Lemmikit

Tiedän sen verran että Suomen Kuvalehti on yli satavuotias perinteikäs suomalainen kuvalehti, mutta en oikeastaan muuta. Mikä on lehden puoluepoliittinen kanta ja millaisia asioita se ajaa? Kaikki lehden jutut ovat maksumuurin takana eikä niitä pääse lukemaan. Monet otsikot ovat kiinnostavia ja mietiskelen ostaisinko itselleni lahjaksi jonkun lyhyen pätkän tätä lehteä mutta kaipaisin ensin lehdestä hieman lisätietoa.
Onko SK sinulle tuttu, hyvässä tai pahassa? Kerro ajatusiasi, kokemuksiasi ja tietojasi lehdestä ja auta minua päättämään tilaisinko lehden vai en.

Ainoa lehti mitä voi ja, hinnasta huolimatta, tulee ajoittain tilattua.
Ex anoppi onneksi tilaa, saa vähän jälkikäteen luettua jutut.

Todella ärsyttävä, asenteellinen ja pillinäköinen lehti ainakin talousvasemmistolaisen arvokonservatiivin näkökulmasta Lisäksi sisältö on kuivakkaa ja lehti haiseekin sellulta.

SK on hyvin toimitettu lehti, jossa talouden ja politiikan aiheita äsitellään pintaa syvemmältä ja taustoittaen. Se on sanomalehtien uutistarjontaa täydentävä media ja artikkelit ovat asiapitoisia. Omasta mielestäni aiheita käsitellään monipuolisesti: joudun lukemaan myös ne näkökulmat, joiden kannalla en itse ole. Ne kuitenkin esitetään asiallisesti, ilman turhanpäiväistä öyhöttämistä, jolloin se oma vastustus on vähäisempää ja sen "väärän" näkökulman malttaa lukea. Valittua linjaa voi sanoa myös kuivakkaaksi .

Kansallisarkiston e-kirjastosta pääset lukemaan Suomen Kuvalehteä ilmaiseksi, jos kuntasi on liittynyt mukaan hankkeeseen. E-kirjastosta lisää: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/e-kirjasto

Täh? Vieläkö tuota julkaistaan? Aikanaan se tilattiin aina lukiolaiselle, että lueskeli ja oppi kirjoittamaan sitten hyviä aineita yo-kokeissa! Ja siis puhun nyt 80-luvusta.

Hei loistavaa, kiitos kirjastolinkistä! Tutkinpas samantein onnistuisiko tämän lehden lukeminen kirjastossa. Kiitos kaikille muillekin kommentoijille.
Lehden kustantaja ja julkaisija näyttää olevan Otavamedia. Ketähän ja mitähän sen takana sitten mahtaa olla? Perhana että vaatii näköjään salapoliisin taidot että saisi tälläisen perusasian lehdestä selville

Mikseivät lehdet voi ilmoittaa avoimesti poliittista taustaansa ja kantaansa?

lukija kirjoitti:Tiedän sen verran että Suomen Kuvalehti on yli satavuotias perinteikäs suomalainen kuvalehti, mutta en oikeastaan muuta. Mikä on lehden puoluepoliittinen kanta ja millaisia asioita se ajaa? Kaikki lehden jutut ovat maksumuurin takana eikä niitä pääse lukemaan. Monet otsikot ovat kiinnostavia ja mietiskelen ostaisinko itselleni lahjaksi jonkun lyhyen pätkän tätä lehteä mutta kaipaisin ensin lehdestä hieman lisätietoa.
Onko SK sinulle tuttu, hyvässä tai pahassa? Kerro ajatusiasi, kokemuksiasi ja tietojasi lehdestä ja auta minua päättämään tilaisinko lehden vai en.

En ota kantaa muutoin mutta vantaalaisena luen joskus lehden juttuja ihan ilmaiseksi kirjaston nettisivujen kautta missä näköislehdet saatavilla.

lukija kirjoitti:Hei loistavaa, kiitos kirjastolinkistä! Tutkinpas samantein onnistuisiko tämän lehden lukeminen kirjastossa. Kiitos kaikille muillekin kommentoijille.
Lehden kustantaja ja julkaisija näyttää olevan Otavamedia. Ketähän ja mitähän sen takana sitten mahtaa olla? Perhana että vaatii näköjään salapoliisin taidot että saisi tälläisen perusasian lehdestä selville

Mikseivät lehdet voi ilmoittaa avoimesti poliittista taustaansa ja kantaansa?

