Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[Koiruuksia]

Noin on silloin jos työ ei vie koko henkistä hyvinvointia ja sitä kautta myös kaikkea fyysistä jaksamista. Kuten mulle kävi.

Olen aina sanonut että työ haittaa harrastuksia mutta nyt vasta tajuan että sehän on ihan totta

[Tiibetinhelmi]

^Allekirjoitan!

[Valkosipulisilakka]

Itselläni on tilanne, että ikä on jo lähempänä kuuttakymmentä ja täytyy alkaa miettimään vanhuuden lemmikinpitoa. Minulla on nyt kaksi isoa koiraa ja kolme vanhaa kissaa. Mitä koiriin tulee, täytyy alkaa miettimään, täytyykö koirien koko vaihtaa pienempään. En halua sellaista kuviota, että iso koira taluttaa jo heikentyvää omistajaa eikä päinvastoin. Toki koira pääosin hallitaan muutoin kuin fyysisellä voimalla, mutta silti. Aina tulee yllätystilanteita, koira bongaa oravan puussa ja tempaisee, enkä tahdo olla noissa tilanteissa nurin.

Toisaalta kissat, onko niitä varaa pitää monta? Ei ole. Kissa kyllä tykkää lajitovereista ja omat kolme kissaani nukkuvat aina kasassa ja ovat riippuvaisia toisistaan. Mutta eläinlääkärikulut ovat nousseet hillittömiksi. Käytin loppukesällä kaksi kissaa hammashoidoissa, lasku oli vaatimattomat yli 2200 €. Mikään vakuutuskaan ei korvaa tuollaisia hammasjuttuja. Näin työssäkäyvänäkin moinen summa kirpaisi, mutta eläkkeellä moinen olisi ihan mahdotonta. Bruttoeläkkeeni ei tule olemaan noin iso ja sinkkuna ei ole toista maksajaakaan. Rakastan kovasti omaa eläintarhaani, mutta eläkkeellä minulla ei ole mahdollisuutta pitää näin montaa eläintä En halua olla vanha mummu, joka itse elää pelkällä kaurapuurolla, mutta jolla silti ei ole varaa säälliseen eläimenpitoon, vaan jolla pyörii nurkissa huonosti hoidettuja kärsiviä eläimiä.

[Koiruuksia]

Kissojen hammashoidot ovat kyllä aivan törkeän hintaisia.
Meillä nuo kolme ihanaa ovat viimeiset kissamme.

Eilen treeneissä Reino nykäisi yhtäkkiä yhden ihmisen luokse halutessaan, en ollut ollenkaan varautunut mutta jaksoin pidellä sen ja sittenhän kiskominen loppui kun kielsin. Mutta olin yllättynyt että jaksoin pidellä. Eikä se vienyt mua mennessään tai vielä pahempaa, en kaatunut.
Tilanteeni on siis tosiaan parantunut esim. vuoden takaisesta (vaikka silloin ei vielä ollut edes mennyt nilkka poikki) jolloin en pystynyt pitelemään Reinoa. Aina jos menimme ihmisten ilmoille niin miehellä oli talutin.
Nythän kävimme Reinon kanssa kahdestaan silmätarkissakin ihan ilman ongelmia.

Kukaan ei voi koskaan tietää omaa terveyttään mutta siihen voi yrittää vaikuttaa onnettomuuksista ja iän lisääntymisestä huolimatta.
Mulla on sellainen jumppakuminauha jolla olen jumpannut 3 kertaa viikossa kesästä lähtien fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Ei siitä ole ainakaan haittaa ollut. Tasapaino ja lihaskunto on parantunut huomattavasti.

En tietoisesti ainakaan aio tästä nyt ihan heti huonompaan kuntoon tulla. Kun paino pysyy aisoissa ja syön itselleni terveellisellä tavalla niin toivon parasta.
Olisi kiva vielä 70 vuotiaanakin olla siinä kunnossa että voisi elää kahden koiran kanssa hyvää elämää.
Henkinen hyvinvointi on ihan kamalan tärkeä asia. Olen sen huomannut nyt kun pääsin kauhutyöpaikasta eroon. Jestas miten olinkaan väsynyt, ahdistunut ja jotenkin loppuun puristettu vuosi sitten elokuussa kun jäin sairauslomalle. Olin ihan ihmisraunio, myös fyysisesti.

