Ihminen on tehnyt sudesta mopsin

[Dacrest]

Odessa Koskelon "Sairaaksi jalostettu" -dokumentissa eläinlääkäri Jari Ahon näkemys on, että ihminen on jalostanut koko lajin sairaaksi.

Alunperin koiria on jalostettu käyttötarkoituksen mukaan. Jalostukseen on käytetty ominaisuuksiltaan parhaita, sairaita ei ole käytetty. Tätä jalostusmallia käytetään edelleen mm kilpahevosten ja tuotantoeläinten kohdalla.

Seuraavan vaiheen jalostus on tuonut mukanaan ongelmia. Se on syntynyt koiranäyttelyiden seurauksena. On rakennettu rotumääritelmiä, jalostus on perustunut tietyn ulkomuodon hakemiseen. Tämä on tehnyt koirasta sairaan eläinlajin.

Osa roduista on niin sisäsiittoisia, ettei sairausgeenejä saada pois kuin roturisteytyksillä. Osa roduista on selkeästi sairaampia kuin toiset.

Esim lyhyellä kuonolla ei ole mitään tekemistä luonteen tai käyttöominaisuuksien kanssa, ihminen vain haluaa koiran näyttävän tietynlaiselta.
Tästä esimerkkinä mopsi. Jos joku muu koira hengittäisi yhtä huonosti, se varmaan lopetettaisiin koiran kärsimyksen takia.
Kallon ja hengitysteiden rakennetta pitäisi lyhytkuonoisilla korjata roturisteytyksillä. Se, että joissain roduissa joudutaan hengitysteihin tekemään kirurgisia korjausleikkauksia, on sairasta.

Dokkarissa esiintyviä rotuja: cavalier, sydänvika ja syringomyelia.
Vanha-englanninbulldoggi, terveemmäksi jalostettu kuin eb.
Saksanpaimenkoira "liuskaperse, koiraeläimelle täysin luonnoton asento" -> selkäranka rasittuu epänormaalisti. Tällä ei ole mitään tekemistä koiran käyttöominaisuuksien kanssa, siihen on johtanut ihmisen keksimä sairas rotumääritelmä.

Syynä sairaaseen jalostukseen ovat koiranäyttelyt ja -tuomarit, osin myös kasvattajat. Omistajien vastuu ei Ahon mielestä ole niin suuri, heillä ei usein ole tarpeeksi tietoa terveysasioista.

"Koira on ihmisen pilaama eläinlaji ulkomuotojalostuksen perusteella".

https://www.youtube.com/watch?v=Wm8OFF8l5-Q

Mitä ajatuksia dokkari herättää?

[Mella M]

En ole tuota dokkaria katsonut, mutta olen aiheesta aivan samaa mieltä. Jaksaa ihmetyttää, miten monet koiraihmiset nykyäänkin jaksaa hämmästellä, jos kritisoidaan koiranäyttelyitä kun se on niin kauhean kiva harrastus. Tämä on jälleen hyvin näkyvissä Messarit keskustelussa. Meillä on paljon koirarotuja, joita ei todellakaan pitäisi olla olemassa ja koko koiranäyttelykonsepti pitäisi lopettaa aivan maailmanlaajuisesti.

[Dacrest]

Mitään uutta dokumentti ei varsinaisesti tarjonnut.

Aloin kuitenkin miettimään, kuinka paljon on koirarotuja, joilla rotumääritelmä aidosti tukee rodun tervettä rakennetta eikä rajaa jalostusvalintoja ulkonäköseikoilla, esim värityksellä?
Ja kuinka paljon kyse on vain rotumääritelmän tulkinnasta, esim lyhyt kuono?

Onko rotumääritelmiä muokattu rodun historiassa joko vastaamaan paremmin sen hetkistä näyttelyihannetta, tai toisinpäin lievennetty, liioitellun ulkomuodon haittojen ehkäisemiseksi?

Dokkarissa Aho mainitsi saksanpaimenkoiran olleen 100 vuotta sitten hieman takakorkea. Noita vanhoja kuvia kun katselee, jotkut sakemannit ovat näyttäneet enemmän tämän päivän malinoiseilta kuin sakemanneilta.