Mistä sulla on oletus, että kaikilla lehdillä on poliittinen tausta ja kanta? Toki tässä maailmassa on vaikea olla täysin puolueeton, mutta aika monet lehdet ja journalistit pyrkii olemaan mahdollisimman puolueettomia.

Totta. Hyvä journalistinen julkaisu kertoo faktat puolueettomasti, eikä ota kantaa puoluepolitiikkaan. Hyvä lehti siis haastattelis samalla kaavalla niin oikeistolaista poliitikkoa kuin vasemmistolaistakin.

En muista tarkkaan mikä artikkeli oli tai mitä se koski, mutta kun tiesin itse aiheesta enemmän niin artikkeli vaikutti copypaste jutulta. Journalismin taso on yleisesti laskenut.

Mella M, millä valtakunnan tason lehdillä ei ole taustallaan minkäänlaista poliittista kantaa?

lukija kirjoitti:Mikseivät lehdet voi ilmoittaa avoimesti poliittista taustaansa ja kantaansa?

Suomen Kuvalehdellä ei ole poliittista kantaa. Sen taustalla olevat omistajat ja hallituksen jäsenet selvisivät ilman salapoliisityötä nettisivuilta. Kuuluu Otavakonserniin, jonka omistaa Otava Oy. Otava on tunnetumpi kirjojen kustantajana.

Nythän on viimeaikoina ollut mediassa paljon puhetta USA:n polarisoitumisesta. Ehkä siitä on tullut ajatus, että Suomessakin mediat olisivat ryhmittyneet eri puolueiden äänenkannattajiksi. Suomi on niin pieni maa, ettei tilaajamäärät oikein millään riitä sellaiseen. Tutkiva laatujournalismi taitaa kuitenkin olla maailmallakin aina riippumatonta. Eihän se edes olisi laatujournalismia, jos toimittajan pitäisi sulkea silmät lehden linjan vastaisilta huomioilta ja tiedoilta.

Kuka tai ketkä omistavat Otavan? Piti harjoittaa googlausta: " Otava-konsernin omistaa Reenpään suku ja Otavan kirjasäätiö ".
En tiedä asiasta enempää enkä tunne omistajasukua millään tavalla.

Eikö sitoutumattomuus kannattaisi ilmoittaa avoimesti jos joillakin lehdillä on linjana aito sitoutumattomuus? Samalla tavalla kuin jotkut paikallislehdetkin ilmoittavat sitoutumattomuutensa suunnilleen etusivullaan ja kaikissa mainoksissaan

En tunne SK:ta, olen lukenut siitä vain muissa lehdissä olleita lainauksia.

Jos joku kysyy esimerkiksi lehden puoluepoliittista kantaa, minä ymmärrän että kysyjä on kiinnostunut tietämään millä tavalla lehti on sitoutunut puoluepoliittisesti vai onko lehti puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Molemmat vaihtoehdot ovat siis puoluepoliittista kantoja, myös sitoutumattomuus.

Yleisesti ottaen lehden linjan ei tarvitse olla sidottu _puoluepoliittiseen_ kantaan. Lehti voi olla siltä osin sitoutumaton. Lehdellä voi silti olla linja ja arvot, joita se noudattaa. Toimittajillakin voi olla tarve tuoda esille omaa kantaansa ja arvomaailmaansa, mikä vaikuttaa siihen, keitä ja minkä näkökulman henkilöitä haastatellaan asiantuntijoina, mitä sanoja käytetään, keitä ei koskaan haastatella ja mitä ei kerrota. Kun tämä toistuu kerta toisensa jälkeen, alkaa vaikuttaa, ettei lehti ole aivan puolueeton eikä varsinkaan moniääninen.

^ Hyvin sanottu.

