Lemmikit

Onko turkin trimmaaminen nyppimällä eläinrääkkäystä vai normaalia JA kivutonta turkinhoitoa?
Onko turkin nyppiminen välttämätöntä?
Voisitko kuvitella ottavasi itsellesi nypittävän rodun - miksi tai miksi ei?

Minulla on ollut karkeakarvainen saksanseisoja, eikä se pannut pahakseen kuolleen karvan nyppimistä. Ihan rauhassa se nautti käsittelystä kankkuja lukuunottamatta. Reisissä karva oli pehmeämpää ja kovasti kiinni. Siispä ei nypitty sieltä. Monista karkeakarvaisista tulee aika turvikkaita, jos ei nypitä. Karva ei irtoa itsestään. Omalla koiralla karvoja alkoi harottaa ja ne irtosivat helposti nyppäämällä. Nypin karvoja sitä mukaa kuin ne "kypsyivät". Kun nyppii pikkuhiljaa kotona sitä mukaa, kun karvoja kuolee, käsittely ei ehkä ole niin kivuliasta kuin jos koko paksu turkki nypitään alas kerralla? Ehkä?

Minulla on ollut melkein pelkästään nypittävä rotu (=griffoneita) enkä koe että ne olisi sitä nyppimistä kokenut mitenkään eläinrääkkäyksenä. Koska, jos olisi, niin tuskin olisivat ihan rauhassa makoilleet tai ylipäänsä olleet trimmauspöydällä rauhassa, kun niitä nypin. Tärkeintä turkin nyppimisessä on, että nyppii vasta kun karva on ns. kypsää = eli irtoaa vähän kuin itsestään.
Välttämätöntä? Kyllä, siinä tapauksessa jos haluaa säilyttää turkin ominaisuuden likaa hylkivänä, karkeana ja ettei siitä tule semmoista "takkuuntuvaa höttöä"

Minulla on ollut pari nypittävää, jotka eivät olleet varsinaisesti näyttelykoiria eli ne saattoi nyppiä rennosti miettimättä, kelpaako näyttelyyn. Jos karva on oikeanlainen, tarpeeksi karkea, huomaa helposti, koska koira on nyppimisvalmis. Siinä vaiheessa karva alkaa irrota miltei itsekseen ja sinulle jää tuppoja käsiin koiraa käsitellessä. Omat koirat olivat suht isoja, noin 25 kg, mutta kun karva oli valmis, niin koko koiran nyppimiseen meni varmaan puoli tuntia eli homma sujui helposti.

Käsittääkseni koiralla voi olla myös vääränlainen, liian pehmeä karvanlaatu. Silloin karva ei irtoa edellä mainitulla tavalla puoli-itsestään, vaan karvaa täytyy oikeasti kiskoa irti. Silloin pitäisi tajuta, että tälle koiralle nyppiminen ei sovi, vaan se on parempi trimmata leikkaamalla.

Ja tuohon, että onko nyppiminen välttämätöntä: no meillä arjen kannalta välttämätöntä siksi, että kun koira oli nyppimisvalmis, karva alkoi irrota itsestään. Mieluummin nyppi koiran (tein sen vielä yleensä jossakin ulkona) kuin alistui siihen, että muovikassillinen karvaa olisi pölissyt kotona nurkissa, kuorruttanut sohvaa ja housunlahkeita jne.

Kaksi nypittävää koiraa on ollut: westie ja russeli. Kumpikaan ei näyttelykoiria.

Westiellä oli hyvä, karkea turkki, se nypittiin (kasvattajalla) noin 4 kk välein jotta pysyi siistinä ja rodunomaisen näköisenä. Karva oli tosi tiukassa ja koiran nahka oli arka ja punoittava aina pari päivää nyppimisen jälkeen. Vähän mietin silloin homman mielekkyyttä, vaikka koira oli nyppimisen aikana rauhallinen - olin usein mukana katsomassa.
Russelin nypin itse noin 6kk välein. Karva oli vähän tiukemmassa päässä, rintakehässä ja hännässä. Koira antoi kyllä nyppiä, vaikka siitä näki ettei se noissa kohdissa ollut miellyttävää. Rungon karva taas irtosi niin helposti että koira saattoi melkein nukahtaa pöydälle.

