Koirapulina 2

[Umac]

^^Onnea pentueesta!

[Darre]

Onnea pennuista!

Ja täytyy tämän aamun kokemus jakaa teidän kanssanne. Olin omien kanssa lenkillä ja vastaan tuli pariskunta parsonin kanssa. Koira aloitti huutamisen heti kun näki meidän ja se vain paheni ohittaessa, koira oikeasti rääkyi niinkuin sitä olisi sattunut tosi pahasti. Mun omat olvat vain ja ajattelin, että mahtaa olla vähän raskasta lenkkeillä jos jokainen koirakohtaaminen on tuollainen. Ymmärrän kyllä, että tuollainen käytös voi olla hyvinkin haastavaa (tai lähes mahdotonta) kouluttaa pois ja itsellänikin on ollut pari koiraa, jotka tykkäsivä aukoa päätään vastaantulijoille. Mutta eivät ne sentään rääkyneet kuin hengen hädässä, tuon koiran ääntely kuulosti todella kamalalta

[Koiruuksia]

Todennäköisesti sille koiralle ei ole koskaan kerrottu että mitä ei saa tehdä eikä myöskään kerrottu että minkälaisesta käytöksesta omistaja tykkäisi.
Luulen että on tämän aikamme vitsauksen, näiden 3 op:n ammattitutkinnon suorittaneiden koirankouluttajien oppien tuote.
Koiraa ei saa kieltää.
Aina vaan kaikkien koirien kanssa pelkät makupalat eivät riitä kaikenlaisten arjessa eteen tulevien tilanteiden hallintaan.

[Tiibetinhelmi]

Paljon onnea, Dacrest!

[Thirteen_2]

Dacrest... P.S kuvat olisi kivoja

[Merkkari]

Todennäköisesti sille koiralle ei ole koskaan kerrottu että mitä ei saa tehdä eikä myöskään kerrottu että minkälaisesta käytöksesta omistaja tykkäisi.
Luulen että on tämän aikamme vitsauksen, näiden 3 op:n ammattitutkinnon suorittaneiden koirankouluttajien oppien tuote.
Koiraa ei saa kieltää.
Aina vaan kaikkien koirien kanssa pelkät makupalat eivät riitä kaikenlaisten arjessa eteen tulevien tilanteiden hallintaan.

Mutta on se myös niinkin, että aina mikään määrä kieltämistä(kään) ei auta. Tuollaisia rääkyjiä on ollut maailman sivu, vaikka miten on kielletty, karjuttu, revitty hihnasta ja niskanahasta ja ties mitä muuta vielä hirveämpää. Terrierit on usein myös sitä sorttia, että kun kierrokset on tapissa, niin mikään määrä kieltämistä ei siinä auta. Pieleen on menty jo kauan sitten. Koulutusmenetelmä voi myös olla ihan mikä vain, mutta jos sitä ei osaa käyttää, niin eihän se silloin toimi. Ei palkitseminen eikä rankaiseminen.

Vähän ikävää myös tuo ammattitutkinnon lyttääminen. Kyllä se on ihan oikeaa pitkäjänteistä opiskelua (tavallisimmin 150 osp, muistaakseni yksi osp on jotain yli 20 h opiskelua), netissä voi tutustua koulutuksen sisältöön ja vaatimuksiin. Ammattitutkinto ei luonnollisestikaan tee kenestäkään ihmisestä kaikkien alojen asiantuntijaa, kaikkia eläintenkouluttajia ei kiinnosta perehtyä ongelmakäytöksiin. Sitä paitsi ongelmakäytösten ratkominen on useinkin enemmän ihmisten kouluttamista kuin eläinten. Taitavakaan koirankouluttaja ei onnistu, ellei omistaja ole valmis tekemään töitä ja muuttamaan omaa käytöstään. Eikä yhtään mihinkään ammattiin valmistu guruksi heti koulun penkiltä, tarvitaan myös paljon kokemusta työelämästä.