Vieras kirjoitti:Yleisesti ottaen lehden linjan ei tarvitse olla sidottu _puoluepoliittiseen_ kantaan. Lehti voi olla siltä osin sitoutumaton. Lehdellä voi silti olla linja ja arvot, joita se noudattaa. Toimittajillakin voi olla tarve tuoda esille omaa kantaansa ja arvomaailmaansa, mikä vaikuttaa siihen, keitä ja minkä näkökulman henkilöitä haastatellaan asiantuntijoina, mitä sanoja käytetään, keitä ei koskaan haastatella ja mitä ei kerrota. Kun tämä toistuu kerta toisensa jälkeen, alkaa vaikuttaa, ettei lehti ole aivan puolueeton eikä varsinkaan moniääninen.

Ihan tutkitusti nykytoimittajat sanovat jo ihan suoraan, että heidän tarkoituksensa on vaikuttaa, ei puolueettomasti tuoda esiin faktoja. Ei tosiaan taida olla aidosti sitoutumatonta journalismia Suomessa. Eron huomaa kun seuraa jonkun muun maan mediaa, ja ero on aika suuri.

Kuka muuta luule, lukekoon vaikka Katleena Kortesuon Journalismin kuoleman. Tieto lisää tuskaa.

Kukaan ei varmasti luule, että media olisi täysin irti tästä maailmasta. Ihmiset eivät monestikaan myöskään osaa tehdä eroa uutisjournalismin ja muun median välillä ja tämä on oikeasti aika isokin ongelma. Tämän huomaa hyvin, kun käy lukemassa mediajuttujen kommenttikenttiä. Siellä joku juttu vaikka prostituoidun viikosta saa aikaiseksi kommentteja, että "miten tämäkin voi olla uutinen" ja "tästä taas huomaa miten punavihreät määrää mistä kirjoitetaan, kun tämä huora asuu Kalliossa ja sitä elämäntapaa nyt ihannoidaan" jne. Esim. Hesarissa on paljon toimittajia ja kolumnisteja joiden taustat on aivan selvästi tiedossa ja tottakai silloin kaikkien jutut ja näkökulmat ei miellytä kaikkia. Esim. Suomen Kuvalehti ei ole uutismedia varsinaisesti, koska se ilmestyy, mitä kerran kuukaudessa vai viikossa? Se on tietenkin enemmänkin ihan toisenlaista journalismia, missä voi sitten juttukohtaisesti näkyä kirjoittajan oma arvomaailma. Tämä valistuneen lukijan kyllä pitäisi ymmärtää ja osata suodattaa sitten tekstiä sen mukaan. Ongelma on nykyään varmaan myös se, että osa on niin syvällä omissa poteroissaan ja toiset omissa kuplissaan, että ihan mikä tahansa juttu luetaan suurennuslasin kanssa ja haetaan jotakin viitteitä siitä, että onko juttu tai uutinen kirjoitettu jollakin vinoumalla.

Kissimyyry käyttää Kortesuon kirjaa vähän hassuna keppihevosena, koska Kortesuohan ei ole itse niin jyrkkä kuin mitä Kissimyyry täällä usein esittää. Kortesuohan enemmänkin kyseenalaistaa ja toivoo moniäänisyyttä. Mutta sitten kun esim. miettii, että millaista sisältöä nämä marginaalijulkaisut tuottaa, niin onhan se selvä, ettei niistä vaan ole tulossa yhtä näkyviä ja suosittuja, kuin nykyisistä suurista medioista. Eikö kysyntäkin tässä jotain määrää? Miksi esim. Alfa tv kuoli ja miksi kristilliset kanavat ja julkaisut eivät ole kovin laajalevikkisiä? Koska ei niitä ilmeisesti kovin moni seuraa.A

Alfa-TV:n, kristillisten kanavien yms. ongelmana on usein se, että ne näkyvät vain joko antenni- tai kaapelikanavilla, mikä sulkee pois monet potentiaaliset seuraajat. Ohjelmakarttojakaan ei yleensä julkaista muiden tv- tai radiokanavien joukossa paikallis- tai valtakunnanmediassa, joten uusia seuraajia on varmasti vaikea saada, kun harva niistä edes tietää.

