Koirapulina

[msk]

Ajattelin ensin suureellisesti tehdä Rottweilerpulinan mutta siellä ei ehkä olisi ollut senkään vertaa lukijoita/kirjoittajia kuin tällaisessa kaikki rodut ja roduttomat sisältävässä.

Mitäs kuuluu koiraväelle? Mitä suunnitelmia, uutisia tai miten ihan vaan se arki sujuu?

Meillä on kasvamassa tänään 14 viikkoa täyttävä rwu pentu, aikalailla pentujuttuja siis tiedossa tässä lähitulevaisuudessa kaiken muun arjen seassa.

Olin äsken Reinon ja pikkutyttöjen (shelttimummo Nupun ja borrierisiskosten Millin ja Pepin) kanssa pihalla.
Jestas sentään mitkä hoksottimet Millillä on ja mikä muisti!

Näin aamulla Reinon kanssa kahdestaan ulkona ollessani alhaalla ryteikön reunassa sinisen reikäpallon. Se pilkotti siellä ryteikössä hieman. Ei näy tänne missä nyt olemme.
Sanoin Millille nyt täällä pihalla ollessamme:"Missä pallo, mene leikkimään!"
Millin ilme kirkastui ja se lähti juoksentelemaan vähän sinne tänne. Muita palloja täällä ei ole, kaikki näkyvillä olevat lelut laitetaan aina illalla koirien lelulaatikkoon kesäkeittiön terassille.
Milli juoksenteli hetken innoissaan paikasta toiseen ja sitten se muisti!
Lähti kuin ohjus ja juoksi alas kohti ryteikköä, huomasi lähellä ollessaan pallon ja voi mikä riemu kun se juoksi täysiä takaisin pallon kanssa!
Meidän oma pieni Rasitus, rakas Milli <3

[Darre]

Mun mittelikolmikko.

Pessi kohta 13 v.
Viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviä agility-, kaveri- ja lukukoiran tehtävistä. Maskottiosastona pääsee välillä hallille mukaan riehumaan leluhiirensä kanssa kun olen treenannut nuoremmat koirat. Nukkuu paljon ja takajalat eivät välillä oikein pysy menossa mukana, mutta lenkkeilee kuitenkin mielellään. Syö, nukkuu, leikkii. Suloinen pappakoira.

Arttu 8 v.
Aloittaa taas kesätauon jälkeen kaveri- ja lukukoiran hommat, ehkä mennään taas myös agilityn harrastelijaryhmään ja tehdään omaksi iloksi rally-tokoa. Iän mukanaan tuomaan rauhoittumista odottelen tälle yli-innokkaalle pomppueläimelle edelleen, mutta siihen ehkä menee vielä muutama vuosi Artun motto: "Rakastan kaikkia" (paitsi paria samoilla kulmilla asuvaa vihamiestä ja sähköpotkulautoja.)

Hukka 4 v.
Mennään muutamaan näyttelyyn eli jatketaan ponnettomia yrityksiä sertien saamiseksi (yksi on). Mahdollisen valioitumisen jälkeen jätetäänkin missikisat omaan arvoonsa. Ponnekkaammin suhtaudutaan rally-tokoon ja koitetaan saada eka hyväksytty tulos mes-luokasta. Hukka nousi mes-luokkaan rakettimaisesti kymmenellä kisastartilla, mutta sitten iski vissiin ohjaajalle rimakauhu, koska tulosta ei viidestä mes-kisastartista ole saatu. Koira on kyllä taitava ja fiksu. Lajista tykkään kovasti, Hukka on jo neljäs koira jolla kisaan rallyssa.