Sakemannien näyttelylinjan jalostus on alkanut jo 70-luvulla. Muistan vasta 90-luvulla nähneeni ensimmäiset tämän päivän näyttelylinjaisia muistuttavat yksilöt: liioitellut takakulmaukset, erittäin syvä rintakehä ja normaalia punaisempi väri.
Siitä eteenpäin "kehitys" on ollut hurjaa.

Joskus kävin omienkin koirieni kanssa muutamassa näyttelyssä ja etenkin rodun erikoisnäyttelyt vaativat koiran esittäjältä jonkunlaista juoksukuntoa, pentuluokista lähtien. Erityisesti ulkonäyttelyissä kehät olivat suuret (jopa puolikas jalkapallokenttä), koiran maatavoittavan ravin esittämiseksi piti tosissaan juosta ja sitä kehää juostiin ympäri 10-20 kertaa.

Tänä päivänä tuo maatavoittava ravi on lähinnä vitsi. Näyttelysakemannit on jalostettu takaa niin ylikulmautuneiksi, että kuvissa saa vaikutelman koiran maatavoittavasta ravista. Paikan päällä voi todeta esittäjien joko kävelevän tai hölkkäävän hitaasti.
Mitään muuta syytä tuohon jalostussuuntaan en keksi, kuin kehässä näyttävämpi ravi. Eikä esittäjän tarvitse juosta.

Tässä kohtaa kyse on vain näyttelymuodista. Sakemannin rotumääritelmä sanoo:
"Vähäinenkin takaraajojen ylikulmautuminen vähentää koiran kiinteyttä, kestävyyttä ja siten käyttökelpoisuutta".

Huolestuttavinta on, että näyttelyrakenne alkaa pikkuhiljaa valumaan myös käyttölinjaisiin.

[Hurtta]

Aloituksen lainauksista täysin samaa mieltä. Näyttelytuomarien makumieltymysten mukainen jalostus on sairasta.
Moni rotu on lähtöisin muutamasta epämuodostuneena syntyneestä yksilöstä ja sitten viety äärimmäisyyksiin.

[Dacrest]

Ovatko näyttelytuomarit avain jalostuksen ulkomuodollisiin ylilyönteihin?
Kun tuntuu, että osa kasvattajista kasvattaa kritiikittä (rotumääritelmästä ja terveydestä välittämättä) mitä tahansa, mikä näyttelyssä menestyy.

Sakemannikehässä pystyi jossain vaiheessa ennustamaan koirien sijoitukset yhdellä silmäyksellä: punainen ja ylikulmautunut meni aina kärkijoukkoon, "normaalin" sakemannin näköinen keskikastiin ja harmaa käyttölinjainen jäi hännille. Ilman sen kummempia analyysejä koirien rakenteesta.

[aunet]

Mella M kirjoitti: "koko koiranäyttelykonsepti pitäisi lopettaa aivan maailmanlaajuisesti"

Muutaman sairaalloisen rodun takia en näe syytä, miksi koiranäyttelyt tulisi kieltää. Suuressa osassa rotuja kuitenkin on tehty ja tehdään paljon töitä terveyden ylläpitoon ja sen parantamiseksi. Kasvattajat ovat tehneet vuosikymmeniä kestänyttä jalostustyötä ja omistaneet koko elämänsä ja rahansa asian eteen. Ja tuloksistahan se loppupeleissä nähdään. Koko jalostustyötä on typerää leimata muutaman rodun tähden, joiden epämuodostumista niin ulkonäössä kuin sisuskaluissakin olen erittäin surullinen. Siis itse koirien kärsimysten osalta, en kasvattajien.

Ja mitä rotumääritelmiin tulee, niin niitä muokataan ja muutetaan aika ajoin, toivon mukaan parempaa suuntaan. Mutta niin kauan kuin määritelmässä ei ole mitään esim.tarkkoja mittoja, niin tulkinnoilta ei voi välttyä. Jos esim. sanamuoto lyhyt kuono korvattaisiin mitoilla, olisi asia aivan selvä. Ja mitoilla tarkoitan mittasuhteita, eli esim.kuonon pituus suhteessa kalloon. Silloin ei tarvitse tulkita, vaan mittaus tapahtuu saman tien tuomarin sormilla. Ei vaikeaa. Mutta jostain syystä harvoissa rotumääritelmissä tällaisia mittoja löytyy.