En tiedä eri rotujen eroista, mutta tällä vähäisellä kokemuksella väittäisin ettei se täysin kivutonta ole.
Onko oikeasti rotuja, joilla pystyy (myös nly-koirilla) aina odottamaan että karva on kypsää ja se irtoaa lähes itsekseen - ja nypitään vasta sitten?

Nuo mun koirat nypittiin noin 10 kk välein, silloin karva irtosi hyvin. Jos olisin yrittänyt nyppiä 6 kk tai jopa 4 kk välein, niin se olisikin ollut rääkkäystä. Näyttelyissä käytiin satunnaisesti, mutta rodun kuuluukin olla vähän rakin näköinen eli kelpaa karvaturrinakin.

Asiasta mitään tietämättömänä kysyn, että eikö se karva sitten irtoa harjaamalla esim furminaattorilla vai miksi se täytyy nimenomaan nyppiä?

Itselläni on ollut pitkäkarvainen kissa ja kani, joilta keväisin karva vaihtui ihan huolella, niin kumpikaan ei yhtään tykännyt siitä, että niitä tuppoja nyppi pois, vaikka vaikuttivat ihan irtonaisilta.

Furminaattorilla saa irti pohjavillaa, mutta ei niinkään päällikarvaa.

Riippuuko rodusta, nypitäänkö pohjavillaa vai päällikarvaa?

Joissakin ohjeissa suositellaan ihon rasvausta punotuksen ja ärsytyksen helpottamiseksi, ihmettelen ei kai iho ärry kypsän ja helposti irtoavan karvan nyppimisestä?

Mä en itse ottais nypittävää rotua. Varsinkin jos koiran turkki nypitään säännöllisesti kasvattajalla tai trimmaamossa, niin aivan varmasti nypitään myös sitä ei ihan vielä kypsää karvaa ja sitten ihoa aristaa. Mun mielestä se on muutenkin aika luonnoton olomuoto turkille. Toki ei tuo omankaan rodun turkki ole mikään alkuperäinen eikä varsinkaan käytännöllinen jos sen antaisi kasvaa ihan pitkäksi, mutta mielummin leikkaan turkin saksilla tai koneella kun nypin.

Mulla ei ole koskaan ollut nypittävää rotua, mutta noita tulipunaisiksi nypittyjä westieitä ja kääpiösnautsereita olen nähnyt. Auts!

Nyppiminen voi olla eläinrääkkäystä jos se tehdään väkisin repimällä vaiheessa jossa turkki ei vielä oikeasti ole valmis.

Mulla on ollut nypittäviä koiria ja tehtiin se aina niin että katsoin jotain leffaa/sarjaa sohvalla ja koira oli siinä edessäni. Mulla oli sellaiset "sormikortsut" oikean käden peukalossa ja etusormessa.
Vasemmalla kädellä pidin nypittävästä kohdasta nahkaa kireälä ja oikealla kädellä nypin karvoja vähän kerrallaan.
En usko että koirat kovinkaan paljon kärsivät kun yleensä nukkuivat.
Trimmausvälit vaihtelivat sen mukaan miten karva milloinkin kypsyi.

Näyttely ei IKINÄ olisi minulle syy repiä kypsymätöntä karvaa koirasta irti.