[Koiruuksia]

Jos vertaa sitä että ihminen jolla ei ole mitään kokemusta aiemmin koirankoulutuksesta, suorittaa tuon ammattititkinnon ja on sen jälkeen ns. päteva (vaikka nyt ongelmakoirakouluttaja) niin onhan se aika heppoista tietämystä kuitenkin verrattuna vaikka johonkin ihmiseen jolla on vuosien kokemus aiheesta. Monissa paikoissa nykyään kun ei enää arvosteta kokemusta, ainoastaan näitä ammattitutkintoja jonka suorittanut ihminen voi olla aivan tietämätön asiasta käytännön tasolla. Tätä tarkoitin.

Mistä vedit nuo kaikki karjumiset, niskanahasta repimiset sun muut nyt tähän mukaan? Koiralle voi kyllä kertoa ihan ilman väkivaltaakin miten toivoisi sen käyttäytyvän. Mulla ainakin on ainoana tavoitteena (jos haluan pysäyttää jonkun käytöksen) että pääsen sitten kertomaan koiralle että NYT menee hyvin ja palkkaamaan sen toivotusta käytöksestä.
Minä en ainakaan tuollaisesta väkivallasta kirjoittanut mitään. Enkä omien koirien kanssa todellakaan sellaista harrasta vaikka niillä kuri onkin kaiken tekemäni positiivisen vahvistamisen rinnalla.

Mulla on nyt tämä basenji joka kiihtyy todella helposti tietyistä asioista ja on myös niin kova että se pitäisi varmaan kalauttaa halolla tajuttomaksi jos meinaisi että joku sellainen keino jotenkin auttaisi.
Tämän koiran kanssa auttaa parhaiten että rauhoitan itseni hengittelemällä ja samalla rauhoittuu koirakin ja on sen jälkeen sellaisessa tilassa että voimme kommunikoida. Ja pääsen palkitsemaan sen toivotusta käytöksestä.

[Biarritz]

Vähän aikaa sitten huomasin, että Ruotsissa ylläpidetään vuosittain tälläistä listaa:

https://jordbruksverket.se/download/18.715de5b19b9142b1b3f088/1767944570101/Antal-hundar-per-ras-2025-tga.pdf

Tuolla on siis paljon sellaisiakin rotuja, joita SKK ei ole hyväksynyt. Mietin, että millä ne tuonne merkatessa todistetaan rotunsa edustajiksi, jos niillä ei ole rekisteritodistusta/ sukutaulua? Pelkkä omistajan oma ilmoitus koiran "rodusta" riittää?

[Outi.I]

Onko siellä ruokaviraston rekisteriä vastaava rekisteri? Jos niin sieltä ehkä.

[Umac]

^ On, monipuolisempi mitä meillä täällä. Voit siviilinäkin etsiä mm. yksittäisiä koiria ja omistajia, katsoa kunnittain rotuja, nähdä erilaisia tilastoja jne.
https://jordbruksverket.se/e-tjanster-d ... dregistret

Kokeilin yhden haun omasta rodustani, sukulaiskoira joka kasvatettu Ruotsissa, tuli omistajan osoite, puh no jne.
muoks: sirunumeron sai siis Hunddatasta, ihan kuten meillä saa KoiraNetistä.

[Merkkari]

Jos vertaa sitä että ihminen jolla ei ole mitään kokemusta aiemmin koirankoulutuksesta, suorittaa tuon ammattititkinnon ja on sen jälkeen ns. päteva (vaikka nyt ongelmakoirakouluttaja) niin onhan se aika heppoista tietämystä kuitenkin verrattuna vaikka johonkin ihmiseen jolla on vuosien kokemus aiheesta. Monissa paikoissa nykyään kun ei enää arvosteta kokemusta, ainoastaan näitä ammattitutkintoja jonka suorittanut ihminen voi olla aivan tietämätön asiasta käytännön tasolla. Tätä tarkoitin.

Mistä vedit nuo kaikki karjumiset, niskanahasta repimiset sun muut nyt tähän mukaan? Koiralle voi kyllä kertoa ihan ilman väkivaltaakin miten toivoisi sen käyttäytyvän. Mulla ainakin on ainoana tavoitteena (jos haluan pysäyttää jonkun käytöksen) että pääsen sitten kertomaan koiralle että NYT menee hyvin ja palkkaamaan sen toivotusta käytöksestä.
Minä en ainakaan tuollaisesta väkivallasta kirjoittanut mitään. Enkä omien koirien kanssa todellakaan sellaista harrasta vaikka niillä kuri onkin kaiken tekemäni positiivisen vahvistamisen rinnalla.

