman näköyhteyttä, voi kireät välit kiristyä entisestään. Ja silloin mennään usein suoraan kimppuun kun tilaisuus tulee. Toivottavasti näin ei käy!

[Mea]

Siis tappelupukarit olivat kaksi suunnilleen samankokoista narttua. Urokset eivät koskaan osallistu mihinkään kahakkaan.

^ Olet varmasti oikeassa enkä tajunnut tuota. Yö vietettiin sittenkin yhdessä ja nyt ollaan kaikki alakerrassa. Ihan rauhalliselta tilanne vaikuttaa. Ja tosiaan mitään vakavampaa ei tällä kertaa ainakaan sattunut.

[msk]

Kannattaa nyt ihan istua alas ja selvittää minkälaisissa tilanteissa nuo kahakat ovat sattuneet.
Minkälainen ilmapiiri sitä ennen on ollut, mitä sinä olet tehnyt? Oletko kenties tehnyt jotain joka on laukaissut tilanteen? Se voi olla jotain pientäkin siinä vaiheessa kun on jännitettä ilmassa.
Ja sitten jatkossa välttää noita tilanteita, vaikka sitten erottaa koirat toisistaan hetkellisesti ennen kuin tilanne kärjistyy siihen että tulee tappelu.
Tai erottaa ne jatkossa toisistaan aina tietyntyyppisissä tilanteissa joissa näyttävät kiihtyvän ja siitä seuraa yhteenotto.
Mitä useammin pääsevät tappelemaan, sen huonompi "ennuste" yleensä on.

Vaikka toimivissa laumoissa ei useinkaan ole mitään tarkkaa näkyvää arvojärjestystä, voi omistaja kuitenkin (ja usein tietämättäänkin) omilla toimillaan joko vaikeuttaa tai helpottaa koirien keskinäistä toimeentulemista.

[Mea]

Näissä kaikissa tappeluissa on ollut selkeä tilanne, jonka jopa minä olen huomannut. Eli kahakka ei (onni onnettomuudessa?) ole koskaan alkanut "tyhjästä". Sitä on aina edeltänyt yleinen härdelli ja kiihtyminen, ei ruokailu vaan joku esim ulkoiluun liittyvä hässäkkä, tai sitten olen tullut ulkoa sisälle vain kahden koiran kanssa ja siinä on myös alkanut yleinen riehakkuus. Näitä tilanteita pitää pyrkiä välttämään ja rauhoittamaan.

[msk]

Helpompihan siihen on puuttua jos on selkeästi nähtävissä missä tilanteessa rähäkkä helposti se alkaa.
Nyt vaan jatkossa kun tiedät että noissa tilanteissa "räjähtää" helposti niin kiinnität niihin huomiota enemmän ja ennakoit.
Tietenkin voisi miettiä että onko jotain syytä siihen että ne kokevat noissa tilanteissa tarvetta ottaa yhteen?
Onko niillä selkeä keskinäinen "arvojärjestys?"
Tsemppiä!

[Mea]

Kiitos! Vaikea sanoa arvojärjestyksestä, ainakaan se ei ole niin selkeä että minä huomaisin. Paitsi että lauman vanhin uros on kaikkien leppoisa pomo. Nämä tilanteet ovat kyllä aika hyvin ennakoitavissa, täytyy ryhtyä siihen.

[msk]

Ei sitä "arvojärjestystä" monesti huomaakaan niin selkeästi.
Joskus voi olla niin, että koirilla itsellään on selvät sävelet mutta sitten omistaja ( yleensä tietämättään) "pönkittää" sitä joka on luonnollisesti alempana ja sitten tulee niitä yhteenottoja.
Mitenkään välttämättä ei ole tuollaisestakaan kyse. Joskus koirien keskinäiset kemiat eivät vaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Esimerkiksi meillä sattuu tällä hetkellä olemaan vanhin, tuo kohta 12v mummosheltti koirien keskinäisessä arvojärjestyksessä ylimpänä ja olemme sitä vielä siinä tukeneet kun muut koirat ovat samaa mieltä.
Jos jossain vaiheessa näyttää siltä että esim. tämä kasvamassa oleva rwu pentu menee sen ohi, niin tilanne muuttuu. Tai tuo kohta 4v rwn katsoo että nyt on aika ajanut Nupun yli, niin tilanne muuttuu.
Siinä tilanteessa jos jatkaisimme Nupun "pönkittämistä" (saa ekana ruoan jne) niin tulisi ongelmia.

Nuppu on hyvin eleetön toimessaan mutta kyllä sen huomaa että se tätä koiraorkesteria vielä johtaa. Luonnollisesti minun jälkeeni, mutta on koirahierarkiassa korkeimmalla. Se oli edellisen rwu:n vielä elossa ollessa kakkosena (eli uros otti siltä jossain vaiheessa johtajuuden ihan rauhanomaisin keinoin) mutta nyt kun tuo uros kuoli, niin Nuppu kohosi jälleen ykköseksi.

