Tai sitten olen koko elämäni ajan elänyt epätavallisten kissojen kanssa.Yhdellä kissallamme oli jonkunlaista "hellyysaggressiota", eli kehräsi ja tuli silitettäväksi, kunnes yhtäkkiä kävi kiinni käteen. Kynsillä ja hampailla, kyllä, mutta koskaan ei mennyt iho rikki, ja kissa päästi muutaman sekunnin jälkeen irti. Ja kissasta oppi tämän huomaamaan etukäteen, eli ei siitä mitään ongelmia kehkeytynyt.
Mutta ikävä tilanne Mella M, todella. Meillä oli joskus kissa, joka aikuistuttuaan alkoi hyökkäillä toisten kissojemme päälle, ihan kynsin hampain, tosissaan. Vaikka olivat aina ennen olleet kuin paita ja peppu. Joskus oli niin "ylikierroksilla" jonkun toisen kissamme takia, että kävi koirankin päälle. Siinä kohtaa tosin tuntui tajuavan kohteensa, ja lopetti. Mutta toisia kissojamme se ei vaan enää sietänyt, ei sisällä, ei ulkona, kuin aivan satunnaisia pieniä aikoja. Mitään vikaa kissasta ei löytynyt, joten sille etsittiin uusi koti, jossa se sai olla ainoana kissana. Kaikki meni loistavasti, kissa eli siellä pitkän, onnellisen, seesteisen elämän.
Mutta silloin, kun kissa käy myös ihmisen, omistajansa päälle, en uskaltaisi antaa kissaa uuteen kotiin. Pelkäisin että jonain kertana kissalla napsahtaa, ja käy vaikka lapsen kimppuun kynsin hampain. Naapurin lapsen, kylään tulleen tms. En uskaltaisi ottaa riskiä. Ymmärrän kuitenkin todella hyvin, että luotto on mennyt, ja tilanne on stressaava jo omistajallekin. Kamala tilanne, mutta kyllä, viimeistään jos tilanne vielä toistu niin harkitsisin lopetusta, ainakin ennemmin kuin uuteen kotiin antamista. Tsemppiä.