Chihut täysiä pikkup**keleitä

[hihut]

Näin luin suositun keskustelupalstan pitkästä keskustelusta. Täysiä p*rkeleitä ovat, näpsivät ja ärräävät, räkyttävät ja näykkivät. Ovat hermoheikkoja, arkoja ja vihaisia ja tämän kuulemma tietää nykyään jokainen joka on joskus chihun nähnyt. Aloittajaa neuvottiin harkitsemaan chihun sijaan kääpiövillakoiraa, kleinspiziä, bichon friseä, pomerania, coton de tulearia, maltankoiraa ja montaa muuta. Chihu tyrmättiin kivana seurakoirarotuna niin yksimielisesti että harvoin mistään niin yksimielisiä tuolla palstalla ollaankaan Yllätyin tästä ja nyt kysynkin teiltä, arvon koiraharrastajat, ovatko chihut nykyään noin kamalia? Onko tämäkin rotu onnistuttu pilaamaan pentutehtailulla ja ulkonäkökeskeisyydellä? Surku jos niin on sillä olen aina kuvitellut ottavani chihun sitten joskus eläkepäivinäni.

[Mea]

Mitä merkillistä. Meidän pikku Mini-Minonen on sellainen lutumussukka ettei toista olekaan. Ehkä korkeintaan vähän hemmoteltu. Se ei ole näyttelykelponen, joten sillä ei ole pallopäätä eikä mulkosilmiä. Vaan se on hyvin kaunis. <3

[Mea]

Mitä merkillistä. Meidän pikku Mini-Minonen on sellainen lutumussukka ettei toista olekaan. Ehkä korkeintaan vähän hemmoteltu. Se ei ole näyttelykelponen, joten sillä ei ole pallopäätä eikä mulkosilmiä. Vaan se on hyvin kaunis. <3

Niin ja mainostan: @minin_insta

[hihut]

Mukava kuulla, mea.
Millaisia muut tuntemasi chihut ovat olleet? Ovatko rodun luonteet sinun mielestä menneet viime vuosina alaspäin? Minkä verran löytyy kivaluonteisia hihhuleita?

[Iidis79]

Ne hihut mitä mä olen tuntenut ja tiennyt ovat olleet ihan tolkun koiria. Ja nyt naapurissa on aivan ihana 10 vuotias narttu. Ei räyhää, kulkee ilman hihnaa, seuraa, on 100% ihmisystävällinen.

Itsekin mietin, että jos oikea yksilö osuis kohdalle niin ottaisin.

Pitäs kysellä että onko noissa minikoirissa venäjän toy, prahanrottakoira, yorkki yms terveydellisiä eroja. Onko toinen rotu terveempi kuin toinen vai onko vaan yksilöeroja.

[hihut]

Iidis onpa mukava kuulla. Ja hyvä idea kysellä laajemminkin pikkurotujen eroista, ketju on ilman muuta vapaa kaikenlaiselle kääpiökoirajutustelulle
Mun tuttu lopetti venäjäntoyitten kasvattamisen koska koki että terveitä linjoja oli niin harvassa. Itse en tunne sitä rotua yhtään mutta tämä on jäänyt mieleen. Ne tutun koirat olivat myös ihan supervilkkaita, itse tykkään vähän tasaisemmista koirista.

[Umac]

Jos jto ei ole tuttu niin sivulla 21 vuoden 2015 terveyskyselystä, luonteen osalta. Päivitys olisi varmasti paikallaan?
http://chihuahua.fi/wp-content/uploads/ ... 3-2027.pdf

[Kaktus2]

Työkaverilla oli kaksi chihua ja olivat kyllä juuri tuollaisia kuvatun kaltaisia. Kauhea räksytys koko ajan ja silittää ei kannattanut, kun saattoi tulla hampaasta. Kaikki hoitotoimenpiteet kynsien leikkaamisesta harjaamiseen piti tehdä jatkuvasti makupaloilla palkaten, ettei mennyt rähinäksi. Ulkona lenkillä räyhäsivät kaikille vastaantuleville koirille. Lisäksi terveysongelmat... oli allergiaa, sydänvikaa, nivelvaivoja jo nuorena jne.

Toisella kaverilla on myöskin kaksi chihua ja kyllä nekin räkyttävät, tappelevat keskenään ja ovat minusta aika rasittavia, mutta eivät sentään pure ihmisiä.

