Lemmikit

Olen lukenut Kennelliiton ja rotuyhdistyksen kuvaukset kääpiösnautsereista Jalostuksen tavoiteohjelmaa myöten mutta käytännön kokemus rodusta puuttuu täysin. Kertokaa siis millaisia kääpiösnautsereita te olette tavanneet tai millaisena te rodun tunnette.

Ovatko käppänät hermoheikkoja, äksyjä tai arkoja? Onko rotu tosielämässä umpisairas vai kohtuuterve? Oppivatko kääpiösnautserit normaalisti sisäsiisteiksi? Onko rodun riistavietti vahvaa, viekö nenä snautseria? Soveltuuko rotu kaupunki/lähiöelämään vai tarvitseeko se oman ison pihapiirin maalla? Onko turkinhoito täysin perkeleellistä?

Ja kaikkee muutakin saa kertoa, erityisesti sellaista mitä ei rotuyhdistyksen sivuilla kerrota.

Omilla kulmilla yht. 8, neljässä perheessä. Kovaäänisiä räyhäpettereitä kohdatessa, mutta varmasti kivoja noin muuten, kotonaan.

Pari kaveria on kääpiösnautsereita kasvattanut (kolmea eri väriä).
Reippaita, vähän terrierimäisiä seurakoiria, jotka pitävät liikunnasta ja useimmista yksilöistä on harrasteluunkin. Löytyy aika pehmeitä ja seurakoiramaisia yksilöitä, sekä energisempiä/räväkämpiä. Osa on jopa palveluskoiramaisia.
Tuontikoirissa olen tavannut kovempiakin koiria.

Äänen käyttöön sekä remmirähinään on taipumusta. Osaavissa käsissä se äänen käyttö on ollut kohtuullisella tasolla, eli ei mitään karseita tyhjän räksyttäjiä.
Joskus muinoin sanottiin että mustat olisivat äänekkäimpiä, en tiedä pitääkö edelleen paikkansa.

Joillain yksilöillä on riistaviettiä ja irtipito on epävarmaa, suurinta osaa pystyy pitämään metsälenkeillä vapaana jos koira on peruskoulutettu.
Mun tuntemilla yksilöillä ei mitään suurempia terveysongelmia ole ollut. Aika pitkäikäisiä porukkaa.

Pääsääntöisesti nartut ovat olleet sisäsiistejä, "kennelolosuhteissa" elävät urokset nostavat herkästi koipea sisällä.
Turkinhoidon haastavuudesta ei kukaan ole valittanut, mutta nämä kasvattajat ovat asennoituneet säännölliseen nyppimiseen. Trimmausten välillä kääpiösnautserin turkki on varsin helppo.

Kuten kaikissa seurakoirissa, pentua hankkiessa kiinnittäisin huomiota kasvattajan painotuksiin. Kaikilla on se perus diipadaapa terveydestä ja luonteesta, mutta tosiasiassa osalla näyttelymenestys menee edelle.
Samassa pentueessa voi olla luonteeltaan hyvinkin eri tyyppisiä yksilöitä.

Kääpiösnautserin voisin itsellenikin ottaa tarkoin valitulta kasvattajalta ja sopivasta pentueesta. Suurin miinus on nyppiminen ja se parta. Sekä äänenkäyttöä on vähän liikaa mun makuun.
Muuten ihan kiva paketti.

Mä en ole tuntenut kuin kivoja kääpiösnautsereita.
Nypittävä turkki on syy miksi ei ikinä tule meille sellaista.

mä olen usein tavannut niitä ei niin kivoja. jähmeitä jäykistelijöitä jotka nappaavat kiinni tai jos kontakti kestää liian kauan niin nappaavat kiinni. en tiedä näiden sukulinjoja.
ääntä käyttävät ja rähisevät kaikille. sisäsiistejä kaikki on olleet.

Kiitos vastauksista. Mistähän se kääpiösnautserien rähinä vastaantuleville mahtaa johtua? Onkohan siihen joku rotutyypillinen syy? Ovatko snautserit koira-aggressiivisia, liikaa puolustavia, pelokkaita vai onkohan taustalla vaan huonoja kokemuksia niinkuin monella muun rotuisella rähisijällä?