Hyvin sanottu Mella M.
Ja voiko yksittäinen toimittaja sanavalinnoillaan ja juttu valinnoillaan vaikuttaa olevan suuntaan tai toiseen kallellaan. Ehkä voi. Se jäänee kuitenkin sitten päätoimittajan päätettäväksi miten julkaiseen ja päästääkö jutun läpi sellaisenaan.

Nyt on puhuttu paljon Ylestä. Ylehän on puolueeton siinä mielessä että se rahoitetaan verovaroin, eli sitä ei omista kukaan yksityinen.

Kissimyyr yhä vaan kirjoitti:Kuka muuta luule, lukekoon vaikka Katleena Kortesuon Journalismin kuoleman. Tieto lisää tuskaa.

Heh-heh. Journalismin kuolema on tunnettu siitä, että Kortesuon lähteet ovat vähintäänkin heppoisia, ja niistäkin hän on poiminut vain omaa agendaansa pönkittävät kohdat. Tuskaa sen lukeminen kyllä lisää, mutta tietoa ei. Onpahan vain kirjaksi venytetty mielipidekirjoitus. Ehkä tuotos poiki tuottoisia konsulttikeikkoja - oikein muuta syytä en näe sille, että mediakonsultin olisi kannattanut pistää oma asiantuntijamaineensa tuolla tavoin vaakalaudalle.

Suomen kuvalehdessä oli Kortesuon kirjasta kirja-arvio, jossa valotetaan minusta hyvin niitä todellisia syitä, miksi journalismi voi joskus vaikuttaa puolueelliselta https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/kirja-arvio-nuoret-journalistit-ovat-mielipiteellisia-mutta-oliko-ennen-neutraalimpaa

Puolueellisuudesta toitottaminen kuulostaa minun korviini siltä, ettei kirjoittaja ymmärrä mediasta ja toimittamisesta juuri mitään. Lähtökohtahan on, että omien sidonnaisuuksien tunnistaminen on toimittajan ammattitaitoa. Omaa agendaansa toitottavaa toimittajaa ei kauaa katsota ellei kyse ole jonkun etujärjestön toimituksesta. Kaikkia muita koskee ihan tavalliset markkinatalouden pelisäännöt: sitoutumattoman linjan noudattaminen on elinehto. Mutta - ihan niin kuin Iidis sanoi - journalismin taso on kyllä laskenut. Se ei johdu sidonnaisuuksien vahvistumisesta, vaan siitä, ettei lehtiä enää tilata niin paljoa, että tulot riittäisivät entisenlaiseen journalismiin. Lapsuksia sattuu, kun toimitukselliselle työlle ja ajattelulle ei ole tarpeeksi
aikaa.

Edellisen päätoimittajan Ville Pernaan mukaan Suomen kuvalehti "puolustaa länsimaisia arvoja, demokratiaa ja markkinataloutta ja on kohtuullisen liberaali. Näiden arvojen takana oli helppo seistä”.

Mulla ei haittaa yleensä median puolueellisuus tai asenteet, tai haittaa toki mutta ei silleen foliohattutasoisesti. voihan sitä lukea samana päivänä sekä metsästäjälehden että animalian, niin saa ihan itse vastata altistumisestaan eri mielipiteille ja uutispainotuksille. Tai voi vaikka lukea välillä vartiotornin ja kirkko-kaupunki lehden vaikkei ole uskovainenkaan. Saadakseen selville mikä ihmiset laittaa tikittämään.
En silti tilaisi mitään lehteä jotta se lehti jotenkin huolehtisi monipuolisesta uutisten ja näkökulmien tarjonnasta, ehkä testaisin ja antaisin lehdelle aikaa, sittenhän voi vaihtaa taas lehteä.