Minäkin joskus teininä haaveilin omasta chihusta, mutta enää en kyllä huolisi

[hihut]

Kiitos Umac ja kaktus! Just tuollaiset chihut ovat kyllä puistattavia, kaktus. Olen itsekin nähnyt jokusen tuollaisen tapauksen ja se mitä olen ihmetellyt niissä tilanteissa on ollut omistajan hymistely "ei kannata silittää, tää voi näpätä" samalla kun paijataan irvistelevää koiraa sylissä ja "tämä on kyllä sellanen pomo ettei se päästä isäntää sohvalle heh heh heh" kylläpäs onkin vitsikästä. Pakostikin on tullut mieleen olisiko toisenlaisella kasvatuksella aikaansaatu toisenlainen käytöskin? Vai onko tuollaisen käytöksen taustalla sittenkin synnynnäinen heikkopäisyys johon ei edes kasvatuksella pysty vaikuttaa? Täman kun tietäisi.

Umac, totta joo noita tietoja voisi kernaasti vähän päivittääkin jo. Joissakin kohdissa niitä oli kyllä jo päivitettykin, esim yhdessä käyttäytymiskyselyssä taisi olla tulokset jo vuoteen 2020 saakka. Tosin kyllä siitä annan pisteet chihujen yhdistykselle että rodulla on Pevisassa silmät polvet ja sydän ja että jto ylipäänsä on olemassa ja tehtynä, läheskään kaikissa roduissa kun näitä ei näytä olevan ollenkaan.

[Koiruuksia]

Kaverini kasvattaa rotua. Ihan tolkun koiria kaikki. Toinen kaveri kisaa omiensa kanssa rallytokossa. Kivoja koiria kaikki nekin.

[Biarritz]

Lapsuudenkaverin uudella äitipuolella oli kaksi chihua. Sanoi, että aiemmin hänellä oli kovia negatiivisia ennakkoluuloja rodusta, mutta kuulemma nämä kaksi yksilöä osoittautuivatkin luonteeltaan ihaniksi.

Sama lapsuudenkaveri on todennut myös, että aiemmin hän ei tykännyt pienistä koirista, mutta onkin nyt ymmärtänyt että se onkin oikeasti ne pienten koirien omistajat joista hän ei tykkää. Ja ihan samalla lailla munkin mielestä koulutuksella saa pienissäkin roduissa aikaan paljon.

[Tiibetinhelmi]

Chihujahan on aika paljon, että siihen sakkiin mahtuu kyllä koiria laidasta laitaan. On varmasti niitä pikkuprkleitä, arkoja räkyttäjiä ja kaikkea siltä väliltä. Itse voisin kyllä ottaa, jos olisin uutta pikkurotua vailla.

[hihut]

Kiitos teillekin jokaiselle, ja mukava kuulla. En siis menetä uskoani siihen että edelleenkin on mahdollista löytää kivaluonteinen, täyspäinen chihu. Pitääkin ryhtyä seuraamaan rotua jo nyt ihan kunnolla. Koiranet, jto ja facebookin roturyhmät, kenttien ja kehien laidat - mistähän muualta löytyisi tietoa, osaatteko vinkata?

[Iidis79]

Kun mun kummilla on kaksi chihua ollut niin olen välillä eksynyt ihan kasvattajien sivuille asti. Mun käsitys on sen perusteella, että, jos kasvattajalla on "oikeitakin koiria" niin se kasvattaa ne chihut samalla tavalla kuin ne isot koirat. Toi naapurin koira on sellaselta joka asuu maalla ja sillä on muitakin eläimiä ja koiria.

[Thirteen]

Chihuahoilla on myös piiritapaamisia, niihinkin voi mennä vierailemaan, niin näkee myös niitä ihan kotikoiriakin.
http://chihuahua.fi/yhdistys/piirit/

[Ninni]

len itsekin nähnyt jokusen tuollaisen tapauksen ja se mitä olen ihmetellyt niissä tilanteissa on ollut omistajan hymistely "ei kannata silittää, tää voi näpätä" samalla kun paijataan irvistelevää koiraa sylissä ja "tämä on kyllä sellanen pomo ettei se päästä isäntää sohvalle heh heh heh" kylläpäs onkin vitsikästä. Pakostikin on tullut mieleen olisiko toisenlaisella kasvatuksella aikaansaatu toisenlainen käytöskin? Vai onko tuollaisen käytöksen taustalla sittenkin synnynnäinen heikkopäisyys johon ei edes kasvatuksella pysty vaikuttaa? Täman kun tietäisi.