Ja niin kauan kuin vanhat tuomarit kouluttavat uusia tuomareita, ihanteet tuppaavat siirtymään eteenpäin. Jos olisi joku puolueeton "mittamies" paikalla koulutustilaisuuksissa, niin omat ihanteet ei niin paljon painaisi. Mutta jos niitä mittoja ei ole kirjattu rotumääritelmään, niin mihinkäs vertaat. Ja sen lisäksi koulutustilaisuuksissa, ainakin osassa roduissa, tuppaa kiertämään samat koirat jolloin tietynlainen tyyppi edelleen vahvistuu.

Tuomarillahan on valta tehdä mitä lystää, eikä häntä velvoiteta seuraamaan rotumääritelmää. Kuten näyttelyissä kävijät hyvin tietävät, tuomarilla on hyvin suuri vaikutus, siis sillä että ilmoittaako vaiko ei. Jos oman koiransa tuntee niin tietää myös, ettei se mitenkään voi miellyttää joka ikistä tuomaria, vaikka olisi kuinka virheetön. Hyvä näin, mutta jos määritelmään on selkeästi merkitty esim.hylkäävät virheet, niin kyllä tuomareiden kautta maailman tulisi sitä noudattaa. Näin ei valitettavasti ole.

Omassa rodussani yleensä kaikki pohjoismaiset tuomarit ovat ankarimpia, se näkyy jo ilmoittautumismäärissä. Mutta samalla kun sellaisella tuomarilla pärjää, niin arvostus on aivan toista luokkaa, kuin jollain vinkuintialaisen antamalla sertillä. Suomalainen tuomarikoulutus on erittäin tiukkaa verrattuna moniin muihin maihin, ja heitä myös arvostetaan maailmalla. Usein sanotaankin, että koira joka pärjää Suomessa, pärjää missä vaan, mutta ulkomainen monen maan championi ei välttämättä täällä pärjää. Tuomarit tukeutuvat pitkälti päätöksissään rotumääritelmiin, niihin tulisi se kovin kritiikki kohdistua, jotta saataisiin määritelmät terveiksi.

[Hurtta]

Pakko takertua tähän ”Muutaman sairaalloisen rodun takia en näe syytä…”

Terve rotu tänäpäivänä?

Aika paljon tulee nähtyä noita eri rotujen yksilöitä ja äärettömän vähissä on ne yksilöt, joita voisi ottaa, saati suositella toiselle. Ja tilanne pahenee koko ajan.

[Mella M]

aunet: Mihin siinä jalostustyössä tarvitaan koiranäyttelyitä varsinkin jos puhutaan terveydestä? Tuomarikulttuuri on mun mielestä aika sairas, kun huomattavasti pätevämpiä olisi esim. valitut eläinlääkärit, jotka voisi tehdä jalostuskoirille rakenne- ja terveystarkastuksia. Ei siihen mitään sirkusta kehineen tarvita tai maallikkoja arvioimaan turkin tuuheutta.

[aunet]

Laitan vielä pätkän borzoin rotumääritelmästä, jossa selkeitä mittoja, ei se tuon vaikeampaa tarvitse olla:

Selkä: Leveä, lihaksikas ja joustava, muodostaa lanteen ja lantion kanssa kaaren,
joka on uroksilla korostuneempi kuin nartuilla. Kaaren korkein kohta on lanteen
keskikohdan etupuolella tai 1. ja 2. lannenikaman kohdalla.
Lanne: Pitkä, korostunut, lihaksikas ja kohtuullisen leveä.
Lantio: Pitkä, leveä ja hieman viisto. Sarvennaisten välisen leveyden tulee olla
vähintään 8 cm.

[Hurtta]

Borzoi on nykyään myös ylikokoinen, köyryyntyväselkäinen, liian pitkänokkainen.
Kaukana siitä, mitä se oli vaikkapa 80-luvulla, kun sellaisen vielä olisi voinut ottaa.

Sydänvikä, syöpä, suolisto ym.

7v voi olla jo ihan ikäloppu.