[Ambba]

Meillä Y'ffre 1v... reaktiivinen ja superaktiivinen on varmaan ihan hyviä sanoja kuvaamaan sitä. Ei ole tullut isäänsä sitten yhtään Nyt kun asutaan enemmän keskustassa on pakko ollut alkaa kouluttaa sitä enemmän, ei ole kivaa muilla ihmisillä jos se aamulla neljältä huutaa lenkillä joka risaukselle ja tuulenvireelle. Onneksi se on tosi hyvin vastannut koulutukseen mutta se hyvä käytös on jatkuvan mikromanageroinnin takana enkä tiedä tuleeko siitä ikinä sellaista että se tavallaan niinkuin itsekseen olisi kivasti. Toivo elää koska se on vielä tosi lapsellinen monin tavoin, mulla ei ole varmaan ikinä ollut koiraa joka on näin selkeästi kakara vielänäin "vanhana", ja lisäksi se on kuitenkin tavallaan ihan fiksu ja kiva koira. Sillä on vaan sellainen jatkuva kommenttiraita päällä; Hei nyt mä leikin, Hei nyt perhonen on tossa, Hei naapuri tupakalla, Hei mihin iskä meni, Hei mamma kato tätä! Ja vaikka 10 minuuttia päivässä paikoillaan että saisi vaikka vessassa käydä ilman että tarvii miettiä mitähän Y'ffre keksii sillä aikaa olisi jo edistystä...

Mutta maailman ihanin pusupoika se on kuitenkin ja liikuttavan hyväntahtoinen rasittava pikku höntti

[Klatjofs]

I have created a monster- tai jotain Meille syntyi synkän mustat bolonkapennut maaliskuun alussa ja yksi niistä on ihan järkyttävän omapäinen. Onneksi se asuu lähellä niin pääsen vatkaamaan sitä säännöllisin väliajoin. Tänään kävin siellä taas ja vaikka joka kerta kesytän sen niin silti joka kerta se kirkuu ja huutaa ja puree kun sen ottaa syliin vaikkapa kynsiä leikatakseen. Kolmisen kiloa silkkaa pippuria... En oikein tiedä mikä olisi avain sen kesyttämiseksi, on se sellainen hirviö. Aina vaikka kuinka yrittää ihmisille puhua että pennun kanssa pitää olla jämäkkä ja hoitotoimenpiteet pitää saada tehtyä vaikka pentu tuumaisi mitä niin sitten on näitä pentuja joihin tuntuu kokeneemmankin neuvot loppuvan. Toivottavasti se rauhoittuu jossain vaiheessa.. Onneksi muut pennut on helpompia

[Thirteen]

Huomenna katsomaan brasilianterriereitä, josko sellainen sopisi meidän laumaan. Etsinnässä pienikokoinen, helppoturkkinen ja reipas rotu ja nuo speksit kyllä sopisi brassiinkin.

[Umac]

Koemme elävämme hyvin tavallista arkea tavallisen keski-ikäistyvän koiramme kanssa. Kiva reissukumppani se on ollut ja on vielä toivottavasti monet kerrat.
Minä otan taas enempi lenkkiä hoidettavakseni isännän mahdollisesti siirtyessä takaisin työelämään ja varmaan koirakin pääsee päivätöihin joskus mukaan? Katsotaan.

[msk]

Mukava lukea kuulumisia.
Me oltiin eilen Reinon kanssa katsomassa miehen ja Ainon treenejä.
Reino näki ekaa kertaa muita koiria

[Hilma-Alma]

Mun tytöt on Suomenlapinkoirat äiti ja tytär <3
Alma on 5v äiti ja Hilma 1v tytär,mun oma kasvatti.
Viime kesänä teetin oman pentueen. Niitä syntyi 6kpl,yksi enkelipoika
Muut myytiin ja kotiin jäi pitkäaikainen unelma ,oman koiran jälkeläinen .

Edesmenneet Joiku ja Ransu,porokoirat.
Ransu lopetettii 7 vuotiaana nenäontelosyövän takia ja Joiku 3kk myöhemmin 14 vuotiaana vanhuuden ongelmiin .

[msk]

Meilähän on ollut kaksi suomenlapinkoiraa. Molemmat oikein kivoja koiria
Pohjavillahelvetti vaan saa pysymään kaukana lapinkoirien (ja muiden vastaavien) hankinnasta

Koiran hoidossa muutenkin turkki on se jossa haluan päästä helpolla.

