Hevosteluketju

[ViaNocturna]

Kyllahan taa kai lemmikista menee, eli Alhambra jonka mielesta porkkanat on ihan parasta maailmassa.



Alhambran kanssa ollaan hyvin pehmealla kadella liikkeella, kun olivat edellisessa kodissa pilanneet suun kayttamalla kovia kuolaimia ja repimalla. Eli paljon positiivista vahvistamista, lahjontaa ja hyvia kokemuksia.
Kiva tamma ja vaikka ei ole omissa nimissa, niin hevosen virallinen omistaja sanoi etta kukaan muu ei tule tammalla enaa ratsastamaan.
Puuhaillaan paljon yhdessa, leikaan muunmuassa ruohonleikkuria pihamaalla, opetellaan temppuja, ja silloin talloin ratsasteluakin. Allekirjoittanut opettelee talla hetkella jousella ampumista ja toiveissa olisikin pian paasta ampumaan Alhambran selasta kasin - siita onkin niin kiva etta Alhambra osaa jo hyvin kulkea pelkilla jalka- ja painoavuilla.
Mukavinta on, etta aina kun tehdaan toita yhdessa, tamma on ihan tapinoissaan ja odottaa oikein etta mita seuraavaksi. Riittaa pienikin apu ja sitten ollaan taas menossa. Harvoin olen toiminut hevosen kanssa joka toimii kuin ajatus.

alhambra.jpg (866.45 KiB) Katsottu 3211 kertaa

Ja Alhambran suosikkiharrastus, ruohonleikkurina toimiminen

[Myrkkymuratti]

Tulipa hyvä mieli jutustasi. Itse olen sellanen kausittainen tuntiratsastelija/issikkamaastoilija, viime vuosina käynyt erittäin satunnaisesti. Välillä haaveilen että vielä joskus vois saada oikeasti luotua suhteen johonkin hevoseen, sen sijaan että on vain yksi lukemattomista vaihtuvista kasvoista hevosen elämässä. Tuskin mulle silti koskaan omaa tai ees vuokraheppaa tulee, mutta on aina kiva lukea niiden juttuja, jotka haluaa tosissaan tutustua hevosensa sielunelämään On hienoa että viime vuosina on yleisestikin hevosten kohteluun ja elinoloihin alettu kiinnittää huomiota uudella lailla.

[Hurtta]

Meillä oli vielä vähän aikaa sitten pappahevo ja hänen ”poikansa” eli ostettiin joku vuosi sitten 2v orivarsa pappaorin kaveriksi.
Yhtenä iltana viime kesänä kaveri soitti että pojalla on joku vinossa, siitä 10min ja poju olikin kuollut.
Ei avattu, mutta arvaus on että sisäinen verenvuoto. Eli 6v iässä meni poju monttuun.
Nyt on jäljellä pappa ja sen pappakaveri ja näillä näkymin molemmat lähtee syksyllä kohti autuaampia pakastimia.
Hampaat on edellisillä omistajilla raspattu loppuun eikä enää jaksa imeyttää riittävästi siitä minkä saa ikenöityä.

Pappa ja poju



Näillähän ei siis mitään tehdä, maasta välillä vähän jotain pikkutouhuja. Asuvat pihatossa, talvella 3ha, kesällä 6ha laidunta ja siellä ne puuhastelee omiaan.

[minna78]

Naapurin heppoja hoitelen ja issikkamastoilen minäkin,. Nyt vaan tuttu issikkatalli lopetti niin on uuden tallin etsintä edessä. Naapurin hepat on vaan lemmikkejä, ainut yksäri polle siellä on enää ratsuntehtävissä. 21 vuotias entinen ravuri. Nivelrikkoa että päiväkerrallaan mennään.

[Thirteen]

Olin ekaa kertaa ikinä nyt viime vkl raveissa ja aloitin heti Kuninkuusraveista Oli tosi kivaa koko vkl, porukka oli rentoa ja kannustavaa ja hepat tietty hienoja. Euron panoksella voitin 4,60€ eli voitolle jäin. Ettei hiukan päässyt hevoskärpänen puraisemaan, suunnittelin jo jotain osakkuuttakin hevosesta...

[ViaNocturna]

Olin ekaa kertaa ikinä nyt viime vkl raveissa ja aloitin heti Kuninkuusraveista Oli tosi kivaa koko vkl, porukka oli rentoa ja kannustavaa ja hepat tietty hienoja. Euron panoksella voitin 4,60€ eli voitolle jäin. Ettei hiukan päässyt hevoskärpänen puraisemaan, suunnittelin jo jotain osakkuuttakin hevosesta...