Itsellä on 12v silkki (f1), ja sen lähemmäksi borzoita ei uskalla mennä.

[TlGER]

Jaksaa ihmetyttää, miten monet koiraihmiset nykyäänkin jaksaa hämmästellä, jos kritisoidaan koiranäyttelyitä kun se on niin kauhean kiva harrastus. Tämä on jälleen hyvin näkyvissä Messarit keskustelussa.

Mun nähdäkseni siellä hämmästellään lähinnä sitä, että miten joidenkin random ihmisten takapuolet liittyvät koiranjalostuksen epäkohtiin. Jos mä olisin ollut ko. näyttelyssä harrastamani maailman terveimmän koirarodun edustajan kanssa, ja joku olisi selkäni takana räpsäissyt kuvan ahteristani ja liittänyt sen esimerkkikuvaksi epäterveestä koiranjalostuksesta, niin olisin ihan syystäkin raivoissani.

[Lago]

Paljolti samaa mitä tuossa YouTube-dokkarissa, on (englanniksi) tässä artikkelissa, mutta tässä pohjustetaan vielä tarkemmin koiranjalostuksen historiaa. Sokea Reettakin näkee että tieteen edistymisen myötä ymmärrys genetiikasta on ottanut harppauksia kennelmaailman ulkopuolella sen jälkeen kun ensimmäiset koiranäyttelyt järjestettiin, mutta silti jostain syystä kenneljärjestöt eivät vain kykene irrottautumaan puhdasrotuisuuden konseptista, vaikka se olisi koirien edun mukaista. Rivien välissä ja aika suoraankin vedetään yhtäläisyysmerkkejä kynologian ja eugeniikan välille, eikä ihan turhaan, onhan muiden eläinten jalostuksessa paremmin ymmärretty ulkosiitoksen hyödyt. Kirjoittaja tuleekin siihen lopputulokseen, että kennelliitot ei ole koskaan koiran asialla olleetkaan, vaan vain niitä harrastavien ihmisten asialla:
https://www.k9magazine.com/kennel-club- ... mful-dogs/

Se mikä itseäni häiritsee rotumääritelmissä on juurikin niiden pikkutarkkuus ulkomuodon osalta ja täysi leväperäisyys luonteen kuvauksessa.

[Hurtta]

Ulkomuodon pikkutarkkuudesta, menestyvä yksilö voi olla täysin kulmaukseton sahapukki, mutta trimmauksella saatu näyttämään siltä että kulmauksia olisi ja se riittää.

Määritelmät on myös hanurista ”lyhyt kuono” tulkitaan kirsu syvemmällä päässä kuin silmät. ”Etujalat hieman ulkonevat” suoraan sivulle sojottavat piironginjalat”, ”pyöreä kallo” syringokuula mikä estää myös normaalit synnytykset.

Vinttareilla yläpurenta on ”normaali” tai jopa tavoiteltava, koska kuono on liioitellun pituinen.
Labradorilla yläpurenta on syy lopettaa pentu viallisena.

Allergiat ja autoimmuunisairaudet on ihan arkipäivää monessa rodussa, paukahtelevat ristarit itsestäänselvyys, samoin luksoivat polvet ja irtopalat ”se on terve kun se on leikattu”.

Lista on ihan loputon.

[Mella M]

Jaksaa ihmetyttää, miten monet koiraihmiset nykyäänkin jaksaa hämmästellä, jos kritisoidaan koiranäyttelyitä kun se on niin kauhean kiva harrastus. Tämä on jälleen hyvin näkyvissä Messarit keskustelussa.

Mun nähdäkseni siellä hämmästellään lähinnä sitä, että miten joidenkin random ihmisten takapuolet liittyvät koiranjalostuksen epäkohtiin. Jos mä olisin ollut ko. näyttelyssä harrastamani maailman terveimmän koirarodun edustajan kanssa, ja joku olisi selkäni takana räpsäissyt kuvan ahteristani ja liittänyt sen esimerkkikuvaksi epäterveestä koiranjalostuksesta, niin olisin ihan syystäkin raivoissani.

