Lemmikit

Koirat ovat jatkuvasti sairaampia ja sairaampia kuin ennen. Monet rodut on kehitetty alunperin muutamasta yksilöstä ja niiden geenipooli on hyvin, hyvin kapea mikä tutkitusti tuottaa immuuni- ynnä muita sairauksia jälkeläisille. Niidenkin rotujen kohdalla joitten kanta on alunperin ollut monenkirjavaa ja laajaa, on viime vuosikymmenten sisäsiittoinen ja ulkonäkökeskeinen matadorjalostus kapeuttanut geenipooleja hälyttävästi.

Pentuja myös teetetään puhtaasti ansaintamielessä niin puhdasrotuisten kuin sekarotuisten koirien puolella. Tällöin terveyskysymyksistä ei välitetä ollenkaan vaan sukua jatketaan monesti hyvin sairaillakin koirilla sukupolvesta toiseen. Myös eläinlääketieteen edistyminen mahdollistaa sairaitten koirien jalostuskäytön; operoituja ja lääkittyjä koiria käytetään suvun jatkamiseen siinä missä ne aiemmin olisi pitänyt lopettaa. Moni kasvattaja myös syöttää koirilleen ties mitä erikoisruokavalioita: ensin vehnätöntä, sitten maissitonta, sitten viljatonta, sitten hydrolysoitua... Tarviiko ihmetellä kun viidennen polven jälkeläiset ovat allergikkoja ja atoopikkoja jotka eivät kestä mitään. Erikoisruokavalioista on tullut huomaamatta melkein uusi normaali. Ja niin edelleen, esimerkkejä riittäisi loputtomiin.

Voidaanko kurssia vielä muuttaa? Suomessa siis. Mitä pitäisi tehdä tai tapahtua että koirien terveyden alamäki saataisiin ensin pysähtymään ja sitten kohoamaan ylöspäin?

Tuntuu, että tästä aiheesta on jo aika paljon ketjuja. Varmaan joku vielä jaksaa vääntää samat asiat uuteen ketjuunkin, mutta vanhoissakin tätä on jo paljon puitu.

Itse en ymmärrä yhtään miten tilannetta saisi muuttumaan. Rotumääritelmistä ei varmasti tulla luopumaan kuunapäivänään vaikka ne ovat pelkkää ihmisten omaa keksintöä ja omaa puuhastelua ja harrastusta.

Sitäpaitsi roturisteytyksiä tehdään niin vähän että niillä olisi mitään merkitystä eikä tähän ole muutosta näköpiirissä. Kennellitton roturisteytysrekisteri on hyvä ajatus mutta käytännössä pelkkää "viherpesua" koska yksittäisen rodun saaminen mukaan risteytysprojektiin ei onnistu kuin kasvattajien enemmistön ollessa roturisteytyksen kannalla.

Kiitos vinkistä, etsin nuo muut keskustelut tästä aiheesta. Aihehan voi tosiaan olla joillekin jo moneen kertaan läpi kaluttu mutta minusta tämä on niin iso aihe että sitä on tärkeää edelleen pohtia ja pitää esillä. En kuvittele että kenelläkään olisi tähän edes tarjottavaksi mitään suurta ja käänteentekevää oivallusta, mutta olisi silti kiva kuulla miten ajattelette koirien tulevaisuudesta Suomessa? Onko niiden terveystilanne mahdollista saada käännettyä edes jonkinlaisella kurssilla parempaan päin vai onko peli jo täysin menetetty?

Ainut mitä keksin itse on lainsäädäntö, eli uskon että lainsäädännön kautta pystyttäisiin asioihin kyllä vaikuttamaan, jos niin vain halutaan. Tiede ja tutkimuksethan ovat jo pitkään kertoneet tiettyjen toimien välttämättömyydestä, enää puuttuu vain se tahto ja toteutus, vai mitä mieltä olette?

Tavallaan on aika ihmeellistäkin että lait sallivat tälläisen sairastelevan friikkisirkuksen yllä pitämisen.