Jos siis vaikka 2 vuotta sitten olin ihan lopussa henkisesti ja fyysisestikin (jälkeenpäin sen vasta tajuaa) ja sitä mieltä että eiköhän tämä koiraelämä ala olla tässä niin nyt ajattelen ihan toisin.
Hitto soikoon, olen vasta 63. Ihminen parhassa iässä
Mähän jaksan vaikka mitä!

[Tiibetinhelmi]

^Tykkään sun asenteesta! Vähän samoilla ajatuksilla olen itsekin.

[Koiruuksia]

^Tykkään sun asenteesta! Vähän samoilla ajatuksilla olen itsekin.

[Hetuli]

En tiedä mikä tahtotila Valkosipulisilakalla on tulevien eläinten suhteen mutta jos haluaa kissan jatkossa niin esyillä on minusta jatkuvasti tarjolla kissoja, jotka annetaan ainoiksi eläimiksi tai kissoiksi. Itse asiassa ihmettelen näiden määrää vaikka kissa ei laumaeläin olekaan.

Mukava lukea Koiruuksien suunnitelmista. Sinulla on varmasti koirat niin iso osa arkea, että lisää sekin paljon hyvinvointia.

[Iidis79]

Musta olis kauheata jos Elmo jäis mun viimeiseksi koiraksi. Mä olen vasta 46-vuotta ja toivottavasti hyviä vuosia on vielä paljon jäljellä. Tässä on vaan jotenkin mennyt ... näin. Täydellisen hetken odotteluksi mitä ei ole tullut ja silti se tavallaan kokoajan on. Liian pitkäksi on venynyt, en ajatellut olevani ilman koiraa ihan näin kauan. yli 4 vuotta nyt.
Mähän olin jäänyt just työttömäksi kun Elmon otin, tosin mulla oli jo toinenkin koira ja olin ihan hyvällä ansiosidonnaisella (silloin kelpas) ja kävin jotain työkkärin kurssia. Kaikenlaisia elämäntilainteita on ollut ja silti olen pärjännyt koirien ja lemmikkien kanssa mitä olen ottanut. Tosin silloin oli äidistäkin apua ja kaikkee.

[Koiruuksia]

Mukava lukea Koiruuksien suunnitelmista. Sinulla on varmasti koirat niin iso osa arkea, että lisää sekin paljon hyvinvointia.

Kyllä
Nautin elämästäni tällä hetkellä
Taloudellisesti ihan päin persiötä mutta ei haittaa. Henkinen hyvinvointi on tärkempää.

[Nappis]

Mulla edelleen se tilanne että yksi koira on jäljellä eikä loputtomiin sitäkään, kun sillä ikää ja vaivoja jo on. Haluaisin sille kaverin ja olisin jo ottanutkin jos voisin. Se on aina tottunut elämään laumassa, ja minullakin oli ennen useampi koira ja kissa kerralla. Kissoja ei ole nyt muutamaan vuoteen enää ollut ja jos jonkun eläimen voisin ottaa, olisi se koira. Olen kuitenkin enemmän koiraihminen ja tykkään lenkkeillä ja kulkea luonnossa koiran kanssa. Kissoissa arveluttaa myös juuri tuo hammashoidon kalleus. Eihän kissojen hammashoidosta ennen edes puhuttu eikä hampaiden kuntoon kiinnitetty huomiota. Maksaa koirienkin hammashoito, mutta kun koira minulla olisi joka tapauksessa jos voisi olla, niin kissaa tai paria en ainakaan uskaltaisi ottaa.

Oma kunto on vielä sellainen, että jaksaisin aktiivisenkin koiran ottaa. Sitä ei tiedä pysyisikö tilanne sellaisena, ei sitä tiedä nuori ihminenkään. Mutta nämä nykyiset eläinlääkärihinnat ovat niin poskettomia, ettei onnistu. Ei olisi ennen voinut kuvitellakaan, että nyt eletään tällaista aikaa, kun ennen ei ollut ongelma pitää isompaakaan laumaa.

