Lemmikit

Ovatko kaikki karvattomat rodut sairaita ja sisäsiisteysongelmaisia vai onko niiden joukossa joitakin terveempiä rotuja? Olen tavannut näitä jonkin verran ja koirat ovat olleet mukavia luonteeltaan, ystävällisiä ja iloisia, mutta en haluaisi kantaa koko palkkaani eläinlääkärille enkä varsinkaan halua sänkyyn ja matoille kuseksivaa koiraa.

Joko kuuntelit podcast-jakson missä aiheesta?
https://open.spotify.com/episode/4wOhYbuX2SsWUesFkluvwC
Koira ilman karvoja

Hyppään ketjuun. Löytyykö täältä kokemuksia kiinanharjakoirista? Onko arkuus/vihaisuus yleinen ongelma? Entä sisäsiisteys?
Ihmettelen kun tästä rodusta löytyy tosi vähän tietoa vaikka rotu on aika yleinen kuitenkin.

Vastaan kolmen tuntemani harjakoiran kokemuksella. Koirat olivat serkkuni, kaksi nakua ja yksi puuteri. Luonteeltaan olivat tosi avoimia ja reippaita, eivät pelänneet borzoitani yhtään. Ulkona riekkuivat kuten muutkin koirat. Jaksoivat pitkiäkin lenkkejä, yksi niistä eli 16 vuotiaaksi, muiden ikiä en muista. Hampaita oli suussa enemmän ja vähemmän. Nahkojen ihoa piti hoitaa jonkun verran, rasvata ym. Yksi uros oli kusiluikku, nosti siis silmien alla koipeensa sisällä, ja teki sen niin nopeesti ettei ehtinyt reagoida. Mutta saattoi olla kusematakin, ulkoilun puutteesta ei ollut kyse.

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta muistan pp:stä ja muista nettikeskusteluista, että kiinanharjakoiraa on monesti luonnehdittu oikein kusiluikkujen ykköseksi.

Mua kiinnostaa se että ovatko nämä kusiluikku urokset sitten niitä jotka asuvat sekalaumassa. Kusevatko yksin asuvat harjakoirat myös tuolinjalkoihin. Tai uros-uros pareittain asuvat?
Mun käsittääkseni tämä tapaukset usein liittyvät tilanteisiin missä samassa asunnossa tai lähistöllä on narttu.

Kiitos Tiger. Yritin tutkia asiaa lisää ja löysin tietoja jostain kyselystä jonka mukaan noin 60 prosenttia harjakoirien omistajista oli ilmoittanyt koiransa olevan noin 90 prosenttisesti sisäsiisti, noin 30 prosenttia töysin sisäsiisti ja 5 prosenttia ei ollenkaan sisäsiisti. Vastauksia oli ollut reilulta sadalta omistajalta. Näin huonoja prosentteja en olekaan nähnyt vielä missään rodussa.

Olen saanut myös selville että urosten lisäksi myös monet nartut merkkailevat tässä rodussa sisälle, myös yksin asuvat. Tämä yllätti kun yleensähän sisälle merkkailu on urosten ongelma. Mitä lie narttujen sisälle merkkailulla edes tarkoitetaan, ehkä se yrittää vaan olla kaunisteleva ilmaus sisälle kusemiselle

Perhana soikoon että nää pienet kivat seurakoiratrodut on päästetty tähän jamaan.

Iidis 79 ongelmia tuntuu olevan siis jopa nartuillakin Ja yksin asuvilla uroksilla. Eli ei tarvita edes sitä laumaa ... Yliseksuaalisuuttakin näkyy olevan aika paljon kummallakin sukupuolella, en tiedä liittyiskö tää ongelma osaksi siihenkin. Monesti sisäsiisteysongelmissa on kyse varmaan neurologisista ongelmista tai virtsateiden epämuodostumista tai kehityshäiriöistä silloin kun koira ei kertakaikkiaan opi sisäsiistiksi normaalista opetuksesta huolimatta. Totta kai myös lepsua opettamista varmasti joskus esiintyy, mutta kaikki sisäsiisteysongelmat eivät 100 pros varmuudella selity laiskuudella koska saman perheen samalla tavalla opetetutuista koirista osa oppii ja osa ei sekä plus noi osalla todennetut virtsatiemuutokset.
Yllättävän harva vain tutkituttaa koiriaan kunnolla, yleensä suljetaan vain virtsatulehdus pois eikä oteta varjoainekuvaa joka näyttäisi rakenteen poikkeamat. Tosin niitäkään ei pysty monestikaan hoitaa että siinä mielessä tilanne ei kuvaamisesta muutu. Mutta ehkäpä se koira ymmärrettäisiin sitten jättää edes pois jalostuksesta ...