[Hovarontti]

Meillä vanhin hoffi, viettää viimeistä kesää liikkuminen alkaa olla työlästä, kesäkuussa täytti 12 vuotta. Dio on siirtynyt myös eläkkeelle, meidän iloinen boxerisekoitus, toukokuussa tuli hänelle 9 vuotta täyteen, hyvässä kunnossa onneksi.

Ozzy, meidän 3,5 vuotias hoffi poika. Siinä riittää työsarkaa. Rallytokoa ollaan aloiteltu, kärryn veto on hänestä hauskaa ja niin myös lapsenlapsesta, kun pääsee kärryn kyytiin. Näyttelyissä juostu, ei ihan huonolla menestykselläkään. jokunen näyttely tälle vuodelle vielä ilmoitettu. Tällä nuorimmalla on niin nappi luonne, ettei olisi voinut parempaa toivoa, no ehkä ripaus miellyttämisen halua ei olisi ollut haitaksi, mutta aikas täyden kympin poikahan tuo on. Toivottavasti saataisiin hänelle jossain vaiheessa morsian ja siitä itselle jatkumoa hoffi elämään.

Ozzy

[msk]

Komea on

Ihmettelen että miten pitkään voi tuollainen 14 viikkoinen pentu nukkua?
Arkisin on herätys klo 04.30. Pentu kävi joskus klo 6 aikoihin aamulla uudelleen nukkumaan kun mies lähti töihin. Sitä ennen söi ja käytiin muutamaan kertaan pihalla.
On nyt nukkunut siitä lähtien. Yleensä nukkuu siinä kohtaa pienet unet ja lähdetään joskus ennen klo 8 pihalle ihan oleilemaan ja touhuilemaan ja sieltä kun tullaan niin ottaa yleensä toiset päikkärit.

Muutaman kerran olen nyt ajatellut että herää kun on vaihtanut nukkumapaikkaa mutta ei, jatkaa vaan uniaan.
On kohta siis vetänyt unta sellaiset 5 tuntia. Tosin, niin nukkuvat aikuiset koiratkin mutta ne nyt yleensäkin nukkuvat/loikoilevat jos ei mitään tapahdu

[Hovarontti]

kasvaminen on rankkaa, pieni lataa pattereita että jaksaa sitten taas <3

[Hemmo]

Nukkumisesta tuli hauska muistikuva juuri kävelemään oppineista pennuista, kerran kun silmäilin pentuja niin satuin huomaamaan kun yksi pentu nukahti kesken askeleen. Oli hereillä kun etutassu irtosi maasta ja nukahti ennen kun se kerkisi laskeutua takaisin
Joskus eräs emokoira synnytti pentuja ja päivystin hiukan siinä, kuivailin pentuja ja nostelin tissille. Emokoira oli juuri pullauttanut pennun ja poistanut kalvoa ja napanuoran katkaissut. Nappasin sen sitten heti siitä talouspaperiin ja kuivailin muutamalla paperilla, emokoira aloitti hirmu kuorsauksen ennen kun olin ihan valmiskaan. Siinä nostelin pentuja sitten ja opastelin maitobaarille emon kuorsatessa

[msk]

Hemmo:

Hovarontti: Sanovat että pennut kasvavat nukkuessaan. Ilmankos tuo onkin noin valtavan kokoinen

Reino ja (aikuinen rwn) Aino. Kuva otettu pari viikkoa sitten.

[Hovarontti]

No on hän kyllä iso tai sitten aikuinen on tosi pieni tulee pentukuume kun katselee pentukuvia....

[msk]

Aino on ihan ns. normikokoinen, säkä on 60cm
Reino on samaa kokoluokkaa kuin oli edellinen uros saman ikäisenä. Siitä kasvoi hyvin suuri aikuinen.
Olisin toivonut että Reino olisi jäänyt maltillisemman kokoiseksi mutta tällä hetkellä ainakin näyttää että tuota toivetta ei ole kuultu.

[Hilma-Alma]

Meilähän on ollut kaksi suomenlapinkoiraa. Molemmat oikein kivoja koiria
Pohjavillahelvetti vaan saa pysymään kaukana lapinkoirien (ja muiden vastaavien) hankinnasta

Koiran hoidossa muutenkin turkki on se jossa haluan päästä helpolla.