Onko turkki pakko nyppiä? Olen antanut itseni ymmärtää että sen voisi ajella koneella mutta silloin siitä tulee pehmeä kun alusvilla "tukkii" karkean karvan alleen. Mitään terveydellistä haittaa tästä ei käsittääkseni kuitenkaan ole? Irtoaakohan muuten ajellusta turkista hirveästi karvaa, eli onko vain nypitty turkki karvaamaton? Ja tietääkö kukaan, onko snautserilla normaalit karvanlähdöt jollain karva leijuu irti ja tarttuu housuihin ja sängynpeittoon vai irtoaako pohjavilla pelkästään nyppimällä tai kampaamalla?

Entä osaatteko kertoa onko käppänöiden äänekkyys jatkuvaa haukkua vai ilmoitushaukkua? Rotuesittelyjen mukaan sen pitäisi olla tätä jälkimmäistä.

Kiranasin tapaamat jähmeät jäykistelijät ja pitkästä kontaktista kiinni nappaavat kääpiösnautserit kuulostavat kyllä ikäviltä, eihän tuollainen käytös ole tervettäkään. Minkähän verran tuollaista löyhäpäisyyttä mahtaa rodussa esiintyä?

Kertoisitteko lisää turkin nyppimisestä. Netissä kiersi joskus kuvia verille nypityistä terriereistä jotka olivat ammattitrimmajien käsittelyn jäljiltä Sellainen touhuhan on eläinrääkkäystä eikä mitään muuta. Olen lukenut että jotkut kääpiösnautserien omistajat sanovat etteivät he suostu jättäämään koiraansa nypittäväksi elleivät saa olla itse mukana.

Ilmeisesti nyppimisen ajoitus on tarkkaa puuhaa ja kaikkia turkkeja ei pitäisi kai edes nyppiä jos karva ei hyvällä irtoa, onko näin kääpiösnautserinkin kohdalla?

nautseri kirjoitti:Kiitos vastauksista. Mistähän se kääpiösnautserien rähinä vastaantuleville mahtaa johtua? Onkohan siihen joku rotutyypillinen syy? Ovatko snautserit koira-aggressiivisia, liikaa puolustavia, pelokkaita vai onkohan taustalla vaan huonoja kokemuksia niinkuin monella muun rotuisella rähisijällä?

yleensähän se rähinä johtuu pelosta, eli geeneistä, eli kasvatuslinjoista. ns. ulkomuotokasvatus edellä kun mennään niin jostain se on karsittava, jolloin sitten se kosahtaa sinne luonteeseen. ei voi jalostaa kuin yhtä ominaisuutta kerrallaan.

nautseri kirjoitti:Onko turkki pakko nyppiä?

on. karva kestää paremmin (säätä ja suojaa paremmin ja on helpompi hoitaa). nypit niin koira pysyy hyvänä. yhden nyppimättömän turjakkeen olen nähnyt ja voi luoja se oli kamalan näkönen, kypsä karva kun oikeasti irtoaa todella helposti. tai sitten maksat, että trimmaaja tekee sen. koneella ajelu poistaa karvan kerrosmaisuuden ja se vaikeuttaa jälleen hoitamista, kunnes karvat on kasvaneet takaisin. jos karva olisi aivan pehmeää vanua jota olisi hankala nyppiä niin sitten kyllä ajelisin.

nautseri kirjoitti:Entä osaatteko kertoa onko käppänöiden äänekkyys jatkuvaa haukkua vai ilmoitushaukkua? Rotuesittelyjen mukaan sen pitäisi olla tätä jälkimmäistä.

noi jotka olen tavannut johtui pelosta, siinä haukkumisessa ei ollut yhtään mitään logiikkaa ja kesti aina kauan kunnes se loppui.

nautseri kirjoitti:Kertoisitteko lisää turkin nyppimisestä. Netissä kiersi joskus kuvia verille nypityistä terriereistä jotka olivat ammattitrimmajien käsittelyn jäljiltä Sellainen touhuhan on eläinrääkkäystä eikä mitään muuta. Olen lukenut että jotkut kääpiösnautserien omistajat sanovat etteivät he suostu jättäämään koiraansa nypittäväksi elleivät saa olla itse mukana. lmeisesti nyppimisen ajoitus on tarkkaa puuhaa ja kaikkia turkkeja ei pitäisi kai edes nyppiä jos karva ei hyvällä irtoa, onko näin kääpiösnautserinkin kohdalla?

vain kypsä karva nypitään, se irtoaa todella helposti. jos repii kypsymätöntä karvaa niin koira on verillä tai voi saada aikaan karvatupentulehduksen.

ja huom. en omista nypittävää koiraa (koska en halua nyppiä). tän verran tietämystä on tuttujen nypittävien kautta kertynyt.

