Pienet rodut, jotka eivät ole "pikkuräksyjä"

[Biarritz]

Mitkä rodut täyttäisivät nämä kriteerit? Itsellä tulee mieleen lähinnä corgit, beagle, medimurjenkoira ja (ehkä) andalusianrottakoira. Bullterrieri tai staffi toki myöskin, mutta en tiedä ovatko ne niin "pieniä" kuitenkaan, kun "voimarotuihin" kuitenkin luetaan.

[Dacrest]

Tarkoitatko kimeää ääntä vai haukkuherkkyyttä?

[Umac]

Jos miettii mistä se "räksytys" tulee niin hermothan ne, eivät ole priimaa tai edes siedettävää. Noissa luettelemissasi roduissa löytyy jo mm. luonnetestattua ja rodunomaisissa kokeissa käyviä, sekin auttaa seulomaan edes jotain. Muutenhan se sitten taas asettaa erilaisia asioita pohdittavaksi, beagle on mettäkoira, corgi paimen jne.

[Biarritz]

Tarkoitatko kimeää ääntä vai haukkuherkkyyttä?

Haukkuherkkyyttä.

[Iidis79]

Mä en miellä corgia ja beaglea pieneksi, keskikokoisia. Ehkä tosiaan rodut kuten monet terrierit joilla on ollut muutakin käyttötarkoitusta kuin seurana oleminen ja mitkä eivät ole koskaan olleet supersuosituja. Allerkirjoitan myös sen että jos koira räksyttää kaikkea niin sillä ei ole hermot kunnossa, eli mahdollisesti kasvattaja on hakenut vain tuottoa ulkonäkökeskeisesti.

[RJS]

Spanielit, joista cocceri ja koikkeri ovat pieniä koiria.
Metsästys noiden kanssa ei onnistuisi, jos olisivat koko ajan äänessä.

[msk]

Ihan vaan yleisenä huomautuksena, että eivät haukkuherkätkään rodut mitenkään välttämättä "koko ajan" hauku.
Meillä on sheltti (hyvin haukkuherkkä rotu) ja nuo 2 borrieria (bordercollie/russeleita) jotka nekin ovat haukkuherkkiä.
Verrokkina rottweilerit eivät ole haukkuherkkiä eivtkä ne koskaan hauku ellei ole joku todellinen syy.
Täällä maalla niitä syitä on aika vähän joten ovat aika "mykkiä."

Sheltti ja borrierit ovat suurimman osan ajasta ihan hiljaa mutta kun ne päästää ovesta ulos niin haukkuvat intoaan vähän aikaa. Sattavat hakkua/haukuskella myös joskus leikkiessään jonkn hetken.
Lenkillä ei kukaan niistä hauku vieraille koirille (koska se ei ole toivottavaa) eikä millekään muullekaan mahdollisesti vastaantulevalle.
Haukkuvat kun on tulossa vieraita (ovat etueteisessä) mutta hiljenevät kun vieraat tulevat sisälle ja pääsevät "käsiksi" heihin eli pussailemaan.
Pijhalla jos ovat keskenään niin kyllä siellä yleensä on ihan hiljaista.

Olen joo nähnyt shelttejä ja muitakin koiria joka lenkilläkin haukkuvat kävellessään (tuntuu että ihan hupia) mutta asiaan ei ole varmaankaan kiinnitetty mitään huomiota pentuaikana/kasvuaikana/ikinä.
Meillä jos pentu (mikä tahansa pentu) alkaa räkyttämään jotain asiaa niin ei varmasti saa sitä sellaisella käytöksellä. Pennulle voi (vaikka olisikin haukkuherkkää rotua) kyllä kertoa ihan alusta saakka että minkälaista käytöstä toivotaan ja minkälaista ei. Sitä saa mitä vahvistaa.

[piku]

Mullakin on ollut useampi chihu ja nyt on schipperkejä. Chihut eivät todellakaan olleet räkyttäjiä, nuorin haukkui joskus uhkaaville koirille, koska pelkäsi huonojen kokemusten takia. Muttei aloittanut mitään hullua huutoa heti nähdessään.
Sipukoista vanhin haukkuu vain jos näkee aidan takaa lempi-ihmisen tulevan, se on niin hienoa että pää hajoaa. Muuten ei koskaan. Toinen vahtihaukkuu, ärsyttävää, mutta hiljenee kun käsketään. Kumpikaan ei hauku lenkillä koirille.

Nyt olen omistanut tosi monta pikkuräksyä jotka eivät tuolla kadulla huuda pää punaisena, voin ihan täysin hyvällä omalla tunnolla sanoa että koulutuskysymys.

[Dacrest]

Pitkälti koulutuskysymys kyllä, mutta eri roduilla (ja yksilöillä) on erilaiset taipumukset äänen käyttöön.
Hermorakenteellakin voi olla merkitystä, mutta on rotuja jotka on jalostettu haukkumaan (esim suomenpystykorva) ja hiljaiseksi jalostettuja (bullmastiffi).
Ymmärsin että tässä haetaan luontaisesti ei-haukkuherkkiä pikkukoiria.

Omista pikkukoirista mäyräkoira, westie ja russeli ovat olleet haukkuherkempiä verrattuna perhoseen. Eivät nekään ole lenkillä haukkuneet vastaantulijoille tai muutenkaan räkyttäneet 24/7, mutta niiden kanssa on joutunut jonkin verran kiinnittämään asiaan huomiota.

Usein reaktio johonkin tontin ohi kulkevaan koiraan, ikkunasta näkyvään outoon hahmoon, ovikelloon tai sisälle/tontille tuleviin vieraisiin on ollut hauhauhau. Ja kun sanoo "kiitos riittää" (joskus useamman kerran), vielä on tullut se viimeinen hau. Myös kiihtyessään, esim leikin aikana tai ulos lähtiessä ovat saattaneet haukkua.
Niillä se kommentointi outoihin tai ilmoittamisen arvoisiin asioihin on tullut selkäytimestä. Ja se on mun mielestä rasittavaa.

Verrokkina tuo perhonen jolla ei ole suurta tarvetta äänen käyttöön. Kyllä siitäkin joissain tilanteissa räksytystä lähtisi jos laiminlöisi tapakasvatuksen. Kuitenkaan sillä ei ole tarvetta ilmoittaa kaikesta haukkumalla.
Esim tänään katon korjaaja koputti oveen, kävi rymistelemässä katolla ja tuli tikkaita alas pihalle. Koko tunnin kestävän operaation aikana perhonen haukahti kerran. Ne ovat tuon setterin kanssa melko hiljaisia, voi mennä päivä-pari ettei kumpikaan edes haukahda.

Mun käsityksen mukaan haukkuherkkiä pikkukoiria ovat alunperin hälyttävät pienpystykorvat, kakkosena mäyräkoirat ja terrierit. Pikkupaimenissa löytyy myös kovia äänen käyttäjiä.

Jos jätetään pois rodut joita ei voi kenellekään suositella (lyttykuonot ja cavalierit), paljon hiljaisia yksilöitä olen tavannut ainakin perhosissa ja bichon friseissä.

Tietysti joka rodussa on yksilöitä. Jos menee potentiaaliselle kasvattajalle käymään eikä vastassa oleva pikkukoiralauma räksytä, sieltä on hyvät mahdollisuudet saada äänenkäytöltään maltillinen koira.