Mutta kun tosiaan Minonen otettiin pois 10 vuotta liian aikaisin ja aivan yllättäen, niin meillä oltiin vähän ongelman edessä. Pikku Wilpurtti jäi ilman leikkikaveria. Se yritti leikittää isoja, mutta eihän niitä kiinnostanut. Leikin itse sen kanssa, mutta minä taas en ole pieni koira.
Sitten onnenkantamoisena meille tupsahti mahdollisuus ottaa Wilpurtin kaveriksi pikku Tauno (nimi itse annettu!). Näin sitten tehtiin. Monta äkkinäistä muutosta ja pääni on sekaisin, mutta nyt meillä on ihana toimiva lauma. Wilpurtti otti heti Taunon parhaaksi kaverikseen. Nyt täällä painitaan, leikitään sidostesukkaa ja kaahaillaan sekä nukutaan yhdessä ja erikseen. Isoja ei kiinnosta. Tauno on rohkeampi ja reippaampi kuin Mini oli, mutta paljon rauhallisempi kuin Wili. Minin tapaus oli kamala onnettomuus, mutta nyt sitä tilannetta ei pääse tapahtumaan enää toiste. Ovi on säädetty niin ettei se tee tuollaista.
Tauno on oikea sydäntenmurskaaja. En ole koskaan nähnyt sellaista katsetta kuin sillä on. Se käytiin hakemassa Vantaalta, ja kotimatkalla se nukkui käsivarrellani ja katsoi välillä silmiin sellaisella ilmeella, että pidäthän sinä minusta hyvää huolta. Tauno on ensimmäinen oikea sekarotuiseni, eli sen emo on toy villakoira ja isä on pommi. Eli aika pieni poika tulossa. Pystykorvasta ja luppakorvasta tuli tuloksena yksi kumpaakin.









Ihana ilon tuoja surun keskelle 