Kiitos kiranas!

Eli luonteet ovat tässäkin rodussa niin monenkirjavia ja ulkomuotojalostuksella pilattuja että mikäli tähän rotuun päätyisi niin pentu kannattaisi hankkia vain luonnetestatuista vanhemmista.

Millä tavalla ajelu vaikeuttaa karvan hoitamista? TAkkuuntuuko se mahdottomasti vai mitä? Monessa trimmattavassa rodussahan lyhyeksi ajeltu karva on varsin helppohoitoinen, siksi mietin mikä tekee snautserin karvan ajeltuna vaikeahoitoiseksi?

Harmi että näyttelyjä on kevättalvella niin harvakseltaan, olisi tosi mielenkiintoista päästä näkemään näitä luonnossa.

Ja on ihmeellistä että vaikka kyseessä on yhdeksänneksi eniten SKL:oon rekisteröity rotu niin näitä näkee niin harvoin missään! Agilityssä näyttää olevan aika kivasti lähtöjä mutta enpä muista ikinä nähneeni niissäkään kisoissa kääpiösnautsereita.

Mummullani oli aikoinaan (reilut 10 vuotta sitten, nyt on sekä mummu että koira jo haudassa...) musta&hopea kääpiösnautseriuros. Oli sellainen pirteä ja iloinen seurakoira. Haukkui kyllä ikkunasta näkemilleen asioille mutta ei jäänyt turhaa louskuttamaan eli juurikin tuollainen vahtihaukku enemmän. Valitettavasti kärsi epilepsiasta, en tiedä esiintyykö sitä yleisemmin rodussa, kannattanee selvittää. Eli kuitenkin aika vanhaksi, oli jo mummun kuoleman aikaan muistaakseni reilusti yli kymmenen vuotta mutta muutti vielä sen jälkeen toisen vanhemman rouvan koiraksi ja sopeutui hyvin uuteen kotiin.

Vanhemmalla iällä sen turkki ajeltiin ja ajeleminen tosiaan ikävä kyllä pilaa nypittävän turkin. Karva muuttuu sellaiseksi ohueksi ja höttömäiseksi eikä enää suojaa koiraa niin hyvin kylmältä tai sateelta. Saman olen huomannut myös anopin cairnin ajellussa turkissa.

Kiitos maakullekin!

Onko kenelläkään tietoa kääpiösnautserien selkätilanteesta? Koiranetin tuloksissa näkyy että tosi vähän on kuvattu selkiä mutta aika paljon on ollut niissä ltv 3ja 4.

Uusimmassa Koiramme-lehdessä rotuesittely, jos ap on vielä kiinnostunut? Eli lehti no 3/2024.

Paljon kiitoksia umac. Pitääpä alkaa metsästää lehteä.

Joo, tämä ketju tuli siis mieleeni ko. jutun väliotsikosta: laumakäytös voi olla äänekästä ja siinä viittaan omaan kirjoitukseeni tuossa ylempää. Kun niitä on se kaksi vähintään ja kohtaamisia saman sukupuolien kanssa tulee niin huutamatta eivät mene ohi täällä meidän kylällä. Enkä syytä siitä rotua, se edustaa omalle koirallemme myös sitä mallia, että vastaus tulee helposti, menee haistatteluksi puolin ja toisin. Omamme on saanut pihalta karanneen käppänän luokseen ei niin iloisella mielellä ja tuo pehmeä norsumuistinen ei unohda koiran mallia ikinä.

Harmi että näyttelyjä on kevättalvella niin harvakseltaan, olisi tosi mielenkiintoista päästä näkemään näitä luonnossa.

Lahdessa on parin viikon päästä kv näyttely jossa uskoisin olevan kääpiösnautsereita. Kato lahti kv näyttely