Onko tästä muuten ihan faktaa, että juuri sinun harrastamasi rotusi on maailman tervein? Lähinnä mietin siksi, kun sellaista tietoa ei löydy eikä eläinlääkäritkään sitä koskaan mainitse terveyden perikuvana.Mä tiedän lähinnä vinttareihin liittyviä yleisiä terveysongelmia, mutta en tunne juuri enkkuvinttareiden tilannetta.

[Dacrest]

Tuomarit tukeutuvat pitkälti päätöksissään rotumääritelmiin, niihin tulisi se kovin kritiikki kohdistua, jotta saataisiin määritelmät terveiksi.

Joissain roduissa varmaan näin, jos esim kuonon pituus suhteessa kalloon olisi selvästi määritelty.
Toisaalta on rotuja, joiden rotumääritelmät tuskin ovat paljoa muuttuneet vuosikymmenten mittaan, koirien ulkomuoto sitäkin enemmän. Vain tulkinta ja "muoti" on muuttunut.

Kun tuomarit ovat vapaita tulkitsemaan rotumääritelmää miten haluavat ja rotumääritelmän vastaisia koiria palkitaan yleisesti (mm sakemanni), taustalla vaikuttaa raha?
Kuulin muutama vuosi sitten, että kaikkien rotujen näyttelyssä sakemannikehästä lensi kakkosella ulos näyttelykoiria ja tuomari palkitsi enemmän rotumääritelmän mukaisia koiria.
Aktiivisemmat näyttelyissä kävijät tuskin tuollaiselle tuomarille uudestaan vievät -> järjestäjä menettää ilmoittautumismaksuja, tuomaria tuskin kutsutaan uudestaan?

[TlGER]

Onko tästä muuten ihan faktaa, että juuri sinun harrastamasi rotusi on maailman tervein?

No, tämä on varmasti sellainen asia, josta on täysin mahdotonta saada aukotonta faktaa, mutta selvää on, että rodun, joka kykenee äärimmäisiin urheilusuorituksiin, on pakko olla rakenteeltaan moitteeton, muuten koko rotu ja sen käyttötarkoitus kaatuisivat omaan mahdottomuuteensa.

[omenavaras]

Aikoinaan koirat risteytyivät vapaammin keskenään, kun ihmiset siirtyivät eri puolille maailmaa ja veivät koirat mukanaan. Nämä koirat lisääntyivät keskenään sekä paikallisten koirien kanssa ja näin syntyi uusia rotuja.
Nykyään tätä ei enää juurikaan tapahdu. Vaan kasvattajat lentävät toiselle puolen maailmaa hankkimaan jalostuskoiria tuomaan "uutta verta", vaikka ne kuuluvat kuitenkin samaan suljettuun geenipopulaatioon, joka kokenut menneisyydessä geneettisiä pullonkauloja. Toki poikkeuksena esim. basenji tai saluki.
Tarkoitan, että hieman hölmöä lähteä kauas hakemaan jalostusmateriaalia, kun suomessa on paljon terveystutkittuja koiria. Sattuvat vain olemaan eri rotua.

Myös tuo koirien jalostaminen mittanauhan kanssa kuulostaa naurettavalta. Kyseessä on elävä eläin eikä mikään savimöykky.
Rotujen ulkonäkökriteerit on liian ahtaat. Hännän asento ja turkin väritys esimerkiksi. Monen rodun yksilöt muistuttavat toisiaan kuin lauma klooneja. Miksi se on tavoiteltavaa?

En ole täysin näyttelyitä ja koiranjalostusta vastaan. Tai sitä, että on olemassa koirarotuja. Enkä ehdota, että jokaisessa rodussa pitäisi olla kaikki hännän ja korvien asennot ja kaikki värit sallittuja, mutta toivoisin, että koiramaailmassa arvot muuttuisivat ja esim. roturisteytykset yleistyisivät.

[Umac]

Katsoin dokkarin muutama päivä sitten, bongosin linkin Lehtosen Fb-sivuilta. Ei uutta tai mullistavaa, Aho henkilönä suorapuheinen.

Tigerin vikasta viestistä tulee mieleen peronteinen pää vetää mutta kroppa ei ole kuitenkaan priimaa- harha sillä monikin rotu tai yksilö kykenee koviin yksittäisiin suorituksiin sillä kropalla ja rodun kapasiteetilla. Eli tutkimatta koirahan on oireettomana terve?