Seuraavana meillä on rwn, sitten on tuo kohta 7kk ikäinen rwu ja viimeisinä ovat ihan tasaväkisinä ja hyvinä kavereina keskenäänkin nuo borrierisiskokset.
Millillä on hieman pyrkimyksiä nousta arvo-asteikossa ja jos nyt alkaisimme sitä tukemaan niissä yrityksissä niin saisi ekana varmaan turpiinsa tuolta mummolta ja sen jälkeen rw nartulta.

Ikä ei siis ole mitenkään automaattisesti mikään järjestyksen määräävä asia koiralaumassa.

Nämä omat elävät hyvinkin sopuisasti, syövät mm. luunsa ihan lähekkäinkin ihan rauhanomaisesti eikä täällä kukaan pomota ketään joten ei se "arvojärjestys" näy sillä lailla päälle päin ollenkaan.

Ja riippuu vähän tilanteestakin. Jos koiralla on joku muiden mielestä "erityistaito" niin sitä kunnioitataan siinä. Meillä on näistä esim. toisella borrierilla ja tuolla rw pennulla ihan parhaat nenät. Jos jotain etsitään niin huomaa että muut katsovat mistä ne etsivät ja menevät sinne mukaan kun ovat huomnneet niiden löytävän paremmin.
Toinen borrieri puolestaan on mestari huomaamaan kaiken ja hälyyttämään. Jos Milli antaa hälyytyksen, niin muut ovat silloin heti mukana katsomassa että kuka ja missä?
Kaikki pienet huutavat kuorossa heti mutta rottweilerit menevät paikalle ihan hiljaa katsomaan että onko tarvetta toimia vai riittääkö tilanteen tarkastus.

Lauman seuraaminen on mukavaa, mutta luonnollisesti saattaa vaatia enemmän pelisilmää kuin vaikkapa vain yhden koiran kanssa eläminen.

[TlGER]

Tuosta pönkittämisestä puheen ollen. Englanninvinttikoirat muodostavat selkeän arvojärjestyksen ja se tuntuu olevan niille hyvin tärkeää, mutta millään ruokintajärjestyksillä ja muilla ihmisen keksimillä hömpötyksillä ei ole asiaan mitään vaikutusta, vaan laumanjohtaja ehdollistuu olemaan viimeisenä ruokinta-, pannanlaitto-, ovesta sisääntulo- ym. vuoroissa, jos näin on päätetty.

[msk]

Luonnollisesti eri koiratyypit ovat erilaisia ja niillä on myös hyvinkin keskenään erilaisia tyylejä ja tapoja olla ja elää laumassa.
Variaatioita on varmaan melkein yhta paljon kuin on koiralaumojakin.
Yleisimmin varmaan ei edes ole mitään sen kummempia "arvojärjestyksiä", tai vaikka olisikin, ei ainakaan sillä lailla että omistaja niitä huomaisi/niillä olisi minkään valtakunnan merkitystä/näkyvyyttä esimerkiksi lauman arkielämässä.

Joillekin roduille/yksilöille sitten voi tietyt asiat/resurssit hyvinkin tärkeitä ja niistä ollaan valmiita taistelemaan jopa verissäpäin. Noissa resurssiasioilla ei taas sitten ole välttämättä mitään tekemistä minkään arvoasteikon kanssa. On miljoona mahdollista syytä miksi kaksi koiraa ei tule keskenään toimeen.
Niitä voidaan sitten mietiskellä/arvella jos siltä tuntuu.
On myös ihan vaan koirayksilöitä jotka eivät syystä tai toisesta ole parhaimmillaan laumassa eläessään ja voivat aiheuttaa ongelmia vaikka mitään sen kummempaa ei olisikaan tekeillä.

[TlGER]

Ei helvatan 16, olin täysin autuaasti unohtanut tämänkin hulluuden olemassaolon, eli että Romina kammoaa katolta putoavaa lunta. Siis koira, joka ei pelkää mitään, kulkee ihan leppoisasti ulkona uudenvuodenyönä. Asiaa ei varmaan ainakaan auta, että se vaistoaa miten meikäläisellä pinna kiristyy, mutta minkäs teet. Tällaiset hetket saavat kyseenalaistamaan koko koiranpidon mielekkyyden

[msk]

Meillä ainakin sisällä ollessa keväisin kun lunta on katolla paljon, kuuluu aivan karmiva ääni kun se lähtee isolla massalla putoamaan katolta alas.
Säikähdän joka kerta itse aina ennenkuin tajua että lumihan se siellä vaan rymisee katolta alas.