Viimeisten kahdeksan vuoden aikana mulla on mennyt eläinlääkärikuluihin ja muihin terveyskuluihin joka vuosi tuhansia euroja ja velkaakin on joutunut tekemään. Ei sillä tavalla voi jatkaa seuraavia 10-15 vuotta kun ei ole ketään jakamassa kuluja tai paksua lompakkoa. Hyvällä tuurilla voisi saada terveen tai melko terveen koiran, joka ei kävisi eläinlääkärissä usein ja jolla ei olisi superkalliita vaivoja. Mutta kaiken jälkeen en hyvään tuuriin usko, ja joka tapauksessa pitäisi olla varautunut korkeisiin kuluihin.

Tämä tilanne on hurja ja kurja monille. Etenkin eläimille, joista osa jää ilman hoitoa kustannusten takia tai joutuu ennenaikaisesti piikille. Esyyn luovutetaan koiria (varmaan muitakin eläimiä), joita ei ole varaa ylläpitää, ja ne ovat aiempaa huonokuntoisempia. Mutta on tämä kurjaa ihmisillekin, jotka voisivat tarjota hyvän kodin eläimelle ja joiden henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille eläimen seura olisi tärkeää. En itsekään tiedä, miten ilman koiraa enää osaa elää.

Olen pyöritellyt mielessäni tapoja olla koirien kanssa tekemisissä ilman omaa koiraa, mutta ei se ole sama asia. Haluaisin oman, mutta en tiedä tuleeko sellaista enää koskaan, kun olen omakohtaisesti kokenut millainen henkinen ja taloudellinen mylly se on kun kaikki menee pieleen. Minulla on hyvinkin realistinen käsitys siitä miten kallista kaikki voi olla, veikkaan ettei monilla eläintä hankkivilla ole. Hyvällä tuurilla he toki myös selviävät vähemmällä kuin vähemmän onnekkaat.

[Tiibetinhelmi]

Joku kimppakoiran tyylinen ratkaisu olisi ihan passeli, että olisi useampi jakamassa niitä mahdollisia kustannuksia. Mutta miten tuo sitten toimisi esimerkiksi kahden eri talouden välillä. Koiran pitäisi olla mieleltään sellainen ettei se kärsi kodin vaihtamisesta, jos asuisi vuoronperään kahdessa (tai kolmessa) paikassa. Ja miten sovitaan kaikki muut asiat. Ehkä vähän liian haasteellista.

[Koiruuksia]

Aika haastavalta kuviolta tuntuu kyllä kimppakoiran omistaminen. En itse lähtisi. Voisiko hoitokoira olla minkäänlainen vaihtoehto? Koira joka olisi luonasi hoidossa aina tarvittaessa?


Mulla on viimeiset 25 vuotta ollut aina useampia koiria. Tai meillä. Oikeastaan niin kauan kun olemme olleet nykyisen miehen kanssa yhdessä.
Molemmat ovat halunneet että on.

Onneksi on ollut aika tervettä porukkaa, ei ole ollut kenelläkään mitään suurempaa ja on myös lukuisia (kaksi nykyistä yli 7v koiraa sekä tämän nuorin kohta 2v) edesmenneltä koiria jotka eivät ole elämänä aikana käyneet eläinlääkärillä kuin terveystarkastuksissa ja rokotuksilla. Luonnollisesti sitten on tullut joku syy miksi koira on pitänyt päätää pois ja sen tiimoilta on sitten käyty eläinlääkärillä ennen viimeistä palvelusta.

Olisi kyllä velkaa tullut meillekin jos olisi ollut paljon tai vakavasti sairastava koira/koiria.

Olemme olleet onnekkaita mutta eihän eläinten kanssa koskaan tiedä että milloin paska läjähtää tuulettimeen.

[Tiibetinhelmi]

Mä ajattelin myös mielessäni että aika vähillä kustannuksilla olen päässyt, vaikka tätä porukkaa tässä on. Mitä on eteen tullut, ne on aina hoidettu. Eivät ole isommin sairastaneet, ei ole ollut todella vaativia leikkauksia eikä hoitoja. Toivon, että näin menee jatkossakin.