Osakkuus on helppo tapa paasta ravimaailmaan mukaan Ja moni porukka jarjestaa tapaamisia yms. aina silloin talloin ravien yhteydessa. Voin suositella lampimasta

[pikku-haukku]

Olin ekaa kertaa ikinä nyt viime vkl raveissa ja aloitin heti Kuninkuusraveista Oli tosi kivaa koko vkl, porukka oli rentoa ja kannustavaa ja hepat tietty hienoja. Euron panoksella voitin 4,60€ eli voitolle jäin. Ettei hiukan päässyt hevoskärpänen puraisemaan, suunnittelin jo jotain osakkuuttakin hevosesta...

Nonni, sitää se lähtee Kun hevoskärpänen on kerran purrut, se on menoa
Minä olin jo pikkulikkana hevostyttö kun mummolassa oli suokki työhevosena. Olin vaarin mukana kaikessa, missä vain pääsi hevosta ohjastamaan.
Sitten vaari osti jostain armeijan ylijäämävarastosta (mummola oli silloisen Kouvolan kasarmien vieressä ja vaarilla "hyvät suhteet" siihen suuntaan ) Enivei, ratsastelin sitten satulalla ja ilman.
Hevoshulluus jäi ja periytyi tyttärelle, jolla oli aikanaan oma suokki ratsuna. Nyt meillä on miehen kanssa muutama kimpparavuri, tässä vuosien varrella ollut enemmänkin.
Suokki on tässä lähellä valmennuksessa ja lv ravuri Ruotsissa.

Ja ensi vuonnahan Kuninkuusravit on Kouvolassa

[Mea]

Enpä olis uskonut että minäkin tähän vielä osallistun... Mutta lauantaina olen menossa yksärille ratsastuskouluun tasan 20 vuoden jälkeen.

Ratsastin 6-16-vuotiaana säännöllisesti tunneilla ja olin lopulta HeA -tasoinen. Sitten sain ponin, ei ollut enää tunteja ja muutuin vähän puskaratsastajaksi. Kenttä sentään oli. Ponin jälkeen tuli ex-ravuri joksikin aikaa, ja sitten elämäni suurimpiin virheisiin kuuluva arabiristeytys. Se oli nätisti sanottuna kahjo. Sen bravuureja oli kävellä takajaloilla, ratsastaessa koitti ravistaa ratsastajan alas ja taluttaessa koitti osua etukavioilla päähän. Se potkaisi minut ja tallinpitäjän sairaalaan, minä selvisin aivotärähdyksellä mutta tallinpitäjä joutui 2 viikoksi saikulle. Aina sai pelätä kirjaimellisesti henkensä edestä, että mitä tänään sattuu. Kun sitä haki tarhasta, se käänsi perseen kohti porttia ja korvat pitkin päätä ja laittoi takajalan ojoon, että täältä pesee jos tulet lähemmäs. Joskus se koitti ihan tosissaan käydä päälle, ja se oli vähän hurjaa kun toiseksihan siinä ihminen sitten jää. Onneksi sain sen myytyä ennen kuin mitään peruuttamatonta sattui.

Sen jälkeen ei sitten hirveästi tehnyt mieli katsoa hevosiin päinkään! Siitä on tasan 20 vuotta, ja nyt tuntuu siltä että voisin kokeilla taas, siis että olen toipunut järkytyksestä tarpeeksi. Tuntuu varmaan oudolta kun se ratsikoulun heppa ei yritäkään tappaa ketään. Painokin on pudonnut nyt niin että pystyy ratsastamaan.

Onkohan se kuin pyörällä ajo, vai putoanko samantien kyydistä? Ei mitään käsitystä. Nyt en ehkä enää kaipaisi omaa hevosta niin kuin ennen vaan voisin ottaa ratsastuksen urheilun kannalta. Muistan niitä viimeisiä koulun tunteja, oli tosi kivaa kun jonkin verran osasi. Tuolla koululla on HeB-HeA -ryhmä, sen voisi ottaa tavoitteeksi jonain päivänä, jos ratsastus tuntuu omalta jutulta. Jos ei niin sitten voi jäädä tähän yhteen kertaan.

[MJK]

Issikkamaastoilija ilmoittautuu

Olen elämäni aikani ratsastanut aina välillä säännöllisesti vuosia mutta nyt varmaan jo toistakymmentä vuotta käynyt vaan lähinnä issikoimassa.
Todella onnellinen olen minä myös, että hevosten kohteluun on alettu nyt kiinnittämään enemmän huomiota. Kiinnostaisi hirveästi käydä joku pehmeän menetelmän maastakäsittelykurssi ja ratsastuskurssikin mutta en ole vielä saanut lähdettyä.