Ja ei, en tykkää nyppimisestä, se on rasittavaa ihan liian usein toistuvaa. Ja siksi ei tulekaan tähän huusholliin enää nypittävää koiraa ikinä.
Kolme on ollut, kaikki sekarotuisia ja kaksi viimeistä tuli meille paimenkoirasekoituksina ja olivat pentuna ihan sileäkarvaisia. Ei olisi oikein mistään voinut arvata että niille tulee nypittävä turkki.
Myöhemmin selvisi että niiden isä on bordercollie ja emo parson russelin ja jacksusselin sekoitus.

Mitä seuraa jos nypittävän turkin leikkaa saksilla tai trimmikoneella? Karva pehmenee, mutta muuttuuko se muuten? Mikai karkeaa karvaa ei voi saksia tai ajella?
Lisääntyykö takkuuntuminen, pitkittyykö karvan irtoaminen tai tapahtuuko jotain muuta?

Harkitsen nypittävää rotua mutta vierastan ajatusta nyppimisestä koska olen nähnyt netissä kuvia nypittyjen koirien verestävistä ja ärtyneistä ihoista. Moni omistaja myös sanoo että he eivät jät koskaan koiraansa yksin trimmaajalle. Takavuosina kiersi myös netissä hirveitä kuvia ilmassa roikotettavista koirista jotka oli ollut trimmaajan mukaan pakko köyttää käsittelyn ajaksi koska nenolisivat muuten vastustelleet sitä niin kovasti.

Uskon kyllä että karvaa saa irrotettua myös kivuttomasti kunhan tietyt speksit täyttyvät kuten oikeanlaatuinen karva ja sopiva "kypsyys".

Mutta netissä näkyy usein kyselyjä miten rauhoitetaan nyppimisestä ärtynyt iho ja "koirani ei yhtään tykkää nyppimisestä" joten kyllä tämä mietityttää.

Suuret kiitokset jokaiselle vastanneelle ja kertokaa ihmeessä lisääkin, kaikki tieto kiinnostaa tästä.

Asian vierestä tulee mieleen, että myös monen turkkirodun hoito voi olla koirasta epämiellyttävää ja kivuliasta. Oma bichon frise inhosi varsinkin jalkojen ja vatsapuolen karstausta, vaikka kuinka varovasti yritti takkuja selvittää/leikellä. Ja niitä takkuja tuli väistämättä helposti huopuuntuvaan turkkiin varsinkin talviaikaan, kun piti käyttää manttelia ja sadehaalaria, eikä turkkia voinut pitää ihan lyhyenäkään. Varmasti siihen sattui enemmän kuin aiempaan nypittävään koiraan.

Varmaan nypittävissä on erilaisia turkkilaatuja ja toisissa karva on tiukemmassa. Itse varmaan silloin käyttäisin saksia.

Olen opiskellut trimmaajaksi ja on monia syitä, miksi en halunnut kuitenkaan siitä ammattia itselleni. Yksi syy oli nuo nypittävät turkit. Liikaa niitä, joilla turkki ei vaan yksinkertaisesti lähtenyt kunnolla vaan niitä joutui ainakin joistain paikoista nyhtämään urakalla. Eikä siitä koira, eikä toki trimmaajakaan, nauti. Kaikilla se karvanlaatu ei ole ideaali. Jos olisi juuri oikeanlainen ja valmis irtoamaan, silloin nyppiminen on aika yksinkertainen trimmi. Ja on toki eroa siinä nypitäänkö karva kerroksittain pois vai vedetäänkö pohjavillalle. Rullaava trimmaus tehdään siis useammin ja silloin nypitään pois vaan se pisin karva.
Kiitos jalostuksen, monella turkkirodulla karva ei ole enää toivotunlainen, sitä on liikaa, liian pehmeää, liian pitkää, takkuuntuu helposti jne. Monelle normikoiranomistajalle liian hankalaa eikä sitä osata hoitaa kunnolla. Eikä opeteta koiraa turkinhoitoon. Moni on yliarvioinut kykynsä ja halunsa hoitaa vaativampaa turkkia ja ne jäljet sitten näkyvät trimmaajalla

Kiitos sinullekin thirteen.