Tämä siis yleisen tason keskusteluna, ei yksittäiseen rotuun tai yksilöön kohdistaen.

[Thirteen]

Luusto ja kroppa voivat olla optimaalisia tiettyyn suoritukseen mutta silti koiralla voi olla muita sairauksia (AI, allergioita jne) ja/tai pääkoppa ihan susi eikä kestä esimerkiksi normiarkea mitenkään.

Olen aikoinani ollut täysin näyttelyorientoitunut ja nykyisin niin niitä vastaan. Mielestäni suljetut rotukirjat ovat tehneet hallaa lähes kaikille roduille, rotumääritelmät suurimmaksi osaksi ihan järjettömiä. Toivon ja luulen, että jossain vaiheessa on kaikkien rotujen tehtävä risteytyksiä jotta ne edes säilyisivät elinkelpoisina. Itselleni riittäisi sellainen suunnilleen rotutyyppi, taipumusten mukaan ja ulkonäkö sekä puhdasrotuisuus olisi sivuseikka.

[Hurtta]

Suurin osa ”terveydestä” on tutkimattomuutta, jokseenkin kaikkien rotujen kohdalla.
Ratakoirilla kuolinsyyksi usein tulee tapaturma, vaikka taustalla saattaisikin olla geneettinen taipumus heikentyneisiin jänteisiin, minkä seurauksena juostessa sitten varpaat posahtaa.

Kuolinsyytilastot vääristyy kun sieltä jää puuttumaan ne vanhempana puhkeavat sairaudet, greyllä yleisimmin syöpä, vatsaongelmat, autoimmuunit.

Greyn sopivuus lemmikiksi on sitten kokonaan toinen juttu.
Se on eläin minkä elämäntehtävä on juosta, kovaa, paljon.
Mitään kauhean älykästä seuraa se ei ole.

[Mella M]

Onko tästä muuten ihan faktaa, että juuri sinun harrastamasi rotusi on maailman tervein?

No, tämä on varmasti sellainen asia, josta on täysin mahdotonta saada aukotonta faktaa, mutta selvää on, että rodun, joka kykenee äärimmäisiin urheilusuorituksiin, on pakko olla rakenteeltaan moitteeton, muuten koko rotu ja sen käyttötarkoitus kaatuisivat omaan mahdottomuuteensa.

Rakennehan on vain yksi osa koiran terveyttä. Ei sen perusteella kyllä vielä voi julistaa harrastavansa maailman terveintä rotua. Jotain muuta nyt olisin odottanut tälle. Ja uskon, että enkkuvinttarit ovat yleisesti ottaen terveitä, mutta jos sanoo sen olevan maailman tervein rotu, niin pitäisi ehkä voida perustella asiaa.

[shaairah]

Vinttareilla yläpurenta on ”normaali” tai jopa tavoiteltava, koska kuono on liioitellun pituinen.

***Millä vinttareilla näin?

Itse asiaan, onhan se selvää että näyttelyt on ongelmallisia rotujen muokkaajia. Tuomareilla on suuri vastuu mutta niin on kasvattajillakin - kuka pakottaa kasvattamaan niitä ylilyöntejä tuomaroitaviksi? Mä en sinänsä pidä näyttelyharrastusta itsessään huonona asiana, vaikken itse siitä innostukaan. Mut jotenkin näyttelyt pitäis muokata aivan uusiksi, jotta se toimisi ja sen lisäksi ne pitäisi jotenkin saada irrotettua kasvatuksesta. En tiedä mimmoselta semmonen näyttelyharrastus näyttäisi, mutta mutta... helpoin tie tähän toki olisi se, että kasvattajat lakkais pitämästä näyttelymenestystä kasvatuksen mittarina, mutta kun ihmisluonto on mitä on niin se lienee turha haave.