Tosi harmillista kyllä.

Olin pitänyt chihujen sisäsiisteyttä surkeana mutta kiinanharjikset ovatkin näköjään vielä surkeammassa jamassa. Ehkä ne todellakin ovat juuri noita kusiluikkujen ykkösiä kuten Tiger muisteli. Ei tule äkkiä mieleen muuta rotua jossa olisi yhtä huono tilanne. No italianvinttikoirilla taitaa olla kans näitä ongelmia riittämiin, en kyllä muista niitten prosentteja.

Löydänköhän mä koskaan kivaa ja edes suht tervettä pikkukoiraa joka EI olisi kusiluikku?

^Ihan varmasti löydät! Mullakin on näitä 10 täällä!

Onko sulla tiibetinspanieleita vai tiibetinterriereitä?

Kiitos myös Umac. Kuuntelin jakson ja se oli ihan mielenkiintoinen. Terrierit eivät ole kuitenkaan se mitä haen, vaan haussa on seurakoiramaisempi, mutkattomampi ja "helpompi" pieni seuralainen.

Tuo ohjelma vain vahvisti ajatustani joten siinä mielessä se oli oikein hyvä. Ja on hyvä että koirien ongelmista puhutaan ja tiedotetaan uusissa kanavissakin.
Amerikankarvatonterriereissä häiritsee myös rodun harvinaisuus joka sekin tuo omat ongelmansa.

^^Joo, en tosiaan itse ole kohderyhmää mutta tuli mieleeni kun otsikon näin.

Oli Umac mukavaa että linkkasit sen. Sieltä löytyi muutakin mielenkiintoista kuunneltavaa

unohdanko heti kirjoitti:Onko sulla tiibetinspanieleita vai tiibetinterriereitä?

Sekä että!

Mä kyllä tiedän useita chihuja jotka eivät kuseskele sisälle.
Mutta must on ihan ok laittaa joku sallittu paikka pienelle koiralle käydä pissalla.
Mäkin opetin mun ensimmäisen whippetin pentuna menemään vessan suihkunurkkaukseen pissalle, se osas sen sitten aikuisenakin. Meni jopa oksentamaan vessaan (eikä olohuoneen matolle niinkun mun kaikki muut koirat). Merkkailu on tietty eriasia.

Chihuja on tosi paljon ja munkin on vaikeaa kuvitella, että ne kaikki pissailisivat sisälle. Eiköhän tuo ole enemmän laumojen ongelma? Joskus vuosia sitten Koiramme- lehdessä oli artikkeli sisäsiisteysasiasta ja siinä oli chihu- kasvattaja jolta oli ihan lupa koirilla pissailla sisälle. En muista, miten tähän oli varauduttu, oliko jotain luvallisia pissapaikkoja sisällä.

Tuttuni kasvattaa chihuja (hänellä on myös maleja sekä jämptejä) ja sanoi että heillä kaikki ovat sisäsiistejä.

Olen miettinyt tiibetinterrieriä, tiiberinspanielia ja chihuahuakiin välillä.

Tiibetinterrierissä arveluttaa sen aktiivisuus. Olisiko sellainen koira onnellinen ja tyytyväinen pelkkänä seurakoirana ja kainaloisena (pikku lenkit tietenkin myös monta kertaa päivässä mutta ei mitään 2-3 h lenkkejä )? Hämmästyin myös näyttelyissä miten suuria ne ovat kooltaan, suurimmat melkein collien kokoisia Eli kysymys kuuluu onko tiibetinterrieri pieni seurakoira vai keskisuuri paimenkoira?