[Valkosipulisilakka]

Työelämässä ollessa ei kaada maata, jos jotain järisyttäviä eläinlääkärikustannuksia tulee. Luotolla maksetut laskut saa vielä kuitattua. Mutta jos pienellä eläkkeellä ollessa pitäisi maksaa tonnien eläinlääkärilaskuja, niin siinä tosiaan pitäisi äänestää lompakollaan ja valita eutanasia kalliiden hoitojen sijaan.

[Nappis]

Mä luulen myös että kimppakoira olisi haastava. Parhaiten se voisi onnistua jonkun tutun ihmisen kanssa, jolla on samanlaiset näkemykset koiran hoidosta, kasvatuksesta ja terveysjutuista. Mutta sellaisilla on jo oma koira. Olen miettinyt, että voisin ottaa jonkun koiran pitkäaikaishoitoon jos omistaja esim. joutuu hetkeksi muuttamaan ulkomaille ilman koiraa, on toipilaana eikä voi hoitaa koiraa tms. Ja kyllä voisin ottaa tuttujen ja tuntemattomienkin koiria myös lyhytkestoiseen hoitoon. Ne vaan eivät ole omia koiria ja niistä tuntee melkeinpä vielä suurempaa vastuuta kuin omasta. Opaskoirapennun kasvattamista olen miettinyt, mutta siinä joutuu käymään läpi työläimmän vaiheen koiran elämässä ja sitten luopumaan. Eikä sitä voi kasvattaa kuin omaansa, kun on huomioitava tuleva työura. Olen myös miettinyt, että ottaisin kotia etsiviä koiria kotihoitoon. Siinä vain äkkiä voisi käydä niin, että ilmoittaisin yhdistykselle pitäväni koiran itse

Sepä tässä on niin kurjaa, kun ei ole sitä kristallipalloa, että osaisi valita itselleen terveen koiran. Kyllä mulla ihan yksi ainoa koira aiheutti suurimman osan ell-laskuista ja muista terveyskuluista, muut kaksi paljon maltillisemmin. Jotkut krooniset sairaudet voivat tulla hirmu kalliiksi vaikkei tarvittaisi leikkauksia tai muuta isompaa. Omalla koiralla pelkkä erikoisruokavalio ja lääkitys maksoi joka kuussa paljon ilman ensimmäistäkään ell-käyntiä, joita myös riitti. Sitten kun siitä kalleimmasta koirasta aika jätti, niin seuraava alkoi sairastella enemmän ja sen kuoleman jälkeen viime keväänä alkoi tämä nykyinen keräillä enemmän vaivoja itselleen. Oli sillä entisiäkin vaivoja.

Joskus olen miettinyt, että jos vain ottaisi riskin ja hankkisi koiran ja jos se sitten sairastaisi liian kalliisti, niin luopuisi siitä. Mutta en voisi tehdä niin kuitenkaan, kaikki koirat ovat aina tulleet jäädäkseen, tapahtui mitä vain. Sellainen olisi ihan kauhea tilanne. Eri asia, jos koiran oma etu vaatisi uuden kodin etsimistä tai lopetusta. Lottovoittoa odotellessa. Mutta kun en edes lottoa

[Koiruuksia]

Mulla sama että odottelen sitä lottovoittoa vaikka en edes lottoa

Kyllähän noista koirien sairastamisista aina jonkinlaiset traumat jää.
Mulla jäi yksi koira auton alle (hihnassa ollessaan) ja oli perjantai. Silloin oli Helsingissä Hämeentiellä Pieneläinklinikka ainoa paikka jonne voi viedä.
Sanoivat siellä että vasta maanantaina tulee eläinlääkäri joka osaa koiraa katsoa, että pidetäänkö hengissä siihen saakka. Tottakai halusin pitää koiran hengissä.
Maanantaina sitten alettiin tutkimaan ja se meni vähän niin että joku paikka hoidettiin ja näytti hyvältä mutta sitten seuraava paikka petti. Koiralta leikattiin toinen keuhko pois koska se oli riekaleina ja eläinlääkäri sanoi että ennuste on kuitenkin hyvä.
Koiraa hoidettiin siellä suunnilleen viikon verran tehohoidossa ja juuri kun näytti siltä että se selviää ja ehdin jo iloita että saan lopultakin koiran kotiin niin sillä petti maksa. Silloin totesin että nyt riittää ja koira päästettiin pois.
Lasku oli 15 000 markkaa. Euroissa siis n. 2500 euroa.
Ja vuosi oli 1990. Siihen aikan tuo 15 000 markkaa oli aivan valtava raha. Onneksi koiralla oli vakuutus.