Voit olla varma, ja siis tietää, että se on melko satavarmasti kasvatuksella aiheutettu.

Ihmisen asenne tuossa mitä kerroit, oksettaa ja on mielestäni koiraa kohtaan jopa väkivaltaista. Koirasta tulee sellainen, ettei sitä voi hoitaa, eikä se tule maailmassa kenenkään kanssa toimeen.
Ihan kamalaa.
Jos koirista voisi tehdä elsun siksi, että omistaja paappo pilalle ja ymmärtää koiraa täysin väärin, niin tuo olisi se paikka. Chihuparka.
Varmasti siihen yhdistyy luonnepuolen asioita, jotta nimenomaan tuosta vääränmallisesta kasvatuksesta ja koiran luonteesta yhdistyy sitten tuollainen paketti.

Koira kärsii, stressaa, sen elämä on tauotonta vihaa ja pelkoa muok. tuollaista käytöstä sallivalla omistajalla. Se ei oo tosiaankaan naurunu asia että hehe heh, kun ei isäntää päästä sohvalle. ( a) ärisevää koiraa ei silitetä eikä pidetä sylissä, vaan se lähtee siitä lattialle.)
Tulee vaikutelma että nää ihmiset käyttää sitä koiraa jotenkin omien tunteidensa tulkkina.
Ei kehtaa sanoa ukollekaan, että älä lääpi, niin ottaa koiran siihen muuriksi ja käyttää sitä hyväksi välikappaleena.

Koiran käytös on tekemällä aikaansaatu, suorastaan koulutettu todennäköisesti positiivisella vahvistamisella kun koira osoittaa negatiivisia tunteita, ja ylipäätään kohtelemalla kuin pikkuvauvaa josta on tarkoitus tulla muinaisen Kiinan keisari.
Melko alkeellisillakin virheillä tuon pystyy silti tekemään, eli jos takana ei ole monipuolista tunne-elämän motivaatiota, niin sitten ratkaisee asenne: Pitääkö käytöstä ongelmana ja alkaako ratkaista sitä yhdessä esim. arkijärkisen kouluttajan kanssa, joka laittaa ne namitkin hetkeksi tauolle, vai alkaako pikkuhiljaa sopeutua siihen. Ongelma käytöksessä on, että muut ihmiset saattavat kyllä tuntea itsensäkin jo vähätellyiksi, kuten vaikkapa se tarinan mies joka ei saa tulla enää sohvalle.

[hihut]

Koirien kasvattamatta jättäminen ja vääränlainen lällyttely on mustakin tosi tyhmää.

Mutta mistähän johtuu se että samanlaisella lällyttelyllä ja kasvattamatta jättämisellä joku toinen pikkurotu, vaikkapa cavalier, ei kehitykään irvistelijäksi tai näpsijäksi?
Miksi joku rotu on kouluttamatta kiva siinä missä joku toinen rotu vaatii johdonmukaista kasvatusta ollakseen mukava ja hyvinkäyttäytyvä?
Selittääkö tätä erot rotujen terävyydessä, hermorakenteessa, pelokkuudessa, joku muu....?

[Thirteen]

Lieroilla ja chihuilla on rotumääritelmien mukaan täysin erilaiset luonteet. Siinä syy miksi chihuista saa nopeammin ja helpommin kusipäitä. Rotumääritelmän mukainen chihu ei ole välttämättä koira helpoimmasta päästä, sen kun miettii vaikka 50 kilon kokoiseksi, niin jäisi monelta ottamatta.

[Ninni]