Eniten mua ärsyttää mediassa tai toimittamisessa laiskuus. Se voi ilmentyä monella tavalla.
Parhaiten sen huomaa jos aihe koskettaa itseä tai on siitä jokin omakohtainen kokemus tai jopa asiantuntemusta, ja sitten näkee miten se aihe on käsitelty laiskasti ja osa faktoistakin jätetty tarkistamatta. Tai joka ylläpitää vallitsevaa harhakäsitystä tietyillä sanavalinnoilla, jotka on laiskasti valittu. Vaikka se juttu ensin vaikutti siltä että kerrankin selvitetään tämä asia XYZ.
Eikä selvitetty mitään, vaan hoetaan samaa mitä torilla jo saa kuulla ilmaiseksikin.

Enkä tiedä onko se toimittajan vai toimituksen vika. Eikä kiinnostakaan, koska palautetta voi antaa niinkin, että puhuu asiasta eikä henkilöistä.
Sitten jutut joihin ei ole olemassa itsellä omaa näkökulmaa, niin aina epäilyttää että mitenkähän suppean näkemyksen saan aiheesta.
Sitä laaduttomuuttahan ei välttämättä heti havaitse, jos ei keskity, vertaile eri tietolähteitä tai ala kehittää jotain näkemystä laajemmin. Jotta voisi huomata että jaha, taas se ja tuo media päätti jättää tämän puolitiehen.
Vaikka jutussa näennäisesti olisikin nostettu esille kaksi asiantuntijaa molemmilta puolilta aitaa, tai jotain.
Olisi se paljon vaadittukin, että yksi lehti tai media olisi se tissi mistä kaikki aivoravinto pitäisi saada, eikä tarvitsisi loppuelämänään avata mitään muuta aviisia kuin se yksi kaikkein täydellisin ja monipuolisin. Ja sitähän ei aloittaja varmaan tarkoittanutkaan, mutta lähdin etenemään.

Joskus on ihan piristävää lukea ajantasainen reportaasi Ilkka Juhani Sysimetsän elämän uusimmista käänteistä 7-päiväästä, ja voi luottaa totuuteen ihan siinä missä muitakin medioita lukemalla. Ihan yhtä paljon pystyy arvioimaan, kun mitä tahansa muutakin aihetta joka ei omaa elämää kosketa ja on vain pakko luottaa paikallaolijoiden sanaan.

^Tuo oli niin hyvä kuvaus tästä aiheesta, ettei siihen ole mitään lisättävää. Varsinkin tämä:

Eniten mua ärsyttää mediassa tai toimittamisessa laiskuus. Se voi ilmentyä monella tavalla.
Parhaiten sen huomaa jos aihe koskettaa itseä tai on siitä jokin omakohtainen kokemus tai jopa asiantuntemusta, ja sitten näkee miten se aihe on käsitelty laiskasti ja osa faktoistakin jätetty tarkistamatta. Tai joka ylläpitää vallitsevaa harhakäsitystä tietyillä sanavalinnoilla, jotka on laiskasti valittu. Vaikka se juttu ensin vaikutti siltä että kerrankin selvitetään tämä asia XYZ.
Eikä selvitetty mitään, vaan hoetaan samaa mitä torilla jo saa kuulla ilmaiseksikin.

Laatulehti kirjoitti:Kansallisarkiston e-kirjastosta pääset lukemaan Suomen Kuvalehteä ilmaiseksi, jos kuntasi on liittynyt mukaan hankkeeseen. E-kirjastosta lisää: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/e-kirjasto

Pakko oikaista sen verran, että e-kirjaston tuottaa Kansalliskirjasto yhdessä yleisten kirjastojen kanssa. Meidät sekoitetaan ehkä kaksi kertaa kolmesta Kansallisarkistoon .

Mirmaid kirjoitti:Pakko oikaista sen verran, että e-kirjaston tuottaa Kansalliskirjasto yhdessä yleisten kirjastojen kanssa. Meidät sekoitetaan ehkä kaksi kertaa kolmesta Kansallisarkistoon .

Oho Kiitos oikaisusta, Mirmaid.
Tästäpä tuli mainio esimerkki aivojen tavasta ennustaa. Piti lukea tekstisi pariin otteeseen ennen kuin hoksasin, ettei Kansallis-sanalla alkava nimi päätykään sanaan arkisto. Aivoni jäivät juuri kiinni huijaamisesta