Joo no turkin kanssa on kyllä töitä. Tosin ei niin paljon kun jos ulkona asuisivat. Mutta saahan noita harjailla Mutta mää taas nautin siitä ,niin siksi se ei kovaa hommaa. Mut sit pesut on tai ei itsessään pesu,mut se kuivaus . Onneks pestä täytyy äärimmäisen harvoin kun yleensä näyttelyynkiin riittää pelkkä harjaus

[Nelth]

Sprinkkuja kaksin kappalein tosiaan täällä. Vanhempi jäi vuodenvaihteen tienoilla eläkkeelle kaikesta virallisesta harrastamisesta elinikäisen lääkityksen vuoksi 6-vuotiaana. Harmitti ja vähän harmittaa edelleen, kun ehdin just innostua rallytokosta, saatiin RTK1 ja koira oli täysin kisavalmis myös AVO-luokkaan. Noh, pääasia toki, että pysyy lääkityksellä kunnossa. Tuurini koirien terveyden suhteen on ollut sellainen, että harrastusmotivaatio rypee taas pohjamudissa: eka koira (labbis) jäi sairaseläkkeelle alle vuosikkaana ja lopetettiin 5-vuotiaana luustonongelmien vuoksi + nuoremmalta sprinkultakin paljastui jo 2-vuotiaana yllärilöydöksenä selkäkuvista yksi spondarisilta lannerangasta, vaikka oireeton on vielä ollutkin. Sen verran koitan nyt ottaa kuitenkin itseä niskasta kiinni, että nuoremman kanssa sais MH:n suoritettua ja kävis kokeilemassa onneaan spanieleiden vesityökokeessa. Rallytoko kutittelisi, mutta en tiedä onko tuolla raketilla riittävästi pinnaa ja keskittymiskykyä siihen.

On nyt sitten keskitytty retkeilyyn ja arkitottikseen. Noista turkeista tuli mieleen, että olen alkanut hiljalleen pohdiskella seuraavaa koiraa. Järki kyllä onneksi sanoo, että kolme koiraa kaupungissa autottomana olisi liikaa, mutta saahan sitä haaveilla ja pohtia tulevaa. Turkki on yksi syy siihen, miksi sprinkku on menossa vaihtoon. Trimmaaminen ei vain ole mun juttuni, kun sen ajan voisi käyttää niin paljon mielekkäämpiinkin asioihin koirien kanssa. Vanhemman sprinkkuni turkki vielä räjähti nyt lääkityksen haittavaikutuksena eli se vaatii ihan jatkuvaa trimmaamista, jotta korvat, huulipoimut, iho yms. ei mene ihan tukkoon. Yllättävän vaikealta tuntuu löytää parikymmentäkiloinen, luonteeltaan noutaja-/spanielihenkinen, aktiiviseksi seurakoiraksi soveltuva rotu, jonka turkki olisi pitkälti wash & go -tyyppinen (ihan max korvat ja tassut siistittävät). Ja kun toivoisi vielä, että rodun jalostuksessa keskiössä olisi aidosti (myös konreettisin teoin/näytöin) luonne, terveys ja ehkä myös geneettinen monimuotoisuus eikä näyttelyt ja ulkomuotoseikat.

[Ambba]

https://youtu.be/JuXU44aKJ5E

Tässä Y'ffre remmilenkillä Käveltiin reilu pari tuntia ja sit tultiin kotiin jatkamaan riehumista. Y'ffre oli kyllä tosi hienosti taas ohituksissa ja yksi koiranulkoiluttajakin (joka on nähnyt mitä ton ohituskäytös voi pahimmillaan olla) kehui kuinka hyvin se menee Yhdellekään koirakolle se ei sanonut mitään, ei edes kun pari hurttaa tuli vähän yllättäen metsässä vapaana vastaan. Omat pojat oli 8m flekseissä niin kutsuin ne vaan luokse, näiden irtokoirien omistajat kutsuivat omansa ja ohitettiin nätisti toisemme ihan kun Y'ffrekin olisi normaali koulutettu koira Tosin sitten yhdelle naiselle jolla ei edes ollut koiraa se vähän haukkui, en tiedä miksi. Joskus se vaan rähisee koirattomillekin ihmisille ja niitä on vaikea tai mahdoton mun ennakoida kun 95% ihmisistä menee ongelmitta eikä tämäkään nainen mun silmään ollut mitenkään poikkeava tms. että voisi ajatella mikä sen rähinän laukaisee. Mutta olen tähänkin kuitenkin tosi tyytyväinen kun pääasiassa homma toimii.