Koiran luonne tottakai määrittää, mikä on vääränlaisen kasvatuksen ilmenemisasu sen käytöksessä.
Siitä johtuu, että ihmisillä on se käsitys kasvatustyylin vähäisestä merkityksestä, kun he mieltää että koira joko syntyy kusipääksi, tai kiltiksi, ja se on aina koirasta kiinni. Ihmisellä voi olla aiempia koiria, joiden kanssa hän on toiminut samalla tavalla, ja joista ei ole tullut pieniä monstereita. Se ei tee hänen toimintatapaansa oikeaksi, mutta vääristää tehokkaasti analyysin ja johtopäätökset.
Vois sanoa että ennemminkin oikean kasvatustyylin ja koulutustyylin rooli nousee, sitä mukaa kun koira on vaativan luonteinen jo rotunsa perimän vuoksi, tai esim. ominaisuuksien kuten koko jolloin sen vaarallisuus ihmiselle tulee esille enemmän.
Se on surullista myös niiden helppoluonteisien koirien kannalta, koska vaikkei niistä tulekaan helposti näpsijää ja kusipäätä, niin nekin tarvitsisivat hyvinvointinsa kannalta ne oikeanlaiset rajat ja kommunikoinnin omistajansa kanssa.
Väärin kasvatettu koira on mielestäni, tai sen täytyy olla järjellä ajateltuna hyvin yksinäinen, ihan kuin heitteille jätetty lapsi tai mikä tahansa eläin tai ihminen, mutta riippuu koiran oireista otetaanko asia yhteisössä kuinka vakavasti tai ei.

[hihut]

Ninni, minäkin ajattelen että kasvattamaton koira on onnettomampi ja yksinäisempi kuin koira johon on luotu tiivis suhde, jonka kanssa kommunikoidaan, jolle ollaan johdonmukaisia, jonka kanssa puuhastellaan yhdessä ja niin edelleen.

Ja luonne määrittää sen miten vääränlainen tai puuttuva kasvatus ilmentyy koirassa, kyllä. Mutta osaisiko joku selittää, mitkä luonteen osatekijät tämän pääasiassa määrittävät? Onko chihuissa rotutyypillisesti esimerkiksi runsaasti terävyyttä, reagoivatko ne rotutyypillisesti herkästi ja matalalla kynnyksellä aggressiolla? Cavaliereillähän terävyys on hyvin-hyvin matalaa sikäli kuin rotua tunnen.

Thirteen, tunnetko rotua? Osaatko avata chihujen luonnepuolta tarkemmin?

Harmi että chihuilla on niin vähän lt-tuloksia. Rotumääritelmien luonnekuvaukset saattavat olla nykyään ihan hirveän kaukana rodun todellisesta luonteesta ja olen ymmärtänyt että näin olisi chihujenkin kohdalla?

[Thirteen]

^tunnen rotua, itse asiassa aika hyvinkin, olen kasvattanut sitä liki 25 vuotta, tosin en enää. Chihujen luonteesta jaksaisin ja voisin puhua vaikka kuinka paljon
JTO:ssa sivulta 10 eteenpäin on paljonkin asiaa chihujen luonteesta, mm. ihanneprofiili luonnetestistä chihuille, myös tarkemmin avattuna testin osa-alueet, miten ne näkyvät nimenomaan rotutyypillisellä chihulla.
Yhdistyksen sivuilla on osio myös rodun luonteesta: http://chihuahua.fi/chihuahua/luonne/
Se, mitä lte tulokset kertovat, ei ole rodun ihanne välttämättä, millään rodulla. JTOssa myös asiaa avattu enemmän.

”Nopealiikkeinen, valpas, eloisa ja hyvin rohkea.” Siinä lyhyesti minkälainen chihun kuuluisi luonteeltaan olla.

[Mea]

Mini oli tänään mukana reissulla vanhempieni luo. Se ei ole käynyt siellä eikä juuri muissakaan kodeissa. Ajattelin että jännittääköhän se, tai haukkuuko. Mutta juuei. Se tutki kiinnostuneena paikat ja kävi sitten sohvalle nukkumaan. Sen verran se erosi partiksista, että uudet ihmiset eivät kiinnostaneet sitä. Vähän vilkaisi mutta muuten aikalailla ignoorasi.

[hihut]

Thirteen, sinähän olet sitten ihan chihu-asiantuntija noin pitkällä ja syvällisellä kokemuksella! Saako kysyä miksi olet lopettanut chihujen kasvatuksen? Olen noita vinkkaamiasi sivustoja osin jo vähän lukenutkin mutta varmasti luen ja tutkin kaiken, ja perusteellisesti, vielä moneen kertaan. Odotan myös suurella innolla kevään etenemistä ja koirien näkemistä livenä!

Joskushan uutisoitiin tutkimuksesta jonka mukaan chihuahua oli todettu kaikkein aggressiivisimmaksi roduksi. Muistan ajatelleeni jo silloin sitä uutista lukiessa että kuinkahan suuri osa todetusta aggressiivisuudesta on mahtanut johtua löperöstä kasvatuksesta ja mikä osa on ollut koirien sisäsyntyistä, aitoa aggressiivisuutta. Sitä ei tutkimuksessa avattu ollenkaan.