Mitä tarkoittaa kerroksittain nyppiminen, rullaus ja pohjavillalle veto?

Riippuuko siis rodusta nypitäänkö pois pohjavilla vai päällikarva? Ja entäs jos pohjavilla jätetään niin eikö se irtoa pois seuraavissa harjauksissa? Eihän sellaisessa ole mitään järkeä?

Menin ihan sekaisin nyt.

Kaktus2 kirjoitti:Asiasta mitään tietämättömänä kysyn, että eikö se karva sitten irtoa harjaamalla esim furminaattorilla vai miksi se täytyy nimenomaan nyppiä?

Itselläni on ollut pitkäkarvainen kissa ja kani, joilta keväisin karva vaihtui ihan huolella, niin kumpikaan ei yhtään tykännyt siitä, että niitä tuppoja nyppi pois, vaikka vaikuttivat ihan irtonaisilta.

furminator myös katkoo karvaa, joten en tiedä miksi tästä on niin hittituote tullut. joo lähteehän sillä pohjavillakin, mutta katkoo tehokkaasti kyllä latvat ja keskeltä ja mistä sattuu.

kuvatus kirjoitti:Asian vierestä tulee mieleen, että myös monen turkkirodun hoito voi olla koirasta epämiellyttävää ja kivuliasta. Oma bichon frise inhosi varsinkin jalkojen ja vatsapuolen karstausta, vaikka kuinka varovasti yritti takkuja selvittää/leikellä. Ja niitä takkuja tuli väistämättä helposti huopuuntuvaan turkkiin varsinkin talviaikaan, kun piti käyttää manttelia ja sadehaalaria, eikä turkkia voinut pitää ihan lyhyenäkään. Varmasti siihen sattui enemmän kuin aiempaan nypittävään koiraan.

Varmaan nypittävissä on erilaisia turkkilaatuja ja toisissa karva on tiukemmassa. Itse varmaan silloin käyttäisin saksia.

Mulla on turkkirotu ja takut lähtee saksilla. En viitsi kiusata koiraa sillä, että harjaisin tai kampaisin niitä auki, kun koira ei siitä selvästi pidä. Koiran turkki sitten onkin aina epätasainen ja mitä sattuu, mutta ei se haittaa, kun ei se mihinkään missikisoihin olekaan menossa. Mutta tosiaan talvella valjaat ja vaatteet tekee takkuja. Kesällä sitten onkin sen verran lyhyt turkki, ettei takkuja juurikaan tule.

nyps kirjoitti:Kiitos sinullekin thirteen.

Mitä tarkoittaa kerroksittain nyppiminen, rullaus ja pohjavillalle veto?

Riippuuko siis rodusta nypitäänkö pois pohjavilla vai päällikarva? Ja entäs jos pohjavilla jätetään niin eikö se irtoa pois seuraavissa harjauksissa? Eihän sellaisessa ole mitään järkeä?

Menin ihan sekaisin nyt.

Rullaus on jatkuvaa turkin nyppimistä, esim parin viikon välein nypitään ne kypsät karvat - ei tarvitse koskaan vetää kaikkea kerralla.

Westiellä pitäisi näyttelyturkissa olla 5-6 eri karvan pituutta ja tuollainen rullaus olisi ihanteellisin tyyli. Silti en tiedä, pystyykö edes rullaamalla (ja vain kypsiä karvoja nyppien) pitämään westietä rodunomaisessa lookissa, ettei tarvitsisi nyppiä vielä tiukasti kiinni olevia karvoja.
Se haastava turkki ja trimmauksen jälkeinen nahkan punoitus on yksi iso syy, miksei mulle enää rodun edustajaa tule.