Tuon jälkeen päätin että jos joku koirani vielä jää noin pahasti auton alle niin se lopetetaan.

[Tiibetinhelmi]

^Aika kamala ja traumaattinen (ja tietysti kallis) tapaus! Tuo on ollut tuohon aikaan aivan kamala summa rahaa.

[Iidis79]

Joo kimppakoira olisikin hyvä.
Mulla on ollut onnea koirieni kanssa, ei mitään suurempaa ongelmaa kenenkään kanssa. Elmoa piti käyttää suht usein hammaskivenpoistossa, ja Aarnella oli polvi (oliko senyt 2 tai 1) se pärjäs sillä, vaikka ell ehdottikin leikkausta. Kyllä se sitten vanhempana hyppyytti sitä enemmän, kun joututtiin pari kuukautta asumaan 2 kerroksessa minne oli vain rappuset. Päädyin Aarnen lopetukseen sitten aikaisemmin muista syistä.

Mietin jotain pientä häkkieläintä (hiiri, hamsteri) tähän nyt... meniskö sellainen vaikka kissakin tulis jossain vaiheessa...

[Umac]

Tässä puhetta Facen koiraryhmästä joka yhdistää koirat ja koirattomat heille sopivin reunaehdoin: https://www.hs.fi/suomi/art-2000011574075.html
Someryhmä yhdisti lemmikkien omistajat ja hoito­perheet, ja nyt kaikki voittavat
Eläimet|Monella meistä on kummilapsi, mutta harvalla kummikoira. Annukka Tammikiven perhe sai Priscillasta lainalemmikin.

Itse Face-ryhmää lienee tämä? https://www.facebook.com/groups/lemmikk ... cale=fi_FI (yksityinen ryhmä, vaatii kuulumisen Facebookkiin ja ryhmään hyväksymisen)
--- Ideana on, että lemmikin seurasta kiinnostunut voi löytää itselleen kummilemmikin eläinystäväksi. Saada lemmikin luokseen edes joskus vaikka ei vakituisesti eläimenpito onnistuisikaan. Vastaavasti omistaja taas voi laittaa hakuilmoituksen lemmikkikummista.
Kummina oleminen eläimelle tarkoittaa siis pitkäkestoista luotettavaa suhdetta joka rakennetaan yhteisymmärryksessä lemmikin, lemmikin omistajan ja lemmikkikummin kesken.
Ylläpito ei luonnollisestikkaan ota vastuuta kummisopimuksista, mutta haluaa että ne tehdään aina hyvässä hengessä kaikkia kunnioittaen ja eläimiä rakastaen ---

[Koiruuksia]

Mietin jotain pientä häkkieläintä (hiiri, hamsteri) tähän nyt... meniskö sellainen vaikka kissakin tulis jossain vaiheessa...

EI! Se elämä olisi kamalan stressaavaa kun olisi koko ajan saalistaja lähellä eikä niitä voisi pitää samassa huoneessa ollenkaan.
Tosin, nehän elävät vain parisen vuotta.

[Tiibetinhelmi]

Iidis, miten olisi chinchilla? Mulla oli peräjälkeen kaksi pariskuntaa, aivan ihania lemmikkejä. Ja pitkäikäisiä, reilusti päälle 10v elävät. Tosin on kyllä pääosin yöeläin, eli pitää sitten yöllä meteliä. Tai kanikin on kyllä kiva.