Thirteen olen ollut ymmärtävinäni että rohkeuden puute olisi chihujen nykyluonteissa suurin ongelma? Ja pelokkuudesta ja arkuudesta kumpuaa sitten herkästi aggressiivisuutta varsinkin jos koira ei koe olevansa turvassa eikä voi luottaa että ihmisjohtaja handlaa hommat.

Miksihän yksi koira reagoi pelkoon aggressiivisuudella, toinen alistumalla, kolmas pakenemalla? Tätä mietiskelen ja yritän oppia tänään.

[hihut]

Mea Mini kuulostaa ihanan rohkealta ja lunkilta tyypiltä

[Thirteen]

Thirteen olen ollut ymmärtävinäni että rohkeuden puute olisi chihujen nykyluonteissa suurin ongelma? Ja pelokkuudesta ja arkuudesta kumpuaa sitten herkästi aggressiivisuutta varsinkin jos koira ei koe olevansa turvassa eikä voi luottaa että ihmisjohtaja handlaa hommat.

Miksihän yksi koira reagoi pelkoon aggressiivisuudella, toinen alistumalla, kolmas pakenemalla?

Aggression takana on monesti terävyyttä, jos käytetään luonnetestitermejä. Ja chihun kuuluisi myös reagoida nopeasti ja valppaasti ärsykkeisiin eli sillä pitäisi olla myös temperamenttia huomioida ympäristöään. Koira, jolla on paljon pehmeyttä ja liian vähän terävyyttä, alistuu helpommin. Eli riippuu paljon siitä mikä kombo koiralla on ominaisuuksia ja miten se ilmenee käytöksessä. Rohkeus mainitaan chihujen rotumääritelmässä erikseen, sitä siis kuuluisi olla. Luonnetestissä puhutaan yleensä toimintakyvystä kun kyse on rohkeudesta. Ja testien tuloksissa näkyy miten toimintakykyä/omaa rohkeutta ei pahemmin ole, temperamentti on vähän dieseliä eli hitaalla käyvää sekä terävyys puuttuu eli aggressiota ei saada esille.

Lopetin kasvatuksen kun väsyin pitämään isot ja pienet koirat erikseen... vielä on muutama sijoituksessa oleva chihu jäljellä mutta nekin jo vanhoja. Ja voin myöntää, että nykyinen chihu ei välttämättä ole enää se sama mihin ihastuin joskus aikoja sitten. Luonteen tai terveytensä puolesta. Toki edelleen voi löytää sellaisiakin, mihin aikoinaan rodussa ihastuin mutta aika tuuripelillä. Plus innostuin harrastamaan isompien koirien kanssa enemmänkin, enää ei chihut ja näyttelyt riittäneet

[Ninni]

Chihuista en erityisesti tiedä, mutta pehmeydestä että se voi vaikuttaa koiralla siten, että pehmeä koira muistaa sekä negat + posit. kokemukset tosi helposti.
Pehmeä koira on se, että kerran tapahtuu jotain, se muistaa sen aina, jos on tosi pehmeä.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että pehmeälle koiralle voi tulla ehkä helpommin ns. pelkoaggressivisuus. Koska pieninkin vahvistus jää sen mieleen, ja jos tämä vahvistus kohdistuu väärään asiaan eli ruokkii vaikkapa pelkokäytöstä, niin se pelkokäytös vahvistuu. ( pelkokäytöksen ruokkiminen voisi näyttää vaikkapa seuraavalta: Omistaja silittää koiraa taukoamatta samalla, kun koira näkee pelottavan asian tai kuulee pelottavan äänen. Kun koira vapisee ja painautuu omistajan kainaloon, omistaja tukee koiraa silittämällä ja kehumalla sitä pitkään ja hempeästi, ja yrittää syöttää herkkuja. (jos koira enää pystyy syömään mielentilassaan). Ääriesimerkki, mutta kuitenkin. ) Tässä toimisi ehkä paremmin huomioimattomuus, mutta niijn että koira saa olla turvassa omistajan kanssa tms.
Varmaan huonosti kerrottu, ja parempi että chihuasiantuntija jatkaa tästä, mutta pehmeys ei siis ole pelkkä alistuvaisuus. Kovakin koira (unohtaa herkästi huonot kokemukset) voi silti olla hyvin lempeä ja alistuva nöyrä koira. Eli pehmeys ja nöyryys laumassa eivät ole sama asia. Kovalla koiralla voi toki olla todennäköisesti dominanssiakin samalla laumassa, mutta riittävä kovuus takaa, ettei huonotkaan asiat jää helposti mieleen.