Ihmettelen että koirat ja kissat eivät korvaansa lotkauta. Toivotaan ettei Reinokaan pelkää.
Edessähän on sillä myös ensimmäinen uusi vuosi. Ei voi kuin toivoa parasta. On ollut niin hyvä tuuri ettei ole ollut yhtään paukkuarkaa koiraa sitten vuoden 2000.
Silloin oli paukkuarka sheltti.

[TlGER]

Juu, aivan jumalaton ryske kuuluu, kun lumet jytisee pitkin ikkunalautoja alas. Huonosti suunniteltu toi homma, mä olen aika monessa paikassa asunut, eikä missään muualla ole tällä tavalla jytissyt. Mutta on tää silti surkuhupaisaa, että kun toi mun paukkuarka koira ei välitä tuon taivaallista tosta ryskeestä, niin toisen on sitten ihan pakko kehittää tästä ongelma.

[Iidis79]

^ mä olen nyt vuoden asunut tällasessa 4 krs 60-luvun kerrostalossa (1krs), jossa keväällä huomasin tuon lumien tippuminen katolta ongelman. Siis aivan järkyttävää meteliä. Olen varma että jos mun elmo ois täällä niin se ois pelännyt myös. Itsehän jouduin valvomaan keväällä paljon kun lumet tuli alas. Niitä kyllä käytiin tiputtamassakin, ehkä juuri siksi että ehkäistäisiin tuota melu ongelmaa. Missään muussa talossa ei ole ollut samaa.

[Iidis79]

Mitä tulee noihin koirien keskinäiseen arvo järjestykseen niin nää mun viimeisimmät koirat Aarne (mitteli) ja Elmo (lpk) oli siinä mielessä epäsuhta pari, että Elmo oli hyvin pehmeä luontoinen ja Aarne sitten dominoiva ja resurssiaggre joissakin tilanteissa. Elmo salli Aarnelle pentuna kaiken, antoi ottaa herkut ja muut. Tasapaino säilyi suunnilleen kunnes Aarne täytti 3 vuotta jonka jälkeen se halus olla johtaja. Piti ennakoida. Mun olis pitänyt jo aikaisemmin tajuta että Elmo eli välillä ihan pelossa ja alistettuna. 90% arki oli ok. Mut jos Aarne halus jotain se teki sen hyvin selväksi että Elmolla ei ole asiaa ottaa jotain lelua vaikka tai mun huomiota. Ei tullut puremia mut paljon rähinää. Whippet Ruska ja Elmo toimi yhdessä vallan mukavasti. Molemmat pehmeitä ja ystävällisiä.

[Thirteen]

Että voikin olla hankalaa löytää sopivaa labukanpentua... Suomen yleisin (?) rotu kuitenkin. Pari pentuetta mennyt ohi kun narttuja ei ole syntynyt tarpeeksi, nyt odotellaan kolmatta pentuetta. Ultrattu tiineeksi mutta vain neljä pentua näkyi. Kyselyjä olen laittanut enemmänkin mutta ei ole tärpännyt, pennut jo menneet.
Mieluiten sekalinjainen, ei siis puhdasta metsästyslinjaa. Mies haluaa kaverin metsälle mutta ei ole mikään himometsästäjä, tykkää eniten liikkua koiran kanssa metsällä, saaliista ei niin väliä
Mä taas haluaisin harrastuskoiran, pekoiluun lähinnä ja ehkä pk-lajeihin.
Eli olisi kiva, että vanhemmilla olisi edes taipparit saatu läpi edes toisella yrittämällä... nlytuloksilla tai värillä ei mitään väliä, terveyspuoli toki suht ookoo saisi olla. Luonnepuolta ei labukoilla ole kovinkaan paljon tuloksissa mutta jos vielä niitä löytyy, niin aina plussaa.
Mutta joo, odotellaan.

[piku]

Olin päivällä niin hyvällä tuulella että päätin tehdä vähän lumitöitä koirien kanssa, vaikka mies oli luvannut kolata. Ei olisi pitänyt. Koirat juoksivat kuin heikkopäiset pitkin pihaa ja näin kun toinen yritti jarruttaa ennen penkkiä, ei ehtinyt ja osui. Ja verta lumella. Nappasin syliin ja luulin että se tulee suusta. No onneksi ei suusta, kynsi vaan poikki. Paikkasin ensin itse, mutta verenvuoto oli niin valtavaa että lähdettiin varmuudeksi lääkäriin kun paikallinen heppalääkäri lupasi katsoa. Oikein rentouttavan prosessin jälkeen oli uusi tuppo jalassa, hyvin oltaisiin voitu olla menemättäkin ja itse tupottaa se paremmin. No tulipa tarkastettua, eipä tartte miettiä sitä.

[Helmi*]

^Piku, hyvä ettei pahemmin käynyt! Aina sitä jotain sattuu kun ruvetaan rallattelemaan!