Haaveissa on aina ollut, että eläkkeellä olisi pari hevosta kotipihassa

[Titaanijäärä]

Mun hevostelut on pari vuotta ollut jäissä vammautumisen jäljiltä, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa taas jalat toimia sen verran että on päässyt testailemaan muutakin kuin käyntitalutusta. Pari parin tunnin maastoa suokeilla ja issikoilla tuli loman aikaan testattua, toisella ihan jo pidempiä töltti- ja laukkapätkiäkin seassa, en tippunut, ei pahasti tehnyt kipeää eikä ruuvit varisseet matkalle. Vois ehkä harkita jollekin tunnillekin menoa häiriköimään muita vanhalle tutulle vuonotallille.

Nii ja kyllä se ratsastus on kuin polkupyörällä ajo, mullakin oli joskus opiskeluaikaan hyvinkin pitkä tauko ja pää kyllä tiesi mitä olis pitäny tehdä, tarvittavat lihakset vaan oli (ja on vähän nytkin) hukassa..

[Hilma-Alma]

Tyttären kanssa hoidellaan shettis ruunaa,lämppäri ruunaa ja risteytysoria.
Ihania nämä.
Lisäksi raveissa kuljetaan paljon.
Tytätr opiskelee Kaustisen raviopistolla ,muta tällä hetkellä työssäoppimassa Koivusen Harrilla & Ollilla Turusa (kade)

[Mea]

Noni, aamulla se on sitten menoa. Mies on vähän järkyttynyt ja sanoi että eikö se ole vaarallista! Viimeistään se meinasi pyörtyä sen jälkeen kun kerroin että vuosien varrella mua on purtu, potkittu, olen pudonnut monta kertaa, tullut heitellyksi pitkin maita ja mantuja ja ollut holtittomassa laukassa jota en saa pysähtymään. No eiköhän tänään satu kiltti heppa. Osaankohan suitsiakaan enää laittaa... Eniten oikeastaan jännittää että kropan hallinta ei ehkä ole millään tasolla enää. Ja miten kuntokaan kestää kevyttä ravia, hengästyn varmaan heti ja reisilihakset ottavat lopputilin. Toivottavasti opettaja on hyvä, olen saanut osani niistäkin jotka seisovat kentän laidalla juttelemassa kaverien kanssa ja välillä huutavat että ravi ja käynti.

[ViaNocturna]

Viikonloppuna tuli ratsasteltua ihan urakalla.
Lauantaina Alhambran kanssa mentiin ekaa kertaa (Alhambran elamassa) puomeja ja saatiinkin jo hyvin mallilleen kaynnissa ja ravissa. Tekniikka kaipaa viela hieman hiomista, koska Alhambran ilmavara per puomi on aika suuri ja jalat nousee todella ylos.
Lauantaina myos kokeiltiin ensimmaisen kerran portugalilaista satulaa

lola2.jpg (157.58 KiB) Katsottu 2964 kertaa

Tamahan sopi tammalle loistavasti. Alussa oli tietenkin rinta- ja hantaremmin kanssa ihmettelemista, mutta sunnuntaina ratsastettiinkin jo pari tuntia ja satula tuntui molemmista hyvalta.
Mina en polvivamman takia ole pystynyt varmaan 15v keventelmaan, joten on tullut koulusatulassa, lannensatulassa ja nyt sitten tassa istuttua ja tykkaankin itse etta "uppoaa" sinne hevosen selkaan ja saa paremman tunteen. Nythan meilla on etsinnassa lannensatula ja bareback satula viela lisaksi.
Hieman tuossa keskusteltiin etta jos ens vuonna Alhambran astuttais, jos vaan hyva AQH/APH loytyy jostain ei niin kaukaa ulkomailta. Alhambrahan on ihan puhdasrotuinen trakehner, mutta tarkoitus olisi varsa vieda sitten puhtaasti lannenratsastuksen pariin. Saa nyt nahda mita tehdaan

Kuvassa taustalla nakyy entinen laukkahevonen Juventus joka palvelee nyt kouluratsuna. Tarkoitus olisi nyt omistajan pyynnosta taas ratsuttaa Juventusta ja opettaa laukanvaihdot etta paasevat kisoihin sitten. Hyvin noyra hevonen ja tekee mita pyydetaan, mutta verrattuna Alhambraan on todella raskas ratsastaa.

[Rattenjäger]

Älä tuhlaa rahoja barbak satulaan, todella huono istua. Parempi ratsastaa ilman, ainakin näin länkkärisatulaa käyttävälle.

[Jasmike]

Olipas järkyttävä uutinen viikko sitten. Keski-ikäinen kokenut naisratsastaja menehtynyt ratsastusonnettomuudessa.

