Koiran ihanneluonne?

[Dacrest]

Minkälaisen luonnepaketin kasaisit koiralle jos voisit vapaasti valita?
Onko käsiin sattunut luonteeltaan täydellinen yksilö?
Kuinka paljon rotu vaikuttaa käsitykseen ihanneluonteesta?

Aamulenkillä nähtiin naapurit.
Toinen mun collieista rakastaa ihmisiä, huomiota ja rapsutuksia - se ei jää kenelläkään epäselväksi.
Toinen on pidättyväinen, eikä haluaisi vieraan ihmisen koskevan. Menee (jos menee) ihan rennosti haistelemaan punttia, mutta väistää päätä kääntämällä jos ihminen yrittää rapsuttaa. Jatkaa kyllä heti puntin haistelua.
Ihmiset kuvittelevat että kaikki lähelle tulevat koirat haluavat huomiota/rapsutuksia. Jollei koira halua, se on arka, eli pidättyväisyyttä ei ymmärretä.

Jos saisin valita, kaikki mun koirat olisivat "avoimen välinpitämättömiä", eli ignooraisivat vieraat ihmiset. Eivät välittäisi koskeeko ihminen vai ei.
Toiseksi toivotuin on tuo "hieman pidättyväinen", eli saa hillitysti väistää ihmisen kosketusyrityksiä.
Vasta kolmantena toivomuslistalla tulee täysi avoimuus.
Arkuus tai aggressiivisuus eivät tietenkään ole toivottavia. Jätetään ne oman reviirin vahtimiset pois, ajattelen tilannetta esim kadulla jossa jäädään random-vastaantulijan kanssa juttelemaan.

Tottakai rotu vaikuttaa, mutta tuntuu että tänä päivänä kaikkien koirien pitäisi olla äärimmäisen avoimia, tai muuten niissä on jotain vikaa.

Jos joku mainostaisi pentuja sanoin: vahvahermoisia, hieman pidättyväisiä, kohtuullisen kovia, hieman dominanssia, olisin jonossa.
Mutta kaikki on vaan avoimia, helppoja, kilttejä ja kivoja.

[Thirteen_2]

Ihana aihe! Mä pidän koirista, jotka pysyvät 'kasassa'. Eri tilanteissa, ihmisten kanssa. Pysyvät rauhallisina, eivät hajoile pähkinöiksi, kiipeile pitkin seiniä, huutele läpiä päähänsä jne. Myös treeneissä ovat rauhallisia, mun ihannekoira ei ole kiihkeä, korkeaviettinen tms.
On ollut aika ihanneluonteisia vuosien varrella, myös niitä jotka ovat todella kaukana ihanteestani... tämän hetkinen koirani, jota siis treenaan, on labukaksi rauhallinen mutta sillä on vahva työmotivaatio, varsinkin maastossa. Muualla sen liiallinen pehmeys näkyy välillä ja se täytyy huomioida.

Sain muuten paikan MH luonnekuvauksesta toukokuulle!

[tuhti]

Tätä piti oikein miettiä. Ihanne on omistajaansa kiintyvä, vieraisiin varautuneesti, välinpitämättömästi tai avoimesti suhtautuva koira. Arkaa tai ihmisaggrea en haluaisi. Kovaa koiraa en myöskään, omaan käteen sopiva on hieman pehmeä luonne. Oma rotuni toimii itsenäisesti ja rotunsa edustajia minulla on ollut kaikkea itsenäisestä ihmisen kanssa tekemisestä nauttiviin yksilöihin asti. Suuri itsenäinen työskentelymoodi on hyödyksi rodunomaisessa tekemisessä mutta tuo haasteita arkeen. Tällä hetkellä toinen omistani toimii loistavasti rodunomaisessa hommassa mutta on yllätyksekseni ja ilokseni myös ihmiseen tukeutuva arjessa, helppo ja kiva koira tältä osin ja yllättänyt ominaisuuksiensa kombolla useasti. Tykkään myös koiran sellaisesta piirteestä, että se on rauhallinen kotona eikä ravaa perässä kyselemässä, mitä seuraavaksi tehtäisi. Oikeastaan inhottava piirre koirassa on jaloissa nyhjäävä perskärpänen Ihanneluonne on myös rauhallinen ja tasapainoinen uusissa tilanteissa, seisoo tukevasti omilla tassuillaan, eikä tarvitse erityiskikkoja pysyäkseen tasapainossa ympäristönsä kanssa. En haluaisi itselleni rauhatonta tai eroahdistunutta koiraa. Koira-aggre tai vahtitaipumus on myös ei-ei -listalla. Elämäntyyliini sopii koirasosiaalinen luonne. Kaupunkiympäristössä myös vahtivietti hankaloittaisi arkea. Koska saalisvietti on omalla rodullani voimakas, en koe sitä ongelmaksi vaan se on erittäin toivottu ominaisuus, jonka kanssa on oppinut elämään. Toisentyyppinen koira voisi tuntua väsyneeltä lapaselta Paljonhan voi koiran perusluonteen puutteita paikata kouluttamalla mutta ihanneluonne koirassa on sellainen, että sen kanssa ei tarvitse suuria manöövereitä tehdä, jotta arki olisi mutkatonta.

[Thirteen_2]

Mun ihannekoirassa ei saa olla yhtään aggrea, ei muihin koiriin tai ihmisiin! Ollut liikaa koiria, joiden kanssa pitänyt olla silmät selässäkin koko ajan, ei enää ikinä. Siksi nykyisin noutaja

[tuhti]

Rodun valinta itselle jo toisaalta on karsinut pois sellaiset luonneominaisuudet, joista en koirissa pidä. Mutta rodun sisällä taas voi olla sen verran vaihtelua, että ei varma voi olla ihan kaikesta. Toisaalta monesti on vaikea varmasti sanoa, mikä koirassa on ns. luonnetta ja mikä käytöksessä johtuu vaikkapa kroonisesta kivusta. Ja pennun herkkyyskausien tapahtumillakin on vaikutusta luonteen kehitykseen. Mutta kun pysyy itselleen mieluisessa rodussa, ainakin tietää suuret raamit, joiden sisällä se vaihtelu luonteissa näkyy. Joten omassa rodussani vaikkapa paimennustaipumus ja sen ilmentymät arjessa esim. maahan heittäytyminen tuijottamaan vastaantulevia koiria, on melko epätodennäköistä. Ehkä se on enemmänkin rotutyypillistä käytöstä mutta paimenluonteisen koiran kanssa en olisi omimmillani.