Kovin on nyt Elsa-pitoista valitettavasti
Elsa on kotiutunut hienosti. Alkuun se jännitti meidän nelivuotiasta tytärtä, joka kovin innokkaasti haluaisi kissaa hoitaa ja leikittää, mutta vasta tällä viikolla Elsa on alkanut hakeutua tytönkin käsiteltäväksi ja mennyt viereen siliteltäväksi, kun muksu on vaikka istunut sohvalla piirrettyjä katsomassa, ja muutamat hyvät huiskaleikitkin heillä on jo ollut. Tarkkaan ollaan kyllä vahdattu, että lapsi toimii kissan kanssa reilusti ja käsittelee sitä nätisti, ettei vaan muodostu kummallekaan mitään ikäviä mielleyhtymiä toisistaan.
Koirienkin kanssa Elsa on päässyt tutustelemaan. Alkuun vain oven tai koiraportin läpi, mutta kun eilen taas hain koiria sisälle, niin Elsa olikin tullut portin takaa eteiseen meitä vastaan ja vaikka se ensin pörhisteli kuin sähköiskun saanut, se nopeasti huomasi että "jaa, nämä olikin jo tuttuja tyyppejä" ja tepasteli suoraan kiehnäämään itseään koiriin vailla minkään näköistä itsesuojeluvaistoa.
Noska oli aivan silmät lautasena ja selkeästi hämillään, että mites tämä tilanne nyt näin meni, mutta loppupeleissä sekin vaan haisteli kissan läpikotaisin ja lopulta rentoutui niin, että ihan kuin kissa olisi aina ollut talossa. Ainoastaan silloin kun Elsa saa pärinähepuleitaan (eli monta kertaa päivässä), lähtee Noskakin herkästi niihin mukaan (joku paimenvietti aktivoituu vissiin), mutta ollaan sitten vaan rajattu tilaa, että kissa saa hepuloida rauhassa eikä satu vahinkoja. Ja valvomatta eivät ole keskenään ollenkaan.
Elsa rrrrakastaa kalaa! Käytiin mökillä mato-ongella ja saatiin vaan muutama ahven, niin ei ruvettu itelle savustamaan. Keitettynä ja ruodittuna nelijalkaiset sai hyvän iltapalan, Elsakin oikein pisti tanssiksi kun kuppia odotteli.
Silmistä näkee, kun on hullua päässä