Mä en usko että tämä laiva enää kääntyy. Joitain pieniä parannuksia yksittäisissä roduissa tullaan ehkä näkemään mutta mihinkään merkittäviin uudistuksiint en usko.
Veikkaan että kymmenen vuoden kuluttua Kennelliitto porskuttaa lähes samoin niinkuin tänäkin päivänä, vähän pienempänä ja vähän riisutumpana kyllä varmaankin, ja joitakin koiraharrastusmuotoja on ehkä hieman siistitty tai karsittu pois. Mutta veikkaan että se mikä saattaa tulevaisuudessa yleistyä ovat harkitut kotikoirien risteytykset joilla haetaan koiria harrastus ja seurakoirakäyttön yli roturajojen, terveempiä ominaisuuksia tavoitellen. Veikkaan että ihmiset yksinkertaisesti kyllästyvät rotukoirajalostukseen kun saavat sairaita koiria toinen toisensa jälkeen (ja ovat kyllästyneetkin jo?). Olen itse ollut jo monta vuotta kiinnostunut sekarotuisesta jota ei ole varmasti tuotettu tehtailumielessä vaan harkiten, vanhempien ja sukujen luonteet ja terveydet tarkasti tuntien. Sellaista vaan on nykyään hankala mistään löytää mutta luulen ja toivon että tulevaisuudessa tilanne voi muuttua.

Moni kasvattaja myös syöttää koirilleen ties mitä erikoisruokavalioita: ensin vehnätöntä, sitten maissitonta, sitten viljatonta, sitten hydrolysoitua... Tarviiko ihmetellä kun viidennen polven jälkeläiset ovat allergikkoja ja atoopikkoja jotka eivät kestä mitään. Erikoisruokavalioista on tullut huomaamatta melkein uusi normaali. Ja niin edelleen, esimerkkejä riittäisi loputtomiin.

No tästä tulee myös mieleen, että moni "sairaus" onkin täysin keksitty.
Eli sairautena pidetään lähinnä sitä, jos koiralle ei voi syöttää mitä tahansa lastauslaiturilta lakaistua kananpaskaa ruokana, vaan se sairastuu ennenpitkää.
Johon on ratkaisu saman lastauslaiturin kananpaska, mutta tällä kertaa sahajauholla ja vitamiinilla jatkettuna. Ja eri koiran naama paketin kyljessä.

Lisäksi sairaudet, joita diagnosoi jonkun random pentukurssin vetäjä, jonka mielestä (kasvattamatta jätetty, ilman rajoja kasvanut) koiraa on arka, pelokas, epävarma (= haukkua räykyttää koska pitää omasta äänestään) ja siinä on varmaan joku hirveä vika, kun ei positiivinenkoulutus toimi vaikka vaihdettiin maksanamitkin kananameihin ja takaisin, ja maksettiin 130 euroa. Eroahdistus, kun koira ei ole oppinut pettymyksiä sietämään. Ei päässytkään lenkille mukaan.

Eli on sairauksia ja sitten on "sairauksia" koska "sairauksista" aiheutuu toki myös stressiä, joka johtaa kutinaan, vatsavaivoihin, ylikierroksilla käymiseen ja lopulta tietenkin tulee myös "luonnevika" eli koira ei anna leikata kynsiä. Vaikka siltä on tuhat kertaa kauniisti pyydetty, että saisinko leikata arvon Von Koiralta kynnet, jos lähestyn lihapullan kanssa varovasti.

Tarkoitin tuolla ruokajutulla sitä että näyttää olevan aika yleistä että koiran erikoisruokavaliota, vaikka vehnätöntä, pidetään normaalina. Ja kun koira on saatu oireettomaksi vehnättömällä nappulalla, teetetään sillä pentuja. Näille pennuille ei enää riitäkään se vehnän välttäminen vaan niiden pitää välttää myös maissia ja ohraa ja riisiä. Ja sitten kun monen kokeilun jälkeen löytynyt sopiva erikoisruoka pitää niiden oireet poissa ("koira on terve") teetetään sille taas pentuja. No näillä pennuilla vatsa falskaakin jo niin että ne tarvitsevat gastro intestinal hydrolosoitua ruokaa pysyäkseen oksentamattomina ja ripuloimattomina, ja niin edelleen ja niin edelleen. Tämä ei ehkä tapahtu oikeasti vielä kolmessa sukupolvessa mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.

Toki varmaan on myös kuviteltuja "allergioita" ja yliherkkyyksiä, niinkuin ihmisilläkin. Mutta ruokien sietämättömyyden väheksyminen näyttäisi olevan paljon yleisempi ongelma, ja viheliäistä niin koirille kuin omistajillekin.

alamäkeäkö vain kirjoitti:Ainut mitä keksin itse on lainsäädäntö, eli uskon että lainsäädännön kautta pystyttäisiin asioihin kyllä vaikuttamaan, jos niin vain halutaan. Tiede ja tutkimuksethan ovat jo pitkään kertoneet tiettyjen toimien välttämättömyydestä, enää puuttuu vain se tahto ja toteutus, vai mitä mieltä olette?