Onnettomuuden syyksi kerrottiin uutisessa kuolainten särkyminen. Jäin miettimään miten kuolainten hajoaminen voi aiheuttaa vakavan tapaturman, kai siihen tarvitaan lisäksi joku muukin huono-onninen sattumus, hevosen pelästyminen tai villiintyminen tai joku muu?

Todella, todella surullinen tapaus mitä ikinä sitten onkaan käynyt.

[minna78]

Valitettava onnettomuus. Ravipuolella on muutama tapaus myös uutisoitu joissa on kuolain katkennut myöskin. Itsellä kerran mennyt ohja poikki, ne oli sellaset pikalukolliset joita en sitten enää ole sen jälkeen käyttänyt.

[Mea]

Minä en ihan ymmärrä miten kuolainten katkeaminen voisi johtaa onnettomuuteen. Ehkä jos olisi maastossa eikä saisi hevosta pysähtymään ja jäätäisiin auton alle. Mutta maneesissa? Hengenvaaraan joutuu siinä jos putoaa ja hevonen astuu päälle, tai nousee pystyyn ja kaatuu taaksepäin ja tulee päälle (kuten eräs aina yritti). Tai voihan sitä muuten vaankin pudota niskoilleen. Mutta miten kuolainten katkeaminen voisi liittyä putoamiseen? Ei tarvitse vastata, muuten vain ihmettelen.

[piku]

Kävin selailemassa hevostalli.netiä asiasta, samaa monet ihmettelivät. Joku kertoi että on nähnyt kun kuolain katkeaa, hevonen aina saanut slaagin ja lähtenyt käsistä. Olettaisin, ilman mitään tietoa, että ratsastaja on lentänyt selästä joko seinään tai kavioiden alle.
Kamala tapaus kuitenkin.

[Titaanijäärä]

Mitea Mean paluu satulaan sujui?
Tai ViaNocturnan kavioliitto on edennyt?

Mä olen tässä syksyn mittaan issikoinut useampaankin otteeseen ja se on ollut oikein sopivaa kuntoutusratsastusta, etenkin kun on voinut hyödyntää lyhennettyä työaikaa niin että pääsee maastoilemaan viikolla päiväsaikaan ja saa samalla vähän valohoitoa syysväsymykseen. Vähän kutittelis jotain oikein kouluveivaustakin käydä jossain taas testailemassa, mutta jotenkin nihkeää saada aikaiseksi kysellä jotain irtotuntia. Mietin jotta vois nyt vähän säännöllisemmin joka toinen viikko koittaa hevostella, mutta vähän välillä venähtää kun ei vaan tarjonta ja omat aikataulut osu yksiin (ja säät, sitä on nykyään jo niin mukavuudenhaluinen ettei ny ihan vaakasuoraan vesisateeseen viittis lähteä). Vakkariviikkotunti tuntuu vielä vähän turhan haastavalta (etenkin kun sinne pitäis lähteä illalla kylmäänja pimeään...), mutta toisaalta tuo joka toinen viikko on sitten vain kaksi kertaa kuussa , mikä taas kuulostaa ihan hirveän vähältä. No kattellaan...

[piku]

Meillä on lapsella kamala heppakuume, vähän tartuttaa muakin. Onneksi ei ole nyt varaa. Oma hoitoheppa varmaan helpottaisi tuskaa, kun voisi ostaa sille harjoja ja luoda sitä suhdetta. Tallilla jossa on hoitajana, ei ole omia hoitsuja vaan kaikki hoitaa kaikkia. Ymmärrän tallinpitäjän puolen tähän, mutta ymmärrän todellakin myös lapsen kaipuun johonkin vähän omaan.

[Mea]

Kiitos kysymästä, vähän huonosti sujui. Nimittäin sille päivälle tuli este (no pun intended) enkä ole saanut varattua uutta vieläkään. Mielessä se on koko ajan ja varusteet ovat valmiina kaapissa.

[MJK]

Mä kävin useamman kerran kesällä/syksyllä parin tunnin issikkamaastossa kun tuli issikat niin kivan lähelle. Mutta viimeisellä kerralla olin ihan jäässä, kun mennään pääosin käyntiä, niin lopetin talveksi käynnin kokonaan.
Ensi kesänä sitten taas varmaan jatkan.

[Hilma-Alma]

Voi ko täälläpäin olisi issikka talleja.Haluaisin niin issikka maastoon.
Serkulla aikoinaan oli issikka ja kaikki lomat vietin heillä,. (He asu Rovaniemellä,me Keskipohjanmaalla).
Mut kaikki lomat sinne ja Skuggin kanssa kuljettiin pitkin tuntureita !