[msk]

Ambba: Onko ikiliikkuja keksitty?

Me oltiin tänään (7h reissussa) äitini syntymäpäivillä ja Reino oli mukana.
Voi että pieni osasi taas tehdä loistavaa PR:ää rodulle vaikka paikalla olikin vain oma pieni suku ja meitä ei ole kuin 17 henkeä.
Lapsia oli 6 ja hekin tulivat kaikki Reinon kanssa loistavasti toimeen.
Hieno pentu <3
Ja kivat juhlat

[Iidis79]

Tuli mieleen yks rottweiler tarina.
Pari vuotta siten kävin hakemassa mun autoa yhdeltä huoltamolta, sellanen pieni yritys, syrjäisessä paikassa, vaan halli jossa toimisto ja pihaa silleen että siihen niitä autoja mahtui jonkin verran.
Omistajaa ei näkynyt ja ovet oli kiinni, ei siis lukossa. Päätin sitten avata tallin pienen oven ja menin sisälle huhuilemaan. Pian sieltä jostain hallista löntysteli joku just tollanen Reinon ikäinen noin 4kk rottweiler pentu. Se katto sinä niinku et "mun isi ei oo täällä" ja kävi makaamaan siihen lähemmäs toimistoa noin 3 metrin päähän musta.
Siinä oli sitten jo pari muutakin tyyppiä, asiakasta ja ihmeteltiin tilannetta. Omistaja tuli sitten noin 20min päästä.
En tiiä oliko siellä missään ketään muuta, mut aikamoinen luotto siihen ettei mitään tapahdu.
Aikuinen rottis niin en todellakaan olis mennyt sinne halliin.

[Ambba]

msk, siltä se välillä tuntuu Ja ajatella että halusin just tästä pentueesta koiran kun ajattelin että siitä tulee suht rauhallinen

[msk]

Iidis: Mä en olisi ihan pennun itsensä vuoksi jättänyt omaani tuollaiseen tilanteeseen. Siinä voi pahimmillaan tapahtua pennulle joku sellainen kokemus joka vaikuttaa sen käytökseen aikuisena vieraita ihmisiä kohtaan.

Ambba: Aina ei sa sitä mitä tilaa. Ihana pieni kuitenkin <3
Mun yksi koirakaveri kasvattaa chihuja, ne on aivan ihania.
Ja yksi toinen kisaa omillaan Rallytokoa.

[Hemmo]

Tuli mieleen yks rottweiler tarina.
Omistajaa ei näkynyt ja ovet oli kiinni, ei siis lukossa. Päätin sitten avata tallin pienen oven ja menin sisälle huhuilemaan. Pian sieltä jostain hallista löntysteli joku just tollanen Reinon ikäinen noin 4kk rottweiler pentu. Se katto sinä niinku et "mun isi ei oo täällä" ja kävi makaamaan siihen lähemmäs toimistoa noin 3 metrin päähän musta.
Aikuinen rottis niin en todellakaan olis mennyt sinne halliin.

Ei minun mielestä kyllä kovin tyypillinen 4kk ikäinen rottweiler. Vaan tosiaan en itsekään missään tapauksessa jättäisi nuorta rotikkaa noin, ihmisiä on joka lähtöön ja jonkun käytöksestä voi tulla sille koiralle pysyvämpikin käyttäytymishäiriö. Saattoihan tuolla tietysti kameravalvonta olla mutta se ei juuri tilannetta paikkaa.