[Koiruuksia]

Jotkut kissat (kuten esimerkiksi meillä) saalistavat kaikkea. Kani tai chinchilla, tai myyrä, hiiri, rotta. Ei ole väliä.

Mä olen taas tylsä mutta kani on yhdyskuntaeläin, ei ainakaan yksinään häkissä suurimman osan aikaa pidettävä eläin.
Chinhillan sielunelämää en tunne.
Jos kissan sijasta miettii niin se on sitten toinen asia.

[Tiibetinhelmi]

Meillä olivat chinchillat omassa huoneessaan. Siellä oli iso häkki, joka oli yhdestä päädystä koko ajan auki. Pääsivät juoksentelemaan ympäri huonetta eikä meitä häirinnyt öinen remeltäminen. Ja olivat erossa koirista.

[Nappis]

Kummikoira on kiva idea.

Järkyttävä lasku tullut Koiruuksille jo 90-luvulla ja ikävä lopputulema Kyllä minäkin tarkkaan miettisin pahan onnettomuuden jälkeen, että mitä kannattaa tehdä. Näin vanhan ja vaivaisen koiran kanssa kuin omani on, niin se olisi ilman muuta lopetus. Jos olisi nuorempi ja terveempi koira ja ennuste edes kohtalaisen hyvä niin sitten pitäisi punnita sen mukaan mitä hoito vaatii. Mihinkään monen päivän tehohoitoon en lähtisi kun se on tonni per päivä, mutta lyhyttä tehohoitoa voisin harkita tilanteen mukaan.

Mulla oli alkuaikoina kissojen kanssa kaneja ja marsuja eivätkä kissat pitäneet niitä saaliina. Kanien kanssa ne ihan kaveerasivatkin. Hetken mulla oli rottakin jonka pidin visusti erossa kissoista tai vain tiukasti valvottuna niiden kanssa. Kerran rotta silti oli yön aikana päässyt karkuun ja löytyi vapaana samasta huoneesta kissojen kanssa. Ei sille mitään käynyt. Toinen silloinen kissa oli jostain syystä täysin saalisvietitön ja se oli hyvin ystävällinen rotalle muutenkin. Toisella kissalla kyllä oli normaali saalisvietti. Enää en lähtisi pitämään saalistajia ja saaliseläimiä samassa taloudessa, en etenkään pienjyrsijöitä tai lintuja kissojen kanssa. Kissat ovat taitavia saalistamaan ja pystyvät todella oveliin temppuihin päästäkseen saaliin kimppuun. Ja saaliseläin elää tosiaan stressissä ellei pysty järjestämään molemmille osapuolille hyvin erillistä elämää. Nuorena en ajatellut kaikkea loppuun asti, enkä tiennyt sitäkään, ettei rottaa saisi pitää yksin. Kaneja ja marsuja kyllä oli aina useampi. Ja varmasti on kissoja, jotka pitävät myös kaneja ja marsuja saaliina vaikka omani eivät niin tehneet.

[Hetuli]

Vetoan nyt siihen, että olin lapsi enkä tiennyt mutta mulla oli 80- luvulla linnunpesästä tippunut varpunen lemmikkinä. Se oli pari vuotta kunnes oppi kunnolla lentämään ja pääsi vapaaksi. Ei siis osannut tehdä kuin pikkupyrähdyksiä. Meille tuli kissa samana syksynä ja he usein viettivät aikaa vierekkäin linnunhäkki välissä. Vapaana eivät olleet samoissa tiloissa.

Saaliiden ja saalistajien yhdistäminen on aika suuri riski ja pahimmillaan kukaan ei voi hyvin: saalis on paniikissa, saalistaja käy kierroksilla ja ihminen stressaa kaikkien puolesta. Kissa on, kuten Nappis sanoi, ovela ja julma peto myöskin. Jaksaa vaania ja leikitellä uhrinsa kanssa.

[MJK]

Aarnella oli polvi (oliko senyt 2 tai 1) se pärjäs sillä, vaikka ell ehdottikin leikkausta. Kyllä se sitten vanhempana hyppyytti sitä enemmän, kun joututtiin pari kuukautta asumaan 2 kerroksessa minne oli vain rappuset.