Mulla on nyt tämä basenji joka kiihtyy todella helposti tietyistä asioista ja on myös niin kova että se pitäisi varmaan kalauttaa halolla tajuttomaksi jos meinaisi että joku sellainen keino jotenkin auttaisi.
Tämän koiran kanssa auttaa parhaiten että rauhoitan itseni hengittelemällä ja samalla rauhoittuu koirakin ja on sen jälkeen sellaisessa tilassa että voimme kommunikoida. Ja pääsen palkitsemaan sen toivotusta käytöksestä.

Ensin on aina opiskeltava perustutkinto (yleensä 2-3 vuotta), ennen ammattitutkintoa. Ja kuten sanoin, ei kukaan ole koulunpenkiltä tullessaan kaiken oppinut. Vaikka olisi mikä lääketieteen tohtori, niin kokemusta tarvitaan aina. Tympäisee vaan, kun lähinnä eläintenkouluttajien koulutusta mollataan. Ihan saman laajuisilla opinnoilla tulee sähköasentajia, rekkakuskeja, lähihoitajia, kirjanpitäjiä ja vaikka mitä ammattilaisia. Ei niille koskaan sanota, että tuollaisella pilipalitutkinnolla ei tee työelämässä mitään, olisi pitänyt ensin harrastaa aihetta vähintään 20 vuotta. On myös niin, että ei myöskään pelkästään pitkä kokemus kerro osaamisesta mitään. Tarvitaan sekä ymmärrystä teoriasta, siitä miten eläimet ylipäätänsä oppii, että myös kokemusta. Vaaditaan myös paljon vaivannäköä pysyä asioissa ajan tasalla. Eläimiin ja oppimiseen liittyen tehdään paljon tutkimusta ja uutta selviää koko ajan. Ei voi tuudittautua siihen, että "näin on aina ennenkin tehty".

Tartuin siis lähinnä tähän: "Koiraa ei saa kieltää. Aina vaan kaikkien koirien kanssa pelkät makupalat eivät riitä kaikenlaisten arjessa eteen tulevien tilanteiden hallintaan."

Tottakai koiralle voi ja täytyy kertoa, mitä siltä halutaan. Mutta se asia on pitänyt ensin kouluttaa superhyvin. Käskeminen / kieltäminen on täysin myöhäistä siinä vaiheessa, kun koira huutaa täyttä kurkkua ja on siirtynyt jonnekin avaruuden tuolle puolen. Siinä tilanteessa ei auta nakki eikä kieltäminen / sanominen. Ihan samoin kuin makupalat, niin ei kieltäminenkään riitä kaikkiin arjessa eteen tuleviin tilanteisiin. Ja let's face it, aika monella ihmisellä joka ei koirankoulutuksesta mitään tiedä, kieltäminen on enemmän tai vähemmän kovalla äänellä hoettua ei:tä tai muuta vastaavaa ilman, että sen merkitystä on koiralle koskaan opetettu. Ja on ollut oikein tavallista koirapiireissä, että jos sana ei mene perille, niin sitten kovennetaan otteita. Jokainen muutama vuosikymmen sitten aloittanut on taatusti nähnyt, miten koiraa nyitään hihnasta tai ravistetaan niskasta (ja valitettavasti muutakin ihan koirakentällä koulutuksen yhteydessä). Sillä sitä kieltämistä yritettiin saada menemään perille. Onneksi nykyään moni tietää paremmin.

Kieltämisen lisäksi on todella kerrottava, että mitä sitten. Tämä unohtuu valtavan monelta koiran omistajalta. Kuvitellaan, että se koira tajuaa, että ei saa vetää, ei saa haukkua, ei saa syödä paskaa, ei saa hyppiä päin jne., kunhan sitä vaan kieltää. Eikä tajuta, että älytön määrä aikaa ja vaivaa pitää ensin laittaa nimenomaan kouluttamiseen. Vasta sitten voi kuvitella kieltävänsä & antavansa paremman toimintaohjeen.

Mutta juu, uskon että ollaan samoilla linjoilla lopultakin. Oon vaan vähän kyllästynyt tuohon "makupala ei toimi". Kun useimmiten se ei toimi, koska ihmiset ei vaan osaa. Myöskään kieltäminen ei toimi, jos ihminen ei osaa.