Tiibetinspanieli olisi kivan kokoinen mutta siinä rodussa mietityttää pitkäselkäisyys ja lyhytraajaisuus. Perinteisestihän tiibetinspanieleja on pidetty varsin terveenä ja pitkäikäisenä rotuna -tunnen itsekin monta 15-16 vuotiasta- mutta luuston ongelmat ovat olleet viime vuosina ehkä lisääntymään päin? Tiibetinspanielejahan kuvataan esittelyissä usein luonnostaan siisteiksi. Voisitko Tiibetinhelmi kertoa mitä tällä tarkoitetaan (sisäsiisteyttäkö?) ja olisi mukavaa jos muutenkin voisit kertoa näistä lähinnä juuri kenelle ja millaisiin koteihin näkisit nämä sopivina ja terveystilanteista, ja tietty kaikkea mitä pidät tärkeänä tai mitä ei yleensä esittelyissä kerrota mitä ei osaa ajatellakaan.

Chihujen JTO:sta löytyi tieto jonka mukaan kyselytutkimuksessa 31 % kertoi koiransa merkkailevan joskus, 6 % usein ja 1,6 % jatkuvasti. Vastauksia oli 667:stä koirasta. Ei kerrottu onko kyse uroksista vai nartuista mutta olettaisin että uroksista.
Onhan nämä prosentit paljon parempia kuin harjakoirilla.

Mitä mieltä olette onko chihuilla "talonkokoinen ego" ? Ja mitähän tälläkin sanonnalla itse asiassa tarkoitetaan? Eikö chihua saa kasvatettua hyvin käyttäytyväksi koiraksi normaalilla johdonmukaisuudella ja samoilla kasvatusperiaatteilla kuin muita koiria?

Voisitteko te jotka tunnette chihuja kuvitella ottavanne itsellenne chihun? Miksi tai miksi ei?

^^Olen kanssasi samaa mieltä tuosta tibben koosta. Varsinkin jotkut urokset ovat aivan järkyttävän suuria, heittämällä ylärajan yli. Paimenkoirahan tuo on, että koosta ei liene mitään suurempaa haittaa. Mulla on 2 narttua, äiti ja tytär. Äiti 39 cm säkä, tytärtä ei mitattu mutta äitiään pienempi on. Äiti painaa 10 kg ja tytär 8,8 kg. Tibbe on tyytyväinen siellä missä sen ihmisetkin ovat. Meillä lenkkeillään, juurikaan sen kummempia ei harrasteta. Joskus mätsäreissä käydään, näyttelyissä ei enää. Paljon ovat ihmiset noiden kanssa harrastaneet, käyneet koiratanssissa, paimennuskokeissa ja vaikka missä. Tibbestä sanotaan, että siinä on 1/3 koiraa, 1/3 kissaa ja 1/3 ihmistä. Tiibettiläiset kutsuvat näitä nimellä "little people". Älykkäitä ovat, sellaisia ihmisen sieluja. Seurakoiraryhmäänhän tuo kuuluu.

Tipsuja on pitkäselkäisiä ja huomattavasti lyhyempiselkäisiä. Samoin pitkäkuonoisia ja lyhyempikuonoisia. Luusto-ongelmien lisääntyminen johtuu varmaan siitä, että selkiä ja lonkkiakin on alettu kuvaamaan enemmän ja ongelmat ovat sitä kautta tulleet esille. Pidän itse rotua edelleen terveenä ja pitkäikäisenä. Mulla vanhin täyttää tänä vuonna 16v ja eläkeläisryhmään kuuluu 3 muuta yli 10- vuotiasta, jotka käyvät ihan normaalisti lenkeillä päivittäin. No, ruustinnaa armahdin kun oli kovat pakkaset, ja pahimpien pakkasten aikaan meillä ei kukaan käynyt lenkeillä, pihapissoilla vaan.

Mitä tuo luonnostaan siisti sitten tarkoittaa. Veikkaan, että sillä tarkoitetaan jotain muuta kuin sisäsiisteyttä. Tipsukin on kissamainen koira, pelaa paljon etukäpälillään. Tarkoitetaanko tuolla luonnostaan siistillä sitten sitä, että sotkee vähemmän kuin normaali koira? Näillähän on alapurenta, eli pentukin saa huomattavasti vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin toisenlaisella purennalla varustettu pentu. Turkki on (mun mielestä) siisti ja helppohoitoinen. Karvanlähdön aikaan irtonaisen pohjavillan voi harjata/kammata pois, ja se on sitten siinä. Pesen omani muutaman kerran vuodessa.

Tipsua pidetään mummokoirana, mutta kyllä tuo sopii oikeastaan ihan mihin tahansa sitoutuneeseen kotiin. Multa on lähtenyt pentuja lapsiperheisiin ja eläkeläispariskunnille. Tipsu menee tosi hyvin porukassa, ja haluaa olla siellä missä sen rakkaat ihmiset ovat. Itsepäinenhän tuo on, jänkkä ja jäärä. Ja hyvin tietoinen omasta egostaan.