Toivottavasti koira oli edes kipulääkityksellä koska turhaanhan ne eivät "hyppyytä" jalkaa, kipeä se on. Ja ainakin jos ei leikata niin siihen tulee nivelrikko joka ainakin on kipeä..

[Koiruuksia]

Ainahan näitä poikkeuksia on että kissa ja hiiri ovat kavereita tai kissa kaveeraa linnun kanssa.
Ne ovat poikkeuksia. En usko meidän kissojemme olevan mitenkän poikkeuksellisia kissoja, mutta ne tappavat kyllä kaiken tuollaisen minkä vaan kiinni saavat.

[Nappis]

Todellakin ovat poikkeuksia etenkin tilanteet, missä kissa eläisi sovussa pienjyrsijän tai linnun kanssa. Mullekin on tutumpaa se, että talosta välillä löytyi osittain syötyjä hiiriä, joilla oli suolet pihalla. Meillä asui talossa hiiriä ja niitä tuli myös sisälle roskiskaapin kautta, joten kissojen ei tarvinnut edes poistua ulos saalistamaan. Vintille taas tuli ulkoa talitinttejä ja kissat pyydystivät niitäkin Kissat todellakin myös ovat äärimmäisen kekseliäitä, sinnikkäitä ja mahtuvat menemään yllättävän pienestä raosta.

[Iidis79]

Iidis, miten olisi chinchilla? Mulla oli peräjälkeen kaksi pariskuntaa, aivan ihania lemmikkejä. Ja pitkäikäisiä, reilusti päälle 10v elävät. Tosin on kyllä pääosin yöeläin, eli pitää sitten yöllä meteliä. Tai kanikin on kyllä kiva.

Kania olen harkinnut myös. Tässä on nyt vähän sellainen tilanne että katsotaan mitä tulee eteen. Mulla on vielä toi 120cm marsuhäkkikin, mikä vois toimia tukikohtana kanille. Vapaana sais siis kani kuitenkin olla.

Se elämä olisi kamalan stressaavaa kun olisi koko ajan saalistaja lähellä eikä niitä voisi pitää samassa huoneessa ollenkaan.
Tosin, nehän elävät vain parisen vuotta.

Joo mietin että jos tässä nyt menee kuitenkin aikaa, niin vuoden pari elävän hiiren vois hankkia. Mun koirat ei välittäneet mitään hiiristä ja hamsterista mitä mulla ehti olla. Oli ne vähän kiinnostuneita kun siivosin häkkiä, mut ei ongelmaa.

Toivottavasti koira oli edes kipulääkityksellä koska turhaanhan ne eivät "hyppyytä" jalkaa, kipeä se on. Ja ainakin jos ei leikata niin siihen tulee nivelrikko joka ainakin on kipeä..

Joo, siinä alkoikin sitten sellainen kierre, että käytin Aarnea eri syistä eläinlääkärillä mm sillä jotenkin kroonistui hiiva korvissa ja sillä oli jotain refluksi ongelmia. Niitä kaikkia siinä yritettiin koronan aikana ratkoa ja sitten päädyin lopetukseen kun Aarnen ja Elmon välit ei oikein olleet kovin hyvät. Mietin ensin että etsisin Aarnelle toisen kodin, mutta se ei sitten tuntunutkaan oikealta ratkaisulta. Elmo oli yllättäen onnesta soikeana kun palasin ilman Aarnea.

[Iidis79]

Ainahan näitä poikkeuksia on että kissa ja hiiri ovat kavereita tai kissa kaveeraa linnun kanssa.
Ne ovat poikkeuksia. En usko meidän kissojemme olevan mitenkän poikkeuksellisia kissoja, mutta ne tappavat kyllä kaiken tuollaisen minkä vaan kiinni saavat.

Ne on niin tyhmiä ne yleensä jenkki videot missä on laitettu joku rotta käärmeen kanssa olemaan. Rotta on tarkoitettu ruuaksi käärmeelle, mutta se ei ole sitä heti tappanut ja sitten ne hehkuttaa miten ne on ystäviä. Juu, eivät ole. Tai kissa hiiren kanssa, en luottaisi kissaan.