[Umac]

Sitten jää myös pieni ryhmä koiria ja ihmisiä jotka ovat kertakaikkiaan toisilleen sopimattomia. Ihminen voi olla miten tiedonhaluinen, oppiva, tutkiva mutta oma persoona ei vain sovi koiralle. Persoonassa ei tietenkään ole vikaa, se on vain sille koiralle väärä ja koira surutta myös sen mukaan käyttäytyy.
Yksi varmaan merkittävimmistä on se jämäkkyys, asioiden loppuunvienti ja toistuvuus. Ei kaikista ihmisistä ole siihen. He haluaisivat helpomman elämän, ei vaativaa koiraa eikä loputtomia toistoja. He eivät ole muutenkaan auktoritäärisiä, kärsivällisiä, sitkeitä, rauhallisia, ns. päätyyn asti näkeviä tms. Eivätkä he ole missään tapauksessa siis mitenkään vääränlaisia! Mutta koirakko keskenään ei välttämättä onnistu siinä mitä haetaan.

https://www.jyu.fi/fi/uutinen/koiranomi ... eka-koiran
Koiranomistajan temperamentti on yhteydessä koiran ja omistajan suhteeseen sekä koiran käyttäytymiseen

Meillähän täällä kotona on elävä esimerkki eli oma koira ja iltapissalla käynti. Jos minä en sitä vaadi, se jää tekemättä ja sitten herätään yöllä. Enkä minä halua herätä yöllä. Joten minun on se vahdittava ja vaadittava vaikka koira kuinka köllii jo lakanoissa ihasti tuhisten. Eikä todellakaan halua mennä enää mihinkään ulos. Mutta mentävä on.

[Iidis79]

^ Toi onkyllä totta. Joskus koira ja ihminen eivät van persooniltaan sovi yhteen. Siinä on sitten melkein vaan pakko koiran vaihtaa kotia.
Mulla on kokemusta tästä. Toinen whippet, vaikka ihana olikin, se vaan oli jotenkin väärin kierroksilla ja kärsi jonkinlaisesta eroahdistuksesta, varsinkin meni sekaisin mun äidistä. Toisessa kodissa sitten ei ollut samanlaisia ongelmia.
Ja vähän mitä joskus muutenkin kuulee kodinvaihtajista miten koira "osoittaa mieltään" tai jotain ja oikean ihmisen kanssa näitä ongelmia ei ole.
Eikä se ole kenenkään syy.

[kooma]

Ei koirankoulutuksessa tarvita väkivaltaa (hihnasta nykimistä jne...). Kyllä esim. käyttömalin voi opetta maailman parhaaksi kotikoiraksi sillä edellytyksellä, että se saa "tehdä töitä" useampana päivänä viikossa. Siitä vaan tulee kaupan päälle eri lajeista ainakin kolmois- tai neloisvalio.
Pennun opettaminen/ohjaaminen täytyy aloittaa heti ensimmäisestä päivästä, kun se tulee kotiin. Kun pienestä pitäen sille opetetaan oikeat toimintamallit, niin se toteuttaa niitä kuolemaansa asti. Kaikki malini suhtautuvat/ovat suhtautuneet kaikkeen näkemäänsä positiivisesti ja rakastavat/ovat rakastaneet ihmisiä ja tulleet erittäin hyvin toimeen toisten koirien kanssa, jopa sellaisten koirien kanssa, jotka ovat tulleet niiden päälle. Eivät ole purreet, vaan äänellä kertoneet, että tälläinen toiminta ei käy. Niillä on/on ollut ns pää kunnossa. Ikinä ei ole tarvinnut pelätä, että tekisivät spanielille mitään. Spanieli saa tehdä/on saanut tehdä niille ihan mitä sitä sattuu haluamaan. Spanielin kasvattaja myi sen minulle kahden käyttömali nartun laumaan. Kun kysyin että, uskaltaako myydä, niin hän nauroi ja sanoi, että tietysti uskaltaa, kun mun koirat ovat aina niin tervepäisiä.