Tällä hetkellä painin mulle melko uuden ongelman/haasteen kanssa, eli tuo pentu (pian 6kk) syö ulkona p*skaa! Uskon, että helpottaa iän karttuessa mutta en tykkää, ja toimenpiteitä tehdään että tajuaisi lopettaa tuon äklöttävän harrastuksensa.

Missähän mahdat asua? Meille saa tulla tutustumaan koiriin!

Entisillä naapureilla oli lauma chihuja (useampi narttu ja 1 tai 2 urosta), joskus satunnaisesti pennutkin. Luonteissa oli suurta hajontaa, sellaisesta talon kokoisesta egosta ujoon/arkaan.
Päivittäin joku kusi sisälle, ainakin yksi uros nosti säännöllisesti koipea. Selitys oli, ettei kaikista chihuista täysin sisäsiistejä saa.
Normaaleita, asiallisesti pidettyjä kotikoiria ja ihan peruskoiran tavoin ne oppivat ja tottelivat.

Kävin välillä tuota laumaa ulkoiluttamassa kun naapurit olivat jossain. Muiden kanssa meni ok, sain puettua koirille valjaat yms, paitsi yksi oli niin pidättyväinen, ettei onnistunut. Vaikka olin puolituttu, omistajien poissaollessa se ei tullut lähelle, joten joutui jäämään sisälle (ja teki asiansa sinne). Tän takia olinkin se viimeinen vaihtoehto koirien ulkoiluttajaksi, jollei kukaan perheenjäsen päässyt.

Luonteen puolesta voisin chihun ottaa, toki katsoisin tarkasti taustat ja kasvattajan. Terveyden puolesta taas en: pieni koko aiheuttaa ongelmia, mm pään aukileita ja hammasongelmia. Naapurikin kävi jatkuvasti joltain (nuoreltakin) koiralta poistattamassa hampaita.

Rotutyypillisellä chihulla on se talonkokoinen ego, ongelma vaan on se, ettei niitä rotutyypillisiä tahdo oikein löytää... Chihun kuuluu olla 'nopealiikkeinen, valpas, eloisa ja hyvin rohkea.' Jos katsot esim. luonnetestituloksia, niin ei niitä rohkeita ja eloisia kauheasti löydy.
Terveyden puolesta mielestäni suht ok, eniten löytyy hammasongelmia eli hammaskiveä, puuttuvia hampaita jne. Anaalirauhaset ovat monella jostain syystä ongelma. Mutta riippuu toki linjoista. Omissa linjoissani oli suut huonoja mutta luonteet oikein hyviä En siis kasvata enää. Syringoa ja/tai chiariaa myös löytyy mutta oireilevia ei ole niin paljon. Myös polvet ovat joillain ongelma, linjoissa eroja niissäkin. Sydänvikoja tuli myös suht nuorille ja sydänkuuntelu lisättiinkin pevisaa, nyt en tiedä mikä tilanne on nykyisin.
Sisäsiisteys on tosiaan vähän niin ja näin. Itselläni oli pääasiassa sekalauma ja osa aikuisena tuotuja kenneloloista ulkomailta eli nostin kädet pystyyn jossain vaiheessa. Mutta yhden/parin chihun laumat kyllä oppivat sisäsiisteiksi.
Mutta yleisesti ottaen ihan mukava pikkukoira, joka jaksaa lenkkeillä ja puuhastella jos sen siihen totuttaa sekä kohtelee muutenkin kuin isompaakin koiraa.

Pirun suloisia ovat kyllä chihut!

Voi miten paljon täällä on hyviä vastauksia, kiitos kaikille. Ja erityiskiitos Tiibetinhelmelle! Asun valitettavasti useamman sadan kilometrin päässä mutta laitan vierailukutsun kuitenkin korvan taa

Jatkan näihin rotuihin perehtymistä ja käyn vilkuilemassa tätä ketjua.