Tämä lakihan tuli juuri nyt vuoden alussa voimaan https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230693#Pidm46651396835088

"25 §
Eläinjalostus
Eläinjalostuksella tulee pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen.

Eläintä ei saa käyttää jalostukseen, jos:
1) käytettävä jalostusyhdistelmä aiheuttaa todennäköisesti jälkeläiselle sellaisia sairauksia tai muita ominaisuuksia, joista aiheutuu merkittävää haittaa tämän hyvinvoinnille;"
+ pari tähän liittymätöntä kohtaa ja lopussa:
"Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, millaisia eläimiä ei saa käyttää jalostukseen, kielletyistä jalostusmenetelmistä sekä toimenpiteistä nisäkkäiden hallitsemattoman lisääntymisen estämiseksi."

Toki varmaan on myös kuviteltuja "allergioita" ja yliherkkyyksiä, niinkuin ihmisilläkin. Mutta ruokien sietämättömyyden väheksyminen näyttäisi olevan paljon yleisempi ongelma, ja viheliäistä niin koirille kuin omistajillekin.

Ei minun nähdäkseni ole yleisempi ongelma, ja tätä nyt on mahdoton todistaa koska kukaan ei ole tehny varmaan tutkimusta, että onko ruokien sietämättömyyden väheksyminen kuinka yleistä.
Ja minkään facefooruminkaan perusteella ei voi yleistää, koska todennäköisesti ne jotka siellä on äänessä, omaavat jotain yhdistäviä tekijöitä, mutt siellä somessa ei silti ole koko maailma.

Eiköhän koirilla ole tosiaan samat sairaudet "sairaudet" kuin ihmisilläkin
Yhtäkkiä on evoluutio kehittänyt jopa ihmisiä, joiden keho ei siedä viljaa, vaikka ei ole keliakia. Tai ihmisiä, joiden raateluhampaiden perusteella he ovat täysiä carnivoreja. Ja ihmisiä joille kehittyy ruuasta kaikenlaisia sairauksia, vaikka syövät normaalia ruokaa kuten sipsejä ja ranskalaisia.
Pyh kyllä on heikoksi mennyt aines, kun puoli maapalloa ei voi sietää laktoosiakaan. ?? Näitä näin.
Koirilla ne on muodin mukaisia: Yhteenväliin koirat piti syöttää barfilla, nyt se on viljattomuus muodissa koska ihmisillä on viljattomuus muodissa.
Ja sitten kun välissä on se yksikin aito tapaus, niin kyllä on yleistynyt.

Eikös jalostus yleensä tarkoita geenipoolin kaventumista? Jossakin tulee vastaan raja, jossa eläin ei enää ole luonnostaan elinkykyinen.Tuskin enää koskaan on paluuta ajassa taaksepäin edes risteyttämällä lähirotuja.

Olen kuunnellut functional breeding podcastia, jossa siis keskustellaan terveemmästä koiranjalostuksesta, rotuun tai roduttomuuteen katsomatta. Pari poimintaa sieltä (ehkä vähän omaa värikynää näissä koska en muista ihan tarkkaa lainausta):

- kapea geenipooli koirissa on täysin keinotekoinen ongelma: podcastin pitäjä olisi halunnut kutsua keskustelemaan sisäsiittoisuuden torjunnasta jonkun pienipopulaatioisen villieläinlajin ekspertin, mutta saikin vain kuulla että koirilla ei oikeasti ole ongelmaa: koiria on maailmassa 600-900 miljoonaa, kun taas jotain oikeasti uhanalaista ja sisäsiittoista lajia vain joitain kymmeniä yksilöitä. Koita siinä populaatiota pelastaa.

- suljetut koirarekisterit on todella tuore keksintö, monet rodut on olleet olemassa kauan ennen niitä ja pitkään esim brittien rekisteritkin oli avoimia kaikille sopivasti jonkun rotuiselle näyttäville koirille. Kuitenkin viimeiset vuosikymmenet suljettuja rotukirjoja on pidetty kuin ne olisi ainut totuus - vaikka tosiasiassa nekin ”keksittiin” silloisen parhaan tieteellisen tiedon perusteella suojelemaan tiettyä rotua perinnöllisen sairaudelta, joka tietyistä linjoista oli saatu testiparitusten perusteella tutkittua terveiksi kyseisen geenin kantajuudesta.

Sanoisin siis että työkalut löytyy että saataisiin terveempiä koiria, halua kuunnella tutkijoita valitettavasti liian vähän.