[Iidis79]

Joo mäkään en olis jättänyt pentua. Mutta siinä saattoi olla joku tilanne että omistaja ajatteli että hän piipahtaa jossain (ja se venyi, saattoi olla 30min poissa, itse odotin 15-20min) ja ehkä siellä oli joku toinenkin työntekijä, mutta missä lie ollut kauempana hänkin.
Mietin että pentu taisi toimia rodulle tyypillisesti. Se katsoi mua ja kävi siihen toimiston eteen "vahtimaan" nukkumaan koiran unta, otti lunkisti. Ei ottanut muhun mitään kummempaa kontaktia niikuin ois vointu ajatella jonkun esim sheltin tekevän. sheltti ois varmaan tullut häntä liehuen luokse ja rapsutuksia hakemaan.

[msk]

Kyllä varmaan meidänkin rottweilerpennuista (nyt on siis menossa kuudes) jokainen olisi tuollaisessa tilanteessa tullut häntä heiluen innoissaan pussailemaan kun olisi nähnyt IHMISEN

Jopa edesmennyt uros josta tuli aikuisena hyvin tiukka vahti omalla alueellaan, oli pentuna aivan onnesta soikeana jos tänne tuli joku, ihan sama kuka.
Nykyinen pentu myös tykkää ihan kaikista ihmisistä, on hyvin avoin ja tekee mielellään tuttavuutta ihan kaikkien ihmisten kanssa jos vaan saa mahdollisuuden.
Ihan parasta on jos tänne tulee joku.

Toki asiaan voi vaikuttaa tuon kyseisen pennun kohdalla se että jos/kun siellä todennäköisesti käy jatkuvasti paljon ihmisiä niin ei se enää pidä heitä mitenkään ihmeellisin- ja ihanina toisin kuin esim. meillä kun harvemmin kukaan käy. Se on todellakin suuri ja ihana tapahtuma jos tänne tulee joku.

[Hemmo]

Kuulostaa paljon normaalimmalta rotikanpennulta. Toki yksilöitähän ne on ja sitten vielä lähtötilanne vaikuttaa paljon millaiselta kasvattajalta lähtöisin. Tyypillisesti mitä virosta tulleita rotikoita olen tavannut niin ne ei ole ollenkaan niin tuttavallisia.

[msk]

Aika voimakkaana on jo pennulla tuo luun hautaaminen.
Jotkut pennut ovat joskus sisällä "haudanneet" luun ihan vaan "ilmahautaamisena" (vrt. ilmakitarointi) mutta jotkut ovat olleet kekseliäitä.
Rwu Onni aikoinaan hautasi luunsa kissanhiekkalootaan (mielestäni ihan mahtava oivallus) sekä pihalla puulaattojen päällä kasvavien vesiheinien alle.

Rwu Reino hautasi luunjämän äsken petiinsä. Aluksi vain ilmahautasi mutta tajusi aika äkkiä ettei luu peity, joten otti apuun vieressä olleen pyyhkeen jolla työnteli sitten luun piiloon.
Edesmennyt Märrieri Minja oli tässäkin omaa luokkaansa, se hautasi luun sohvan nurkkaan ja kun ei alkanut peittymään niin haki nojatuolista viltin jonka ryttäsi luun päälle ja viimeisteli huolellisesti kuonolla painelemalla.

[Umac]

On taas jokasyksyinen ota omena ja juokse- meno alkanut. Ukko jaksaa riemastua niistä edelleen. Se kirmaa pudonneen omenan kanssa puiden välistä sukkuloiden ja omenaa heitellen, häntä köyryssä ja silmät itään länteen vauhti päällä sojottaen. Joskus se lopettaa äkisti, hetki paikallaan ja syö omenan pois, joskus vain jättää jälkeensä. Niitä korjataan pois maasta mutta ihan jokaiseen ei aina ehdi.

[DiDi]

Pentu on kotiutumassa tossa about 3 viikon päästä ja pääsen elämään taas pitkästä aikaa pentuarkea. Aikuiset koirat on terveitä ja harrastukset jatkuu ennallaan niiden kanssa. Elämä on liiankin seesteistä eli selvästi on just oikee aika ottaa pentu!