Ei koiran ohjaaminen/opettaminen/kouluttaminen ole mitään rakettitiedettä. Se on hauskaa ja todella palkitsevaa puuhaa. Nuorimman malin kasvattaja sanoi epäilevänsä (kuten myös muut, jotka tuntevat/ovat tunteneet koirani), että minulla on vaikutusta siihen, että koirani ovat sellaisia, kuin ovat Noh, voi pitää paikkansa tai sitten ei

Kun koiran pienestä pitäen ohjaa oikeaan suuntaan, niin eihän se edes tiedä eikä opi väärää toimintatapaa eri tilanteissa. On surullista nähdä, miten kädettömiä ihmiset ovat koiriensa kanssa Liian paljon omille koirille huutavia pieniä koiria ja isompiakin valitettavasti tapaa päivittäin, vaikka omat eivät mitenkään reagoi niiden huonoon käytökseen niin minua ottaa päähän niiden käytös.

[Mea]

Vaikeaksi pitää tehdä tämäkin. En tiedosta kouluttaneeni ketään mitenkään ja meillä on oikein kivaa yhdessä.

[kooma]

Hei mea,

Sun kultainen noutaja rähjää vastaantuleville ihmisille ja koirille. (Mun spanieli katsoisi sitä ja sinua hyvin moittivasti)
Sun partis puri sun chihua ja purema aiheutti sen kuoleman. (Mun yksikään koira ei ole purrut toista koiraa tai ihmistä)

Jos minun koirani tekisivät jotain tuollaista niin kokisin olevani täysin epäonnistunut koirani kasvatuksessa

Sun koirat ei ilmeisesti liiku kaupungilla ja muuaalla ihmisten ilmoilla kovinkaan usein? Eivät käy urheilutapahtumissa, kokeissa ja kilpailuissa? Eivätkä matkustele oman auton lisäksi junalla, laivalla tai lentokoneessa ja yövy hotelleissa Suomessa ja ulkomailla?

Jokaisen saa ihan itse "pilata koiransa" ja nauttia sen käytöksestä. Itse "pilaan koirani" niin, että niiden kanssa voi liikkua missä vaan, eikä tarvitse pelätä niiden käyttäytyvän huonosti.

Enää ei ole tippaakaan motivaatiota opettaa ihmisiä kouluttamaan koiriaan yhteiskuntakelpoisiksi. Siksi koulutankin nykyään vain lajikoulutuksia. Kukin taaplaa tyylillään...

[Mea]

Sun kultainen noutaja rähjää vastaantuleville ihmisille ja koirille. (Mun spanieli katsoisi sitä ja sinua hyvin moittivasti)

Niin tekee. Spanielisi mielipide ei kiinnosta meitä.

Sun koirat ei ilmeisesti liiku kaupungilla ja muuaalla ihmisten ilmoilla kovinkaan usein? Eivät käy urheilutapahtumissa, kokeissa ja kilpailuissa? Eivätkä matkustele oman auton lisäksi junalla, laivalla tai lentokoneessa ja yövy hotelleissa Suomessa ja ulkomailla?

Ei tehdä tällaista. Ei haluta eikä ole tarpeen.

Jokaisen saa ihan itse "pilata koiransa" ja nauttia sen käytöksestä. Itse "pilaan koirani" niin, että niiden kanssa voi liikkua missä vaan, eikä tarvitse pelätä niiden käyttäytyvän huonosti.

En minä pelkää niiden käytöstä. Muiden ihmisten mielipiteet yleensäkin kiinnostavat aika vähän. Jokainen saa "pilata elämänsä" ajattelemalla jatkuvasti sitä että mitä muut minusta nyt ajattelevat.

[Biarritz]

Vaikka tälläkin palstalla mielipiteiden ilmaisu on sallittua, kehoittaisin myös miettimään oman viestin sävyä. Se, että esille nostetaan tragedia jossa oman perheen koira tappoi toisen koiran ei ole kovin tahdikasta, varsinkin kun tapahtunutta on surtu pitkään kyseisessä perheessä.

Mitä noin muutoin oman perheen koirien välisiin puremistapauksiin tulee, niin kyllä, niitäkin sattuu aina silloin tällöin. Eikä ole koulutuskysymyskään. Itse tiedän pari tapausta, pieni akitan urospentu ei ollut ehtinyt olla uudessa kodissaan viikkoakaan kun saman perheen sakemanninarttu tappoi sen. Ja huom tuossa tapauksessa koirat olivat siis keskenään eri sukupuoltakin. Toisessa tietämässäni tapauksessa sakemanni tappoi saman perheen villakoiran (omistaja oli jo kokenut koiraharrastaja ja omistanut aiemmin mm. erästä laumisrotua).