[Thirteen]

Pehmeyteen liittyy se, että koira muuttaa omaa käytöstään muistamisensa perusteella.

Se helppo tapa saada näykkivä chihu; lähesty sitä hieman epävarmasti ja kun se käännähtää sinua kohti tms, niin vedä kätesi pois. Ja liki kertaheitolla opetettu koiralle miten saada epämiellyttävä asia poistumaan Kokemuksesta tiedän, miten ihmiset varovat chihuja (voi kun se on niin pieni, meneekö se rikki?), niiden maine näykkijöinä kulkee edellä jne. Epävarma ihminen/omistaja tekee helposti koirastakin epävarman ja kierre on valmis. Epävarma koira voi ominaisuuksiensa mukaan 'käydä näpeille', lamaantua, karata pois jne.

Ihan itsekin varoin esim. isoja kokoeroja koirien välillä, siksi isot ja pienet elivät rinnakkaiselämää ja se kävi väsyttäväksi vuosien kuluessa. Mutta noin yleisesti välillä ihmettelin miten parikiloisella koiralla voi olla niin henkinen yliote ettei aikuinen ihminen saa sitä käsiteltyä...

[Ninni]

Se helppo tapa saada näykkivä chihu; lähesty sitä hieman epävarmasti ja kun se käännähtää sinua kohti tms, niin vedä kätesi pois. Ja liki kertaheitolla opetettu koiralle miten saada epämiellyttävä asia poistumaan

Hyvä kuvaus. Noin teki mun tuttu ja sillä oli jo 10-viikkoinen koira jolta ei muka saanut leikattua kynsiä, ärisi kuin perseelle ammuttu pesukarhu.
Ja mulla oli kerran penikka joka rähisi kuin vietävä ihan 8-viikkoisena (oli väärät ruokarutiinit ollu vähäsen pentulassa), se koiran vihaisuus oli kyllä sellainen mikä herättää väistöreaktiovaistot, että kyllä sen periaatteessa ymmärtää. Kyse oli ruoka-aggressiosta ja ei jääty siihen kiinni, hoitui sillä että antaa syödä rauhassa ja muilla asioilla lähdettiin eteenpäin. Jäi vaan mieleen miten periaatteessa komeaa se pienestäkin lähtevä rähinä pystyy olemaan, sitä on helppo säikähtää.

Olen seurannut että ihmisillä on erittäin voimallisia tyylejä lähestyä koiraa väärin..pitäisi olla telkkarissa joku tietoisku mainoskatkolla, koska se on niin yleistä. Se koiran hivottelu takaapäin selästä tai pienet ohimenevät pyyhkäisyt, on kans omiaan ajan saatossa nakertamaan hyvänkin alun kohti katastrofia, jos koira ei ole se nalleluonne joka "antaa lastenkin vääntää solmuun"

[hihut]

Kiitos erittäin selkeistä ja hyvistä vastauksista. Laittaisin tähän peukun jos se olisi mahdollista.

Sain viesteistä vahvistusta että olen ajattelussani oikeilla jäljillä. Täytyy jatkaa opiskelua, nämä ovat todella mielenkiintoisia juttuja. Harmillista että luonteitten jalostusta ei ole nähty tärkeänä tässä niinkuin ei monessa muussakaan rodussa. Mutta positiivista on että rotu on suuri ja luonteita löytyy laidasta laitaan. Sieltä pitää sitten vaan löytää ne itseä miellyttävät suvut ja koirat joista sitten toivoa jälkeläistä.

[Iidis79]

Chihu on todella yleinen koira ja pienenä rotuna myös hyvin suosittu pentutehtailijoiden käyttämä rotu. Pennut menee helposti kaupaksi. Olettaisin että osa näistä huonoluonteiseista on lähtöisin paikoista missä pennutetaan koira vain taloudellisen hyödyn takia. Tällainen esimerkki oli jo viime kaudella koiralle koti ohjelmassa. Siinä oli se todella arka chihu.
Niinkuin kaikissa roduissa olis hyvä aina tutustua kasvattajaan ja kasvattajan koiriin ensin.