Salukeilla rotumääritelmä on varsin väljä, johtuen siitä, että rodussa sallittu tyyppivariaatio on suuri, joka se taas juontaa juurensa suureen alkuperäalueeseen, vaihtelevaan metsästysmaastoon ja riistaeläinten suureen variaatioon. Siinä mielessä salukien rotumääritelmä on, noin rotumääritelmäksi, onnistunut tekele. Ongelmaksi siinäkin tosin muodostuu tulkinta. Ihmiset tulkitsee rotumääritelmää miten milloinkin ja perustaa sitten argumenttinsa omaan tulkintaansa. Noiden paperinpalasten sijaan musta parempi kriteeri olis opiskella alkuperäsessä tehtävässään toimivia koiria ennen ja nyt. Tosin välillä tuntuu, että ihmismieli vääntää näkemänsäkin omaksi tulkinnakseen.

[Hovarontti]

Tykkään käydä näyttelyissä, ei meillä asu huippu yksilöä, sellainen ihan perus otus mutta kehän laidalta on tullut tuttuja ja ollaan saatu neuvoja muihin koira harrastuksiin liittyen ja ihan perus koulutukseenkin. Omasta mielestäni olisi hieman surullista jos näyttely toiminta lakkaisi kokonaan. Tai sitten ehkä tulisi jotain muuta tilalle, kukapa tietää...

Berninpaimenkoira
Nyt pidemmän tauon jälkeen kun näen "entistä rotuani" se saa olon aika surulliseksi. Koirista on tullut entistä masiivisempia, isoja uroksia selkeästi suositaan, maavara koirilla kuihtunut entisestään. Alun alkaen tuo rotu oli työkoira, sitä käytettiin taakkojen vedossa, paimennuksessa, vahtimisessa. Tänä päivänä ei nämä nykyiset yksilöt tehtävistä selviytyisi. Rotuhan on edelleen lähellä omaa sydäntä ja monesti on mielessä käynyt että josko vielä joskus? Mutta kun tuo tynnyrimäinen ulkomuoto ja lyhenevä keskimääräinen elin ikä pomppii jatkuvasti esille, niin haavesita on vaan luovuttava.

Hovawart
tämä nykyinen koirani, sen lajitoverit mitä tunnen ja tiedän, vaikuttavat vahvoilta ja terveiltä, niiden kanssa harrastetaan, liikutaan. Tätä rotua en ole tuntenut vasta kuin ehkä neljä-viisi vuotta, joten pitkän ajan kokemusta ei tästä ole. Tähän rotuun vaihdoin tavallaan vahingossa, mihelläni oli hoffi ja miellyin tuohon jääräpäisyyteen ja tekemisen haluun. Käytettävyyteen monessa asiassa. Oma mielikuvani on että rotu on suht terve, suht pitkäikäinen suurehkoksi koiraksi ja se on työkoira. Kotivahdin lisäksi sen kanssa voi tehdä paljon mutakin pelkäämättä että koira hajoaa käsiin. Se on minusta paljon. Jos jollain täällä on rodusta jotain kerrottavaa, otan tietoa mielleäni vastaan

Meiltä löytyy myös "boxedori" boxerin ja labbiksen rakkaus lapsi ja totta, tuo otus ei ole käynyt eläin lääkärillä kuin rokotuksilla ja steriloitavana (kohtu tulehdus). Mutta silti yhden sekarotuisen perusteella en allekirjoita sitä että olisivat sen terveempiä kuin muutkaan.

Valitettavaa tuolla näyttely piireissä on se että monissa roduissa suositaan liioiteltuja piirteitä ulkomuodossa, se on todella surullista. JA tuolla aiemmin oli että vanhoilla jo pitkään toimineilla tuomareilla on ne omat makumieltyksensä, eikä ne siitä muuksi muutu. Toinen seikka mihin väkisin törmää on se monen koiran kohdalla osuva ns heikko hermoisuus (rotuun katsomatta) On hurjasti rähinöitä, selkeästi näkee ettei koirat tykkää olla mukana koko touhussa, on aivan liian arkoja koiria jotka vaan väkisin tungetaan esille ja käsiteltäväksi vaikka koira pelkää, eikä nauti tilanteesta lainkaan. Joskus mietin että pitäisikö näyttelyihinkin heti junnuluokasta lähtien vaatia BH koe suoritetuksi? No ehkä vähän liikaa vaadittu, mutta joku vastaava ehkä?

[TlGER]

Ratakoirilla kuolinsyyksi usein tulee tapaturma, vaikka taustalla saattaisikin olla geneettinen taipumus heikentyneisiin jänteisiin, minkä seurauksena juostessa sitten varpaat posahtaa.

