Voin aloittaa.
Siirtyessäni pieniin koiriin tiesin kyllä että pieni koko on kätevää monessa mielessä, esimerkiksi että pieni koira mahtuu hyvin matkustamaan autossa, pyöräntarakalla, lentokoneessa tai missä vaan, sen ruokkiminen on edullista ja tassupesut käteviä, mutta muutamia kokoon liittyviä yllätyksiäkin on matkan varrella ilmennyt. Ensinnäkin pentuaikana. Pieni koira on koulutettava tismalleen samalla tavalla kuin suurempikin koira, mutta pikkukoiran mahalaukku on ihan hirvittävän pieni ja täyttyy ihan hirvittävän vähästä! Yhden aterian napposilla ei kauaa koulutella! Erityisesti pikkupennun kohdalla koulutustuokiot saavat tietenkin ollakin tosi lyhyitä, mutta silti tämä on ollut minusta yllättävän hankalaa.
Toinen juttu on ollut se, että pentu on niin matalalla
että palkkanameja antaessa on kumarreltava melkein maanrajaan saakka. Uhhuh voin melkein tuntea sen toispuolisen selkäkivun mikä siitä tulee.. Omat pikkukoirani ovat vielä olleet jostain syystä tosi hitaita oppimaan namien nappaamisen ilmasta enkä ole ulkona halunnut heittää nameja maahan etten tulisi hankaloittaneeksi sen oppimista että maasta ei oteta mitään suuhun. Joten kumartelen ja kyyköttelen sitten. Pikkupentuaikana yllättävää oli aluksi myös se, että sisällä piti opetella uudenlainen kävelytyyli.
Kun jaloissa pyörii maitopurkin kokoinen pikkuotus, jalkoja on liikuteltava varovasti hiissaamalla ettei tulisi vahingossa astuneeksi pennun päälle. Myös vessanovet ym on avattava hyvin hitaasti ja varovasti ettei kolauta pentua vahingossa hengiltä. Sellaisia vakavampia negatiivisia yllätyksiä ovat olleet pienten koirien sisäsiisteysongelmien ja luustosairauksien yleisyydet. Omat koirat ovat sattuneet tähän saakka olla sisäsiistiksi oppimaan kykeneviä, mutta on ollut järkyttävää tajuta sisäsiisteysongelmien yleisyys.
Myös rikkinäisiä luustoja on valtavasti. Johtunee varmaan siitä että vuosikymmeniä on hoettu mantraa, miten lonkkaviat ja muut luusto-ongelmat "eivät haittaa pienillä koirilla mitään, koska ne ovat rakenteeltaan niin kevyitä".
No, nykyäänhän tiedetään että tämä ei pidä paikkansa, mutta e-lonkat, risat kyynärät, halvaantumiset ja nuorten koirien monttuun joutumiset ovat edelleen erittäin vaiettu aihe näissä useimmissa pikkukoiraroduissa joissa näitä ongelmia esiintyy kuitenkin tosi paljon.Menipäs tämä nyt vakavaksi. Positiivisena yllätyksenä voisin tähän loppuun kertoa vielä vaikka sen, että on ollut mukava yllätys huomata miten moneen paikkaan pienet koirat ovat tervetulleita ja miten moneen paikkaan ne saa nykyään viedä mukanaan.
Tai sitten täällä muistetaan se isännän entinen hoffi, joka ei ollut mikään sosiaalinen tapaus, vaikkakin lenkillä kulki kauniisti vierellä.
Omistaja kertoikin että whippettien koot ovat viime vuosina vähän kasvaneet..