[Mea]

^ Kiitos. Ja voin kertoa että sitä surraan edelleen jokaikinen päivä. Sinänsä on aivan sama mitä paskaa netissä anonyymeiltä käyttäjiltä tulee niskaan, sen määrähän on aina vakio. Tämä vain on sillä tavalla ikävä juttu, kun sen mielestä pois työntäminen on aktiivista jokapäiväistä työtä.

Palaan tähän nyt aivan viimeisen kerran sanomalla että Ilo ei tappanut ketään vaan minä. Olen tasan ainoa syyllinen tässä. Eteisessä sattuneessa hirveässä härdellissä Ilo kiihtyi ja sen hammas osui viereiseen koiraan joka olisi voinut olla kuka vain. Se ei siis edes aktiivisesti purrut ketään. Miniin ei tullut mitään puremajälkeä vaan yksi hampaan aiheuttama reikä. Siitä alkaen kaikki oli minun vikaani. Oltiin juuri lähdössä 9 tunnin ajomatkalle mökille, enkä siinä kohtaa kertakaikkiaan pystynyt tajuamaan ja muuttamaan suunnitelmaa, että nyt ei lähdetäkään vaan käydään ensin eläinlääkärissä. Jos oltaisiin käyty, me oltaisiin saatu antibioottikuuri ja mitään ei olisi tapahtunut. Mini olisi edelleen tässä. Mutta en tajunnut ja siitä en tule ikinä toipumaan. Että tätä voi nyt sitten hieroa naamaani vaikka loppuelämäni, voin kertoa että enää pahemmalta ei voi saada tuntumaan, vaikka kuinka yrittäisi.

[Tiibetinhelmi]

Mealle voimia tuon asian käsittelyn kanssa. Kuten Biarritz kirjoitti, näitä kyllä tapahtuu. Se, että se sattuu omalle kohdalle, on todella raskasta.

[Mea]

^ Kiitos. Pahinta tässä on syyllisyys, en tiedä vieläkään miten sellaisen kanssa opitaan elämään. Pitää ehkä kysyä ChatGPT:ltä. Se joskus tietää tällaisia asioita.

[Tiibetinhelmi]

Sinulla oli kuitenkin rohkeutta tulla kertomaan tapahtuneesta täällä palstalla. Monelta se olisi jäänyt tekemättä. Usko vaan, paljon enemmän tapahtuu mitä tietoon tulee.

[aunet]

Syyllisyyden tunne on pahinta. Eihän se jatkuvalla syötöllä vaivaa, mutta tulee mieleen tasaisin väliajoin ja silloin alkaa sama ajatuskehä pyöriä päässä uudelleen ja uudelleen, mitä jos olisin toiminut toisin... Mitäänhän se ei auta, päinvastoin.

Noista flexeistä vielä, se on ihan hiton hyvä kapistus, siis kun se on jonkun toisen kädessä. Flexin ääni kuuluu kauas ja koirani ovat oppineet tunnistamaan sen hyvin. On pelastanut meidät monelta kohtaamiselta, viimeksi tänä aamuna ääni kuului mutkan ja puskien takaa jonne katse ei ylety. Käännyin välittömästi toiseen suuntaan, näin vältyin tappaja-akitoiden kohtaamiselta. Hehän eivät tunnetusti väistä ketään, vaan valtaavat koko kulkuväylän. Kylän kauhut ja johtuu vain kädettömistä omistajista.

[Mea]

Olen huomannut että kun tekee jotain rutiinihommaa joka ei vaadi ajattelua, niin silloin se syyllisyys usein vyöryy yli. Jostain syystä varsinkin ruohonleikkuu on sellainen. Siinä vain työnnetään leikkuria eteenpäin ja silloin ajatukset harhautuvat jostain syystä aina juuri tuohon ja sitten alan kamalasti itkemään. Naapuri varmaan ajattelee että kylläpäs se inhoaa ruohon leikkaamista syvästi! Järjellä ajatellen ainoa mitä voi tehdä on ottaa opiksi eikä ikinä tehdä samaa virhettä enää uudestaan. Enkä taatusti tee. Mutta vaikea on järkeillä. Ja sitten voi järkeillä sitäkin että ilman tuota tragediaa en olisi koskaan tavannut Taunoa, ja luulen että Taunolla on ihan kiva elämä täällä. Se rakastaa yli kaiken täysillä kaahailua, ja sitä se saa tehdä pihassa joka päivä. Wilin siivellä se saa kolmesti päivässä aika hyvää muonaa mistä se myöskin tykkää. Ja illalla se saa tulla nukahtamaan sänkyyn syliini, siitä se tykkää myös.