Naapurissani on aivan ihana 10 vuotias pk chihu narttu. Ei hauku ja on sellanen mukava luonteinen. Just niinkun mielestäni hyvä chihu on. Ottaisin samanlaisen itsellenikin heti. Ongelmana on ollut pari kertaa ruohonkorren juuttuminen jonnekin nieluun, jota on jouduttu pitkän kaavan mukaan poistamaan. Korsi aiheuttanut jotain tulehdusta nielussa. No se saatiin pois ja koira on ok. Eli nyt vaan on vahdittava ettei koira syö ruohoa yhtään kesällä. Kun niitä heinä ongelmia voi olla isommillakin koirilla niin saati sitten pienellä.
Tuttavalla oli aikoinaan kaksi uros chihua jotka eivät olleet sisäsiistejä, tosin niillä oli luvalliset pissapaikat sisällä. Olis niistä varmaan saanut sisäsiistejäkin.
Parilla kaverillakin on nyt chihuja enkä ole kuullut mitään ihmeempiä ongelmia niistä.

Tuttuni kasvattaa chihuja (hänellä on myös maleja sekä jämptejä) ja sanoi että heillä kaikki ovat sisäsiistejä.

Juurikin tuo että jos kasvattaa jotain isojakin koiria niin opettaa varmaan ne pienetkin ihan samoin sisäsiisteiksi.
Tosin kyllä katsoisin tosi tarkkaan mistä pienen koiran ottaisin ja mieluiten vasta jos saisin suosituksia jostain kennelistä.

Itellä on kokemusta yhdestä perunkarvattomastakoirasta (karvallinen iso narttu) ja kahdesta meksikonkarvattomastakoirasta, toinen naku pieni narttu ja toinen naku iso uros.

Perulainen oppi sisäsiistiksi varhain ja se oli lähes "maanisen" siisti, vaikka mikä ripuli olisi ollut niin se ei mielellään tehnyt sisälle. Jos joskus pakon edessä tekikin, se näytti olevan asiasta aivan kauhuissaan. Viimeisinä elinkuukausinaan sillä alkoi tulla pissavahinkoja nukkuessa, mikä oli vanhuuden mukanaan tuoma vaiva. Rouva lopetettiin 14-vuotiaana ja se oli muutenkin elämänsä ajan suht terve ja vaivaton. Pari pitkittynyttä kennelyskää sillä oli vuosien varrella, ja pentuna ekojen juoksujen aikaan yksi pissatulehdus. D-lonkkainen, mutta ne ei elämään vaikuttaneet.

Isolla xolouroksella kesti kauan oppia sisäsiistiksi, melkein 2 vuotta. Sittenkin kun se oppi, se saattoi joskus huurupäissään nostaa koipea sisällä, jos naapurustossa tai meillä kotona oli narttu juoksussa. Kastroinnin myötä sekin loppui, eikä ole tarvinnut enää sotkuja siivota. Kastrointipäätös tehtiin ensisijassa toistuvien eturauhastulehduksien vuoksi, mutta plussaa oli että se vaikutti näihin koivennostoihinkin. Eläinlääkäriä jouduttu vaivaamaan usein hampaiden puhdistamisen merkeissä ja kerran kynnen irtoamisen vuoksi. Lisäksi nuorempana oli jokatalvinen furunkuloosivaiva tassuissa, mutta Kuusamon kuivempien talvien ja suolaamattomien teiden myötä ne jäi pois.

Pikkuxolo taas liritti noiden kahden muunkin puolesta. Yöt se pärjäsi hyvin jos pääsi mun sänkyyn nukkumaan, ja kun minä olin kotona niin pidätteli kevyesti 6-8 tuntia, mutta yksinolojen aikana tai yöllä jos ei päässyt mun viereen nukkumaan, teki ihan älyttömät määrät pissaa ja kakkaa. Kokeilin erilaisia tilanrajaamisjuttuja, feromonihaihduttimia ja muita konsteja, mutta ei ne mitenkään merkittävästi auttaneet. Se oli kyllä luonteeltaan muutenkin tosi epävarma ja melkeinpä arka, että joku vika ja jatkuva paniikkitila sillä oli ettei koskaan sisäsiisteyttä kunnolla omaksunut. Se lopetettiin n. 10-vuotiaana levinneen nisäkasvaimen vuoksi.

En miellä ainakaan näitä omia rotujani mitenkään erityisen sisäsiisteysongelmaisiksi, mutta varsinkin jos pienemmän kokomuunnoksen koiraa olisin näistä roduista vielä ottamassa, niin kyselisin kyllä tarkkaan lähisuvun "ominaisuuksista" ja luonteesta.