Kyllä mä uskon, että rotujen terveyttä voidaan saada parannettuakin. Meillä oli kolme 1990-luvulla syntynyttä saksanpaimenkoiraa, kaikki lonkkavikaisia. Ajattelin silloin, ettei ikinä enää sakemannia. Nyt voisin jopa harkita uudelleen: PEVISAn myötä lonkkatilanne on nykyään parempi, ja jos katsoo, mistä ottaa, olisi minusta nykyään parempi mahdollisuus saada terveluustoinen yksilö. Toki huono tuuri voi sattua silti. Käsittääkseni on muitakin rotuja, joissa lonkkatilanne on tutkimisen avulla parantunut. Toki on aina se riski, että kun yksi vika saadaan hallintaan tutkimusten ja geenitestien avulla, esiin saattaa putkahtaa jotain muuta. Jatkuvaa taisteluahan tämä on, eivät kasvattajat juuri pääse laakereilla lepäämään.

Kapea geenipooli on suljettujen (rotu)populaatioiden todellinen ongelma. Keinotekoinen siinä mielessä että ihminen on itse laatinut rotukuvaukset ja määritellyt rotujen = jalostukseen käytettävien koirien rajat. Suljettu populaatiohan voi tietysti syntyä myös vaikkapa pentutehtailijan takapihalle. Keksitty tai tuulestatemmattu näennäisongelma se ei kuitenkaan siis ole.

On koirarotujen kapea geenipooli toki oikea ongelma ja aiheuttaa koirille (ja sitä kautta omistajilleen, ympäristölleen jne) ongelmia. Ihmiset vain keinotekoisesti rotupuhtauden täysin älyttömän säännöstön takia ylläpitää ongelmaa, vaikka korjaus ongelmaan on aivan nenän edessä. Vertaa vaikka gepardeihin, joilla oli paha geneettinen pullonkaula joskus 2000 vuotta sitten ja nykyiset gepardit on geneettisesti kaikki niin samanlaisia että elinsiirtoja voi tehdä eläimeltä toiselle ilman mitään hylkimisreaktiota.

Kyllä, just näin NimiMerkki.

Olen siis itsekin rotukoiraharrastaja ja juurikin vain yhden tietyn rodun parissa, tuonut koiria ulkomailta Suomen populaation geenipoolia kasvattamaan, aina kannattanut mahdollisimman laajoja ja avoimia terveystutkimuksia, luonteiden objektiivista testaamista jne. Näyttelyissäkin käynyt. Ymmärrän siis täysin ihmisiä jotka on henkeen ja vereen all-in 100% rotuharrastajia ja ylpeitä siitä, koska itsekin olen.

MUTTA. Rotukoiraharrastuksessa on, valitettavasti, täysin väärä perusta, jolle se rakentuu:
- Rotukoiraharrastus on ihmisiä, ei koiria varten. Siksi koirien perinnöllisiä sairauksia katsellaan sormien läpi aivan liikaa.
- Epätieteellisyys. Säännöt on tehty fiilispohjalta, kynologiassa morfologia koetaan ylimmäksi säännöksi, ensisijaista on että koirarotu näyttää tietynlaiselta, muusta viis, eikä tietenkään genetiikkaa tarvitse osata että voi kasvattaa koiria. Joo, yritystä on päivittää käytänteitä nykyajan tieteen tasalle, mutta toimenpiteet on auttamattoman vähäisiä etenkin huonoimmassa jamassa olevilla roduilla.

… lisäyksenä toki että eipä sitä juuri rotukoirajalostuksen (FCI, KC, AKC) ulkopuolellakaan ole juurikaan koiranjalostusta, jossa ensisijaista olisi koiran hyvinvointi ja tieteellinen lähestymistapa.

NimiMerkki kirjoitat 100 % täyttä asiaa.

Tuore artikkeli siitä mitä sisäsiitos aiheuttaa koirien terveydelle, eliniän lyheneminen on aika selkeä vinkki siitä että se ei tee hyvää:
https://www.instituteofcaninebiology.org/blog/what-level-of-inbreeding-is-safe

Lainaus artikkelin lopusta:
"Breeders that are serious about preservation of their breeds will recognize the fix we're in right now and take steps to remedy a really bad situation. It is possible to accomplish genetic "rehabilitation" of a breed, to restore it to health and preserve the traits that make each breed unique. But this will require these breeders to step out of the bubble of ideology and misinformation that has justified ridiculous and completely unnecessary levels of inbreeding, and use the tools and information of science to return to breeding strategies that maintain type without compromising health. "