Tuollaisetkaan taipumukset eivät pääse pesiytymään rotuun ongelmaksi asti, koska niistä kärsivät yksilöt pääsääntöisesti karsiutuvat jalostuksesta. Jos koiralla on geneettinen taipumus minkä tahansa osan posahtamiseen, se tapahtuu taatusti jo hyvin paljon aiemmin kuin vasta sitten, kun koira on juossut kilpaa 8-vuotiaaksi.

Greyn sopivuus lemmikiksi on sitten kokonaan toinen juttu.
Se on eläin minkä elämäntehtävä on juosta, kovaa, paljon.

Tämä on miettimisen arvoinen asia. Keskiverto lemmikinomistajalle varsinkin taajamaolosuhteissa englanninvinttikoiran liikunnantarpeen tyydyttäminen on työlästä.

[Umac]

Suomen Ranskanbulldigit ry palkitsi vuoden koirana tämän, katso yst. terveystulokset KoiraNetistä....
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoi ... 0/20&R=101

https://www.facebook.com/SuomenRanskanbulldogit/

[Dacrest]

BOAS aste 3 - vakavat oireet, kävelytesti hyväksytty.

[Nelth]

Ja pisteitä jaossa ilmeisesti pelkästään näyttelytuloksista. Hyvä esimerkki juurikin siitä, miksi suhtaudun itse kriittisesti näyttelyihin ja erityisesti niiden asemaan rotukoiramaailmassa.

[Dacrest]

Kennelliiton ja Agria Eläinvakuutuksen aktiviteettirahastosta jaettiin tänään Koiramessuilla tunnustuspalkinnot kahdelle rotuyhdistykselle, Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry:lle ja Suomen Ranskanbulldoggit ry:lle.

Aktiviteettirahastosta jaetaan vuosittain varoja sopimusosapuolten yhteistyössä päättämiin kohteisiin.

...


Suomen Ranskanbulldogit ry:lle myönnettiin 4500 euroa yhdistyksen tänä vuonna aloittamaan roturisteytysprojektiin. Palkinnon vastaanottivat yhdistyksen puheenjohtaja ja roturisteytystyöryhmän vetäjä Toni Saira ja yhdistyksen varapuheenjohtaja ja jalostustoimikunnan puheenjohtaja Maarit Lehtonen.

Suomen Ranskanbulldogit ry on käynnistänyt pitkäkestoisen roturisteytysprojektin. Ranskanbulldogin terveystilanteen suunnitelmallinen parantaminen on yksi yhdistyksen tavoitteista. Rotu kuuluu Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli Pevisaan. Yhdistyksen roturisteytysprojektin tavoitteena on vaikuttaa ranskanbulldogin terveyteen. Projekti noudattaa Suomen Kennelliiton roturisteytysohjetta ja on siten tarkoin suunniteltu ja valvottu prosessi.

Palkinnon yhdistyksille ojensivat Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen ja maajohtaja Anna Linder Agria Eläinvakuutuksesta.

https://www.kennelliitto.fi/tietoa-meista/uutiset/kennelliiton-ja-agria-elainvakuutuksen-aktiviteettirahastosta-tunnustuspalkinnot-kahdelle-rotuyhdistykselle

Miten Kennelliitto kehtaa? Kun samaan aikaan ko rotuyhdistys on valinnut vuoden ranskanbullaksi vakavista hengitysongelmista kärsivän, lonkiltaan ja selästään romun koiran.
Kaikki hienot korulauseet kävelytestistä ja tuomareiden koulutuksesta hengitysongelmien parantamiseksi...

[Valkosipulisilakka]

Nyt en tajunnut tuota kysymystä, että miten Kennelliitto kehtaa. Eikö ole hyvä asia, että Ranskanbulldoggiyhdistys ryhtyy risteytysprojektiin terveyden parantamiseksi? Ensin valitetaan, että mitään ei tehdä, ja sitten kun tehdään, niin sekin ilmeisesti on huono

[Hurtta]

No jos niiden ihannoitu the vuoden paras ja ihanin on kauttaaltaan sairas paska, niin kuinkahan korkealla ne tavoitteet on?