Flexeistä tuli mieleen kun sain melkein sydärin kun olin kävelyllä Haukun kanssa, en muista kerroinko. Käveltiin yhden talon ohi ja sieltä sinkosi yhtäkkiä sellainen pieni spanieli täysillä hirveän mekkalan kera meitä kohti. Ehdin ajatella vain että f*ck, kun spanielin matka pysähtyi flexin loppumiseen. Aika kipakan pysähdyksen sai. Se oli solmittu pylvääseen ja mitoitettu juuri niin, että se päättyi tien reunaan. Ei ollut hirveän kivaa kenellekään.

[aunet]

Tuo koiran sitominen millä tahansa mihin tahansa pelkän kaulapannan varaan on kidutusta. Kukaan vähääkään koiran fysiologiaa tunteva ei tee niin. Sama koskee täysi veto päällä lenkillä kulkevia koiria pannan kanssa. Koira on jatkuvassa kivussa ja hengenahdistuksessa. Ja vetää entistä enemmän paetakseen kipua. Rääkkäystä.

[Koiruuksia]

Ja silti niirä hihnassa henkitoreissaan vetäviä koiria on valtavasti kun omistajat eivät viitsi nähdä yhtään vaivaa koiransa kouluttamisen eteen, edes hihnakäytöksen osalta.
Sanovat että heitä ei haittaa. No, sitä koiraa saattaa haitata. Ihan jo se ettei sen elämässä ole selkeää rakennetta, se ei tiedä mikä on sallittua ja mikä ei. Se joutuu (koska omistaja ei niitä tee) tekemään sellaisia päätöksiä joihin ei oikeasti pysty. Se voi olla hyvinkin stressaantunut henkisesti aina ollessaan lenkillä.
Puhumattakaan fyysisestä haitasta jota sille auheutuu kun se vetää aina ulkona ollessaan henki pihisten hihna kireällä. Usein myös pinna kireällä.

[Mea]

Otettiin koirametsä torstaille. Onnin kynnen ytimen ympärille on _vihdoin_ kasvanut valkoista niin että uskalletaan lähteä pihasta. Onhan se metsäkin enimmäkseen pehmeä. Hallivuoroa mietin kanssa, mutta itselleni sopii lähinnä pe-aamu ja ensi perjantaina on muuta. Ehkä sitä seuraavasta perjantaista sitten.

[Tiibetinhelmi]

^Hyvä, että on parantunut! Pääsee rallattelemaan koirametsässä.

[Mea]

Joo ja sanon vaan että kyllä kesti! Ollaan totuttu käymään metsässä kerran viikossa ja siihen tuli niin pitkä tauko etten viitsi katsoakaan. Ihanaa että ruvetaan taas pääsemään. Täytyypä katsoa onko joku suht järkevän matkan päässä, jossa ei olla vielä käyty.

[Darre]

Syyllisyydestä ja jossittelusta ei varmaan ikinä pääse kokonaan eroon. Siitä tuli helmikuussa jo 13 vuotta kun amstaffi kävi lenkillä minun Fatsyni kimppuun ja puri siltä etujalan päreiksi, mistä tuli määrättömästi huolta ja vaivaa. Edelleen välillä tulee mieleen, että miksi me ei silloin lähdetty lenkille toiseen suuntaan. Mutta jos Fatsylle ei olisi käynyt niinkuin kävi, niin en olisi koskaan ottanut itselleni sen pojanpoikaa Arttua. Ja jos SLE ei olisi koitunut Artun kohtaloksi, niin minulle ei olisi tullut Kettua. Kaikessa on aina jotain hyvääkin, hirveissäkin jutuissa. Tai niin pitää yrittää ajatella.