Rullaus olisi ollut noille omille fiksuin ja minulle tavallaan helpoin. Mutta en jaksanut olla niin usein nyppimässä.
Jossain vaiheessa päätin että rullailen usein niin ei tule sitten sitä isoa nyppimistä.
Jonku aikaa jaksoin aina kynsien leikkuun yhteydessä ja turkit olivat koko ajan siistit.
Sitten loppui into ja turkit pääsivät taas röyhähtämään.

Ei ole minun koirani yksikään nypittävä. Ei kyllä sen puoleen mikään rotu jonka turkille tarvitsee ikinä tehdä mitään sen kummempaa.

Rullaus kuulostaakin järkevältä. Ja pohjavillan poistamisen ymmärrän, sitähän tehdään kai kaikille koirille karvanlähtöjen yhteydessä kun harjataan irtokarvat pois. Miten nyppiminen eroaa tästä? Pohjavillaahan poistetaan joskus myös sormin, mutta silloin puhutaan vain pohjavillan poistosta eikä nyppimisestä. Otetaanko nyppiessä siis aina pois myös päällikarvaa, tai otetaanko siinä useimmiten pois nimenomaan juuri päällikarvaa?

Onko karkeakarvaisilla normaaleja kausikarvanvaihtoja siis ollenkaan? Siksikö pitää nyppiä ettei niitä ole?

Ja mitä se päällikarvan "kypsyminen" tarkoittaa? Normaalia karvanlähtöä jota nopeutetaan nyppimällä?

Siis lähtisikö se kypsynyt karva irti itsestään myöhemmin ellei sitä nyppisi?

Ainakin karkeakarvaisesta russelista lähti yllättävän paljon karvaa, lähes normikoiran tavoin, tuolla 6kk nyppimisvälillä.
Moni nypittävän koiran omistaja kehuu, ettei karvaa lähde. Ilmeisesti jaksavat tehdä ahkerasti tuota rullausta tai nyppivät ennenkuin karva irtoaa itsestään.

Onhan noita karkeakarvaisia koiria ollut jo pari sataa vuotta. Snautsereitakin 1800-luvulta lähtien. En tiedä miten niitten turkki on silloin ollut, mutta kai se on jotenkin pitänyt silloinkin hoitaa. Onko se sitten vaan keritty niinkun lampailla. Tuskin silloin on hirveesti tosin ajateltu koiran kipua.

Mulla on ollut lapinkoirasekoitus joka varsinkin vanhemmiten ei enää sietänyt harjaamista ja kun se oli kastroitukin niin sen karva huopaantui helposti. Pari kertaa niitä pahimpia kohtia käytiin eläinlääkärillä trimmaamassa. 2000-luvun alussa tollasen vanhan kotikoiran turkinhoito oli muutenkin vähän huonompaa mitä se nyt vois olla. Koira jäi vielä mun äidille niin se oli sitä että kun mä tulin kotiin niin jouduin sitten harjaamaan koiran läpikotaisin ja leikkaamaan kynnet.
Myöskään mitteli ei hirveesti arvostanut aina harjaamista varsinkaan lonkkien kohdalta ja joistain muista "herkistä" kohdista.

Nyppimisestä tuli mieleen myös bichonin korvakäytävien karvat, joita joutui aina välillä nyppimään (tai pikemminkin repimään). Joutuuko muiden rotujen korvia nyppimään?

^aika monellakin rodulla joutuu korvakäytävien tienoilta nyppimään.
Mulle se on ehdoton ei. Jos jonkun aivopierun seurauksena vielä ottaisin jonkunlaista trimmausta vaativan rodun, tuossa menee raja. Ainakin noissa bichon/villakoira -tyyppisissä näitä on, ilmeisesti joissain spanieleissa myös?

^ vesikoirilla myös. ja toki nekin joilla on rakenteellinen poikkeama roduissa joitten korviin ei tarvitse kajota muutoin kuin joskus puhdistamalla.

Tibbeillä nypitään nuo korvakäytävät toisinaan. Mä käytän korvapuuteria joten tuo ei ole kummoinenkaan homma.